mieheni ei suostu, että olen kotiäiti!

Miehelle tulee usein vahan vasta myohaan (eli kun lapsi on syntynyt) se tajuaminen siita etta tassa on nyt pieni ihminen johon on loppuelaman sidoksissa, elama on muuttunut ja mina olen ISA ja vastuussa lapsen hyvinvoinnista loppuelaman (yhdessa aidin kanssa). Miehet usein alkaa stressata rahasta (koska useimmat isat ovat lapsen synnyttya toissa aidin hoitaessa lasta kotona).



Sinulla on erittain jarkevat ja fiksut pohdinnat lapsen hoidosta. Pida paasi ja pehmita miesta. Todellakin, valmistumisen kannalta on ihan yks lysti onko se vuoden aiemmin tai myohemmin. Pienelle vauvalle taas vuosi on todella merkittava.



Mies ei varmasti myoskaan tajua millaista on saada lapsi aamulla valmiiksi ja koittaa myos itse ehtia ajoissa tyohon. Saati sitten lahtea kesken tyopaivan hakemaan kuumeista lasta hoidosta. Miehella on usein vahan ruusuinen kuva lapsen hoitoon viennista. Mielestani oli hyva idea etta pida vapaapaiva, joku lauantai ja anna miehen hoitaa yksin lasta ja olla vastuussa. Se ei todellakaan ole pelkkaa lomaa!



Ihan turha lahtea tappelemaan siita kuka maksaa jonkun makkarapotkon ja kuka ei. Te olette nyt perhe ja perheessa autetaan toisia ja jaetaan hommia. Ei kaikki keskity yhta aikaa samaan asiaan (= rahan tienaus). Perhe pitaa huolta heikommista (vauva) ja menee niiden ehdoilla. Toiseksi, eipa teidan tulot varmaan paljon nousisi vaikka alkaisit opiskella? Ehka silla varjolla voisi keplotella vaikka vuoden, tekisit pari tenttia (= mies hoitaa illat toiden jalkeen + vkonloput lasta jotta saat lukea tenttiin). Ja lapsi vois olla viela kotona.



Pida siis paasi! Ala yhtaan sure sita etta joku elattaa sinua. Lapsi on yhteinen ja sina taas hoidat hanta. Voisiko mies kayda toissa jos hanen pitaisi samaan aikaan hoitaa yksin lapsi?? No ei. Eli tarvitsette kaikki toisianne.



Ala anna periksi.

enää teitä elättää? Aikooko hän jäädä pois töistä? Onko hän joutunut tekemään tavallista enemmän töitä nyt, kun olet ollut lapsen kanssa kotona?



Jos työmäärä pysyy samana riippumatta siitä, oletko kotona vai et, niin en ymmärrä miehen pointtia.



Sitä paitsi olen sitä mieltä, että palkkatyössä pääsee helpommalla kuin kotona lapsen kanssa. Itse ainakin koin asian niin. Oli ihanaa päästä töihin muiden aikuisten seuraan, kun olin ollut vuoden pienen kanssa vain kotona.

eikä hän kärsi,vaikka hän olisi päivähoidossa! Hän ei sairasta välttämättä yhtään enempää kuin muutenkaan! Lasten päivähoitoon viemisessä työn tai opiskelun vuoksi ei ole mitään vikaa! Äitejä ajetaan toisten äitien painostuksesta kotiin! Perheet päättäkööt itse miten haluavat lastenhoitonsa järjestää ja jos perheen sisällä on erimielisyyttä, niistä pitää neuvotella, ja siinä pitää myös miehen mielipide ottaa huomioon!

Voisiko mies kayda toissa jos hanen pitaisi samaan aikaan hoitaa yksin lapsi?? No ei. Eli tarvitsette kaikki toisianne.

Ala anna periksi.

Oletko siis sitä mieltä, että yksinhuoltajan itsestäänselvästi kuuluu hoitaa lapset kotona kouluikäiseksi ja viis veisata perheensä elättämisestä?!

perusongelmahan tässä on juuri se että mies haluaa naisen valmistuvan ammattiin ja työllistyvän mieluummin ennemmin kuin myöhemmin ja nainen taas haluaisi pitää hoitovapaita. Siihen on ratkaisu, että nainen menee hoitamaan opiskelut loppuun ja sitten töihin. Naiselle tämä vaan ei tunnu sopivan. Yleensähän näitä asioita tavataan parisuhteessa suunnitella etukäteen ja yhdessä.

Jos et, niin aika kylmä vastaus sinulta. Mieskö saa kaiken päättää ja ottamatta huomioon lastaan ja puolisoaan? Todellista tasa-arvoa....

Taloudelliset asiat ja miehenkin jaksaminen pitää ottaa huomioon!

et voi pakottaa miestä elättämään koko perhettä, jos hän ei ole siihen valmis. 1-vuotias ei ole liian pieni hoitoon, vaikka kotona olo sinänsä olisikin hyvä vaihtoehto.

En lue enempää. Minä olen kotiäiti, ollut jo yli 10 vuotta. Mies käy töissä, "elättää" meidät ja tekee siitä huolimatta myös kotihommia. Ei tulisi mieleenkään, että tapeltaisiin kuka maksaa ja mitä. Olemme perhe ja sillä sipuli. Kaikki teemme mitä parhaiten osaamme ja tärkeintä on, että perhe voi hyvin.

Olen pahoillani ap:n puolesta. Ikävää, että olet törmännyt näin itsekeskeiseen ihmiseen jolle raha on tärkeämpää kuin oma lapsi tai oma rakas.

...joka sanoo että perheen paras on että minä olen kotona ja sillä sipuli? Olisko itsekeskeinen mitään? Miksei ihminen muka voisi tehdä useampia asioita vain siksi, että hotsittaa pelkästään hoitaa lapsia kotona?

et voi pakottaa miestä elättämään koko perhettä, jos hän ei ole siihen valmis. 1-vuotias ei ole liian pieni hoitoon, vaikka kotona olo sinänsä olisikin hyvä vaihtoehto.

En lue enempää. Minä olen kotiäiti, ollut jo yli 10 vuotta. Mies käy töissä, "elättää" meidät ja tekee siitä huolimatta myös kotihommia. Ei tulisi mieleenkään, että tapeltaisiin kuka maksaa ja mitä. Olemme perhe ja sillä sipuli. Kaikki teemme mitä parhaiten osaamme ja tärkeintä on, että perhe voi hyvin.

Olen pahoillani ap:n puolesta. Ikävää, että olet törmännyt näin itsekeskeiseen ihmiseen jolle raha on tärkeämpää kuin oma lapsi tai oma rakas.

Kukaan järkevä nykymies ei tuohon suostuisi. Vaikea minunkaan olisi tuohon suostua.

T: Koti-iskä

Voin kokemuksesta sanoa, että on rankka kokemus myös isälle viedä aamukiireessa hoitoon pieni lapsi, joka ei vielä osaa ilmaista tunteitaan ja halujaan isoon lapsiryhmään ja jättää lapsi itkemään sinne hysteerisesti vieraan hoitajan syliin. Oma mieheni oikeasti järkyttyi tästä aika lailla.

Onneksi järkyttyi?

Kenen onneksi. Tuo sama itku on odotettavissa myös lapsen olessa vanhempi. Itse pillitin monta viikkoa päiväkotiin menoa ollessani kuusivuotias.

Jos mies haluaa jonkun asian tehtävän tietyllä tavalla, niin siis pitää tehdä? MIKSI ihmeessä?!?

Eikä lapsen edullakaan ole mitään vaikutusta?

Itse en kyllä voisi olla yhdessä miehen kanssa, jolla on tuollainen arvomaailma. Mieluummin kituuttaisin yksin, kun että kituuttaisin yhdessä jonkun kanssa, jonka arvomaailma pyörii oman edun ja rahan ympärillä. Enkä haluaisi lapsenikaan kasvavan sellaisessa perheessä.

Miksi mieheltä odotetaan työssäkäymistä. Onhan mies muutakin kuin työjuhta? Onhan?

Haluan kuulla vastauksen vain sinulta.

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä paremmin ymmärrän sekä ap:n että hänen miehensä pointteja. Ymmärrän ap:n halun pitää lapsi kotona hieman pidempään kuin 1v. Osalla pienistä lapsista kokopäivähoito sopii, mutta osalle taas ihan oikeasti ei sovi. Tuossa vaiheessa lapsen elämässä jokainen kuukausi merkitsee paljon, mutta valmistumisen kannalta on aika yksi ja sama valmistuuko nyt vaiko vasta kolmen kuukauden päästä.



Toisaalta ymmärrän miestä. Kun kyse ei ole siitä, että mies ajaisi ap:n töihin nyt ja heti. Vaan mies ymmärtää, että opiskelut vievät kaksi vuotta ja työllistyminen tapahtuu vasta sitten. Jos tapahtuu. Eli ap:n olisi hyvä päästä kiinni opiskeluihinsa takaisin mahdollisimmn pian.



Ap:lla on siinä mielessä hyvä tilanne, että opiskelut joustavat aivan eri tavalla kuin työelämä. Ei lasta ole pakko viedä joka päivä päiväkotiin, ei ainakaan täyspitkiksi päiviksi. Ap voisi tosiaan opiskella syksn puoliteholla ja viedä lapsen hoitoon esim. 2-3 päivänä viikossa. Tai pitää lasta hoidossa max. 6h per päivä. Mies voi hoitaa lasta viikonloppuisin, jonka ajan ap voi käyttää koulutöitä tehdessä. Varsinkin jos opiskelet yliopistossa, niin luentoja on harvakseltaan ja moni asia on sovittavavissa proffien kanssa. Opiskelujen ja lapsen hoito on soviteltavissa helpohkosti yhteen ilman että lapsi joutuu kärsimään täyspitkistä päivistä päiväkodissa.

Jos et, niin aika kylmä vastaus sinulta. Mieskö saa kaiken päättää ja ottamatta huomioon lastaan ja puolisoaan? Todellista tasa-arvoa....

Kylmä sinusta? Tasa-arvon vaatiminen ei ole pelkästään naisten asia. Myös mies voi vaatia tasa-arvoa. Et tiedä kuinka moni koti-isä on taistellut niistä kuukausista jotka on saanut.

Moni nainen ei anna miehilleen sijaa. Eikä siitä syystä saisi ketään syrjäyttää että tienaa paremmin. Sitten sitkutellaan vähemmillä tuloilla. Minä oikeasti taistelin tasa-arvosta. Tahdoin olla lapseni kanssa ja osallistua kasvatukseen vaikka perheen tulot putosivatkin kolmetuhatta euroa.

Minusta te naiset olette monesti kylmiä ja ajattelette vain sitä että "no se tienaa enemmän", Saakin jäädä töihin. Ei raha ole mikään perustelu sille!

T: Koti-iskä

pakottavaa taloudellista tarvetta niin en tosiaankaan veisi noin pientä lasta hoitoon. Miehesi taitaa olla aika itsekeskeinen tyyppi, halusiko hän edes lasta? Oletteko naimisissa?

Mitä opiskelet?

Ymmärrän kyllä miestenkin kannan näihin asioihin, he ovat niitä maksumiehiä melkein aina

puhuneet tästä??? Onko mieli muuttunut siis ajan kanssa miehellä?

oli sit lapsen rento elämä tai aikaisempi valmistuminen, mut TUO MIEHESI ASENNE!?



HÄH? Ei jaksa elättää teitä enää? Kyllä se on vanhemman/puolison tehtävä elättää silloin kun elämäntilanne sitä vaatii.



Minä sinuna vaatisin, että lapsi on kotona riittävän kauan (sinun mielestäsi). Te ehditte kyllä tienata ja opiskella myöhemminkin.



Jos miehesi joskus joutuu sairaseläkkeelle tms. niin muista sanoa, että et jaksa elättää häntä...

että vanhempien tulehtuneet välit vaikuttaa väistämättä lapseen, eikö olis mahdollista vaikka osittainen hoito, että saisit opintoja eteen päin, mutta lapsi ei joutuis ihan koko päiväiseen hoitoon.. ku ei sekään ole lapsen etu, jos vanhempien välit on kovin kireät.

toikin tuon asian esille mitä mietin eli miehen asenne tökkii.... Mitä jos sinä joskus sairastut vakavasti etkä kykene töihin tai edes hoitamaan lastanne -mitä miehesi silloin tekee? Jättää teidät?



Itse nimittäin tapailin erästä miestä (vuosikausia sitten) joka oli oikeasti jättänyt vaimonsa siksi koska vaimo oli sairastunut vakavasti. Keskustelin aiheesta miehen kanssa ja totesin etten todellakaan voi jatkaa hänen tapaamistaan, minusta hän oli toiminut todella väärin (ja keskusteluissa hän myös myönsi, että jos minä sairastuisin myöhemmin niin hän jättäisi myös minut).

emme ole naimisissa ja mieheni halusi kovasti lasta, kun itse sai vakituisen työpaikan. Keskustelimme siis lapsen saamisesta, että jos odotamme valmistumista, niin sitten haluain kuitenkin ensin vakituisen työn jne.. että ei se koskaan ole täydellisin hetki.



Emme vain tajunneet puhua hoitojärjestelyistä riittävästi. Ja nyt kun on oma pieni, ihana vauva tuossa, niin tuntuu hurjalta etsiä päiväkotipaikkaa, nythän niitä pitäisi hakea, jotta syksyksi saa. En osaa oikein kuvitella, että minkälainen on 1-vuotias. Pieni taitaa kuitenkin olla, ottaa ensimmäisiä haparoivia askeleitaan jne..



Ennen vauvaa sitä vaan ajattelee, että no, kun lapsi kasvaa, hän menee päiväkotiin ja vanhemmat voivat jatkaa töissä/opiskelussa. Mutta koska lapsi on riittävän iso päiväkotiin ja mistä sen tietää?



Minusta miehen sanomiset tuntuu pahalta myös jos ajattelee että saisimme joskus toisen lapsen. Joutuuhan hän silloinkin "elättämään" meitä äitiysloman ajan ainakin. Tuntuu, ettei mieheni oikein ymmärrä mitä päiväkotiin viemisestä seuraa. Lapset sairastelevat, ovat väsyneitä ja kiukkuisia iltaisin, aamulla ei ole rauhaisaa omaa aikaa, kun pitää lapsi saada samalla valmiiksi lähtöön jne. Miehestäni minä vaan maalailen kauhukuvia, koska haluan olla rennosti kotona.

Sopisiko teille kompromissi? Opiskelisit vaikkapa kolme päivää viikossa ja lapsi olisi tuon ajan hoidossa?



Kyllä miehelläkin saa olla mielipide ja ymmärrän häntä täysin vaikka olenkin hoitovapaalla oleva äiti. Lapsesi kasvaa puolessa vuodessa vielä paljon ja hoito onnistuu varmasti hyvin.