mieheni ei suostu, että olen kotiäiti!
Lapseni on nyt 6kk ja mieheni on sitä mieltä, että lapsen pitäisi mennä päiväkotiin hoitoon vajaa 1-vuotiaana. Koska opiskelen voin hoitaa vauvaa kotona vielä kesän, mutta syksyllä alkaisi opiskelut.
Itsekin hieman ahdistaa keskeneräiset opinnot, mutta minusta 1-vuotias on liian pieni hoitoon. Puoli vuotta tai vuosi muuttaisi minusta jo paljon. Mieheni ei kuulemma "jaksa enää elättää meitä". Hän ei halua jäädä itsekään hoitovapaalle, koska meidän tulot putoisivat.
Mitä mieltä te olette? Onko ok, jos 1-vuotias menee hoitoon tässä tilanteessa? Kumpi painaa enemmän, lapsen rento elämä vielä kotona, vai aikaisempi valmistuminen?
Kommentit (138)
kun näitä kommentteja lukee niin tulee sellainen olo ettei tasa-arvoa ole vielä sisäistetty kunnolla.
ajat muuttuvat ja ovat muuttuneet niistä ajoista, kun mies kävi duunissa ja maksoi vaimonsa kotonaolon. jos mies haluisi jäädä kotiin häneltä odotettaisi säästöjä.
tässä on havaittavissa sama ilmiö kuin orjuudenlakkauttamisen aikoina united Statesissa of americassa.
osa orjista ei osanut olla vapaina. he jäivät entiselle tilalle tekemään sitä mitä osasivat. vapaus oli heille liikaa. näin on myös teillä naisilla. teillä on vapaus valita ja annatte miehen tehdä kaikki.
kolikon toinen puoli tahtoo myös tasa-arvoa, tasa-arvo odottaa töitä teiltä hyvät neidit. ei sielä kotona pelkästään miehen elättinä voida oleilla, pitää löytyä säästöjä.
Mitä jos esim. muuttaisitte erilleen ja lapsi olisi sinun kanssasi kotona? Saisit ihan hyvät tuet ja miehesi lopettaisi keskenkasvuisen narinansa.
Hei haloo: kun lapsen tekee, sitoutuu myös elättämään ja tukemaan häntä seuraavat 18 vuotta!! Jos miehesi ei tajua, että normiryhmä ei tod. ole 1-vuotiaan paikka, haluatko olla hänen kanssaan ollenkaan?? Mieti, mitä tekee lapsen kehitykselle tuollainen (ei, en ole päiväkotia vastaan noin yleisesti ottaen, mutta 1-vuotias??) ja kuinka sitten soimaat itseäsi kun miehen mieliksi toimit äidillisiä vaistojasi vastaan!
tiedän tunteesi...! Meilläkin mies oli hieman katkera, kun päätin ettei lastamme laiteta hoitoon, ennenkuin on sen 1,5v, ja silloinkin vain pp-hoitajalle. Silloinkin minusta tuntui ja tuntuu edelleen todella pahalle herättää häntä aikasin aamulla hoitoon, ja päivät venyvät välillä lapsella jopa 9,5-tuntisiksi... se alkaa olla jo niillä rajoilla, ettei tee hyvää lapselle ja yhteinen aikakin jää lyhyeksi illalla. Onneksi pp-hoitaja on ihan mukava ja turvallisen oloinen, mutta silti ekat pari viikkoa lapsi itki raastavasti kun hänet sinne jätimme.
Puoli vuotta on niin pieni aika aikuisen elämässä, mutta vauvan kehityksessä se on pitkä aika, kannattais miettiä siltä kannalta...
Seuraavan lapsen kanssa olen päättänyt ja miehellekin sanonut, että aion olla kotona lasten kanssa kunnes pienempi on 2-v. Ei hän ole onneksi vielä vastaan pistänyt, vaikka joutuukin sitten asuntolainan yksin maksamaan. Toisaalta se on miehellekin mukavempaa kun ei tartte viedä lapsia aamulla hoitoon ja saa asua kodikkaammin kun kotiäidillä on enemmän aikaa ja voimia siivoilla ja tehdä kotiruokaa, kuin työssäkäyvällä. (ainakin meillä näin)
junttimies. Vauva puolivuotias ja jo nyt äijä väsynyt ELÄTTÄMÄÄN TEITÄ!! No mutta saathan sä lapsilisää ja jotain äitiysrahaakin. Rupee yh:ksi ja oo kotona siihen et lapsi kolme vuotta. Saat hyvät tuetkin
Vaimo tekee sitten kotityöt ja hoitaa lasta kuten ennenvanhaan. Sellainen on junttimies.
Kun vihdoin haluatte työmaailmaan. Sinne on vaikea päästä.
Harvoin mies pitää noin hanakasti kiinni tasa-arvosta ja arvostaa naistaan noin paljon että haluaa hänet tehokkaasti etenemään elämässään. Ap saa tuolla menolla jalansijan elämästä.
Nyt tätä palstaa lukiessa tulee mieleen ettei osa naisista koskaan tahtonutkaan tasa-arvoa, vaan ns. karkit kakun päältä. Myös miesten on tehtävä töitä tasa-arvon eteen. Heiltä voisi odottaa enemmän kotiin jääntiä ja naisilta töihin menoa. Se tasaisi hyvin työmaailman mies- ja naiskiintiöitä.
Ap voisi vaatia miestään jäämään kotiin vuodeksi lapsensa kanssa että hän pääsee töihin. Näistä asioista pitää taistella. Hoitopaikka ei ole ratkaisu!
sit tehdä toista lasta ennen kuin olet itse päässyt työelämään kiinni, että saisit toisesta sitten kunnon äitiyspäivärahat esim. viimeisen 6 kk tulojen mukaan. Silloin pystyt kenties jopa säästämään rahaa ja pitämään sitä hoitovapaata.
mielellään antaisin miehenkin jäädä koti-isäksi, mutta se ei kannata, koska tulomme romahtaisivat. Jos molemmilla olis samanlaiset tulot, olis ihan sama, kumpi jäis hoitovapaalle. (ellei imetystä oteta huomioon)
Eli järki käteen, meillä miehellä on paremmat tulot, joten hän saa jättää uusimmat kamerat ja muut vimpaimet ostamatta ja elätellä perhettään sen osalta, mikä mun pienen palkan ja kotihoidontuen+kuntalisän+lapsilisän erotus vaatii!
Ajattelen toki miehenkin tunteita, mutta pari vuotta, lapsen kotonaoloajan, saa hänkin ajatella minun tunteitani, perheemme etua ja elää hieman säästeliäämmin. Perhe-elämä vaatii kompromisseja, joten jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee, mutta mielestäni pienen lapsen, melkein vauvan paikka on kotona, jos se suinkin on mahdollista!
Mä en nyt tajunnut. Mies maksaa pois omaa asuntooan, siis kartuttaa omaisuuttaan. Vaikka tekin asutte talossa, niin ei se kulu siitä mihinkään - tietenkin vesi- ja sähkölaskut kasvaa jonkin verran.
Sinä saat lapsesta lapsilisän ja kotihoidontuen. Ne varmasti kattavat sinun kulusi + puolet lapsen menoista.
Jos kuusi kuukautta on miehelle ihan kynnyskysymys tässä elämässä, laskekaa todelliset menosi ja tulosi. Sähkölaskusta maksakaa osuutesi todellisen sähkönkulutuksen mukaan, koska siirtohinnanhan mies maksaisi vaikka eläisi yksinkin. Luulen, ettei mies tosiaankaan elätä teitä yhtä paljon kuin antaa ymmärtää. Hän haluaa vain painostaa sinua.
Voisitko suorittaa vain muutaman kurssin syksyn aikana? Onko opinnoissasi tentittäviä kursseja? Jos miehesi ahdistuksen syy on se, että hän tuntee olevansa loputtomasti perheen ainoa elättäjä, niin riittäisikö hänelle, että opinnot etenevät ainakin vähän?
Tarkoitan siis, että ette vie lasta hoitoon, vaan teet opintoja silloin kun mies hoitaa lasta. Onko miehen mahdollista mennä joskus myöhemmin töihin tai lähteä aikaisemmin, niin että saat päivällä pari tuntia aikaa opiskella. Ja jos vauva nukkuu 2 tuntia, niin siinäkin ehtii vähän opiskella.
Lisäksi voisit hommata lastenhoitajan, joka vaikka vie vauvan parina aamupäivänä puistoon ja voit jopa päästä luennolle.
Sitten voisit hakea kevääksi lapselle päiväkotipaikkaa esim. 4 päivää viikossa max 7 tuntia päivässä. 1,5-vuotias on ihan hurjan paljon isompi kuin vuoden vanha.
ehkä tilanne voisi olla erilainen, jos olisin jo valmistunut ja minulla olisi työpaikka, johon palata. Nyt jos mieheni jäisi kotiin, elelisimme pelkillä tuilla (opintotuki, kodinhoidontuki).
Minusta puoli vuotta tai vuosi ei ole kovin pitkä aika aikuisen elämässä, mutta pienelle lapselle sillä on paljon merkitystä. Minusta lapsen olisi paljon parempi mennä päiväkotiin 2-vuotiaana kuin 1-vuotiaana. vaikka minulle ei ole kokemusta, niin oletan, että 2-vuotiaalla on paremmat edellytykset pärjätä päivät ilman vanhempia. Osa lapsista osaa jo puhua, jolloin voi kertoa hoitajille jos on tarvetta johonkin. Osaa myös liikkua ulkona myös talvivaatteissa jne.
Minusta vuosi sinne tai tänne valmistumisessani ja töihin menossani ei ole niin olennainen juttu, kun mitä lapselle on saada olla kotona vielä vuosi. Osa-aikahoito voisi olla myös vaihtoehto. Isovanhemmat (eläkkeellä) ovat 30 min automatkan päässä, joten voivat joskus, jos esim. tentti ei olisi sovittuna hoitopäivänä, tulla hoitamaan lasta.
Totta on varmasti sekin, että monet lapset selviävät päiväkodista vaurioitta, vaikka aloittavat sen pienenä. Omalle lapselleen sitä haluaisi aina vain parasta. Minusta myös tuntuu, että osapäivähoito ja osapäiväopiskelu ovat juuri kompromisseja. Ne eivät ole kenellekään se paras vaihtoehto, mutta ei huonoinkaan. Opinnot eivät mitenkään voi osa-aikaopiskelulla edetä vauhdikkaasti ja toisaalta osa-aikahoito muuttaa varmasti arkeamme.
Riitelimme lisää. Kokoomus vaihtuu persuihin minun osaltani ja mies saa äänestää kokoomusta vapaasti.
Olen kodinhoitotuella niin pitkään kuin voin.
Meillä on Minna Canthin vuoksi kiva pieni riita ja mökötyssuhde. Kiitos vaan tasa-arvo.
Annoin pitää isäkuukauden ja olen joka kerta ehdottanut hoitovapaata hänelle. Kuopuksen kanssa sitten kieltäytyi eikä ole valittanut yhtään, että olen kotona.
Jotenkin näissä asioissa kuvitellaan, että kyse on vanhempien välisestä valtataistelusta ja siitä, että toinen elättää ja toinen loikoilee kotona. Kysymys on kuitenkin yhteisen lapsen parhaasta ja tämän hoitamisesta. Jos useampi äiti olisi valmiimpi jakamaan hoitovastuuta isän kanssa ja tarjoamaan myös isille mahdollisuuden jäädä kotiin, säästyttäisiin monessa perheessä hankalilta kiistoilta. Raha on aina vain rahaa, lapsen lapsuutta ei saada takaisin.
Oma mieheni ristiriitaisesti ihaili siskoaan, joka oli 4 vuotta kotona lasten kanssa, mutta ei ollut valmis minulle tarjoamaan samaa. Hermoili vain laskuista ja riitaa tuli koko ajan rahankäytöstä (ruokalaskuista). Onneksi vähitellen on mennyt asia jakeluun, mutta ei vieläkään kunnolla. Esikoinen laitettiin hoitoon 1,5-vuotiaana ja nyt mies ehdottelee samaa kuopukselle. Toki ymmärrän hänen huolensa rahatilanteesta, mutta aina ei kyse ole rahasta.
Entäs jos teette kompromissin ensimmäiseksi vuodeksi, siis syksystä kevääseen?
- Olet kotona vauvan kanssa ja opiskelet, minkä voit. Hankitte osapäiväisen sopimuksen pph:lle, jos sinun on pakko olla läsnä. Tai joku muu hoitotapa niiksi tunneiksi, kun sinun on pakko olla pois.
- Iltaisin hoitovastuu siirtyy muutamaksi tunniksi miehelle, jolloin ehdit tehdä opintojasi
- Yöheräämiset ja viikonloput jaatte niin, että molemmille jää aikaa.
mielellään antaisin miehenkin jäädä koti-isäksi, mutta se ei kannata, koska tulomme romahtaisivat. Jos molemmilla olis samanlaiset tulot, olis ihan sama, kumpi jäis hoitovapaalle. (ellei imetystä oteta huomioon)
Eli järki käteen, meillä miehellä on paremmat tulot, joten hän saa jättää uusimmat kamerat ja muut vimpaimet ostamatta ja elätellä perhettään sen osalta, mikä mun pienen palkan ja kotihoidontuen+kuntalisän+lapsilisän erotus vaatii!
Ajattelen toki miehenkin tunteita, mutta pari vuotta, lapsen kotonaoloajan, saa hänkin ajatella minun tunteitani, perheemme etua ja elää hieman säästeliäämmin. Perhe-elämä vaatii kompromisseja, joten jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee, mutta mielestäni pienen lapsen, melkein vauvan paikka on kotona, jos se suinkin on mahdollista!
Meillä mies on myös tasa-arvon vaalija. Hän on erityisen tiukka raha-asioissa. Molemmilla on omat tilit.
Mies päätti jäädä koti-isäksi uudenvuoden aattona. Tämä astuu voimaan kesäkuussa. Muutamme pienempään asuntoon. Saan maksettua vuokran juuri ja juuri. Palkka ei päätä huimaa, mutta mies on sitä mieltä että molemmat kasvattaa lapsen ennenkuin lähtee päiväkotiin. Olin aluksi sitä vastaan etenkin kun asunto muuttuu ahtaammaksi ja tulot tippuu.
Silti on myönnettävä että mies on oikeassa. Myös hänellä on oikeus olla lapsen kanssa.
Tämähän on vain väliaikaista. Pian molemmat käymme töissä ja voimme muuttaa suurempaan asuntoon.
Tahtoisin myös sinulle hyvä ihminen kenen tekstiä lainaan, löytää rehellisyyttä elämään. Ei se raha ja tulojen vähyys ole pois kasvatuksesta. Kasvatus on tärkeintä ja tässä olen samaa mieltä mieheni kanssa.
et voi pakottaa miestä elättämään koko perhettä, jos hän ei ole siihen valmis.
1-vuotias ei ole liian pieni hoitoon, vaikka kotona olo sinänsä olisikin hyvä vaihtoehto.
Minusta tuo olisi loistava idea. Voisin hieman edistää opintojani ensi lukukaudella ja sitten 2-vuotiaan (tai 1,5vuotiaan) voisi laittaa päiväkotiin kokoaikahoitoon ja suorittaisin opinnot valmiiksi.
Mieheni siis eilen valitti, että hän vain raataa töissä kun minä saan olla kotona, ja hänen vastuullaan on meidän talous, eikä muutosta ole näkyvissä. Ehkä tämä oli jonkinlainen purkaus mieheltäni ja rauhoituttuaan on valmis joihinkin kompromisseihin.
Itsellänikin heräsi huoli taloudellisesta asemastani. Ennen opiskelimme molemmat, eikä rahaa ollut paljon, mutta ei puutettakaan. Kun mies valmistui ja sai vakituisen työn, hänestä tuntui, että meillä olisi hyvin mahdollisuus saada lapsi. Mutta ehkä nyt kun on asunto ja työelämässä, niin talous- ja raha-asioita katselee toisella perpektiivillä kuin ennen.
Mies maksaa meillä kaikki asumiseen liittyvät kulut. Ruokakaupassa käymme molemmat ja maksamme itse ostoksemme. Minä ostan vauvalle vaatteita tms. tarvikkeita, mieheni isompia asioita (vaunut) Omat kuluni (vaatteet, puhelimen, harrastukset jne) maksan itse. Eli mies elättää meitä asumismenoissa ja hoitaa lapsen kuluja. Lomamatkoistakin mieheni maksaa enemmän. Sikäli siis ymmärrän kyllä miehen puheet elättämisestä.
Ehkä jos saamme joskus toisen lapsen (kun olen valmistunut), niin mieheni voisi jäädä kotiin ja minä mennä töihin. Voisi sitten jaksaa vielä vähän aikaa olla "elättäjänä".
Kiitos kaikille viesteistä. En ehkä ole enää niin epätoivoinen, monenlaisia vaihtoehtoja on. Pitääpä keskustella kaikista oikein ajatuksella.
-Ap
jos ei ole "pakko" laittaa vielä hoitoon, niin jää kotiäidiksi. Loppujen lopuksi tämä vauva-aika menee niin kamalan äkkiä, että suosittelen olemaan kotona jos tuntuu siltä.:) Itse en raaskinut vielä noin pienenä laittaa hoitoon, enkä ole katunut. Toivottavasti pääsette miehenne kanssa kompromissiin!
Mies maksaa omaa asuntolainaa ja haluaa sultakin rahaa vielä päälle YHTEISEN lapsen elättämiseen.
Sulta lähtee eläkerahat, mies pitää asunnon ja sinä hoidat lapsen.
Käske miehesi suksia kuuseen ja ota hatkat.
Meillä mies on myös tasa-arvon vaalija. Hän on erityisen tiukka raha-asioissa. Molemmilla on omat tilit.Mies päätti jäädä koti-isäksi uudenvuoden aattona. Tämä astuu voimaan kesäkuussa. Muutamme pienempään asuntoon. Saan maksettua vuokran juuri ja juuri. Palkka ei päätä huimaa, mutta mies on sitä mieltä että molemmat kasvattaa lapsen ennenkuin lähtee päiväkotiin. Olin aluksi sitä vastaan etenkin kun asunto muuttuu ahtaammaksi ja tulot tippuu.
Silti on myönnettävä että mies on oikeassa. Myös hänellä on oikeus olla lapsen kanssa.
Tämähän on vain väliaikaista. Pian molemmat käymme töissä ja voimme muuttaa suurempaan asuntoon.
Tahtoisin myös sinulle hyvä ihminen kenen tekstiä lainaan, löytää rehellisyyttä elämään. Ei se raha ja tulojen vähyys ole pois kasvatuksesta. Kasvatus on tärkeintä ja tässä olen samaa mieltä mieheni kanssa.
Minulle raha ei ole niin tärkeää, kuten kerroin, niin olen melko pienipalkkainen. Ja osaan elää säästeliäästi. Mieheni sen sijaan tykkää ostella koko ajan kaikenlaista, joten hän ei takuulla vois heittäytyä koti-isäksi, jos se tarkoittaisi sitä, että mun pienellä palkalla ja kotihoidontuilla elettäis ja meidän olis myytävä asunto ja muutettava pieneen vuokrakämppään....! Mutta jos mies vaatisi päästä koti-isäksi, niin se olis sitten vaan järjestettävä, asunto myyntiin jne. Kyllä mä siihen pystyisin, ottaisin sen haasteena!! :D Meillä onneksi parisuhde on kunnossa, alussa oli pientä katkeruutta kun jäin kotihoidontuelle, mutta sittemmin mies varmaan ymmärsi myös että kotihoito on lapsen etu. Kyllä mies saa luvan elää hieman säästeliäämmin, jotta saa asuntolainat hoidettua.. Nyt olen töissä kunnes seuraava lapsemme syntyy, sitten taas kotielämää kahden lapsen kanssa, jota odotan jo innolla!
Ymmärtävän fiksu äiti ja kumppani.
sitä vaihtoehtoa, että menisit takaisin opintoihin. Sehän tarkoittaa, että:
- sinulla täytyy olla illat aikaa tehdä opintoja ja lukea tentteihin. Onko mies valmis sitoutumaan siihen, että sinä saat opiskelurauhan? Nythän miehelläkin on iltaisin aikaa rentoutua.
- kun lapsi menee päiväkotiin, hän todennäköisesti alkaa sairastaa. Meillä lapsi sairasti viikon joka kuukausi pahimmillaan. Koska sinä olet opiskelija, ja sinun kuuluu saada opinnot etenemään että saat opintotukea, on MIEHEN oltava kotona sairaan lapsen kanssa. Onko hän todellakin valmis olemaan pois töistä? Nythän hän saa mennä töihin ihan normaalisti.
- miten on mahdollista, että mies elättää sinut, kun saat sen 350 (+mahdolliset lisät) mutta ei elättäisi sinua, kun saisit vain opintotuen, joka on sentään tuota paljon pienempi?
Mä luulen, että miehesi ei a) ymmärrä kuinka pieni yksivuotias on b) tajua kuinka helpolla HÄN juuri nyt pääsee koska ei joudu ottamaan lapsen hoidosta juuri vastuuta c) ei tajua kuinka nopeasti aika menee ja että vielä tulee sekin aika, että sinä "elätät" häntä. Valtaa, taloudellista tai henkistä, ei koskaan pidä parisuhteessa käyttää heppoisin perustein näin isoissa asioissa, koska jokainen on joskus myös sen heikomman roolissa.