Kun "leikki" menee liian pitkälle..
Meillä on miehen kanssa ollut tämä ongelma oikeastaan aina. Mies ei tiedä koska pitää lopettaa. Tänään kärjistyi siihen pisteeseen että äijä on puristanu mun ranteet sinisiksi mustelmista ja niskassa on sormista mustelmat. Toinen korva on turvoksissa ja musta ja ihan helvetin kipee. Tää kirjoittaminekin sattuu käsiin.
Kaikki alkoi, kuten aina ihan typerästä asiasta. Makasin sohvalla (olen ollut hirveässä flunssassa viikonlopun) ja aina ohikulkiessaan äijä läppäs mua muka leikisti poskelle. Pyysin varman 4-5 kertaa että lopeta, että toi sattuu. Ei lopettanut joten menetin hermoni ja heitin sitä kaukosäätimellä. Siitähän riemu repesi: Ukko hyökkäs kimppuun, potki lapsen tuolin kumoon matkalla hyökätessään mun kimppuun. Lapsi onneksi on ollut hoidossa viikonlopun eikä ollut todistamassa tätä. Aloin huutaa että älä tule mun päälle, pysy poissa. Mies hyökkää mun kimppuun, puristaa ranteista ja huutaa että ole hiljaa, ole hiljaa, ole hiljaa. minä huudan että päästä irti, mua sattuu. mies huutaa että päästän irti kun lopetat huutamisen. Minä huudan että lopetan huutamisen ku päästät irti.
Nyt äijä häipyi ovet paukkuen, ja edessä on mykkäkoulua. Mä olen totaalisen väsynyt tähän "leikkiin". Aina sama kaava, mies läpsii tai tönii mua niin kauan että menetän hermoni. Ja sitten saa hyvän syyn hyökätä mun kimppuun. Ja aina saa syyt mun niskoille. Mies ei tajua että ei ole ihan tasaista jos äijä 185 cm/ 80kg painii 160 cm/ 50 kg naisen kanssa. Ihan kun se nauttisi saadessaan mut nujerrettua. Ja kaikki aina "viattoman" leikin varjolla.
Mä oon niin väsynyt tähän, mutta äijä ei tunnu ymmärtävän. Erota en haluaisi, mutta onko mitään tehtävissä, kun tätä on jatkunut jo niin monta vuotta?
Ja ei, me ei olla teinejä vaan kolmekymppisiä "aikuisia".
Kommentit (126)
Tyhmältähän tää kaikki kuulostaa. Kyllä mä sen tajuan. En aio erota nyt, mutta olen etsinyt netistä perheneuvolan numeron jotta voin varata sinne ajan. Jos mies ei suostu ja nauraa koko ajatukselle, aion ottaa aikalisän ja etsiä väliaikaisesti asunnon muualta. Tuntuu vaan pahalta heittää onnellisen 2,5 vuotiaan lapsen elämä päälaelleen.
Koska sun mies selvästi rakastaa sua, häneltä täytyy löytyä halua muuttaa käyttäytymistään. Teillä on siellä kotona nyt oma todellisuus, johon kukaan ei puutu, ja siksi tilanne saa jatkua. Jos sä käyt näyttämässä vammoja lääkärille, se ois jo ensimmäinen askel siihen, että rikot tuon teidän kaavan ja lakkaat suojelemasta miestäsi. Ei sen tarvitse johtaa sen enempään, pääasia että mies herää ja tajuaa, ettei hänen käytöksensä ole normaalia ja että sinä olet a) tosissasi b) miehesi käytös ei ole kenenkään mielestä normaalia eikä sallittavaa.
Lapsi on vielä pieni mutta ei mene kauan kun se jo ymmärtää että isä tekee pahaa äidille. Sellainen koti ei ole onnellinen koti.
Tuntuu vaan pahalta heittää onnellisen 2,5 vuotiaan lapsen elämä päälaelleen.
Tyhmältähän tää kaikki kuulostaa. Kyllä mä sen tajuan. En aio erota nyt, mutta olen etsinyt netistä perheneuvolan numeron jotta voin varata sinne ajan. Jos mies ei suostu ja nauraa koko ajatukselle, aion ottaa aikalisän ja etsiä väliaikaisesti asunnon muualta. Tuntuu vaan pahalta heittää onnellisen 2,5 vuotiaan lapsen elämä päälaelleen.
Äiti saa turpiin isältä. Kyllä mun lapsilla nyt käy kateeksi.
ja lähde. Väkivalta on aina väkivaltaa. Ja se on rikos.
Jos sinulla on autolainaa ja asuntolainaa, niin silloin kyllä pärjäät taloudellisestikin. Joko sinä lunastat ne nimiisi, tai mies tai myytte ne ja pidätte rahat puoliksi. Mies voi ehkä vähän pitkittää, mutta ei voi estää sinua.
Eropaperit vireille ja heti. Ja jos haluat antaa miehellesi harkinta-aikaa, niin eropaperi antaa siihen vuoden mahdollisuuden. Mutta varmasti sen saaminen käteen antaa miehelle ajattelemisen aihetta. Sulla on sitten vuosi aikaa harkita ja miehellä muuttaa tapansa. Siinä ajassa kyllä ehtii nähdä muuttuuko mikään.
Lähde seuraavalla kerralla pihalle jo ensimmäisestä läpsäsystä, ja sano ettet siedä sitä. Ole vaikka lapsen kanssa yötä pois kotoa, ja palaa kotiin vasta kun mies pyytää anteeksi.