Kolulukypsyystesti meni penkin alle

ja molempien lapsista osalla lukihäiriö. Perinnöllistä.

Kummassakin perheessä osa lapsista on kerranut joko ykkösen tai kakkosen. Valitettavasti toinen näistä äideistä ei ottanut uskoakseen että lapsellaan on ongelmaa. Tukitoimet tulivat kuvioon vasta kouluiässä ja kakkonen kerrattiin.

Ei kaikki voi olla menestyjiä.

Hyviä duunareita heistä voi silti tulla. Duunareita tarvitaan aina.

Akateeminen ura voi jäädä haaveeksi eikä lapsi todennäköisesti sellaisesta kiinnostukaan koska ei ole resursseja.

Missään tapauksessa lukihäiriö ei tarkoita, ettei voi akateemista uraa tehdä. Erittäin hyvä ystäväni on esim. itse erityisopettaja, jolla on lukihäiriö. Tiedän myös muitakin akateemisia lukihäiriöstä kärsiviä. Lukihäiriöllä ja heikkolahjaisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Lukihäiriöinen on älylliseltä usein tasoltaan ihan normaali, mutta neurologisista ongelmista johtuen lukeminen on vaikeampaa, kuin muilla.

Ottakaa selvää asioista ennen kuin kommentoitte moisia.

Toki lukihäiriöinen tarvitsee kovan motivaation, jos lukeminen on työläämpää ja ehkäpä joutuu tekemään enemmän töitä menestyäkseen, mutta ei se vielä tarkoita, ettei olisi kykenevä menestymään myös akateemisessa maailmassa. Itselläni ei ole ko.häiriötä, eikä lapsillani, mutta tiedän ja tunnen paljon ihmisiä, joilla on.

se erityisopettaja on...

Koulujen pienryhmätoiminta ja tukiopetus pitäisi auttaa lapsia, mutta kun ei ole resurseja, ei siis tarpeeksi henkilökuntaa.

No kyllä se periaate on se, että koululykkäykseen suostutaan aina, jos vanhemmat sitä haluavat.

Ei tarvitse perustella.

Ei ainakaan meidän tapauksessa pelkkä vanhempien tahto riittänyt vaan lapsi kävi neurologiset tutkimukset ja koulukypsyystestin (= 4krt psykologin luona) ennen kuin lykkäyspäätös saatiin. Paperissa tosin todettiin, että tutkimukset on aloitettu vanhempien toiveesta ja niiden perusteella lykkäystä myönnettiin. Mutta ei ainakaan täällä meidän kotikaupungissa pelkkä vanhempien toive riitä; tämä kerrottiin meille jo siinä vaiheessa kun 5v neuvolassa otimme asian ensimmäistä kertaa esille. Lapsi on syntynyt 30.12.; reilusta vuorokaudesta oli kiinni koko rumban läpikäyminen. Nyt lapsi on ekalla ja jo tässä vaiheessa on selvää, että toiveemme/päätöksemme oli oikea ja lapsen kannalta paras mahdollinen.