Lue keskustelun säännöt.
Asperger-aikuisia?
17.03.2011 |
Katselin videoita itsestäni lapsena, ja täytyy sanoa että miten minusta ei sitä huomannut lapsena muka, niiin selvät oireet, sen lisäksi mitä itse muistan ja vanhempani muistavat minusta käytöksestä.
Tehtiin aikuisena diagnoosia, ja ei voi enää kuulemma asettaa sitä, mutta selviä oireita on yhä. Onneksi tiedän ne mitkä ovat puutteeni, ja osaan hyväksyä itseni nykyään.
Onko teillä ongelmia edelleen ihmissuhteissa tai työelämässä, jotka selvästi aspergerimaisuutta?
Minulla on myös lapsia, joista toisella on samaa vikaa.
Kommentit (50)
eikä se diagnoosi mitää auta. Tic-oireetkin voivat vaihdella ja stressaantuneena ne on pahempia. Myös kyky sietää ja purkaa stressiä on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helvetti pääsi irti suhteessamme kun mies vaihtoi matkapuhelinliittymänsä sellaiseksi, että siinä on rajaton käyttöoikeus (lähes). Pihinä ihmisenä hän ei aikasemmassaan liittymässä soittanut minulle koskaan, ei tekstaillut kuin aivan pakolliset, jos niitäkään. Toki puhuimme puhelimessa niin, että minä soitin tai hän pirautti ensin ja soitin sitten takaisin. Nyt kun vaihtui liittymä tähän uuteen ja ero on taas pinnalla (emme asu samoissa osoitteissa)...mksi valitinkaan sitä, että hän ei tekstaile jne. Nyt pommitus on pahimpina päivinä taukoamatonta. Väliin tulee asiallista ja kaipaavaa, jos en regoi, alkaa kettuilun kautta uhkailu. Näin meillä!
Minun olisi pitänyt saada asperger-diagnoosi lapsena, mutta äitini ei halunnut sitä. :( Hänestä oli ihan hirvittävän noloa, että minussa olisi jotain vikaa. Kenellekään ei kerrottu, äiti sanoi minullekin että et sitten kerro kenellekään.
Nyt olen aikuinen, enkä vieläkään ole kehdannut kertoa läheisilleni aspergerista. En uskalla puhua edes avomiehelleni, koska pelkään että hän jättää minut sen takia. Päähäni on vain edelleen iskostunut se ajatus, että tämä on maailman noloin asia ja se pitää pitää visusti salassa.
Haluaisin liittyä paikkakuntani Autismi- ja aspergerliittoon, mutta en pysty koska mieheni saisi väjäämättä tietää. Suuri osa tapahtumista järjestetään paikoissa, jossa joku tuttavamme työskentelee.
Haluaisin kertoa kaikille, koska nyt kaikki luulevat minua vain tyhmäksi, eikä kukaan tunnu oikein pitävän minusta. :(
Voi miten surullista, 26. Sinun olisi kyllä tärkeää päästä tuosta häpeän tunteesta eroon, onhan tuo tärkeä osa identiteettiäsi! Kamalaa, että tuollainen asia pitää salata puolisolta. Muista, että aspergerilla on paljon vahvuuksia ( siis juuri assiuden vuoksi), kyse ei ole pelkästä viasta!
[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 19:53"]
Minun olisi pitänyt saada asperger-diagnoosi lapsena, mutta äitini ei halunnut sitä. :( Hänestä oli ihan hirvittävän noloa, että minussa olisi jotain vikaa. Kenellekään ei kerrottu, äiti sanoi minullekin että et sitten kerro kenellekään.
Nyt olen aikuinen, enkä vieläkään ole kehdannut kertoa läheisilleni aspergerista. En uskalla puhua edes avomiehelleni, koska pelkään että hän jättää minut sen takia. Päähäni on vain edelleen iskostunut se ajatus, että tämä on maailman noloin asia ja se pitää pitää visusti salassa.
Haluaisin liittyä paikkakuntani Autismi- ja aspergerliittoon, mutta en pysty koska mieheni saisi väjäämättä tietää. Suuri osa tapahtumista järjestetään paikoissa, jossa joku tuttavamme työskentelee.
Haluaisin kertoa kaikille, koska nyt kaikki luulevat minua vain tyhmäksi, eikä kukaan tunnu oikein pitävän minusta. :(
[/quote]
Huoh... Lopeta toi vikinä ja kasaa itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger aikuiset.. Kertokaahan miksi olette niin kylmiä ja välinpitämättöämiä? Miksi loukkaatt kanssaihmisiänne, ettekä edes pyydä anteeksi?
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 12:24"]
Asperger aikuiset.. Kertokaahan miksi olette niin kylmiä ja välinpitämättöämiä? Miksi loukkaatt kanssaihmisiänne, ettekä edes pyydä anteeksi?
[/quote]
Onko sinulla kokemusta jostakin kylmästä ja völinpitämättömästä Asperger-aikuisesta? millainen hän oli ja missä asiassa hän sinua loukkasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 12:24"]
Asperger aikuiset.. Kertokaahan miksi olette niin kylmiä ja välinpitämättöämiä? Miksi loukkaatt kanssaihmisiänne, ettekä edes pyydä anteeksi?
[/quote]
Kylmyys ja välinpitämättömyys, tunteettomuus yms ei ole ainakaan minulla yksistään Aspergeriin liittyvää, vaan se liittyy siihen, kun minua on kohdeltu elämässäni huonosti ja on tarve rakentaa muuri itseni ja toisen ihmisen välille. Minulla esiintyy pelkoja ja vaikeuksia tuoda tunteitani esille.
Mutta iäkkäämpien ihmisten (myöhäisessä keski-iässä olevat ja vanhukset eli semmoiset vähän alle tai yli viisikymppisestä noin sataan vuoteen iältään olevat) kanssa on helpompi tulla toimeen, turvallisempi olo ja muutenkin osaan heille näyttää tunteeni ja kertoa tunteistani ja asioistani paremmin ja minun on helpompi luottaa vanhaan ihmiseen. Vanha ihminen sitten puolestaan usein pitää minua kilttinä ja herttaisena ja on ilahtunut nuoremmasta ihmisestä joka kunnioittaa ja arvostaa iäkästä henkiöä.
Samoin myös vauvojen ja pikkulasten kanssa on helpompi olla kuin esim omanikäisten kun vauvat ja pienet lapset on niin viattomia ja heillä on iloinen ja positiivinen asenne elämään eikä heillä ole vielä mitään ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaan.
Pahin ja kriittisin ikä minun kanssa toimeentulemisen kanssa on ihmisillä yleensä ikävuodet 23-45, mutta kun ihminen on joko alle tai yli tuon iän, niin tuntuu helpommalta sosiaalinen vuorovaikutus ja tunteitten näyttäminen, luottamus ja yhteistyö. Toki mukavia ihmisiä on löytynyt ja löytyy myös tuostakin ikäryhmästä ja tuon ikäisiä oli oikeastaan lähes kaikki myös vapaaehtoistyöpaikassakin jossa olin puolisen vuotta ennen kun koulun aloitin ja mukavasti meni ja ihmiset oli ystävällisiä minulle. Samoin myös useimmat lääkärit ja sairaanhoitajat on olleet minulle ystävällisiä, olivatpa minkä ikäsiä vaan.
Minä luulen että suurin este minun kanssa toimeen tulemiselle on joko toisen osapuolen narsistinen luonnehäiriö tai liialliset odotukset ja vaatimukset ilman että perehtyy minun kokonaistilanteeseen riittävän hyvin, minulla kun on paljon muutakin kuin tämä Asperger eikä minun käytöstä todellakaan voi yleistää kaikkia Aspergereja koskevaksi, kun minä olen tosiaan poikkeus monessa asiassa jopa aspergereihinkin verrattuna.
Miksi jopa joittenkin sosiaali-ja terveydenhuoltoalan ihmisten on vaikeaa hyväksyä pelokasta ja arkaa Asperger-henkilöä jolla on ihmisiin liittyviä pelkoja? Esim se että kiinnyn ja takerrun joihinkin ihmisiin, säikyn ihmisiä, stressaan niin paljon että verenpaine on koholla, ujostelen ihmisiä ja näen ihmiset kielteisesti ja jään miettimään pitkäksi aikaa mitä mulle on tehty, johtuu siitä, että PELKÄÄN kuollakseni IHMISIÄ mutta eläinten kanssa on helpompi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aspergerit ei monesti edes tajua loukkaavansa kanssaihmisiään. Heillä vaan ei eleet, ilmeet eikä vuorovaikutus aina toimi kaikkien kanssa.
Enemmän jotkut semmoset ainakin minua loukkaavat, jotka on liiankin sosiaalisia, aina nokkaansa työntämässä muitten asioihin ja puuttumassa toisten keskusteluihin vaikka heille itelleen ei ole sanottu mitään. Semmoiset on kuormittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta hihkun kuitenkin täältä! Mieheni on joskus heittänyt minulle että ihan selviä aspergerpiirteitä minussa olisi - toki se on sitten jäänyt kaiken sen alle, että olen hankala ja jotenkin välinpitämätön ihminen... Tällä hetkellä olen masennuksen ym. seurauksella saikulla - ennen sitä jaksoin/pystyin käymään töissä useita kuukausia, mutta kaikki tuntui yhtäkkiä kasaantuvan enkä jaksanut enää töissä pitää "kulissia" reippaudesta yllä enkä kotonakaan tuntunut pystyvän enää mihinkään.
Aikuisen ikäni olen vaihdellen ollut masentunut ym., välillä diagnoositta ja välillä lääkärin toteamana. Kouluja olen käynyt, ne riman alta hipoen loppuunsaattanut. Pitempiä työputkia minulla ei ole ollut. Aina on elämä ollut jotenkin hankalaa, ja ympärillä olevat ihmiset ovat myös reagoineet siten minuun. Jotkut ovat sanoneet, että ovat vihjailleet, etteivät jaksa jotain piirteitäni, muttei minulle ole tullut perille asia ennen kuin ovat sanoneet tosi suoraan. Jotkut ihmissuhteet ovat vain muuten hiipuneet. Parhaat ihmissuhteeni olen kokenut niin, että olemme puolin ja toisin ymmärtäneet noiden ihmisten kanssa, ettei aina tarvitse olla tekemisissä - ja sitten on ihanaa nähdä silloin tällöin.
Miehen (ja ehkä muittenkin) ihmisten on elämässäni ollut hankalaa uskoa, etten joitain asioita tahallani tee. Tiedän, että opettelemalla uusia tapoja jne. pääsee eteenpäin ja omakin elämä tulee mielekkäämmäksi. Eksäni opetti minulle, että tavarat löytyvät helposti, kun niitä säilyttää samassa paikassa! :) Nykyinen aviomieheni on saanut sietää minulta vaikka ja mitä, joskin minä olen hänen oikkujaan sietänyt, koska tiedän että hän välittää minusta niin että jaksaa pitää kiinni.
Olen onnellinen, että olen nyt päässyt psykiatrisiin tutkimuksiin. Vuosikaudet terapioita yritellessä on ollut väsyttävää, että mikään niistä ei ole tuntunut "lähtevän käyntiin". Voin puhua päivät pääksytysten asioita ja pohtia niitä - monikaan vaan ei ole huomannut tai osannut puuttua siihen, että pulinaltani mennään aina aiheen ohi enkä sitä itsekään oikein tajua "että mitä pitikään sanoa, mistä tahdoin puhua". Nykyisessä hoitosuhteessani tutkivat, sitten hutkivat :) on ihanaa, että "pulinaani" on joku ohjaamassa ja sanoo stop siinä kohtaa kun lähdetään aiheesta. Että tosiaan saan vihdoin yrittää sanoa sen mitä olin sanomassa. Helpottaa suuresti, että sain sanoa heille että tutkikaa nyt, onko minulla asperger vai olenko "vain hankala ihminen" eli jollain persoonallisuushäiriöllä varustettu masennustyyppi.
Syntymässäni koin hapenpuutteen, äitini on jotenkin "autistisen" oloinen (tämän näin aikuisella iällä olen nähnyt, lapsena jotenkin tiesin että äitini on erilainen, "kummallinen"). Lapsena olin kuin "pikkuaikuinen" puheeltani, sanavarasto oli kuulema harvinaisen laaja. Tykkäsin sanaleikeistä pitkään, nykyään en jaksa, koska seurani on antanut ymmärtää, ettei ne viihdytä, ei kiinnosta. Saan iloni ympäristöstä, kuvallisista asioista, tekstiilien kuoseista, väreistä, muodoista... :)...monenlaista on mikä voisi itsessäni aspergeriin viitata - vaan ans kattoa, mikä diagnoosi loppujen lopuksi läpsähtää.
Aurinkoista, iloista ja elähdyttävää syksyä teille kaikille!
On assina olemiseni paljon hyvääkin. Itse olen hyvin älykas ja luova, 2-kertainen tohtorismies, jonka elämä on nykyään 40-v. ihan jees. Näin ei ole aina ollut, mutta elämäkokemus on se, mikä pitää aspergerin pahat piirteet kurissa ja hallinnassa.
Lisäksi itse olen säilynyt ikäisekseni hyvin ja ulkoinen habitus on nykyisin todella kohdallaan, naiset katsoo ja hymyilee vähän joka puolella. Solut tuhoutuvat asseilla ilmeisesti keskimääräistä hitaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 14:47"]
Lisäksi itse olen säilynyt ikäisekseni hyvin ja ulkoinen habitus on nykyisin todella kohdallaan, naiset katsoo ja hymyilee vähän joka puolella. Solut tuhoutuvat asseilla ilmeisesti keskimääräistä hitaammin.
[/quote]
Että tällainenkin piirre liittyisi aspergeriin? (Olen viestin 35 kirjoittaja, minulla ei siis ole diagnosoitu vielä mitään, kun tutkimukset aluillaan - moni asia antaa viitteitä kyllä tiettyyn suuntaan.)
Minua pidetään ulkonäköni puolesta ilmeisesti reippaasti ikäistäni nuorempana, papereita saa tupakkaostoksillakin näyttää usein :) Olen myös itse huomannut, että ikäiseni (30) ihmiset näyttävät minusta vanhemmilta. Olen päätellyt, että elämäntavat vaikuttavat: meikkaaminen/hiustenvärjäys/isosti myös nautittu ravinto. Näissä asioissa olen viime vuosina saanut elämääni suuresti helpotusta, meikkaamisesta ja hiusten kanssa värkkäämisestä luopuneena voin suositella samaa ihan kelle vaan - olipa sitten naisimmeisellä jokin diagnoosi tai ei :)
Onko teitä asperger-diagnosoituja syyllistetty manipuloinnista tai tahallisesta laiskuudesta, asenteesta että "kyllä muut hoitaa arkiasiat ei minun tarvitse"? Itseäni on vuosien aikana syytetty tuosta paljon, ja olen saanut ahdistumiseen ym. saakka yrittää kertoa, esim. etten ole tajunnut ajankulua kun olen uppoutunut johonkin - että olen ihan vain unohtanut jonkun asian ja väitteeni/kokemukseni on että en vaan tajunnut. Tähän liittyen elämäni on hankalaa näinäkin päivinä, aviomieheni on sitä mieltä, että teen em. tyyppisiä asioita tahallani ja minä totisesti koen tahtoa huomioida asioita ja toimia paremmin... Siksikin odotan mitä tahansa diagnoosia, että ongelmillani on edes jonkinlainen yleispätevä nimi ja ne on todennettu niin, että ehkä läheisteni (ja myös itseni) on helpompi suhtautua asioihin. Ja auttamishaluiset läheisetkin saisivat vinkkiä miten auttaa.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 14:47"]
Lisäksi itse olen säilynyt ikäisekseni hyvin ja ulkoinen habitus on nykyisin todella kohdallaan, naiset katsoo ja hymyilee vähän joka puolella. Solut tuhoutuvat asseilla ilmeisesti keskimääräistä hitaammin.
[/quote]
Että tällainenkin piirre liittyisi aspergeriin? (Olen viestin 35 kirjoittaja, minulla ei siis ole diagnosoitu vielä mitään, kun tutkimukset aluillaan - moni asia antaa viitteitä kyllä tiettyyn suuntaan.)
Minua pidetään ulkonäköni puolesta ilmeisesti reippaasti ikäistäni nuorempana, papereita saa tupakkaostoksillakin näyttää usein :) Olen myös itse huomannut, että ikäiseni (30) ihmiset näyttävät minusta vanhemmilta. Olen päätellyt, että elämäntavat vaikuttavat: meikkaaminen/hiustenvärjäys/isosti myös nautittu ravinto. Näissä asioissa olen viime vuosina saanut elämääni suuresti helpotusta, meikkaamisesta ja hiusten kanssa värkkäämisestä luopuneena voin suositella samaa ihan kelle vaan - olipa sitten naisimmeisellä jokin diagnoosi tai ei :)
Onko teitä asperger-diagnosoituja syyllistetty manipuloinnista tai tahallisesta laiskuudesta, asenteesta että "kyllä muut hoitaa arkiasiat ei minun tarvitse"? Itseäni on vuosien aikana syytetty tuosta paljon, ja olen saanut ahdistumiseen ym. saakka yrittää kertoa, esim. etten ole tajunnut ajankulua kun olen uppoutunut johonkin - että olen ihan vain unohtanut jonkun asian ja väitteeni/kokemukseni on että en vaan tajunnut. Tähän liittyen elämäni on hankalaa näinäkin päivinä, aviomieheni on sitä mieltä, että teen em. tyyppisiä asioita tahallani ja minä totisesti koen tahtoa huomioida asioita ja toimia paremmin... Siksikin odotan mitä tahansa diagnoosia, että ongelmillani on edes jonkinlainen yleispätevä nimi ja ne on todennettu niin, että ehkä läheisteni (ja myös itseni) on helpompi suhtautua asioihin. Ja auttamishaluiset läheisetkin saisivat vinkkiä miten auttaa.
[/quote]
Näin olen kyllä ihan tutkimuksesta lukenut, että assit ikääntyvät hitaammin kuin valtaväestö.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 15:40"]
Näin olen kyllä ihan tutkimuksesta lukenut, että assit ikääntyvät hitaammin kuin valtaväestö.
[/quote]
Mielenkiintoinen tieto. Lähtisin jo itsekin tutkiskelemaan aihetta, mikäli en olisi päättänyt, että varsinkin kun asiat on tutkimuksen alla, koitan olla harhailematta liikoja esim. juuri tämänkaltaiseen tiedohakuun. Kun olen törmännyt muutamiin lyhyisiin kuvauksiin asperger-ihmisten elämästään kertomana, ovat ne muistuttaneet omia kokemuksiani.
Siirränpä nyt itseni sinne, missä olin ja mikä on "työn alla", imurinvarteen "siivoamaan Mielelläni".
Voi se olla toisinpäinkin, minulta testattiin Aspergeria monta kertaa lapsena mutta sitä ei kuitenkaan ollut. Olin vain älykäs lapsi ja minulla on melko "rationaalinen" luonne. Näin aikuisena en muistuta pätkääkään as-henkilöä.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 18:08"]
On saanut lääkäriltä ainoastaan asperger-diagnoosin ja kärsii näkyvistä tic-oireista. Saattaa tietenkin olla että sairastaa paljon muutakin. Hänellä on paljon päähänpinttymiä, varsinkin harrastuksiinsa liittyen, kaikesta pitää tietää kaikki ja kaikkeen tarrautua pakkomielteisesti. Kumppaniaan kohtaan hän oli aivan samanlainen, siksi en pidä poissuljettuna sitä että ex-kumppanin vainoaminen liittyy asperger-oireisiin.
[/quote] Ihmiset on kaikki erilaisia ja toisilla on pakkomielteitä toisilla ei, miks ihmees pitää yleistää?! Ei asperger tee kenestäkään vainoajaa.
[/quote]Taitais olla diagnoosin vaihdon paikka?