mitä ihmettä teen, kun miestä ei kiinnosta omat "viikonloppulapsensa"?
Kaipaisin nyt oikeasti neuvoja, enkä mitään haukkumista.
Miehellä on siis edellisestä suhteesta kaksi lasta, 4v. ja 7v. Ovat eronneet kun tuo nuorempi ollut vasta vauva ja siitä lähtein lapset tavanneet isäänsä joka toinen viikonloppu.
Me olemme miehen kanssa alkaneet tapailla, kun tuo nuorempi lapsi oli 2v. Siitä asti muistan, kuinka mies ei yhtään olisi "jaksanut" noita lapsiaan. Itse tykkään paljon lapsista ja minusta oli kiva, kun lapset olivat isällään (ja ovat edelleen) joka toinen viikonloppu.
Minulla ja lapsilla on todella hyvät välit, lasten äitikin sanoo usein, että lapset ovat kertoneet, mitä ollaan tehty/mitä lapset ovat saaneet/missä olleet MINUN kanssani.
Isää ei vain suoraansanottuna tunnu kiinnostavan tehdä mitään näiden lastensa kanssa. Olen kyllä miehen kanssa samaa mieltä, että lapset ovat TODELLA villejä, kovaäänisiä ja kovia riehumaan, mutta silti todella mukavia minusta. Mies ei vain "jaksa" heitä. Olen koittanut ehdottaa yhteisiä juttuja, mennään vaikka HopLopiin tai puistoon tai jotain, tai jos isä menisi yksin lasten kanssa, mutta ei vaan kiinnosta.
Etenkin nuorempi lapsista ei tottele mitään, mutta koska olen ollut aika tiukka ja JOHDONMUKAINEN hänenkin kanssaan, tottelee hän minua melko hyvin, isomman kanssa on sama "koulu" käyty, hän oli myös nuorempana todella tottelematon, nyt on aivan ihana lapsi, ja hänen voi melko vapaasti antaa tehdä ja touhuta, kun tietää, että häneen voi luottaa.
Mutta siis ongelmani on, miten saisin isän kiinnostumaan omista lapsistaan???
Kommentit (20)
Lasteni isällä samoja oireita, vaikka eli pitkään omistautuvaa ydinperhe-elämää. Silti eron jälkeen lapsistakin tuntui tulevan 'entisiä', ei vain minusta. Voi kun se löytäisi kaltaisesi naisen!
ni mun ongelma olis, miten päästä eroon tuollaisesta miehestä, mutta voida silti olla tekemisissä lasten kanssa.
Toivottavasti ymmärrät, ettei miehesi ole lapsi-ihminen eikä sellaiseksi varmasti muutu, vaikka saisi yhteisiä lapsia sinun kanssasi. Oksettava ihminen.
Mutta ihanaa, ap, että sinä olet löytänyt yhteisen sävelen lasten kanssa ja olet väleissä heidän äitiinsä, hienoa!
Lähde pois kun seuraavan kerran tulevat.
älä ainakaan tee lapsia tuon miehen kanssa, jollet sitten halua samaa kuviota itsellesi.
on yrittää herättää jotakin miehessä ottamalla asia ihan suoraan ja tiukasti esille. Että nämä on hänen ainoat lapsensa (älä sinä ainakaan ala tuolle miehelle tehdä lisää lapsia, tuskin jaksaa sen paremmin arkipäivisin kuin viikonloppunakaan), ja hän on itse vastuussa siitä onko etäinen, lapsista välittämätön isä, vai kiinnostunut ja läheinen isä. Lapset on mitä on, se aloite ja muutos lähtee ainoastaan aikuisesta, lapset ei voi muuttua (eikä voi olettaa että heidän pitäisikään) kilteiksi että isä sitten lopulta voisi heitä jaksaa. Ehkä miehellä itsellään ei ole ollut hyvää isän mallia.
en jotenkin ollut tajunnut tuota miehen välinpitämättömyyttä ennen kuin vasta jokin aika sitten. Yhteinen lapsemme on nyt 6kk ja hänen kanssaa mies touhuaa kyllä ihan ok. Säälittää nuo isommat sisarukset, kun heidän kanssaan ei juuri mitään tee...
ap
Ja en nyt äitipuoltakaan ala tässä kovin kehua, meinaan olet kuitenkin "ulkopuolinen" lapsille ja tavallista on, että lapset käyttäytyvät paremmin ulkopuolisille kuin sille isille tai äitille. Tämä on vaan fakta!
Toki on kiva, että yrität heitä viihdyttää. Miten mielestäsi mies ei ole kiinnostunut olemaan heidän kanssaan? Ei meillä mies käy IKINÄ missään hoplopeissa yms lasten kanssa. Mutta kotona se tekee heidän kanssa vaikka mitä.
Varmasti lapset rakastavat sinua kovasti. Ja on upeaa, että olet väleissä myös exän kanssa.
Miehesi taas... No, yritän sanoa asian kohteliaasti. Sinuna harkitsisin hiukan niitä omien lasten hankkimista. Ei ole kysymys siitä, että lapset ovat villejä vaan mieheltä puuttuu nyt tuo emotionaalinen side lapsiinsa. Jos hänellä sitä olisi, hänellä olisi lapsia ikävä ja hän haluaisi viettää heidän kanssaan aikaa. Hän on rakastunut omaan helppoon elämäänsä lapsettomana, ja lapset ovat hänelle vain rasite. Siis monella tapaa täysin epäkypsä perhe-elämään. Normaali isä haluaisi alkaa jo tässä vaiheessa suunnitella tiheämpiä tapaamisia (viikolla myös yksi ilta) tai vuoroviikkoasumisia.
Mielestäni sinun pitäisi ihan suoraan sanoa, että miehesi voisi miettiä, miltä lapsista tuntuu, kun oma isä ei ole kiinnostunut yhden viikonlopun verran heitä kestämään ja heidän kanssaan oleskelemaan. Tuntuu ihan pahalta lasten puolesta. Varsinkin isomman kanssa voi jo puuhailla kaikenlaista, toki myös pienemmänkin. Talvella mennä pulkkamäkeen, luistelemaan, hiihtämään. Kesällä polkupyöräilemään, metsäretkelle, uimaan. Kaksi kertaa kuukaudessa on todella vähän! Miehesi on tosiaan hyvin itsekeskeinen (anteeksi, piti sanoa).
Turvallisia aikuisia ei kenelläkään lapsella ole liikaa. Nuo aikuiset joihin lapset on luoneet luottamukselliset suhteet, ei saisi yhtäkkiä kadota eronkaan aikana.
Kannattaisi nyt keskustella aika vakavasti mitä mies ja sinä haluatte tulevaisuudelta. Tuo alkaa näyttää siltä, että yhteisiä lapsia ei kyllä kannata hankkia. Ja jos omat lapset olisi sinulle tärkeitä, niin taidatte olla siinä sen verran eri aaltopituuksilla, että parisuhteen jatkuminen edellyttää kyllä lähentymistä tai sitten kumpikin perustamaan jatkoelämää omien arvojen pohjalle erikseen.
kohtaan ihan ok. Mutta siltä kannalta voi kuitenkin ottaa asian esille, että AP:n mielestä nämä miehen lapset on osa perhettä eivätkä ole menossa kuviosta mihinkään, ja jos toinen vanhempi on sitä mieltä, että perheessä on ongelma ja epätasa-arvoinen tilanne, joka johtuu toisen vanhemman välinpitämättömyydestä, niin se pitää totta kai ottaa esille. Kokeeko mies jotenkin että ne vanhemmat lapset on etäisempiä?
on yrittää herättää jotakin miehessä ottamalla asia ihan suoraan ja tiukasti esille. Että nämä on hänen ainoat lapsensa (älä sinä ainakaan ala tuolle miehelle tehdä lisää lapsia, tuskin jaksaa sen paremmin arkipäivisin kuin viikonloppunakaan), ja hän on itse vastuussa siitä onko etäinen, lapsista välittämätön isä, vai kiinnostunut ja läheinen isä. Lapset on mitä on, se aloite ja muutos lähtee ainoastaan aikuisesta, lapset ei voi muuttua (eikä voi olettaa että heidän pitäisikään) kilteiksi että isä sitten lopulta voisi heitä jaksaa. Ehkä miehellä itsellään ei ole ollut hyvää isän mallia.
että miehellä ei ole ollut hyvää isän mallia. Ollaan siitä juteltukin miehen kanssa.
Hänen vanhempansa ovat eronneet kun hän on ollut 5-vuotias ja isä on aina ollut hänelle tosi etäinen. Ja esim. vielä tänäkään päivänä mies ei uskalla isälleen sanoa "vastaan" mistään. Esim. kun tuo vanhin lapsi on ollut isoisällään, niin olen sanonut monta kertaa, että ei istuttaisi lasta etupenkillä, jossa on turvatyyny. Mutta edes sellaista asiaa mies ei uskalla isälleen sanoa.
Äitinsä ollut myös suoraansanottunu huono äiti, otti uuden miehen, joka oli juoppo, hakkasi miestäni koko hänen lapsuutensa ja äitinsä katsoi vierestä, piiskasi joskus jopa itsekin, kun mies käski.
Minulla taas on ollut todella hyvä suhde oman isäni kanssa. Meillä on ollut paljon yhteisiä juttuja, joita olen vain isän kanssa lapsena tehnyt. Joskus kun erehdyn mainitsemaan näistä, mieheni vähän vähän hermostuu ja sanoo jotain tyyliin "nii joo sun isähän on niin täydellinen, mä oon ihan paska isä". Olen yrittänyt tukea häntä isänä, kehun, kun hän on toiminut kivasti lapsen kanssa ja olen varonut antamasta turhaa negatiivista palautetta. (Esim. jos lasten hiukset harjaamatta, vaatteet "eriparia" tms. joka ei maailmaa kaada)
Mutta tarvitsisin lisää neuvoja, miten tukea hänen isyyttään.
ap
että mies on soveltuva perhe- elämään, tulihan heille edellisenkin kanssa ero kun lapset oli pieniä. Luultavasti ap:lle käy aivan samoin. Kenen idea tuo yhteinen lapsi oli? Pari vuotta mies ehkä jaksaa ja sitten häipyy taas.
yhtään tuolle vertailutasolle "minun isä teki minun kanssa aina sitä ja tätä".
Tekeekö mies mitään lasten kanssa? Siis yhtään mitään tai mitä sinä koet, ettei tee?
vähän samankaltainen tilanne, siis mies ei oikeen perusta tästä "entisestä" lapsestaan. meidän yhteistä rakastaa ihan hurjana kyllä.
tosin meillä on se ero, että mies ei ensinnäkään edes halunnut koko sitä lasta, sen aikainen tyttöystävä valehteli miehelle jatkavansa pillereiden syöntiä, mutta kas kas.. (sen jälkeenhän oli myös pakko mennä naimisiin, ennenkuin lapsi syntyy ettei Jeesus suutu.)
ollaan koitettu puhua asiasta, mutta mies on itsekin myöntänyt, että ei oikeen edes pidä lapsesta enkä itse tiedä mitä tilanteelle tehdä. uskon kuitenkin, että edes vähän välittää, koska kun olen joskus arvostellut lasta niin aika kipakkaan hän hyppää puolustus kannalle. tämäkin lapsi on villi ja sen lisäksi kyllä huonokäytöksinen. kuriton tapaus koska äidistään on inhottavaa kieltää lapsia :-D
että mies on soveltuva perhe- elämään, tulihan heille edellisenkin kanssa ero kun lapset oli pieniä. Luultavasti ap:lle käy aivan samoin. Kenen idea tuo yhteinen lapsi oli? Pari vuotta mies ehkä jaksaa ja sitten häipyy taas.
en viitsi turhaan alkaa murehtia, kun ei ole mitään merkkejä, että meille olisi ero tulossa. Yhteinen lapsi oli molempien idea. Mies oli odotusaikanakin innoissaan tulokkaasta ja on edelleen.
ap
mitä mies tekee niiden lastensa kanssa? Erittele nyt edes jotain, että tulee vähän perspektiiviä asiaan...
vähän samankaltainen tilanne, siis mies ei oikeen perusta tästä "entisestä" lapsestaan. meidän yhteistä rakastaa ihan hurjana kyllä. tosin meillä on se ero, että mies ei ensinnäkään edes halunnut koko sitä lasta, sen aikainen tyttöystävä valehteli miehelle jatkavansa pillereiden syöntiä, mutta kas kas.. (sen jälkeenhän oli myös pakko mennä naimisiin, ennenkuin lapsi syntyy ettei Jeesus suutu.) ollaan koitettu puhua asiasta, mutta mies on itsekin myöntänyt, että ei oikeen edes pidä lapsesta enkä itse tiedä mitä tilanteelle tehdä. uskon kuitenkin, että edes vähän välittää, koska kun olen joskus arvostellut lasta niin aika kipakkaan hän hyppää puolustus kannalle. tämäkin lapsi on villi ja sen lisäksi kyllä huonokäytöksinen. kuriton tapaus koska äidistään on inhottavaa kieltää lapsia :-D
miehen nämä edellisen suhteen lapset ovat molemmat myös ei-suunniteltuja ja etenkään ensimmäistä mies ei olisi halunnut pitää, oli todella nuori silloin, koulut kesken jne. Tuo myös sama meillä, myös näiden lasten äiti ei juuri jaksa kieltää lapsia.
ap
yhtään tuolle vertailutasolle "minun isä teki minun kanssa aina sitä ja tätä". Tekeekö mies mitään lasten kanssa? Siis yhtään mitään tai mitä sinä koet, ettei tee?
mutta kyllä sitä joskus tulee jostain mieleen jokin juttu, ja sanon tyyliin: "hei tuolla metsässä me käytiin iskän kanssa aina viikonloppuaamusin poimimassa mustikoita, kun mä olin pieni". En siis mitään vertaile, kerron vain.
Joskus saan miehen pakotettua pelaamaan lasten kanssa. Molempien kanssa yhtä aikaa ei suju, koska lapset säheltävät ja mieheltä palaa pinna. Yritänkin usein, että itse pelaan sitten toisen kanssa jotain toista peliä tai teen jotain muuta. Mutta ehkä joka toinen kerta, kun lapset täällä ovat, pelaa jomman kumman kanssa. Yhtä usein saan häädettyä hänet pihalle lasten kanssa, kun vauva nukkuu. Siinäpä se taisi olla.
ap
Suosittelen sinulle keskustelufoorumia:
http://uusionni.net/
Sieltä saat takuulla vertaistukea. Vaatii kirjautumisen
P.s. Itsekin uusperheellinen ja olen tuolla
että älkää tehtkö yhteisiä lapsia.