HS: "Osalla perheistä on suuria vaikeuksia arjen pyörittämisessä"

Sehän voi olla jo omasta lapsuudesta opittu malli, että elämä jotenkin vaan tapahtuu ympärillä ja yksinkertaisten asioiden hoito on vaikeaa.



Huono-osaisuus periytyy ja tästäkin siinä on kyse.

kun ei tartte herätä aamulla, tai siis kun ei viitsi nousta sängystä.

ja sitten arvostellaan ja haukutaan äitejä, jotka joutuvat tai omasta halustaan käyvät töissä.

eilinen kotikäynti:

-lapsi 10kk, ei osaa syödä kuin vauvanruokaa, ei ole koskaan syönyt mitään kädestään

-äänetön- ei ole puhuttu lainkaan

-ei pääse ulos kuin mun kanssani "liikaa vaivaa"

-nukkuu todella huonosti, saa maitoa kaiken yötä

-kotona ei ole mitään leluja

-äiti kiinnostunut lähinnä itsestään

"Osalla suomalaisperheistä on suuria vaikeuksia tavallisen arjen pyörittämisessä, kertoo Väestöliitto. Asiantuntija Mona Jonsson puhuu arjen "kellumisesta", jolloin esimerkiksi kotityöt kasaantuvat, elämässä ei ole säännöllistä rytmiä eikä lapsista jakseta huolehtia kunnolla. Joillekin voi olla vaikeaa suunnitella jopa ruokailuaikoja tai lasten päiväkotiin lähtöä. Elämän yllättävät käänteet kuten työttömyys, vakava sairaus tai ero saattavat heilauttaa arjen raiteiltaan. "Kun perheellä on ulkopuolisia kytköksiä, kuten aikuisten työ ja lasten hoitopaikka, asiat on helpompi saada aikatauluun. Esimerkiksi työttömällä arjen rutiinit katoavat helpommin", Jonsson sanoo. Jonssonin mukaan perhetyöntekijät kohtaavat erityisen paljon yksinäisiä äitejä, jotka ovat uupuneet arjen taakan alla. "Jos lasten kanssa täytyy neuvotella jokaisesta asiasta, se vie paljon energiaa, joka on luonnollisesti pois muiden asioiden hoitamisesta, Jonsson sanoo."

laskea rimaa aina vaan alemmaksi ja alemmaksi? Että yhtään mistään ei ihmisen tarvitse selviytyä ilman yhteiskunnan apua? Mistään ei ihmisellä itsellään ole vastuuta?

Mä en oikeasti enää jaksa sitä, että veroista pitää maksaa kaiken maailman kotona makaavien luusereiden lastenhoidot sun muut. Kenenkään ei ole onneksi pakko lisääntyä, ja aikuinen ihminen mädäntykööt kotiinsa jos siltä tuntuu.

Mä en ainakaan jaksa enää kuunnella työttömän kaverin nillityksiä, kun on niiiiin raskasta viedä lapset aamulla päiväkotiin ja hakea ne sieltä iltapäivällä ja väliaika maata himassa. Ja hoitopaikka tietysti ilmainen. Kun itse yrittää jaksaa hoitaa kunialla työt, huomioida lapset pk-päivän jälkeen, josta tietysti maksaa ihan perkeleesti nettotuloihin suhteutettuna jne.

Myönnän että vien lapsen hoitoon siksi, että kaikilla pysyisi jokin rytmi yllä. Lapsi kuvittelee, että olen vieläkin töissä mutta toki henkilökunta tietää totuuden. En ole ns. huono-osainen mutta masennustaustainen kylläkin- aloitan intensiivisen terapian lähikuukausina ja psykologini varoitti etukäteen, että se nostaa pintaan vahvojakin tunteita. Joten joo, olen paska äiti ja vien lapseni hoitoon n. kuudeksi tunniksi per päivä.



Illat ja viikonloput ollaan tiiviisti yhdessä, mutta sitähän kukaan ei kysynyt.

eilinen kotikäynti:

-lapsi 10kk, ei osaa syödä kuin vauvanruokaa, ei ole koskaan syönyt mitään kädestään

-äänetön- ei ole puhuttu lainkaan

-ei pääse ulos kuin mun kanssani "liikaa vaivaa"

-nukkuu todella huonosti, saa maitoa kaiken yötä

-kotona ei ole mitään leluja

-äiti kiinnostunut lähinnä itsestään

Jos tämä on totta rikot tosi asiattomasti tietosuojaa ja sietäidut saada puhuttelun johdoltasi.

eilinen kotikäynti:

-lapsi 10kk, ei osaa syödä kuin vauvanruokaa, ei ole koskaan syönyt mitään kädestään

-äänetön- ei ole puhuttu lainkaan

-ei pääse ulos kuin mun kanssani "liikaa vaivaa"

-nukkuu todella huonosti, saa maitoa kaiken yötä

-kotona ei ole mitään leluja

-äiti kiinnostunut lähinnä itsestään

Jos tämä on totta rikot tosi asiattomasti tietosuojaa ja sietäidut saada puhuttelun johdoltasi.

80-luvulla. Ikinä ei tiennyt tuleeko ruoka pöytään ja jos tulee, milloin.

Silloin kyllä oli kun olin kotiäitinä. Päivän postikin on vielä laatikossa ja koira lenkittämättä

Sehän voi olla jo omasta lapsuudesta opittu malli, että elämä jotenkin vaan tapahtuu ympärillä ja yksinkertaisten asioiden hoito on vaikeaa.

Huono-osaisuus periytyy ja tästäkin siinä on kyse.

Tunnistin kyllä itseni tuosta kuvauksesta. Minusta tuntuu, että arki, kotityöt ja elämä ongelmineen (rahavaikeudet, parisuhdekriisi, työpaineet) kaatuvat päälle. Ja ei, meillä ei todellakaan suju normaali arki ja perhe-elämä.

Mutta olen lähtöisin ylempään keskiluokkaan kuulkuvasta kodista, lapsuudessa meillä oli ihan erilaista: oli siistiä, selkeä päiväjärjestys, jne. Omassa kodissani sen sijaan on kaaos.

Ei ole kyse siitä, että olisin kansalaistaidoton tapaus, vaan olen ylikuormitettu ja elämässä on tällä hetkellä liikaa ongelmia. Tämä yhdistettynä siihen, että en ehkä ole luonnostani mikään hyvä organisoija ja mikään kotiäitityyppi, niin kaaoshan siitä tulee.

Tänäänkin joku kyseli kuinka selvitä kotitöistä kun jaloissa pyörii 1v lapsi.



Lasten kanssa ei eletä normaalia arkea.

Kaupassa ei voida käydä, lapsi laitetaan/jatkaa päivähoidossa vaikka äiti on kotona vauvan kanssa.



Uskomatonta avuttomuutta!

eilinen kotikäynti:

-lapsi 10kk, ei osaa syödä kuin vauvanruokaa, ei ole koskaan syönyt mitään kädestään

-äänetön- ei ole puhuttu lainkaan

-ei pääse ulos kuin mun kanssani "liikaa vaivaa"

-nukkuu todella huonosti, saa maitoa kaiken yötä

-kotona ei ole mitään leluja

-äiti kiinnostunut lähinnä itsestään

Jos tämä on totta rikot tosi asiattomasti tietosuojaa ja sietäidut saada puhuttelun johdoltasi.

niin-in, nythän me tiedämme että jossain on äiti jolla on 10kk vauva........MITÄ HIIVATIN TIETOSUOJAA?????

toivon, että nämä olivat keksittyjä asioita

ystäväni elämää. Hän on tuona aikana tehnyt 2 lasta, kärsii mielenterveysongelmista, ei ole ollut koko aikana ollenkaan töissä.

Perheen rytmi on aika hukassa, tosin nyt vanhemman lapsen ollessa koulussa edes hänellä on jotain rutiinia. Mutta hänkin oireilee omalla tavallaan.

Lapset ovat saaneet esim syödä silloin kun nälkä on, ei ole noudatettu juurikaan ruoka-aikoja.

Nukkumaan mennään kun sattuu nukuttamaan (ja vanhemmat ihmettelee unettomia öitä...)

Äiti yrittää aina välillä saada porukan "ruotuun" mutta isä ei kestä lasten vastustelua, kannattaa vapaata kasvatusta.

Harmittaa, kun näkee ainakin vanhemman lapsen oireilun, mutta vanhemmat(isä lähinnä) ei tajua, mistä kaikki johtuu.

Olen yrittänyt ystävääni auttaa ihan konkreettisesti ottamalla välillä lapsia hoitoon ja juttelemalla, mutta tietynlainen perusturva tuntuu lapsilta puuttuvan...

vois vaikka tajuta, ettei niiden elämä ole normaalia...

kulua vauvapalstalla roikkuessa.....

sellaisen järjestön edustaja, joka hyötyy suoraan mitä enemmän näitä "asiakkaita" löytyy...



Minä en usko koko väitettä. Se on vain keino paisuttaa omaa kassaa.

Jos en ole laittanut ruokaa ja lapsilla on nälkä annan välipalan. Laitan ruoan vähän myöhässä. Huonon rytmin päivinä lapset siis syövät kuusi kertaa, joista kaksi on lämpimiä ruokia. Hyvän rytmin päivinä ei tarvita ylimääräistä välipalaa ja syövät siis viisi kertaa.



Yöunille mennään säännölliseen aikaan. Ainoat meillä tarkasti toistuvat rytmin ovat iltapala ja iltapesut ja sitten aamulla myös samat toimet. Päivät menee miten menee. Yritän nukuttaa päiväunille, mutta aina en saa esim 3-vuotiastani nukkumaan.



Minun mielestäni yhteiskuntajärjestys on vaillinainen. Ei vain ole normaalia, että vanhempien täytyy jaksaa kaikki niin yksin. Isovanhemmat ja muut sukulaiset eivät ajattele, että vastuu suvun hyvinvoinnista olisi yhteinen. Lapset potkitaan omilleen 18 v täytettyään ja itsenäisyyttä, opiskelua ja työelämään sitoutumista vaaditaan muutenkin koko ajan. Vanhuksia ei hoideta kotona eikä lapsiperheet saa suvun tukea. Vanhukset jopa haluavat päätyä laitoksiin mieluummin kuin olla läheisissä väleissä sukulaisiin. Työmoraali on ollut niin kurssissa, että muu on ollut toissijaista ja sama jatkuu eläkkeellä.



Tavaraa tulee joka taholta ikkunoista ja ovista (luen esim isovanhemmilta ja muilta sukulaisisilta vanhempien kielloista välittämättä) ym paineita luovat, mutta eivät anna aikaansa. Hirveä työ jo pelkästään taistellessa liikaa kulutusta vastaan! tavara jota saadaan on huonolaatuista. Herättää syyllisyyttäkin, kun kaikkea ei edes tarvitsisi.



Sellaiset päivät kotiäitinä ovat aivan liian harvinaisia, jolloin on aikuistakin seuraa ihan kotona ja tehdään yhdessä! Joudun hakemaan kontakteja lasten kerhoista ja leikkipuistoista ja pyörittämään arkea kaiken tuon päälle.

Ei kai nyt voi olla ylivoimaista pyörittää arkea ja hakea niitä kontakteja loogisista paikoista?

kanssa. Yksin tuntuu puurtamiselta.