HS: "Osalla perheistä on suuria vaikeuksia arjen pyörittämisessä"
"Osalla suomalaisperheistä on suuria vaikeuksia tavallisen arjen pyörittämisessä, kertoo Väestöliitto.
Asiantuntija Mona Jonsson puhuu arjen "kellumisesta", jolloin esimerkiksi kotityöt kasaantuvat, elämässä ei ole säännöllistä rytmiä eikä lapsista jakseta huolehtia kunnolla. Joillekin voi olla vaikeaa suunnitella jopa ruokailuaikoja tai lasten päiväkotiin lähtöä.
Elämän yllättävät käänteet kuten työttömyys, vakava sairaus tai ero saattavat heilauttaa arjen raiteiltaan.
"Kun perheellä on ulkopuolisia kytköksiä, kuten aikuisten työ ja lasten hoitopaikka, asiat on helpompi saada aikatauluun. Esimerkiksi työttömällä arjen rutiinit katoavat helpommin", Jonsson sanoo.
Jonssonin mukaan perhetyöntekijät kohtaavat erityisen paljon yksinäisiä äitejä, jotka ovat uupuneet arjen taakan alla.
"Jos lasten kanssa täytyy neuvotella jokaisesta asiasta, se vie paljon energiaa, joka on luonnollisesti pois muiden asioiden hoitamisesta, Jonsson sanoo."
Kommentit (42)
Olisi vain kiva, jos päiväsaikaan voisimme tehdä jonkun kotiäidin kanssa vuoronperään esim ruokaa molempien lapsille tai että toinen voisi rauhassa käydä esim kampaajalla, kun toinen hoitaisi lapsia.
Eläkkeellä olevat isovanhemmatkin voisivat välillä olla mukana arjessa eikä tehdä naapurissa kaikkea vain itselleen. Tosi tylsää vain, että aina täytyy tehdä itse eikä nautita yhteistyöstä!
Lapset kaipaavat seuraa kokoajan juuri minulta, silloin kun muita aikuisia ei ole ympärillä. Yksi lapsi on helppo, mutta jaappa aikaasi monelle ja tee siinä kotitöitä. Lapset sotkevat enemmän kun en jaksa puuttua heidän tekemisiinsä. Siivoaminen on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Sitten tulee isovanhempi, joka kiikuttaa kassillisen aivan turhaa rasitetta mukanaan siivottavaksi taas ja häipyy kun on saanut valmista ruokaa meillä. Apua hänestä 0%. Siistiä on kun vahdin siisteyttä tauotta, mutta heti kun unohdan hetkeksi kotityöt on sotku taas valloillaan ja vie aikaa kesyttää se seuraava viikko! Kannattiko levätä kaksi tuntia, kun siitä seuraa viikon stressi?
22.
me ollaan ihan tavallinen perhe, kaks lasta, äiti hoitovapaalla ja isä töissä. Mies on erittäin pidetty työpaikallaan (takavuosina tavattuamme yhteinen tuttu sanoi että onkohan liian kiltti mies mulle...) eli päällisin puolin sellanen kunnollinen.
Mä tajusin just tänään millanen "kelluja" mun mies on, mä passaan kaiken saamatta juurikaan mitään itse takas. Mies tekee kyllä kaikenlaista mutta vaan pyynnöstä (tai toisesta tai kolmannesta)
En jaksa asiasta enempää avautua, tulis liian pitkä juttu mutta nyt alkaa mulle riittämään! Nyt kun lapsia on kaksi niin välillä kaipais jotain apua edes johonkin, vähän niinkun vastuun jakamista ja OMA-ALOTTEISUUTTA. Ja edes jotain huomioimista, vai mitäs mieltä olette että viis hääpäivää on menny ilman minkäänlaista huomiota... En pidä mistään yltiöromantiikasta mutta olishan se kiva vaikka käydä syömässä tai jotain.
Tunnen "tuskasi", mutta olen vain opetellut kestämään sotkua ajatellen, että tämä nyt vain on yksi vaihe.
Mielestäni kotitöiden teko lasten kanssa on vaihtelevasti haastavaa ja helppoa. Tänään sain tehtyä vaikka mitä, jonain päivänä en muuta kuin ruuan. Niin se menee. Onneksi mies ei edes odota muuta kuin lastenhoitoa. Se on minun päivätyöni.
Yksi lapsi on helppo, mutta jaappa aikaasi monelle ja tee siinä kotitöitä. Lapset sotkevat enemmän kun en jaksa puuttua heidän tekemisiinsä. Siivoaminen on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Sitten tulee isovanhempi, joka kiikuttaa kassillisen aivan turhaa rasitetta mukanaan siivottavaksi taas ja häipyy kun on saanut valmista ruokaa meillä. Apua hänestä 0%. Siistiä on kun vahdin siisteyttä tauotta, mutta heti kun unohdan hetkeksi kotityöt on sotku taas valloillaan ja vie aikaa kesyttää se seuraava viikko! Kannattiko levätä kaksi tuntia, kun siitä seuraa viikon stressi? 22.
aivan järkyttävän huono hoitamaan kotia. Lapsia hoitaa kyllä hyvin. Antaa terveellistä ruokaa ja on rakastava äiti. Mutta muu homma sitten leviää ihan käsiin. Pyykkikasoja ympäri taloa. Tiskipöydät täynnä likaisia astioita. Vessassa saattaa olla lattialla kakkavaippoja ja lapsilla likaiset vaatteet. Töissä hän oli oikein tunnollinen ja paljon hän lisäkouluttaa myös itseään. Suttuisuudesta huolimatta erittäin ihana ihminen!
aivan järkyttävän huono hoitamaan kotia. Lapsia hoitaa kyllä hyvin. Antaa terveellistä ruokaa ja on rakastava äiti. Mutta muu homma sitten leviää ihan käsiin. Pyykkikasoja ympäri taloa. Tiskipöydät täynnä likaisia astioita. Vessassa saattaa olla lattialla kakkavaippoja ja lapsilla likaiset vaatteet. Töissä hän oli oikein tunnollinen ja paljon hän lisäkouluttaa myös itseään. Suttuisuudesta huolimatta erittäin ihana ihminen!
Kyse on vaan motivaatiosta, sitä ei vain kodinhoito kiinnosta, liikkuu älyineen korkeissa sfääreissä. Ikävä vaan että tavallaan arki ei toimi ellei sitä joku vähän hoitele, siskon mies kyllä yrittää mutta se ei ehdi, hänelläkin tärkeä tutkijaluonteinen työ. Lapset ovat joskus kuin pahimman "sossutapauksen" penskoja, likaisia, haisevia ja hyvä jos sukat jalassa talvipakkasella.
Meillä syödään aamupala klo 8, lounas klo 11 välipala klo 14, päivällinen klo 17 ja iltapala klo 20. Nukkumaanmeno on klo 20.30. Puolen tunnin joustoa on suuntaan tai toiseen mutta käytännössä juuri nämä ruoka-ajat. Isompi menee tosin nukkumaan vasta 21.30 ja syö iltapalan usein vähän myöhemmin.
Muuta rytmiä ei sitten oikein olekaan. Vauva ei osaa nukkua vain yksiä päiväunia, ja usein nukkuu aamulla ja iltapäivällä 40 minuutin pätkät. Siinä ei ehditä ulos aamulla, joten usein sitten vasta iltapäivällä välipalan jälkeen. Aika paljon aikaa vietetään kotona. Joskus päästään ulos aamulla, jos vauva on nukkunut yöunia pidempään, ja päivä on sitten hiukan helpompi.
Kotitöitä en juuri saa tehtyä. Iltaisin sitten väsään ne pakolliset, mutta usein talo on ihan sekasotkun vallassa. Astianpesukone ja pyykinpesukone pyörivät kyllä päivittäin, mutta ruoanlaitosta tulee tiskiä enemmän, joten tiskiallas ja tasot on suurimman osan päivästä sotkuiset ja vain hetken puhtaat, kun juuri laitan koneen päälle. Lattiat olen imuroinut tänään mutta jo nyt niille on levitetty leluja ja vauva on heittänyt leivänmurut lattialle. En enää tähän aikaan imuroi, kun vauva on jo nukkumassa.
En ole tyytymätön tähän elämään, mutta huomaan, että muita elämäntyylimme harmittaa. Esim. siisteydestä saan kuulla jatkuvasti anopilta, ja hänen on vaikea uskoa, että pesen astioita päivittäin ja imuroinkin pari kertaa viikossa. Hän on myös huolissaan, kun vauva ei nuku ulkona päiväunia eikä millään usko, kun sanon, etten näe enää järkeä opettaa sille tavalle, kun on jo kuitenkin 1-vuotias (nukkui jouluun asti ulkona, mutta sen jälkeen sairastui ja tuli kovat pakkaset, joten lopetti tavan).
En pidä orjallisesta suorittamisesta. En vain kykene noudattamaan pilkun tarkkaa ohjelmaa joka päivä ja tekemään asioita tietyssä järjestyksessä, vaikka se sitten takaisikin sen, että kotini olisi putipuhdas kaiken aikaa. Koen, että kotityöt on toisarvoinen juttu ja että tärkeintä on olla lasten kanssa ja olla itse onnellinen.
eilinen kotikäynti:
-lapsi 10kk, ei osaa syödä kuin vauvanruokaa, ei ole koskaan syönyt mitään kädestään
-äänetön- ei ole puhuttu lainkaan
-ei pääse ulos kuin mun kanssani "liikaa vaivaa"
-nukkuu todella huonosti, saa maitoa kaiken yötä
-kotona ei ole mitään leluja
-äiti kiinnostunut lähinnä itsestään
Vähemmästäkin lapsi pitäsi ottaa huostaan. Lähetän viestisi ylläpidolle niin poliisi saa tutkia ip-osoitteesi
millaisista tapauksista pitää raportoida eteenpäin. Eivätkä he kai saa tehdä huostaanottoja noin vain, vai mitä ihmettä oikein tarkoitit??
Syyllistyit heitteiljättöön
eilinen kotikäynti:
-lapsi 10kk, ei osaa syödä kuin vauvanruokaa, ei ole koskaan syönyt mitään kädestään
-äänetön- ei ole puhuttu lainkaan
-ei pääse ulos kuin mun kanssani "liikaa vaivaa"
-nukkuu todella huonosti, saa maitoa kaiken yötä
-kotona ei ole mitään leluja
-äiti kiinnostunut lähinnä itsestäänVähemmästäkin lapsi pitäsi ottaa huostaan. Lähetän viestisi ylläpidolle niin poliisi saa tutkia ip-osoitteesi
moni ihmetteli sitä-
tosin ne naapurit jotka kulkivat autoilla kerhoissa,
eivät koskaan kysyneet meitä mukaan- kävelin kaksostenrattaiden kanssa 6 km/ päivä kerhoon hoitovapalla
eli selvityminen on jaksamislaji
ja omana kouluaikana eli ennen vanhaan sitä jaksettiin, kunei olut vaihtoehtoa kuin jaksaa
murjaisit kyllä aika witsin, olihan se vitsi?
eilinen kotikäynti: -lapsi 10kk, ei osaa syödä kuin vauvanruokaa, ei ole koskaan syönyt mitään kädestään -äänetön- ei ole puhuttu lainkaan -ei pääse ulos kuin mun kanssani "liikaa vaivaa" -nukkuu todella huonosti, saa maitoa kaiken yötä -kotona ei ole mitään leluja -äiti kiinnostunut lähinnä itsestään
Vähemmästäkin lapsi pitäsi ottaa huostaan. Lähetän viestisi ylläpidolle niin poliisi saa tutkia ip-osoitteesi
aivan järkyttävän huono hoitamaan kotia. Lapsia hoitaa kyllä hyvin. Antaa terveellistä ruokaa ja on rakastava äiti. Mutta muu homma sitten leviää ihan käsiin. Pyykkikasoja ympäri taloa. Tiskipöydät täynnä likaisia astioita. Vessassa saattaa olla lattialla kakkavaippoja ja lapsilla likaiset vaatteet. Töissä hän oli oikein tunnollinen ja paljon hän lisäkouluttaa myös itseään. Suttuisuudesta huolimatta erittäin ihana ihminen!
Kyse on vaan motivaatiosta, sitä ei vain kodinhoito kiinnosta, liikkuu älyineen korkeissa sfääreissä. Ikävä vaan että tavallaan arki ei toimi ellei sitä joku vähän hoitele, siskon mies kyllä yrittää mutta se ei ehdi, hänelläkin tärkeä tutkijaluonteinen työ. Lapset ovat joskus kuin pahimman "sossutapauksen" penskoja, likaisia, haisevia ja hyvä jos sukat jalassa talvipakkasella.
että akateemiset eivät osaa eivätkä halua hoitaa lapsiaan, joten ei kannata kouluttautua ollenkaan.
mahtunut, sinne autoon?
Ja kai se on jokaisen oma moka missä asuu ja miten kulkee. Ei niiden, jotka on fiksumpia...
---laihduinpahan hoitovapaalla 20 kg...
tarkoitan suomalaisten ystävlällisyyttä ja empiatiaa = +-0 joillakin persoonilla
- moni ei vaan jaksa tällaisessa negatiivisessa ilmapiirissä eikä mene kerhoihin ym hapannnamoja katsomaan...
t. kaksostenvaunuja/ ja -rattaita vuosia 6 km kerhoihin työnnellyt
jos on kuljetettavana omakin lapsi. Kolme turvaistuinta nyt ei yleensä sovi tavalliseen autoon takapenkille.
sopu sijaa antaa ja turvaistuimia ja korokkeita löytyy- mutta ei hyvää tahtoa- ja kiitos vaan, en teidän kyytiin tulisikaan:)
autolla kulkiessa olisi mukaan mahtunut kaksosia äiteineen mitenkään!
Auton takapenkki kun täyttyi jo melko lailla kahdesta turvaistuimesta. Suomessa kun melko harvalla kuitenkin on yli 5-paikkaisia autoja, ja lapset pitää pitää turvaistuimissa.
kyllä lapset autoon sopii takapenkille- mutta ei SUOMESSA ---laihduinpahan hoitovapaalla 20 kg...
tarkoitan suomalaisten ystävlällisyyttä ja empiatiaa = +-0 joillakin persoonilla
- moni ei vaan jaksa tällaisessa negatiivisessa ilmapiirissä eikä mene kerhoihin ym hapannnamoja katsomaan...
t. kaksostenvaunuja/ ja -rattaita vuosia 6 km kerhoihin työnnellyt
Teitä vartenko olisi pitänyt naapurien pikkubussi hommata :-D
miten 6 lapsiset perheet liikkuu autolla??? sopu sijaa antaa ja turvaistuimia ja korokkeita löytyy- mutta ei hyvää tahtoa- ja kiitos vaan, en teidän kyytiin tulisikaan:)
ainakin meillä päin.
Ei tavalliseen autoon sovi mitenkään neljää lasta turvaistuimineen + kahta aikuista. Kolmeakaan turvaistuinta ei monissa autoissa mahdu takapenkille.
Meillä ei neuvotella kuin korkeintaan siitä, että haluatko nyt vihreän vai ruskean paidan päälle, ja jos päätöstä ei ala kuulua tarpeeksi vikkelään, niin päätös tehdään lapsen puolesta. Joistakin asioista ei neuvotella yhtään, esim. syöminen, kelin mukainen pukeutuminen, peseytyminen, jne.