Eroaisitteko TE, jos avioliitossa olisi nämä kaksi asiaa vialla:

1. Todella huonoa seksiä, mies ei kiinnosta seksuaalisesti LAINKAAN, lähinnä ällöttää. Jokainen seksisessio (jota ennen on otettava runsaasti viiniä, että pystyy siihen)johtaa helpotuksen tunteesen: nyt tätä ei tarvitse kestää noin kuukauteen!

25 on kaikilta osin oikeassa. Ap on väärässä kuvitellessaan, että jos hän nyt ottaa lusikan kauniiseen käteen ja lasten takia jatkaa suhteessa, jossa arki sujuu loistavasti, niin hän on IKUISESTI sidottu tähän tilanteeseen. Ei ole!



Minkä ikäinen ap olet silloin, kun nuorimmaisesi on 16 tai 18? Nykyään nuoret muuttavat noihin aikoihin pois kotoa. Silloin voit erota. Sinulla on silloin vielä 20-50 vuotta elämää jäljellä, ehkä jopa noin puolet koko elämästäsi.

mutta sinä puolustelet jo eroa etkä kuuntele järjen ääntä. Sinulla on kriisi itsesi kanssa. Kriisi, jota sysäät muiden sykksi.

Hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, mutta tätä kriisiä on jatkunut siis koko liittomme ajan.

En muista numeroa tuolla ylempänä, muta vastaukseksi ravintolakeskusteluun: puhun kyllä siis asiasta ihan jatkuvasti. Olen jo useiden vuosien ajan kertonut olevani onneton tässä liitossa. Lähinnä ole puhunut tuosta henkisen yhteyden puutteesta, tuolla seksiasialla en halua enää loukata miestäni, se on miehille kova pala.

Yritän kysyä miehen fiiliksiä, mutta kaikki on kuulemma aina vaan "okei". Istumme siinä sitten hiljaa tai puhumme naapureiden asioista.

koskapa tässäkin asiassa ap kirjoitit kuin minun kynästäni. Siis tuosta uudesta mahdollisesta suhteesta. Ihmettelijöille tiedoksi, ei kaikki eronneet naiset HETI halua siihen mitään uutta miestä. Itse tosin sattumalta aloin aika pian seurustella MUTTA tein sen alussa lapsilta "salaa", eli tapasimme vain silloin kun lapset olivat isällään, ajattelimme näes että lasten elämää sotketaan mahdollisimman vähän ja jos vaikka jutusta ei mitään tulekkaan niin ei menen lapset ihan sekaisin äidin miesjutuista.

Sitten pikkuhiljaa, varmaan lähemmäs vuosi seurustelua takana kun mies alkoi pikkuhiljaa tavata lapsiakin, kävi kahvilla yms. Yö-kyläilyt lasten aikaan ovat tulleet kuvioihin vasta ihan viime aikoina. Ja kas, lapset ovat ottaneet miehen hyvin porukkaan kun häntä ei ole niille pakosta eikä liian aikaisin "tyrkytetty". ja yhteenmuuton aika on korkeintaan sitten kun lapset alkavat olla omillaan.

25 on kaikilta osin oikeassa. Ap on väärässä kuvitellessaan, että jos hän nyt ottaa lusikan kauniiseen käteen ja lasten takia jatkaa suhteessa, jossa arki sujuu loistavasti, niin hän on IKUISESTI sidottu tähän tilanteeseen. Ei ole! Minkä ikäinen ap olet silloin, kun nuorimmaisesi on 16 tai 18? Nykyään nuoret muuttavat noihin aikoihin pois kotoa. Silloin voit erota. Sinulla on silloin vielä 20-50 vuotta elämää jäljellä, ehkä jopa noin puolet koko elämästäsi.

Se oli nuorelle liian rankka paikka tajuta, miksi vanhemmat olvat väkisin sinnitelleet yhdessä. En halua omille lapsileni samaa fiilistä. Lapset TIETÄVÄT, jos vanhemmat ovat onnettomia ja elämä on yhtä tunnelmien kuulostelua joka päivä. Been there, done that ja kauheaa oli vuosikausia.

Ap

Ei lasten tarvitse tietää, että olet onneton, koska et enää ole onneton sen jälkeen, kun olet ottanut vastuun elämästäsi ja järjestänyt seksi- ja puhumisasiasi muualla kuin kotona. Ei aviomiehen tarvitse olla kaikessa täydellinen, kyllä häntä voi täydentää kodin ulkopuolella. Useimmat naiset taitavat hoitaa syvälliset keskustelunsa naisystävien kanssa.

En jaksaisi arkea kolmen lapsen kanssa yksin. Pärjäisin varmaan ilman noita muita juttuja, mutta ilman osallistuvaa ja kotitöissä auttavaa isää en jaksaisi.



Miksi ap suostut sitä seksiä ylipäänsä harrastamaan, jos se sinulle on niin vastenmielistä? Mitä siitä seuraa, jos päätät sen lopettaa?



Ja minullakin on ystäviä, joiden kanssa keskustella henkeviä ihan riittämiin.

Jos suhteessa ei ole henkistä eikä fyysistä väkivaltaa vaan suhde on vain väljähtynyt ei kyse ole siitä ettei sitä voisi herättää uudestaan henkiin.



Mulla on takana 11 vuotta avioliittoa, 4 lasta, 15 vuotta yhdessä. Yhteen mentiin vähän sattumalta, ilman kipinöitä, rakastuttiin vuosien saatossa. Seksi on ajoittain kivaa ja ajoittain mua kyllästyttää, mutta silti sitä on musta liian vähän. Keskustelu koskee lähinnä arkiasioita, syvemmin ei osata aina jutella. Nautin syvistä keskusteluista, tietysti, kuten useimmat naiset.



Mulle tulee aikoja jolloin mies yököttää ja kosketus inhottaa. Me riidellään toisinaan, ei hurjan pahasti, eikä loukata toisiamme siten että toiselle tulee paha mieli. Asiat riitelee.



Juuri tässä talvella oli aika että mies evvk. Kuuntelin Jenni Vartiaisen Duran Durania kauppamatkalla ja onnistuin eläytymään, kaivoin muistojen syövereistä sen hetken kun ensi kerran suudeltiin. Miltä se tuntui ja kuinka se mahassa kutitti. Kotona mä näin miehen taas ihan eri tavalla.



Mä väitän että teidän suhde on pelastettavissa jos haluatte. Ensin sun pitää hyvä ap myöntää itsellesi että myös sinussa on vikoja, sä teet tahtomattasi jotain asioita niin että et ajattele miestäsi. Mä esim. huomaan että jätän kysymättä liian usein miehen mielipidettä pikkujutuista, koska luulen tietäväni paremmin. Eihän tuo loukkaannu, mutta jos huomioin enemmän saan itsekin enemmän takaisin. Tämä on vain esimerkki mikä meillä toimii, teillä on ehkä eri juttu.



Mulla ainakin painavin syy on omat lapset ja se ettei ketään muuta kiinnosta jakaa lasten asioita samalla tavalla kuin miestäni. Vaikka mä saisin ehkä jostain toisesta miehestä upean kumppanin mä menettäisin sen joka rakastaa lapsiani yhtä paljon kuin minä.



Jos ette löydä enää mitään muuta hyvää kipinää tai rakkautta mutta suhde on muuten vielä terve suosittelen lämpöisesti parisuhdekursseja. Vaivannäkö kannattaa!

en jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta kuten muutama muukin täällä, olen ollut kaltaisessasi tilanteessa. Tilanne ei ehkä ollut ihan noin paha, meillä oli kuitenkin suhteen alussa valtavaa fyysistä vetovoimaa välillämme, mutta minäkin päädyin miehen kanssa yhteen vähän vääristä syistä (ja minullakin oli keskivaikea masennus päällä, ja mies oli niin hyvä ja kiltti). Tyydyin ysiin, koska ajattelin ettei kymppiä ole olemassakaan, ja ehkä keskinäinen suhteemme matkan varrella osoittautuikin vain seiskaksi tai kasiksi.



Vastaukseksi kysymykseesi: en ikinä olisi sanonut eroavani, pidin suhteesta kiinni kynsin hampain, yritin saada miehen puhumaan, tsempata seksielämää, muuttaa omia "vaatimuksiani". Ajattelin mielessäni, että kaikki saadaan kuntoon... sitten että jaksan kunnes lapset ovat isoja... sitten että jaksan ehkä viisi vuotta... sitten ajattelin, etten enää jaksa kauaa. Sitten tuli kohdalle se mies jolle puhuminen ja analysointi ovat elinehto, jonka kanssa kohtaamme fyysisesti ja henkisesti, ja kaikki muuttui. Oli kuin olisin saanut sangollisen vettä aavikolla.



Tilantees i ei käy kateeksi, eikä sinua kukaan voi neuvoa. Vaatimuksista voi tinkiä, mutta tarpeiden täyttämättömyys jättää ihmiseen ison aukon, tekee alttiiksi ja haavoittuvaksi.

surettaa AP:n miehen puolesta. Se ansaitsee parempaa ja toivon mukaan huomaa sen joskus ja hakee itse eron.

enemmän kuin miehestä. SINÄ et innostu miehestäsi, miksi et?



Panee kyllä ihmettelemään, miksi olet tehnyt kolme lasta sellaisen miehen kanssa, jota et kunnolla tunne ja siedä. Saadaksesi elättäjän ja lapsenvahdin?

On niin hullua, kun kuitenkin VÄLITÄN miehestä todella paljon ihmisenä. Hän on kuin rakas veli tai uystävä, jota ilmankaan en haluaisi elää. Mutta seksiä en hänen kanssaan halua, emmemkä myöskään millään löydä sitä kuuluisaa "samaa aaltopituutta", paitsi joskus, erittäin harvoin. Arki sujuu kuitenkin aivan loistavasti, samoin pinnallisempi keskustelu ja kuulumisten vaihto, jossa ei siis puhuta tunteista lainkaan tai analysoida yhtään mitään asiaa.

Oletko ihan varma, että et odota mieheltä jotain, mitä ei keneltäkään mieheltä löydy? Tarkoitan sitä, että miehet eivät yleisesti ottaen ole hyviä tunteista puhujia ja analysoijia, se on enemmän naisten heiniä. Samoin tuo "sama aaltopituus" ja "sielunkumppanuus" on tiettyyn rajaan asti mahdollista, mutta ethän vain odota jotain jenkkileffatyylistä, jota ei oikeasti ole olemassa?

Voimia tilanteeseenne.

enemmän kuin miehestä. SINÄ et innostu miehestäsi, miksi et? Panee kyllä ihmettelemään, miksi olet tehnyt kolme lasta sellaisen miehen kanssa, jota et kunnolla tunne ja siedä. Saadaksesi elättäjän ja lapsenvahdin?

Selitin tuolla aikaisemmin noista mainitsemistasi asioista. Oli typerä, luulin ystävyyden, sisun ja tahdon riitävän avioliiton perusteiksi. Olin varma, että asiat kyllä paranisivat tulevaisuudessa, koska mies on kunnollinen ja hyvä mies.

Olen myös samaa mieltä sinua edeltävän kirjoittajan kanssa sitä, että mieheni todellakin ansaitsee parempaa! Ei meistä kumpikaan ole erityisen huono tai hyvä ihminen, olemme vaan ihan eri planeetoilta, ajatusmaailmamme eivät kohtaa lainkaan. Miestä se ei juurikaan tosin ilmeisesti häiritse. En tiedä, koska hän ei osaa puhua asiasta ollenkaan, vaikka olen vuosia yrittänyt herätellä keskustelua ihan nätisti ja syyttelemättä.

nujertanut, alistanut..sinä et ansaitse häntä.



Olisit varmasti tyytyväinen salaa mielessäsi jos sinulla olisi mies joka silloin tällöin läpsis ja tulisi joka launtai yö naama huulipunassa kapakasta horjuen.

Ei lasten tarvitse tietää, että olet onneton, koska et enää ole onneton sen jälkeen, kun olet ottanut vastuun elämästäsi ja järjestänyt seksi- ja puhumisasiasi muualla kuin kotona. Ei aviomiehen tarvitse olla kaikessa täydellinen, kyllä häntä voi täydentää kodin ulkopuolella. Useimmat naiset taitavat hoitaa syvälliset keskustelunsa naisystävien kanssa.

oikeassa.

uhrautuivat molemmat lasten takia. Jäivät suhteeseen, jossa eivät olleet onnellisia.



Lopputulos ei ollut hyvä kenenkään meidän kannalta. Lopputulos oli aikalailla kamala.



Vanhempien kunnioitus toisaan kohtaan väheni vuosi vuodelta ja he jaksoivat sitä yhä vähemmän peitellä. He nälvivät ja pilkkasivat toisiaan avoimesti kotona. Kodin ulkopuolella vedettiin kulissia.



Me lapset opimme tällaisen parisuhteen mallin vanhemmiltamme. Tätä mallia olemme soveltaneet jokaisessa omassa suhteessamme. Eiväthän ne suhteet ole kestäneet.



Te, jotka niin kovasti kritisoitte ap:n kaltaisia isejä ja äitejä, haluaisin niin kovasti olla kanssanne samaa mieltä ja ajatella, että vanhempien tulisi pysyä yhdessä tuli mitä tuli, lasten takia. Valitettavasti se ratkaisu, yhteen jääminen, voi olla se pahin mahdollinen valinta juuri lapsien parasta ajatellen.



Jos nyt jotakin olen oppinut, niin sen, että tämä on minun kokemukseni enkä ainakaan lähtisi suoralta kädeltä neuvomaan tai tuomitsemaan ketään.



Ap:lle voimia päätöksensä, mikä tahansa se on , kanssa.

Jos tuo 2) on ollut olemassa alusta asti, niin en olis alkanut edes suhteeseen miehen kanssa. Arvostan itse keskustelua ja läsnäoloa niin korkealle, että en pystyisi seurustelemaan sulkeutuneen ihmisen kanssa.

Jos tuo 2) on ollut olemassa alusta asti, niin en olis alkanut edes suhteeseen miehen kanssa. Arvostan itse keskustelua ja läsnäoloa niin korkealle, että en pystyisi seurustelemaan sulkeutuneen ihmisen kanssa.

Ajattelin kai aika naiivisti, että kyllä se mies sieltä pikkuhiljaa minulle avautuisi. No, eipä ole avautunut.

En etsi jenkkihymistelyä, vaan sellaista suhdetta, jossa olisi jonkinlainen "yhteys". Olen kokenut sellaisen monen ystävän (myös nuorempana miespuolisten) kanssa, joten uskon sen olevan mahdollista.

Tiedän, olen mokannut nyt pahemman kerran. Älkää tee muut tehkö samaa virhettä. Älkää tyytykö toiseksi parhaimpaan, koskaan. Tiettyyn rajaan saakka kaikki suhteethan ovat kompromisseja, aina, mutta älkää luopuko niistä asioista, jotka teille ovat ne tärkeimmät suhteessa.

ja voimme miehen kanssa vaihtaa uusia näkemyksiä jostain niin siinäpähän odottaisin :) Ollaan 10 vuotta oltu yhdessä joista 6 naimisissa.



Henkeviä ja ajtuksia vaihdan ystävieni kanssa, toki myös mieheni mutta en saa sellsisa keskusteluja aikaiseksi kuin haluaisin. Mutta olisko tämä syy eroon?? Ei todellakaan!!



Samoin tuo seksi. Välillä sitä on enemmän, välillä vähemmän.Elämä menee aaltoja,välillä on pitkiäkin kausia kun tuntuu että ei tästä mitään tuu ja kaikki ärsyttää toisessa, kunnes taas tuuli kääntyy ja näkee asiat eri lailla.



Tuntuu että nyt vain haikailet uuden perään etkä edes ajattele korjata vanhaa. Haluat tuntea intohimoa ja uusia ihmisiä. Olette kuitenkin vuosia rakentaneet perhettänne. Hoida hommasi loppuun ja lähde sitten liihottelemaan uusien tuulien perään.



Tehkää miehen kanssa selvät pelisäännöt, säälipanot saa loppua.

samaa on ollut täälläkin. suhde vaan "lopahti", oltiin kuin kämppiksiä. seksi ei tosiaan kiinnostanut sen miehen kanssa enää.



kyllä niitä kilttejä miehiä on muitakin ja toisin kuten joku kirjoitti tuolla aiemmin, niin kyllä niitä arvostetaankin :) mulla on täällä yksi ihan superkiltti ja ihana mies, seksi on mieletöntä ja kipinää ja pilkettä silmäkulmassa riittää ihan ilman sitä draamaakin.



mulla on muutama suhde ollut myös niin, että ei he ole ikinä lapsen tietoon tulleet. toimi myös todella sutjakkaasti.