Kärsiikö kukaan muu 2-krs kodin vuoksi?

Hyvin ovat lapset pienestä pitäen oppineet leikkimään yläkerrassa. Mä en edes halua heidän tuovan mitään leluarsenaalia alakertaan, vaan käsken viemään lelut takaisin ylös. He ovat tottuneet leikkimään aikuisten seurassa, pomottavat teitä. Kannattaa tehdä ajoissa stoppi siihen ettei tarvii vielä kouluikäisillekin pitää seuraa. Tuollaisia lapsia on ihan 1-tason talossakin asuvia. Äidin pitää olla koko ajan saatavilla.

pitääkin olla koko ajan saatavilla. Vai pärjäävätkö alle kouluikäiset ja alakoululaiset aivan itsekseen, niin että äiti voi rauhassa lähteä vaikka salille.

Jos lapset ovat päivät hoidossa. On aivan selvää, että läheisyyttä tankataan illalla.

Kuulostat aika kylmälle muutenkin viestissäsi. Miksi lapsia pitää tehdä, jos heillä ei ole sijaa elämässä. Vaan heidän pitää itsenäistyä heti ja oppia olemaan omissa oloissaan poissa silmistä ja mielestä. Minusta tällaiset ihmiset voisivat keskittyä sitten vain omaan elämäänsä ja jättää lapsien tekemisen niille, jotka myös lapsista pitävät.

Tiedän, että rakentamistrendi on rakentaa rivarit aina kaksikerroksisiksi, mutta onhan ne ahtaita ja huonoja käytännössä, koska neliöitä on vähän ja nekin vielä jakautuu kahteen tasoon.



Omakotitaloissa on sama. Alle 150m2 talot on ehdottomasti parempia yksitasoisina. Sitten taas kauhean isoa taloa ei saa enää luontevasti yhteen tasoon. Itse asumme tälläisessä perustönössä, 125m2, ja yksitasoisena ehdottomasti parempi näillä neliöillä. Makkarit täälläkin on rauhassa, toisessa päässä taloa. Eteinen jakaa talon ja tässä päässä on vaan olkkari, keittiö, takkasyvennys ja pesutilat.

Meillä oli 85m2 kahdessa tasossa ja meinasin tulla hulluksi pienten lasten kanssa. Mua ei toki häirinnyt se, että lapset eivät leiki huoneessaan kun olivat niin pieniä että etteivät olisi ilman aikuisen valvontaa voineet vielä ollakaan.



Se portaissa ravaaminen yksi kainalossa ja toista taluttaen, ahtaus (portaatkin vie tilaa noista neliöistä) jne. toi totaalisen kyllästymisen. En olisi halunnut alueelta pois, mutta siitä asunnosta. Olin valmis myymään sen muuttamaan vuokralle vaikka kaksioon, niin kyllästynyt olin.



Kävi kuitenkin niin, että eri sattumien kautta muutettiin eri alueelle isoon asuntoon yhteen tasoon eikä entisestä ole ikävä mitään, sitä aluettakaan =)



Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Jos ap teille ei sovi kaksitasoinen, muuttakaa vaikka pienempään jos muuta mahdollisuutta ei ole! Elämänlaatu voi kohentua silti!

yläkerrassa. Siksi muutimmekin yksitasoiseen.



JOs asuisin vielä kaksitasoisessa, haluaisin että yksi makkari olisi alhaalla ja siitä tehtäisiin lasten leikkihuone.

ja olen myös miettinyt, että olenko itse jotenkin aiheuttanut tilnteen. Kuulisin myös mielelläni kommentteja tähän.

juuri sun kuvaillun takia, tai ei meillä enää lapsia, pieniä,m utta aina on jokin tavara ylhäällä ja pitää ravata. Ihanaa kun on kaikki samassa tasossa ja jotenki on isomman oloinenkin talo, kun on yksi taso vaan.

Kaikki tuttavat kertovat, että heidän lapsensa leikkivät ja viihtyvät myös yläkerrassa. Ovat osa nuorempia ja osa suunnilleen saman ikäisiä meidän lasten kanssa.

Liian pienet neliöt, jotka vielä tilannetta pahentaakseen on jaettu kahteen kerrokseen.

ajatuskin vain 2-kerroksesta puistattaa

kaikki asuinhuoneet nyt alhaalla ja ylhäällä on vain säilytystilaa. Ei kukaan jaksa koko aikaa ravata ja siksi tytölläkään ei ole kiire saada omaa huonetta sinne

Minä en voisi koskaan kuvitella muuttavani yksikerroksiseen taloon.

Minusta on kiva kun makkarit on yläkerrassa omassa rauhassa. Ei näy vaikka olisi sängyt petaamatta tai muuten vähän sotkua.

Meillä on alakerroksessa sellainen työhuone, jossa lasten leikkipiste. Se on rajattu niin että senkään sotkut ei näy suoraan olohuoneeseen.

Itse olen tyytyväinen 2-kerrokseen.



Luulisin että vanhempana lapset viettää aikaa enemmän yläkerrassa itsekseen.

kerroksesta toiseen?



voi jeesus, ei ihme, että suomalaiset on niin saatanan lihavia, nuoret ja vanhat

17v oma huone on yläkerrassa ja majailee siellä kavereiden kanssa. Myös 8v huone on yläkerrassa ja vaikka ei vielä siellä nukukaan, niin majat sun muut tekevät sinne kavereiden kanssa ihan omasta halusta. Laitettiin myös kaikki pelokonsolit yläkertaan. Helppoa.

Poika on jo 8,5v eikä vieläkään halua leikkiä yksin yläkerrassa omassa huoneessaan. Kaikki leikit tehdään alkakertaan olkkariin..ehkä sitten teininä viihtyy jo omissa oloissaan, huoh.

Poika on jo 8,5v eikä vieläkään halua leikkiä yksin yläkerrassa omassa huoneessaan. Kaikki leikit tehdään alkakertaan olkkariin..ehkä sitten teininä viihtyy jo omissa oloissaan, huoh.

3 -luokkalainen?

Meillä on aina ollut kaksi kerrosta (kun on ollut lapsia) ja on hyvä musta. Pienet muksut ei leiki yksin toisessa kerroksessa, kun mitä aikuiset on, sehän on ihan selvä. Ton ikäiset on kyllä meillä jo leikkineet, mutta meitä on erilaisia luonteita. Saisiko sinne alakertaan rakennettua jonkun leikkialueen? Lelut on silloin olkkarissa, mutta ei tuo teidän tilanne nyt muutenkaan niin ruusuiselle vaikuta. Lapsilla on vissiin omat huoneet? Riiteleekö ne kauheasti eli onko niillä pakko olla omat huoneet? Jos ei ole pakko, niin oletteko varma, että eivät leikkisi yläkerrassa yhdessä jos lelut olisi yhdessä huoneessa.

miksi ne eivät saisi olla olohuoneessa teidän kanssanne?



Meillä on kaksikerroksisessa talossa myös makuuhuoneet ylhäällä 8 no on sielä myös kakkosolohuone) eikä lapset juuri ennen sanotaan noin 10 vuoden ikää siellä yksin viihtyneet. Mutta miksi pitäisi?



Minusta teidän olisi syytä miettiä sitä sen sijasta että syytätte "kärsimyksestänne" talon kaksikerroksisuutta. Miksei lapsilla ole ihan oikeus olla siellä missä muutkin? Miksi he eivät mahdu yhteiseen olohuoneeseen? Miksi te ette jaksa heitä siellä? Miksi he tappelevat siellä? Voisiko näille asioille tehdä jotain?



Minusta on ihan selvä, että lapsilla pitää olla oikeus leikkiä siellä missä heidän perheensäkin on, eikä suljettuna johonkin pois näkyviltä - heillä ehdottomasti on oikeus elä osana perhettä. Samalla on ihan yhtä selvä, että leikkivät he missä tahansa, he eivät saa tapella. Tappelu pitää kuitenkin estää jollain muulla keinolla kuin erottamalla heidät eri huoneisiin.



Oletteko te koittaneet esim yhteisiä leikkejä, lautapelejä, telkkarin katselua, lukemista, kotihommien yhdessä tekemistä jms. siinä olohuoneessa? Että oilisi joku järjestys ja struktuuri millä mentäis, eikä sitä tappelua pääsis syntymään. Meillä ne on aina olleet parhaita hetkiä kun pitkän päivän jälkeen on keräännytty sohvalle viltin alle lukemaan ja jutustamaan, ihan kaikki yhdessä.

Ja se on ihanaa, kun kaikki lelut ja ÄÄNET jää sinne ja itse voi tehdä mitä huvittaa alakerrassa. Ja alakerta pysyy edustuskuntoisena, kun se ei sotkeudu.



Jos teidänkin makkari on yläkerrassa, niin hankkikaa sinne telkkari, niin on miehelläkin jotain tekemistä ylhäällä. Tai kirjoja tai läppäri. Mitä te sitten oikein siellä alhaalla teette?



Jos lapset käy hoidossa, niin ne haluaa olla lähellä vanhempiaan, oli teillä minkälainen talo tahansa. Eli luultavasti nuo lapset seuraavat teitä kuin hai laivaa jokatapuksessa. Ei siis ole lainkaan taattua, että yksikerroksisessa talossa leikkisivät omissa huoneissaan- luultavasti olisivat olkkarissa enivei.

3 -luokkalainen?

2-tasoinen, mutta ilman ongelmia. Alussa oli suunnitelmana pitää leikit yläkerrassa lastenhuoneessa, mutta eihän se onnistunut 1v ja 3 v lapsilla. Sitten alistuttiin ja leikkeihin varattiin myös portaiden alus alakerrasta. Kun muutettiin seuraavaan 2-tasoiseen lasten ollessa 5v ja 3v, leikit kuitenkin sujuvasti siirtyivät ylös ilman ongelmia. Toki olimme itsekin paljon yläkerrassa työhuoneessa.

Minulle ei ole ollut ongelmana että lapset puuhailevat leluillaan lähelläni vaikka keittiössä. Mieluummin siinä silmien lähellä kuin seiniin piirtämässä ilman valvontaa yläkerrassa.

jos sitä melua haluaa pakoon, niin ei sitä ainakaan yksitasoisessa karkuun pääse.