Vauvavuosi ilman turvaverkkoja -raskasta on yötä päivää

aikuinen nainen voi luoda??Tää palsta on todiste miten ilkeitä ja julmia naiset on toisilleen joten ei mulla ainakaan itsetunto riitä lähteä tyrkyttämään seuraani vieraille naisille.Mä oon helsingistä,kaupunki täys ihmisiä enkä keksi ollenkaan miten tutustua ihmisiin.

Mä en taida edes jaksaa vastata, mutta kiitti teille muutamalle hyviä pointteja esiin nostaneelle. Mä nukun vuorokaudessa (olen unessa) ehkä 3-4 tuntia, usein ainakin kahdessa osassa. En halua hoidattaa lastani muilla, mutta joskus tarvitsisin apua. Kiinnostaisi tietää, että onko teillä asiasta noin kiivastuneilla sama tilanne, josta selviämisestä yksin on tullut kunnia-asia, onko rajattoman hoitoavun keskeltä hyvä lyödä lyötyä vai oletteko niitä turvaverkkoja, jotka kokevat olevansa ilmaisia ja ikuisia lastenhoitajia. ap

ja kyllä, jouduin turvaverkoksi tahtomattani, kun kerran tarjosin kaverille apua muutamaksi tunniksi. Seuraavaksi kaveri jo varasi itselleen ja miehelleen viikonloppuristeilyn (ei todellakaan nukkuakseen), koska minähän voin hoitaa hänen lastaan. Kun sanoin ei, olin kamala ihminen, joka jätti ihan yksin.

ja muihin pikkulasten vanhempiin.



Minäkin asun Helsingissä ja ihan itse ollaan luotu turvaverkot.



Ei todellakaan ole vaikeaa!

Rankkaahan se on ja onneksi pääset edes iltapäivisin nukkumaan. Itse jouduin yksinhuoltajaksi jo raskausaika. Isovanhemmat asuvat kaukana ja lähellä ei sellaisia tukiverkkoja ollut, jota olisi voinut pyytää hoitamaan. Yöt oli katkonaisia 1v2kk ikään asti. Alkuun vauva nukkui vain noin 15minuuttia kerrallaan, mutta siitä ne ajat vähitellen pitenivät. Lopulta menimme vauvan kanssa nukkumaan jo 18.00 ja heräsimmä noin 9.00. Päivällä en osannut nukkua. Ensimmäiset kuukaudet meni sumussa eläen.



Sinulla on kuitenkin mies. Yritä tehdä niin että mies hoitaisi vauvaa, vaikka vaunulenkille, viikonloppu päivät että saisit silloin nukkua. Ajan kanssa se siitä helpottaa.

Olit niin hyökkäyskannalla, että varmasti sulla oli joku ilkeä omakokemus, mitä tilapäisen hoitoavun pyytäminen tarkoittaa. Joo, et ole todellakaan tullut reilusti kohdelluksi, viikonloppuhoito etukäteen kysymättä ei ole mitään normaalia. Et ole kamala ihminen, vaan huomaavainen, jonka parin tunnin hoitoapua ei arvostettu.



Kaikki on niin suhteellista. Varmaan myös valvomisen kestäminen. Samoin myös käsitys siitä, paljonko on kohtuullista elämässä saada ja pyytää apua. Musta on kammottavaa, jos jonkun miestä saa sanoa olevansa yksin vasta sitten kun on 24/7 yksin. Mutta tässähän on jo tullut ilmi mun arvostelukykyni vajaus. Sitten kun olen taas voimissani, toivon voivani auttaa jotain tällaisesta kärsivää.



Niin ja sen mun mies. Se onkin hieno mies. Herää 4.30 töihin, että on neljän aikaan kotona. Hoitaa lasta illat kun mä pyörin unettomana sängyssäni tai zombiena vietän itsekästä omaa aikaa pyykkiä pesten tai kaupassa käyden. Toisinaan huvittelen myös siivoamalla keittiötä. Mies "harrastaa" tekemällä myöhäisillalla pihatöitä tai katsomalla yhden telkkaohjelman ennen kuin menee nukkumaan.



Tässä nyt vähän näitä faktoja vielä, sanoo ap.

sinulla on nukahtamisongelmia, kannattaa mennä lääkäriin, ei siinä av-neuvot auta. Olen itse enemmän tai vähemmän uniongelmainen.



Silti olisin kuopuksen ollessa vauva varmaan kadehtinut sinua. Mieheni ei ole ikinä kantanut sillä tavalla vastuuta lapsista, että olisi tunteja yksin huolehtinut kaikesta, kuten teillä illat. Itse asiassa sulla on tosi paljon ns. omaa aikaa. Ja kurja sanoa, mutta sun ei tarvi aamulla tietyllä kellonlyömällä viedä eskarilaista eskariin, jonne voi olla vaikka puolen tunnin kävelymatka ja kohta sama juttu hakiessa.



Tarvisit nyt todella unta eli mars lääkäriin. Ja toisekseen te tarvisitte parisuhdeaikaa (vaikka siis ihan kotonakin) ja kolmanneksi sun pitäisi saada ajatukset irti nykytilanteesta ja nähdä, että sulla on kumminkin ihana vauva siinä ja sinun koko ajatusmaailmasi ei tarvi pyöriä nukkumattomuuden ympärillä. Aloittaisin siitä lääkärireissusta.

Ei saa olla niin avuton.

Joillakin on "turvaverkkoja" ja joillakin ei.

Mulla ei ole ollut ja jotenkin on vaan pärjätty.

työelämän kilpailu ja selkäänpuukotus ei ole vielä mitään siihen verrattuna, miten lujaa lyödään äitiyden kentällä. Vaikka ehkä tää av ei olekaan mikään pätevä evidenssi.

Me aikoinaan yritettiin tarjota parinkin väylän kautta mahdollisuutta tuoda lapsia meille viikonloppuna 2-4 tunnin vierailulle. Siis ihan vieraille perheille tai yksinhuoltajille oli tarjottu tätä, ilman kustannuksia. Oltaisiin voitu hakea autolla ja vierailusta syntyviä pieniä kuluja kuten leffalippuja tms ei olisi tarvinnut edes takaisin maksaa. Ei ottanut tuulta alleen tämä idea. Silloin ei kai tukiperhetoiminta ollut vielä muodissaan.

aikuinen nainen voi luoda??Tää palsta on todiste miten ilkeitä ja julmia naiset on toisilleen joten ei mulla ainakaan itsetunto riitä lähteä tyrkyttämään seuraani vieraille naisille.Mä oon helsingistä,kaupunki täys ihmisiä enkä keksi ollenkaan miten tutustua ihmisiin.

Yrittäjämies tulee kotiin vasta iltaysiltä ja menee yleensä nukkumaan. Ei pitänyt isyyslomaakaan.

Tukiverkostoa ei 150km lähempänä.



Toivottavasti auttaa sinua, kun jollain vielä huonommin;)

Mutta pärjätään kyllä.

aikuinen nainen voi luoda??Tää palsta on todiste miten ilkeitä ja julmia naiset on toisilleen joten ei mulla ainakaan itsetunto riitä lähteä tyrkyttämään seuraani vieraille naisille.Mä oon helsingistä,kaupunki täys ihmisiä enkä keksi ollenkaan miten tutustua ihmisiin.

mä en myös ymmärrä miksi joilla naisilla täällä on karmean huonosti oma henkinen jaksaminen että on sorsittava ap:ta joka vaikuttaa aika uupuneelta. Mitä jos jokainen tännekin kirjoitteleva miettisi kerran ja toisenkin ennenkun painaa sitä lähetä nappia. Turvan soittaminen ei vähennä ap:n ahdistusta ja helpottaa omaa pahaaoloa aika marginaalisesti.

Mä vietin esikoisen vauva-vuoden ulkomailla miehen kommennuksen takia joten turvaverkkoja ei alkuun juuri ollut. Lähdin joka päivä vauvan kanssa ulos ja menimme kaikkiin vauva-äiti juttuihin mukaan mitä vaan keksin; pilates, vauva-uinti, muskari jne jne vaan tavatakseni muita äitejä ja sitten rupesin kutsumaan uppo-outoja mammoja lounaille/kahville/puistoon ja tutustuin paljon sellaisiin naisiin joiden seuraan en varmasti muuten olisi eksynyt. Tuolta ajalta on jäänyt paljonkin tuttuja. Suu pitää vaan avata eikä loukkaantua jos ei jotku treffit onnistu.

Me jouduimme myös luottamaan ulkopuolisiin hoitajiin aika rohkeasti- meille tuli bulgarialinen opiskelijatyttö ekan kerran meille käymään piti vaan uskaltaa jättä lapsi kun oma hammas oli lohjennut ja järkyttävä kipu ja mies matkoilla. Samainen tyttö kävi meillä tilapäisapuna useamman vuoden mutta alkuun hirvitti mutta vaihtoehtoja ei ollut.

Tärkeintä ap on että sä saat ton sun nukkumisen hallintaan. Sun miehen ei tarvitse harrastaa iltaisin nyt mitään vaan olla kotona ja antaa sun relata ja jakaa vastuuta niin että sä pääset uuteen unirytmiin. Vaikka viikonloppuna mies hoitaa vauvan ja sä nukut ja käy jossain yksin. Unettomuus ja levottomuus tekee kenet vaan hulluksi joten unta on saatava!

Tsemppiä!

kertoa miten selvisin kun vauva huusi yöt, taapero valvotti päivät ja avun antamisen sijaan omat sukulaisetkin olisi tarvinnet minua apuun omiin ongelmiinsa. Mies kuunteli sitää samaa huutoa yöt ja yritti tarpoa töissä päivät. Mistään harrastamisesta ei haaveillut kumpikaan.



Vaan enpä viitsi tuosta sankaritarinaa tai edes normalia arkea vääntää. Mulla meni terveys kun väsyneenä kompuroin, liitto kesti just ja just. Apua kysyttiin vaikka mistä, mutta virallinen linja oli, että ei olla avun tarpeessa. Välillä tilattiin MLL:n hoitaja muutamaksi päiväksi hoitamaan taaperoa, että itse sain levättyä kaikki ne välit, kun sairas vauva nukkui.



Onhan tuokin kai vielä ihan normaalia arkea lapsiperheessä ja moni selviää vieläkin hurjemmista jutuista, mutta entä sitten. Kun väsyttää niin väsyttää. Toki kannatan rohkaisua, kannustusta ja näköalojen laajentamista silkan säälimisen ja voivottelun sijaan, mutta mitä auttaa suoranainen veetuilu? Kyllä ne äitiyden vaatimukset tulee yllätyksenä aika monelle, joka muuten on ihan kelpo eläjä ja elättäjä. Vaietako pitäisi ja antaa pahan olon möykkyyntyä sisälle? Minusta väsyneillä äideillä on ihan lupa välillä tuulettaa tunteitaan ja olla kateellinen heille, joilla on vaikkapa koko ajan lapsenhoitapua tarjolla. Katkeruuteen en silti kannusta.



Ap. Kyllä se siitä! Minä suosittelen lämpimästi sitä MLL:n hoitajaa. Tilaa niin, että saat saman hoitajan useammalle kerralle peräkkäin. Jos et saakaan nukuttua, voit edes levätä ja vaikka lueskella tms.

saan apua kun tarvitsen. Jokainen apua joskus tarvitsee.

Monella on vauva-arjesta ruusuinen kuvitelma ja todellisuus iskee nyrkillä näköön. SItten itketään kun väsyttää. Sellaista se on vauvan kanssa, ei se aika ikuisuuksia kestä. Ja aika runsaasti lepoa sinulle ap on tarjolla. Ja esim MLL saa ihan rahalla apua kotiin jos ei ole sukulaisia auttamassa.

itse olin vauvan kanssa ihan yksin, kun suhde lapsen isään katkesi jo ennen synnytystä.



Tai oli minulla tukiverkot, mutta ei lähellekään sitä, että joka ilta joku olisi tullut!



Jätin siivoamiset lähes väliin, köllittiin vauvan kanssa, imetin ja ostin valmisruokia. Vaunuttelut olivat hyviä, kun sai ainakin raikasta ilmaa. Öisin vauva nukkui vieressäni, ettei tarvinnut erikseen nousta imettämään.



Keskustele tilanteestasi miehesi kanssa. Miksi vain miehellä on mahdollisuus lähteä harrastamaan jne?

Toisilla ei ole edes sitä ja monta lasta lisää tohon.

Hei



Mun mielestä sun päivät kuulostaa aika kauheilta, siinä mielessä lähinnä, että kaikki päiväaika menee joko nukkumiseen/nukahtamisyrittämiseen tai kotitöihin. Ja kaikki tuntuu hirveältä, kun on väsynyt.



Yrittäisin saada jotain muutosta päivärytmiin.



1) Ensinnäkin, nukkuuko vauva yöt vieressäsi? Jos ei, niin voisitko harkita sitä? Silloin saa itse nukuttua yöt paremmin, vaikka vauva kuinka heräilisi. Imettämiseen voi rauhassa nukahtaa ja vauva voi vieressä olla hereillä, vaikka sinä nukkuisit (eri asia tietty jos vauva kipeä, koliikkia tms).

Näin ainakin minä kahden lapsen kanssa sain oikein hyvin nukutuksi yöt, vaikka imetin öisin vuoden ikäisiksi ja heräsivät aina n 4 kertaa yössä. Mutta nukuin silti tarpeeksi.

MInulle ei sovi väsymys yhtään. Yksikin tosi huonosti nukuttu yö ja seuraava päivä on helvettiä! Joten tee kaikkesi, jotta saat nukuttua yöllä.



2) Jos kaiken sen ajat, jolloin miehesi on kotona, vietät sängyssä ja vielä turhautuneena väsymykseen, niin ihan paska olohan siitä tulee. Päivässä ei ole kivoja hetkiä ja aikaa tuhraantuu niihin nukahtamisyrityksiin. Älä yritä nukahtaa päiväsaikaa, varsinkin jos ei se sulta onnistu edes. TAi sitten ota vain lyhyet torkut, mutta yritä päästä siitä tokkurasta eroon.



3) Lähde kotoa joka päivä ihmisten ilmoille. Vaikka ei seuraa olisikaan, niin vaikka yksin vauvan kanssa kauppaan, kahvilaan, kirpputorille, mitä ikinä lähiympäristöstäsi löytyykään. Ja onhan se kiva saada päiviin niitä hetkiä, että pääsee viemään vauvaa "näytille", eikä vaan kotona olla sen kanssa kahdestaan.



4) Järjestä itsellesi vaikka kerran viikossa harrastus, liikunta tai mitä tahansa, jotain mikä on niin kivaa, että odotat sinne pääsyä.



Kerrothan, ap, miltä mun neuvot kuulostavat.

Lapsi nyt 1,5v. ei ole koskaan ollut kellään hoidossa, koska sukulaiset asuvat kaukana. Tosin lapsi on ollut kiltti ja vauvavuosi meni hyvin.



Mun mielestä meillä alkoi olemaan vaikeampaa vasta sitten kun lapsi täytti 1v. On tullut vaativammaksi, ei leiki yhtään yksin, pientä uhmaakin esillä jne. Ollaan kahdestaan päivät kotona kun mies töissä. Välillä olisi kiva saada omaakin aikaa...mut en mä valita, ihan kivaakin on ollut. Sellaista se vauva-arki on :)

Mä luulin et AP on täysin yksin lapsen kanssa, mutta onhan sillä mies. Ihan normaalia elämäähän tuo on ja arkea.



Minäkin nukuin aina kun vauvakin.



Olen aina luullut, että tukiverkko on sellainen, että voi puhua ja kysyä neuvoja...ehkä välillä soittaa vaikka äidille ja raivota kuin kauhee päivä ollut :D ei sitä, että hei, mulla on tukiverkko lapsi autoon ja jonkun mummon ovelle, kiitos ja hei.



Oma asenne kuntoon nytten. Miksi niitä lapsia sitten hankkimaan jos ei pärjää ja tietää ettei ole "tukiverkkoa". buah.



meillä 3lasta ja tukiverkko 10 000km päässä, hyvin on mennyt, varmaan johtuu asenteestani suhtautua asiaan

Osaa noista jo noudatankin, loput otan käyttöön mahdollisuuksien mukaan.



En kauheasti saa lohtua siitä, että jollain on vielä väsyneempi mieli, mutta joo, voihan sitäkin puolta alkaa ajatella. Kirjoitin aloitusviestin muutaman ystävällisen sanan toivossa, ja ne olenkin jo saanut. Säälihän on sairautta, joten kohti uutta päivää taas.



Tuntemattomassahan muuten herrat löi sellaiset rätingit pöytään, ettei voi kertakaikkiaan olla sotamiehellä nälkä. Vähän sama ton nukkumisen kanssa, ei voi olla.



no virkeää päivänjatkoa kuitenkin kaikille äiti-ihmisille :) toivoo ap

Minäkin nukuin aina kun vauvakin.

Hienosti olet ihan asennoitumalla saanut unta ja näin. Ihanan reipas olet kyllä muutoin!

Terv ap

isompi lapsia ja taapero sekä kohta syntyy uusi vauva, tällä hetkellä olen sen verran hyvässä kunnossa että ihan hyvin voisin ottaa jonkun toisen äidin vaunuttelemaan meidän kanssa puistoon tms, mutta ei nyt oikein ole ketään sellaista tuttavapiirissä...