***Jyväskylän mammat viikko 43(24.-30.10)***

tälläisen tuolta löysin ja kopsaan nyt tähän:



Kaisa1977sisko - 26.10. 11:17 (3/3)

Poika tuli!

Hei!



Kaisan sisko täällä ilmoittelee: Tänä aamuna 7.30 on Kaisalle ja miehelleen syntynyt pikkuinen poika :). Äiti ja vauva voivat hyvin.

Eli siis kuvittelin jo Pipsiä onnitelleeni, mutta en sitten ollutkaan. Eli oikein paljon onnea! Ja onneksi kaikki on nyt hyvin. Kiitos hienosta synnytyskertomuksesta. Kiva kun jaksoit heti sen meille jakaa.



Ihana ilma tuolla ulkona, en olis millään sinne jaksanu raahautua, kun on tuo esikoisen pukeminen semmoista kenkkuilua välillä ja itelle sen sijaan pitää laittaa monta kerrosta vaatetta että tarkenee edes jotenkin, talvitakki kun ei mahdu enää kiinni. Mutta siis onneksi mentiin ulos, oli ihanaa kun oli niin talvista ja raikasta. Kylmä siellä silti tuli. Ja sisälle oli sit ihana tulla lämpimään ja syömään.



Meille tuodaan tänään uusi hella ja sopivasti juuri 12 ja 14 välillä, eli saa nähdä miten menee tytön päikkärit, huoh...niitten kanssa muutenkin ollu niin ongelmia.



Ja sitten tähän raskauteen...eilen kyllä ihmeellisesti nippaili ja vihloi tonne jonnekin ihan syvälle sisälle ja välillä mahaan jne jne. Mutta kaikki se oli kovin tuttua esikoisen odotuksen ajoilta, ainoa vaan etten muista missä vaiheessa sellaista sillon tuntui, että oliko ihan loppuajan juttuja vaiko tällai samalla lailla...joo, mutta eipä tuolla väliä, tuskin kuitenkaan mitään vakavaa meinaa.



Voisin kokeilla onneani ja yrittää jo nyt tyttöä unille.. En kyllä hetkeäkään usko että onnistuisi.



Mutta siis voimia kaikille. Vauvelille tuohon loppuodotukseen! Ja Köllille tiukan mahan kanssa;) ja kaikille muillekin!



Oksaska rv 33+2

Ihan aluksi tietysti hurjan paljon onnea Pipsille ja Kaisalle! Ja Pipsille vielä kiitos synnytyskertomuksesta, upeaa, ettá jaksoit niin hienosti, vaikka kipeä olitkin!



Sitten omat tärkeimmät: Meidän ihanaakin ihanampi prinsesita syntyi 21.10 klo 10:05 ja teki meistä maailman onnellisimmat vanhemmat! Neiti painoi 3368g ja oli 46,5cm pitkä, pipo oli 34,5.



Tiivistän tähän vain lyhyen version synnytyksen kulusta: Kysessä oli siis suunniteltu sektio.Kaikki meni erityisen hyvin alusta loppuun, ainoat " ongelmat" tulivat tipan laitosta käteen ja spinaalipuudutuksen laitosta.Tippa ei meinannut mennä millään, kun suoneni sulkeutuivat välittömästi, vaan se jouduttiin suoranaisesti runnomaan (auts!), pistääkin piti useampi kerta ja lopuksi niitä tippoja oli mulla kaksinkappalein.Spinaali sen sijaan pistettii 6 kertaa!Tämä siksi, että oikeaa paikkaa ei meinannut löytyä millää." ekaa pistosta osuivat hermoon ja se sattui niin h**vetisti, ettá silloin ei kyllá naurattanut.. Se viimeinen pistos, joka meni niin kuin pitikin ei sitten tuntunutkaan hyttysenpistoa kummemmalta.Minulle vielä sanottiin, että mulla oli harvinaisen huonoa tuuria tässä asiassa, että näin ei kuulema käy juuri koskaan, vaan, että aina se menee yleensä ekalla yrittämällä perille. Itse leikkaus sinänsä oli lähestulkoon miellyttävä kokemus. Viilto tehtiin klo 10:00 ja vauvan näimme livenä klo 10:05!Mahtava tunne olla hereillä ja pystyä kokemaan tuo hetki! Viimeistään silloin kaikki puudutusten laitot olivat jo painuneet syvälle unholaan.. Sitten isä lähti kätilön ja vauvan kanssa odottelemaan kun itse jäin ommeltavaksi ja menin heräämöön odottelemaan puudutuksen häviämistä. Koko toimituksen aikana en tuntenut minkäänlaista pahanolon tunnetta enkä venytyksiä enká mitäán muutakaan ilkeää.Puudutuksen lähdettyäkään en missäá vaiheessa tuntenut suurta kipua.Pystyi kävelemään jo samana päivänä ja kipu lääkkeet jätin kokonaan pois jo kolmantena päivänä leikkauksesta.Tikitkin otettiin pois jo eilen ja olo on lähes täysin kivuton.Tottakai varoa täytyy vielä jonkun aikaa, eikä nostella mitään painavia, mutta muulta osin voin sanoa jo lähes parantuneeni.

Vauva voi hienosti alusta alkaen, ainoastaan sen paino laski hieman liikaa ekat päivät kun minulta ei vielä tullut kunnolla maitoa, mutta nyt sitä tulee sitten jo senkin edestä ja vauvan paino on taas hienossa nousussa. Ensimmäiset 2 päivää kotona on sujunut ihanasti ja on semmoinen olo kuin elämä suorastaan hymyilisi..:)!



Oho!Tuo oli siis se tiivistelmä minkä lupasin, minkäköhänlainen olisi sitten ollut varsinainen synnytyskertomus.. Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea loppuun.



Yhden asian haluan vielä mainita. On ollut niin paljon puhetta siitä miten keskussairaalassa ja etenkin osasto 6:lla on tapahtunut virheitä ja miten ihmisiä on kohdeltu ei parhaalla mahdollisella tavalla, sen takia haluankin tasapuolisuuden nimissä kehua ja kiittää kaikkia meitä hoitaneita ja etenkin koko osasto 6 hlökuntaa.Itse en ainakaan olisi voinut saada parempaa kohtelua, ja kaikki meni kertakaikkisen erinomaisesti!



Sitten ei muuta kun onnellista odotusta kaikille ja kiitos kaunis siitä, että sain jakaa omaa odotustani kanssanne! Varmasti pistäydyn vielá sillointällöin tänne lukemaan teidän kuulumisia..!



Hyvää syksyn jatkoa!



Virve ja vauva 6 pvä

Hei Jyväskyläläiset. En ole ennen kirjoittanut tähän ketjuun eli uusia ollaan. Menossa rv 19+5.

Kysyisin teiltä sellaista, että neuvolastahan ei pääse tuohon rakenneultraan, mutta oletteko käyneet yksityisellä ja missä olette käyneet? Paljonko on tullut maksamaan?

Heti alkuun Virvelle suuren suuret onnittelut! Onneksi kaikki meni lopulta hyvin, mutta ei varmasti ollut etukäteen mielessä tuollainen synnytys... Oikein ihanaa vauva-aikaa sinne koko perheelle!



Odessalle tervetuloa joukkoomme. Minä en osaa auttaa rakenneultra asiassa, itse en käynyt muuten kun äitipolilla vastaavassa. Ja sinne siis pitää olla lähete jostain syystä. Itsellä pelkopolikäynti...



Ja sitten omaan napaan ja neuvolakuulumisiin:



Olihan tuo paino noussut sitten oikein roimasti, kahdessa viikossa kaksikiloa...huhhuh. no osa meni turvotuksen piikkiin.



Mulla oli taas eilen pitkin iltaa ja varsinkin illalla olo että menkat alkaa, eli jomotusta mahassa, selässä, jaloissa, lantiossa. Th:lle sanoin ja oli sitä mieltä että varmaan siellä sitten jotain tapahtuu ja että lepoa suosittelisi, mutta onhan tuo vähän vaikeaa esikoisen kanssa. Eli siis lepoa sen verran kun kykenen ja sitten odotellaan että menis viikot nopeasti. Mutta katsotaan vaan että minä sitten roikun täällä vielä joulunakin viikolla 42 kun ei ole vauva syntynyt, vaikka nyt kovasti kuvittelee ettei se mene ainakaan yliajalle...



Äitipoli aika siirrettiin siltä 38viikolta kolmen viikon päähän, eli sillon on viikkoja 36+. Se helpottaa, että sinne pääsee sit painoarvioon jne jo yllättävän pian. Ja sitten näkee että onko kohdunsuulla tapahtunut mitään jne.



Verenpaineet oli hieman koholla, mutta johtunee siitä kun suunnilleen juoksin sinne neuvolaan, kun tuli niin kiire.. Pissa oli puhdas ja hb hieman laskenut, käski ottaa rautaa.



Vauva oli raivotarjonnassa, pää aika alhaalla, mutta liikkui vielä hyvin, ettei sentään kiinnittynyt ole. Sf-mitta oli sama kun viimeksi, mutta sanoi että riippuu niin vauvan asennosta.



Kyllä tää kohtu on nyt tosi supistusherkkä, siis ei mitään kipeitä supistuksia, vaan semmosta kiristystä on tosi paljon ja melkein jatkuvasti on jotain jomotusta ja kolotusta. Ei ole ollenkaan hyvä olla välillä. Huoh...



No viikonlopuksi anoppilaan, eli tyttö pääseen mummon ja papan hyviin hoiviin ja itse saa levätä, ihanaa;)



Siispä kaikille hyvät viikonloput. Varmasti sielläkin käyn koneella kurkistamassa onko kukaan muu uskaltautunut kirjoittamaan Jyväsmammoihin:)



Oksaska rv 33+3

Me käytiin rakenneultrassa Gyne-Praxiksessa. Lääkäri oli Anna-Maija Rossi. Voin kyllä suositella! Hän tuntui tosi asiantuntevalta, selitti tarkasti tutkimusta tehdessään mitä näkyy/mitä pitäisi näkyä, mitä se tarkoittaa jne. ja vielä jälkeenpäin selitti tutkimuksesta ja antoi lausunnon ja kuvia mukaan. Hintaa Kela-vähennyksen jälkeen jäi vähän reilut 70¿, mutta oli kyllä hintansa arvoinen se suuri helpotuksen tunne mikä tuli ultran jälkeen, kun sai tietää, ettei vauvalla ole ainakaan mitään olennaisesti pielessä (ettei olisi elinkelpoinen tms.) Sukupuoli jäi vielä arvoitukseksi, kun vauva oli sellaisessa asennossa, ettei sitä päässyt kunnolla näkemään. Miehen mielestä vauva kyllä näytti ihan tytöltä, siis ei jalkovälistä vaan yleensä (heh) Itsellä on kyllä ollut vähän " poikaolo" että saas nähdä sitten kumpi on oikeassa.



Almeea rv 23+1

Pikaisesti vain ilmoitan, että sektio on nyt sovittu 2 viikon päähän eli 14.11. jos vaan vauva jaksaa sisällä niin pitkään. Käännöstä ei päästy kunnolla edes yrittämään kun peppu laskeutunut niin alas, ettei noussut lantiosta pois.



vauveli79 36+4

Ensiksi vauvelille onnittelut sektiopäätöksetä??? vai pitääkö onnitella...:) mutta varmasti helpottaa tieto että kahden viikon päästä viimeistään jotain tapahtuu. Onko sulla olo että haluaisi kuitenkin että jo aiemmin tapahtuisi, vai odotatko mielellään sinne sovittuun päivään?



Minä täällä anoppilassa ja tällä hetkellä ihana rauha, mikä on ihmeellistä täällä:) kaikki ovat jossain. ukot(mun mies, sen veli ja appi-ukko) luolametällä, miehen toinen veli ties missä, miehen sisko kavereiden kanssa, anoppi ja meiän tytteli iso-mummon luona käymässä. sain jäädä tänne omaan rauhaani lepäilemään, aah, ihanaa. ja koneella tietenkin selkää rasittamassa, hyvä minä...



no eilinen oli jotenkin rankka, kaikkialle, etenkin lantion seutuun jomotteli pitkin päivää, ja maha oli tosi usein ihan pinkeä. Selkäkin sitten äityi tosi kipeäksi iltaan mennessä. ja sitten vielä anoppi alkoi ennustelemaan tapansa mukaan että ei muuten mene laskettuun aikaan kun alkaa jo naama siihen malliin vääntyä, alahuuli on kuulema niin turvonnut jne jne. niin että teki mieli siinä sanoa että kiitos tuosta suuresta kohteliasuudesta, olen varmasti tosi nätti! ja sitten meinasin myös tokaista että muistat varmaan esikoista kun odotit että tuon saman sanoit mulle ja siitä meni vielä kolme viikkoa synnytykseen. tai siis sillon sanoi että ei mene kauan enää synnytykseen... noh, nyt toki toivoisi että ainakin sen kolme viikkoa menisi! ja pelkään pahoin että jos nyt jo mulle aletaan tollasta sanoo ettei enää kauan mene jne niin sitten menee varmasti sinne ties kuinka pitkälle. huoh. tosin anopin parilla tutulla on niin kurjia kokemuksia yliajalle menneistä raskauksista(kohtuun menehtynyt vauva...kahdella tutulla...) että hän on sitä mieltä että jos ei tämä vauva ole syntynyt laskettuun aikaan mennessä, hän tulee mun kanssa äitipolille, eikä lähde ennen kun on käynnistetty:) toivottavasti ei siihen pisteeseen tartte mennä.



joo, sekavaa sepustusta tältä suunnalta...

taidan mennä nyt sohvalle tv:n ääreen odottelemaan muita takaisin. luulisi niitten metsämiestenkin kohta tulevan kun alkaa olee jo pimeetä. ellei ole koira jääny luolaan..hui.



kuulumisiin...ja voisi ensi viikolla jonkin sortin treffejä miettiä?? torstaina mulle vois käydä iltapäivästä semmoset kaupunkitreffit ilman lapsia. muina päivinä mies töissä, en kyl muista kuinka myöhään... eli muina päivinä ainakin lasten kanssa treffit kävisi. kiinnostaisko jotain?



Oksaska rv 33+4

mutta pakko tänne tulla mietiskelemään...viime yönä taas supisteli, nyt jo hieman tujummin. siis sillai et jos en olis raskaana ja ne olis oikeesti menkkakipuja niin olisin särkylääkeen ottanu. eli siis menkkajomoksella alkoi ja siinä sitten tuli semmosii " piikkejä" eli tujumpia jomotuksia ja maha samalla kiristyi. sit meni jossain vaiheessa ohi jomotukset, mutta sit harvasti, tuli vielä muutama supistus, että ihan kipuilikin hieman. pisti taas mietityttämään. mutta täytyy nyt ottaa rauhallisesti ja toivoa että tämä ei tästä vielä tälläisenä jatkuisi, vaan jaksaisi muutaman viikon odotella. tuntuu kuitenkin et haluaisin lääkärillä käydä varsinkin jos vielä tulee tollasta että tietäis onko noi jo jotain tehnyt, että tietää ottaako niitä oikeesti vakavasti. kun välillä sit miettii et kuvittelenko vain et nää jotain oikeesti vois tehä...et jos lääkäri toteaisi että nyt pitää oikeesti kunnolla levätä jne niin sit ottaisin tosissani...blaah...



juu, kiitti kun sain taas purkaa, lukeekohan kukaan edes näitä mun sepustuksia....



oksaska rv 33+5

Mitähän täällä taas kirjoteltiin....mä en tajua miten mikään ei pysy minuttiia kauempaa päässä....



Vauvelille ainakin oli sektiopäivä varattu. Hyvä, että asia on nyt selvillä ja tietää sitten sitä odotella. Ja hyvä, että osaa sitten ennalta valmistautua sektioon ja hankkia siitä tietoa. Ite kun en siitä tiennyt oikein mitään, niin oli yllätys koko siitä toipuminen ym.



Oksaska, kyllä sinuna pyytäisin jo tässä lähiaikoina lääkärin tarkistamaan tilannetta. Noita viikkoja on kuitenkin sen verran vähän, ja nuo jomotukset ja supistukset kuulostaa siltä, että jotain voi kuitenkin jo tapahtua! Soittele maanantaina uudestaan neuvolaan!



Me ollaan nyt tytön kanssa mummolassa, siis mun äidin luona. mies tulee tänään sieltä metsästysreissultaan kotiin, tosin vasta illalla...



Perjantaina oli vähän jänniä hetkiä, kun mulla taas paheni ne ylämahan kivut ja sitten soittelin neuvolaan ja äitipolille ja edellinen raskaus huomioon ottaen käskettiin heti äitipolille varmistamaan ettei ole raskausmyrkytyksestä kyse. Mullehan sitten iski paniikki ja itkien soitin kaverille että hakeeko tytön hoidosta ja miehelle että pitää mennä nyt polille. Alkuun siellä verenpaineet oli reilusti koholla, ja panikoin että nyt joudun jäämään tänne ja mitä tässä tapahtuu, kuka hoitaa tyttöä ja mieskin kaukana jne. Kun sitten sain itteni rauhotettua jotenkin, paineet laski normaalille tasolle, ja pissassakaan ei ollu mitään häikkää. Lääkäri ultras sapen ja munuaiset, missään ei ollu mitään häikkää. Kivun syy ei selvinnyt. Joillakin vaan on ylämahalla kipua ja sen kanssa on sitten elettävä. No, onneks ei ollu raskausmyrkytystä! Kyllä tän satunnaisen kivun kanssa pystyy oleen, kun nyt tietää ettei hätää ole!



Samalla lääkäri teki sitten painoarviot, napavirtausten tutkimukset ym. joiden takia oisin 1,5 viikon päästä sinne kuitenkin menny. Nyt aika sitten siirrettiin joulukuun alkuun. Kaikki oli masussa hyvin. Vauva oli keskikokoinen, 1300g ja perätilassa. Sukupuolesta ei saanut selvää, kun istui tuolla niin syvällä alapäässä. En taida enää kysyäkään, olkoon sitten salaisuus kun kerran vauva sen on halunnut jo kaksi kertaa salata =)



Että täällä kaikki hyvin, toivottavasti kaikilla muillakin! Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!



Kölli

Soitin tossa välissä neuvolaan, kun vihdoin sinne pääsin läpi. Piti pyytää todistusta tästä raskaudesta, kun mies sai kertauskutsun just ajalle jollon on laskettu aika, hehe. No siis lykkäystä varmasti saa tällä verukkeella.



Sit oli neuvolaan toistakin asiaa, eli viime yönä puolisen tuntia supisteli, siis menkkajomotus-supistuksia. Ihan sillai et erotti supistukset sieltä. Ei niin kovia etteikö olis voinu maata, mutta kovin tuli mieleen esikoisen raskaudesta ne pari vikaa yötä ennen synnytystä. Ei tosin ihan niin kovia ollu, eikä niin kauan kestäny. No sanoin neuvolaan siitä ja sanoi että niitä toki voi tulla pitkällä ajalla jo ennen synnytystä, mutta pitää levätä. Välttää imurointia jne. Ja sitten jos tulee oikeesti kovasti niitä niin sitten äitipolille, kun on noita viikkoja kuitenkin noin vähän kasassa. Toivotaan että oli vain tollainen yhden yön supistelu. En ymmärrä kun ei edes eilen ollu mitään mikä olis voinu pistää supistelee, eli ei seksiä(itseasiassa pitkään aikaan;), eikä mitään muutakaan oikein. Olin koko päivän kotona ja aika lailla rauhassa.



No, mutta kohta pitää lähteä hakemaan se todistus sieltä neuvolasta. Ja samalla pitää käydä kaupassa. Ja saa sitten tyttökin ulkoilua hieman. Jos jaksaisin tohon pihaan sen kanssa vielä hetkeks jäädä.



Mutta nyt pukemaan ja valmistautumaan.



Kaisalle tsemppiä mikä onkaan tilanne siellä;) Ja muille voimia odotukseen.



Oksaska rv 32+6

Kamala yö!!! Eihän siitä nukkumisesta sitten mitään tullut. Ekaan kahteen tuntiin en saanut unta, kun suppaili eka 10min ja sit 8min välein.

Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin ja sainkin nukuttua aina vaan tunnin kerralla! Ja sit heräsin joka kerta kamalaan supistukseen. No ei siinä mitään mahapuolella, mut se tunne selässä!!! Älytöntä särkyä!!! Onneksi edes hieman autta toi kauratyyny.

Limatulpaa irronnu jo neljään otteeseen ja siteeseen tullut kans hieman verta.

Olis aika neuvolaan, tuossa klo 11, mut mielummin menen kyl sairaalaan kuin sinne.

Soitin ja peruin ajan neuvolaan, mut se th oli kyl varma ettei ne mua ota sisään sairaalaan...! Ja vähän kehotteli tulemaan sinne... no nyt se on myöhäistä mennä, kun kellokin on jo noin paljon ja mulla on pyyhe päässä.

Kävin ihanassa kuumassa suihkussa, mut sit huomasin ettei sekään auta ja oikeasti rupes itkettämään, kun selkään ja mahaan sattui yhtä aikaa. Vaikka vieläkään ei supistele tarpeeksi säännöllisesti. Ja pelkäänkin et jos en tosiaan saakkaan jäädä sairaalaan.

Mut ei ole helppoa olla kotonakaan, kun ei oikein voi istua, seistä eikä maata kun selkään jomottaa!!! :' (



Mut jos musta ei kuulu täällä enää mitään iltapäivällä/illalla niin sain jäädä! :)



Kaisa 40+1

Onnea nyt kauheesti sinne...et kyllä ehkä tätä enää lue.



Vauveli79 törmättiin tänään niin pikapuoliin, että jäi vaikka mitä sanomatta. Siis että olis ollu kiva jutella pitempään. Jos luet tämän niin laitahan tänne kuulumisia tai miten vaan.. Vaikka sinne sähkäriinkin, saisin siten sun sähkäriosoitteen;)



Jospa saatais muitakin pinoutumaan, kun tän taas näin ovelasti nostin...



Oksaska rv 32+6edelleen;)

Kaisasta kuulunut. Taisivat ottaa osastolle, toivotaan.



Itsellä ihana viikko tiedossa: olen kurssilla Jyväskylässä ja saan olla koko viikon kotona. Jännää, ettei tälläistä osannut edes arvostaa, ennen kuin joutui keikkatyöhön. Toivottavasti muistan tän sitten vielä vuosien päästäkin. Oli mahtava tunne nousta aamulla omasta sängystä miehen vierestä ja ajaa vain lyhyt matka.



Muistaako kukaan tai onhan teillä pidemmällä olevilla kokemusta, että millä viikolla vauva tuolla mahassa on niin iso, että ei enää liiku niin paljoa. Tai milloin se vuorokausirytmi muodostuu? Itsellä on nyt viikkoja 25+ ja tuntuu olevan vähän hiljaisempaa. Muutamana päivänä olen jo ajatellut, että pitääpä soittaa aamulla neuvolaan ja kysyä, mutta sitten illalla alkaa semmoinen mylläkkä, että olen ajatellut kaiken olevan ihan ok. Aiemmin tuntui, että myllerrys on ihan jatkuvaa, joten itse asiassa pienet rauhalliset hetket ovat ihan tervetulleita.



Mutta nyt pitää lähteä laittamaan ruokaa, tai kiukustun muuten jo ihan itseeni =)

En sitten käynytkään ä.polilla, kun kätilö sanoi puhelimessa ettei " oireista" päätellen olisi vielä itse synnytys käynnissä. Vaikkakin jo jotain on alkamassa tapahtua.

Sanoi kyllä että voin mennä näytille, mutta ei luvannut että saisin jäädä.

Passitin miehen ostamaan särkylääkettä, että auttaisi selkään.

Tuossa olen ollut sängyllä klo 12:30 asti makaamassa et saisin levättyä, kun ei tullu nukuttua tarpeeksi viime yönä. Ja nyt viimein jaksoin nousta sieltä ylös.

Pitäisi kai syödäkin jotain, kun viimeksi olen syönyt aamupalan joskus klo 9.00 aikaan!!! Ei vaan ole ollut nälkä!! Vaikkakin hulluna haaveilen ja himoitsen Maraboun pähkinäsuklaata!!! :p nami...



Mietin vaan et miten ihmeen paljon sitä tulppaa oikeen irtoaa??? Kun nyt tuli taas paperiin... ja taitaa olla jo viides kerta vuorokauden sisällä.



-Kaisa-

Sellaista vielä tässä mietin, että kauanko yleensä Jyväskylän Kelassa on kestäneet nuo äitiysavustus ja -rahapäätökset? Eipä tässä nyt vielä ole kiire, mutta olisihan se mukava saada paketti haetuksi kotiin lähiaikoina. Mun hakemus on siis tähän mennessä ollut n. kaksi viikkoa sisässä.

haha...



Kaisa, toivottavasti olet päässyt synnyttämään, kyllähä nuo sun oireet kovasti siihen viittais...



LauraKoo, kyllä se muistaakseni aika tuli se päätös. Olisko ollu että kun laitto paperit niin n. kuukauden päästä oli ä-pakkaus postissa...Jos en ihan väärin muista. Tässä raskaudessa kun en pakkausta ottanut. Mutta saatan muistaa väärinkin. Sen vain muistan että olin odottanut että menee kauemmin. Ja tässä raskaudessa se päätös siitä rahasta tuli ainakin tosi nopeesti, nyt en osaa yhtään sanoa kuinka kauan...eli siis tästä minun sepostuksesta ei liene mitään apua...:) toivottavasti joku toinen osaisi auttaa. Ja toisaalta sitten huomaat kun tulee päätös kotiin. Toivottavasti pian. Voi se on niin jännää sit kun pääset niitä vaatteita tutkailemaan! Oih.



Mä itse mietin että voisi kai sitä pikkuhiljaa alkaa laittaa tosiaan niitä vauvan kamppeita. Mä kyl mietin et jaksanko alkaa kaikkia vauvan vaatteita pesemään, kun puhtaana mä olen ne laatikkoon laittanu tytön jäljiltä. Olenko kauhea äiti jos en niitä nyt pese, vaan laitan suoraan käyttöön? Ei nyt tunnu olevan tuota energiaa ihan niin paljon. On tuota pyykkiä kuitenkin muutenkin ihan tarpeeksi.



Juu, mutta nyt taas tuo selkä meinaa vaivata. Välillä oli jo niin hyvänä...toivottavasti tää nyt ei taas pahene. Eli siis pois tästä istumasta ja rasittamasta selkää.



Oksaska rv 33 tasan! 7viikkoa laskettuun aikaan, wuuhuu

Täällä taas.



Heti ens alkuun lämpimät kiitokset kaikille onnitteluista. :) Ja onnittelut muillekin vauvansa jo saaneille ja niitä hakemaan lähteville. Ja tsemppiä vielä odottaville. Mä en enää pysy kunnolla perässä lokakuisten tilanteista, kun olin näinkin pitkän ajan poissa koneelta. ;)



Mulla tosiaan meni tasan viikko sitten ne lapsivedet ja illansuussa käytiin sitten tarkistuksessa äitipolilla. Kotiinhan mut passitettiin. Yhden yön saa kuulema olla kotona lapsivesien menon jälkeen. No keskiviikkoaamuna (huonosti nukutun yön jälkeen, jännitti!) sitten mun piti mennä taas sairaalaan labran kautta. Lapsivesien menon takia multa otettiin tiistaista alkaen aamuin illoin tulehusarvot ja seurailtiin ettei infektio pääsisi kehkeytymään. Torstaiaamulle oli varattu aika käynnistykseen mikäli sitä tarvittaisiin. Täällä katsellaan 2 vrk tilannetta lapsivesien menon jälkeen.



Osastolle mennessäni olin sentin auki ja kanava oli lyhentynyt 1,5 senttiin. Kyselin lääkäriltä jo silloin miksei synnytystä voisi käynnistää jo nyt, jos se tulehdusriski kerta on kuitenkin olemassa. Tiistai-illan lääkäri oli kuulema tehnyt niin hyvän suunnitelman jo torstaille ettei sitä ollut syytä lähteä siinä vaiheessa vielä muuttelemaan. Joten osastolla sitten hengailin keskiviikon. Sain siellä cytotecia, joka ei ole käynnistystapa vaan sen tehtävä on kypsytellä paikkoja. Mä sain sitä yhden kokonaisen tabun ja se ei aiheuttanut mulla kyllä muuta kuin kivuttomia suppareita.



Illalla alettiin sitten nukkumaan joskus yhdentoista jälkeen ja ennen kahtatoista kävin yökölle kertomassa jo kuinka kipeitä supistuksia alkoi tulemaan. Hän vaan kehotti nukkumaan ainakin parisen tuntia ja sitten katsottaisiin tilannetta uudelleen. No enpä mä nukuttua saanut. Koitin lämpöpulloja, ei mitään apua. Sitten menin reiluksi tunniksi suihkuun kärvistelemään. Se nyt auttoi vähän. Suppareita tuli suht säännöllisesti, en vaan saanut laskettua välejä yön pimeinä tunteina. Suihkussa käynnin jälkeen multa otettiin taas käyrää. Supistuksia tuli mukavasti, kohdunsuun tilanne oli edelleen sama. Lääkärikin kävi sitten yöllä mua katsomassa ja samalla vauvan käyränkin vilkaisi. Sain sitten kankkuun jonkun kipupiikin. Sen avulla sain nukuttua n. 2,5 tuntia. Sitten taas hälyyttelin yökön paikalle, että saisinko lisää jotain helpotusta. Ja sain 2 panadolia. Nehän ne auttaa synnytyssupistuksiin. :D



Tuon yöllisen käyrän oton jälkeen mä olin ihan horkassa ja herätessä ihan litimärkä. Aamulla vielä noiden panadolien jälkeen yökkö kävi ennen voronvaihtoa katsomassa käyrän multa ja mittasi kuumeen. 38,6 astetta. Kovasti pyyteli kätilö siinä vaiheessa anteeksi ettei ollut tajunnut kuinka kipeänä olinkaan ollut. No enpä mäkään sitä ollut tajunnut. Luulin, että se hillitön hikoilu johtui vaan supistuksista. Käyrän oton jälkeen mua alettiinkin jo valmistelemaan saliin lähtöön. Yhtäkkiä mulle vaan tultiin sanomaan, että jos miehes on tulossa synnytykseen niin soitapas jo. Olin 3 senttiä auki vasta, mutta infektion takia mut haluttiin pistää saliin jo missä pystyy seurailemaan tilannetta paremmin.



Supistuksia tuli alle 10 minsan välein ja mä yritin epätoivosesti ottaa koruja irti ja pakkailla jotkut tietyt tavarat mukaan synnytyssaliin. Aamuvuorolaiset sanoivat, että näytät niin kipeältä, että varmaan haluut et viedään sut sängyssä saliin. En suostunut, enhän mä nyt niin kipeä ollut. Sitten lähdetiin kävelemään saliin. Hyvin jaksoin. Teki itseasiassa ihan hyvää kävellä sinne, supistuksia tosin ehti tulemaan matkallakin ainakin 3, joten pieniä taukoja siihen matkantekoon sitten tuli.



Pääsin saliin nro1. Huoneeseen päästessäni en ees kuullut omia ajatuksiani, kun siinä seinän takana oli sairaalan remppa menossa ja porat jyräs koko ajan. Kätilön ja mun kommunikointi oli tasoa " Anteeks mitä sä sanoit, en kuulllu?" :D Mies tuli pian paikalle. Hän oli koirien kanssa aamulenkillä, kun soitin niin vähän ihmettelin. On tainnut tulla lenkiltä kiire kotiin ja matka sairaalaan ajeltu hyvällä vauhdilla... Hän oli sitä mieltä heti mut nähdessään, että tästä ei kyllä tule mitään. Olin kuulema ihan kalpea ja hikinen. Tosi kipeän näkönen siis, onneks sanoi sen vasta synnytyksen jälkeen. :)



Muhun pistettiin antibioottitippa suoraan suoneen, joten olin hyvin sidottuna siihen sänkyyn. Eikä itseasiassa tehnytkään mieli liikkua siitä. Antibiootin menon jälkeen mulle pistettiin nesteytystä menemään. Mä olin tosi rauhallinen salissa. Supistusten aikana muhun ei saanut koskea, se oli ihan mun oma juttu. Kokeiltiin sitä meinaan, että miekkonen hieroi selkää, mut ei se ollut yhtään hyvä juttu. Supistusten välissä selkähieronta oli kyllä kivaa. :) Jotain mun infektiosta ehkä kertoo näin jälkikäteen sekin, että kun supistuksia tuli alle 5 minsan välein niin mä aina nukahdin niiden välissä. Aika uskomatonta. Eikä mulla itelläni ollut yhtään kipeä olo sillä hetkellä. Jälkeen päin vaan kun mietin asiaa niin ei varmasti ole kätilökään hirveän lupaavaa synnytystä ajatellut tulevaksi mun torkkumista seuratessaan.



Halusin epiduraalin ja sen sain. Sitä ennen mulle ei tehty sisätutkimustakaan, kun aamulla olin ollut vaan sen 3 senttiä auki. Onneks ei tehty, enhän mä muuten ois sitä ees saanut. ;) Kun epiduraali vaikutti niin olo oli aivan mahtava, suosittelen lämpimästi. Kun synnytyslääkäri tuli käymään ja katsomaan vointiani, teki hän samalla sisätutkimuksen. Siinä sitten sanoin hänelle, että nyt mä sitten otan pienet torkut tässä, kun ei tunnu kipuja olleskaan kun yöllä ei tullut nukuttua juurikaan. Lääkäri sanoi siihen, että " Täällä ollaan kohta synnyttämässä. Vielä puoli senttiä niin sä alat kohta ponnistelemaan." En kuulema ehtisi torkkuja ottamaan. Ja mun kommentti siihen " Okei, ei sitten" . Pikkasen lääkäri ja kätilö naureskeli mulle, kun pysyin tuonkin tiedon saadessani niin rauhallisena. :D



Epiduraali kytkettiin pois päältä ja odoteltiin ponnistamisen tarvetta. Tulihan se kyllä, mutta supistukset alkoi harvenemaan joten mulle pistettiin niihin vähän lisävoimaa. Kätilö puhui, että ensisynnyttäjillä ponnistusvaihe voi kestää helposti tunnista kahteen ja puoleen tuntiin, joten olin ihan varautunut pitkään urakkaan. Mutta mä kuulema osasin heti alusta asti ponnistaa just oikein ja oikeaan paikkaan niin homma eteni nopeammin. Muutamalla supistuksella sain pienen tytön pungerrettua maailmaan. Ponnistusvaihe kesti 15 minsaa ja kätilö oli tosi ylpeä, kun olin jaksanut koko synnytyksen niin hyvin voinnistani huolimatta. Samoin oli miekkonen. :)



Tyttö painoi 3210g, pituutta oli 48 cm ja pipo oli 33,5 cm. Syntyi siis 20.10 rv 38+4. Hyvävointinen kaveri ja uskomattoman ihana pienokainen. :)



Mun synnytys meni mun mielestä tosi hyvin ja nopeasti. Olin odottanut, että supistukset olisi ollut paljon kivuliaampia kuin olivatkaan. Niitähän ihan kesti kuitenkin. Sain vain 2 tikkiä, joten kaikin puolin kaikki meni hyvin. Miehelle sanoin jo synnytyssalissa, että kyllä mä voin joskus lisääkin lapsia tehdä, kun tää synnytys meni kuitenkin näin helposti. :D



Tyttö vähän kellastui osastolla ollessamme, joten hän makoili bilipedissä lauantaipäivän ja sunnuntai-maanantai yönkin. Pääsimme kuitenkin eilen kotiin, kun arvot oli laskenut niin hyvin. Huomenna käymme vielä verikokeessa, jossa selviää onko arvot pysynyt hyvinä. Tyttö ainakin on tosi virkeä tapaus, syö ja nukkuu hyvin. Joten ei olla kovinkaan huolissamme enää. Maitoa tulee yli omien tarpeiden. Vauvan paino olikin noussut jo osastolla tehtävän lääkärin tarkistus painosta. Verikokeiden jälkeen huomenna onkin sitten jo eka neuvolakin. Hassua. :)



Pips ja pimu 5vrk

Laiska minä kopioin vaan saman tekstin tänne minkä kirjottelin tuonne lokakuistenkin pinoon. ;) Tsemppiä kaikille odotukseen. Täällä jo odotellaan kovasti kuulumisia Kaisasta. :)



Pips

Viime viikolla pariin otteeseen kirjoitin, mutta koskaan ne viestit eivät päätyneet tänne, joten turhauduin ja lakkasin yrittämästä..



Sitä piti ekana sanoa, että oletteko selkäkipuiset (Oksaska ja Kölli ainakin) katselleet kenkiänne? Mullahan oli tosi kovat selkäkivut alkuraskauden (viikolle 20+) ja selkä tulehtui jne. mutta sitten ostin uudet kengät ja ihme tapahtui :) Kivut helpotti ja kylmähauteen kanssa häärätessä ne loppu kokonaan. Suosittelen kokeilemaan, raskaus kun ainakin mun jalat vetää ihan lättäniksi. Ja kylmä pussi oli tosi hyvä, sidoin sen tukivyöllä selkään kiinni.



Oma olo on ollut aika kamala taas, tosi kipeitä supistuksia, limatulppaa, ripulia, voimakasta menkkasärkyä yms. Tätä jatkunut pariviikkoa, joka ilta pahentuen. Ei tää raskaus kauaa voi enää kestää. Vauva vaan ikävä kyllä on edelleen perätilassa ja mää hermoilen täällä milloin lähteä sairaalaan ettei ihan hätäsektioksi menisi :-/ Sain VASTA perjantaille ajan synnytystapa-arvioon ja kääntöyritykseen. Terkkari kyllä eilen epäili, että synnytän ennen perjantaita tai viimeistään sitten kun ronkitaan, ei edes antanut mulle ens viikolle neuvola-aikaa vaan käski soitella jos en ole synnyttänyt... Ahdistaa ajatus kiireellisestä/hätäsektiosta...



Oisi hirveän mukava mennä kahveille, mutta kun en tiedä kauan olen yhdessä kasassa ja miten jaksan. Ei nyt huvittaisi kuitenkaan viikkoja kotonakaan mätääntyä ja odotella synnytystä.



Vauveli79 36+0 ja poika 1,5v