Millainen nainen on oikeasti ylpeä siitä, että

keskenään? Nainen voi olla täysin tossun alla vaikka miten olis "oma tili" ja täysin itsenäinen vaikka olis ne yhteiset rahat...

t. 20v suhteessa ollut yhteiset rahat

mutta ei tulisi mieleenikään, että olisi yhteinen tili. Tokihan mies sitten maksaa isoimmat menot ja olisi tyrkyttämässä rahaa, jos mutisen jotain kampaajan kalleudesta. En ota vastaan, muuta kuin joulu-, syntymäpäivä- ja äitienpäivälahjat. Kyllä me avioliitossa olemme, mutta emme rahaliitossa. Jaamme ilot, huolet ja murheet, mutta emme rahojamme. Se on jotain epärelevanttia suhteellemme, ainakin niin kauan kun taloudellisesti tulemme toimeen. Jos sitten taas kävisi niin että mieheni saisi potkut tms, minusta löytyisi voimavaroja hakea parempaa duunia, peruskassaa peruselämiseen. Ehkä mä sitten olen tällainen epämääräinen semikotiäiti-freelance-duunari, mutta kenellekään ei pitäisi tulla mieleen, että olen mieheni kanssa vain rahan takia. Jos tulee, niin vähänpä hän tietää elämänarvoistamme.

meillä on viimeiset 5v., ollut niin,että minun ei olisi tarvinnut tehdä töitä. Mieheni on sanonut, että voin olla kotona koirieni kanssa, vaikkei meillä pieniä lapsia olekkaan. Elämme siis täysin hänen tuloillaan.

tulot ja menot...ei tulis muu ees mieleeni. Ihan sama kumpi ansaitsee enemmän. Ja huom minä olen pariin kertaan ollut meillä se joka tienaa huomattavastin enemmän. Mies oli töistä koti-isänä ja vuorotteluvapaalla sekä hetken työttömänä. Liitto tarkoittaa sitä että kaikki jaetaan paitsi tietty vaatteet jne...meillä on yhteistä rahat, omaisuus, lapset, velvollisuudet oikeudet.

toisiinsa nähden. Eihän toinen saa ees työttömyyspäivärahaa jos toisella riittävän ison tulot eli jopa valtio olettaa että puolisot jakavat rahansa. Minustakin sen kuuluu mennä niin!Muutenhan se tosiaan on vain kimppa-asumista.

Perheessä molemmilla voi ihan hyvin olla omat rahat, vaikka toinen tienaisi triplasti sen mitä pienempituloinen. Eihän se oma tili kerro mitään siitä, miten perheessä jaetaan menot.



Ja aika avuttomia ovat ne naiset, joiden perheissä on yhteinen tili, mutta naisella ei mitään käsitystä siitä, paljonko siellä on rahaa.

me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä teini-iästä ja ihan kasvettu siihen että meillä yhteiset rahat. Yhteinen tili alusta saakka ollut. ehkä olis eri asia jos oltais tavattu myöhemmin? Nyt ollaan 18v oltu asuntosäästäjiä ja kaikki omaisuus yhteistä. Autotkin molempien nimissä :D Ei seurata toisen rahankäyttöä vaan seurataan ainoastaan sitä että tilillä rahaa laskuihin. Totta kai isommista hankinnoista yhdessä keskustellaan ja katotaan että rahat riittää. Kukin tavallaan eikä ole olemassa oikeaa tai väärää





tai no täytyy sanoa että sitä en tajua jos molemmilla jääkaapissa korvamerkityt ruoat omilla rahoilla ostettu tai jos toinen tienaa huomattavasti enemmän ja maksellaan silti kulut täysin puoliksi. Sitäkin kuulee...

ja yhteinen tili ollu alusta saakka :D ja mä tiedän tasan tarkkaan aina paljonko tilillä rahaa vaikka en mieheni ostoksia kyttääkään. Toislla onnistuu toisilla kenties ei ja sit onkin parempi ne omat rahat jos tuppaa rahasta riitaa tulemaan.

tunteakseen olevansa itsenäinen...tai sit suhde ei ole kovinkaan läheinen ja toimiva.

jotain outoa siinä että täytyy omistaa suhteessa omat rahat ollakseen itsenäinen...

mulle on ihan sama mitä muut ajattelee meidän yhteisistä tai erillisistä rahoista:)

Sellainen nainen, joka ei tarvitse miehen rahoja, vaan on miehen kanssa muista syistä. Mietipä, jos miehet valitsisivat naisen yhtä pinnallisin kriteerein: huolin elämänkumppanikseni vain ihmisen, joka antaa minun mällätä hänen palkkansa miten lystään. Montako parisuhdetta edes pääsisi syntymään?

tunteakseen olevansa itsenäinen...tai sit suhde ei ole kovinkaan läheinen ja toimiva.

Eli mitä itsenäisyyttä on se, että elää toisen rahoittamana?

Tuolla ajattelutavalla maksullisilla naisilla on läheinen ja toimiva suhde asiakkaisiinsa, koska nämä kustantavat naisen elämän.

olisi oikeasti omat rahat. Nuorilla saattaa olla, mutta viimeistään lapset sotkee kuvion.



Meillä on omat tilit ja tulot. Mun tilistä menee asuntolaina ja autolaina. Laskujakin maksan niin paljon kuin pystyn ja ostelen vaatteita ja joskus ruokaakin. Mies maksaa ne laskut, joihin ei tili riitä ja suurimmalta osin menot, kun ollaan yhdessä liikenteessä (ruuat, huvit, bensat jne.). Lisäksi mies maksaa ulkomaanmatkat enimmäkseen. Jos mun tili tyhjenee, mies antaa rahaa joko käteen tai siirtää tilille. Ei noita lasketa. Enkä koskaan kysele mieheltä, jos haluan ostaa jotain. Ostan vaan. VAikka luotolla, jos ei ole muuten rahaa. Ei ole koskaan tullut riitaa, koska kumpikaan ei ostele mitään yli varojen. Joku känny tai telkku tai läppäri menee ihan omassa harkinnassa. Esimerkiksi mies puhui pitkään uudesta töllöstä yleisellä tasolla ja yksi päivä toi sitten sellaisen kotiin. Musta ihan jees.

Koska nimensä on paikallislehdessä aina verotuksen valmistumisen aikoihin niin epäilen, että hän tienaa ihan kivasti. Mies maksaa omat menonsa ja omasta omaisuudestaan kertyvät menot, minä omani. Rahasta ei puhuta ja kumpikin saa tehdä tuloillaan ihan mitä tahtoo.



Lapsia on kolme ja minä maksan heidän kulunsa lukuunottamatta kaikkea sitä, mitä mies haluaa ostaa (kuten urheiluvälineet tai kielimatkat).



Avioehdon mukaan meillä ei ole oikeutta toistemme omaisuuteen.

mutta en usko että omat rahat, tilit ja omaisuus jne. voi toimia sellaisessa tilanteessa, jossa tuloerot avioliitossa ovat suuret. Jos tienestit ovat suurin piirtein fifty-fifty, niin silloin ehkä, mutta ei perheenjäsenten kesken kuulu olla erilaiset elintasot. Mikä perhe se sellainen on? On lähinnä surullista, ettà joku sanoo elävänsä kotihoidontuella samalla kuin puoliso käyttää omaa palkkaansa miten haluaa.

voin käyttää omia rahojani niinkuin itse haluan. Jos rahamme olisivat yhteiset, kokisin luultavasti, että on oikein kysellä miehenikin mielipidettä etenkin kalliisiin ostoksiin, matkoihin tmv.



t. 17

Silti rahoja ei lasketa vaan kaikki menee tai siirretään sinne yhteiselle tilille säästöön. Mies maksaa asuntolainan ja autolainan. Minä maksan kaikki ostokset ja laskut. JOs jotain jää yli, siirrän sinne yhteiselle tilille.



Meillä ei ole avioehtoa, mutta mies ansaitsee meillä enemmän. Tosin verotuksen takia ei montaa sataa euroa enemmän ole tähän asti käteen saanut. Nyt olen hoitovapaalla ja tilanne on toinen. Ostan visalla kaikki ostokset ja mies maksaa ne sitten tai sitten käytetään yhteisiä säästöjä visa-laskujen maksuun. Yhteinen yrityshän meillä on ja yhteiset lapset. Miten ihmeessä lapset olisivat enemmän naisten juttu? En ymmärrä...

mutta ei tulisi mieleenikään, että olisi yhteinen tili. Tokihan mies sitten maksaa isoimmat menot ja olisi tyrkyttämässä rahaa, jos mutisen jotain kampaajan kalleudesta. En ota vastaan, muuta kuin joulu-, syntymäpäivä- ja äitienpäivälahjat. Kyllä me avioliitossa olemme, mutta emme rahaliitossa. Jaamme ilot, huolet ja murheet, mutta emme rahojamme. Se on jotain epärelevanttia suhteellemme, ainakin niin kauan kun taloudellisesti tulemme toimeen. Jos sitten taas kävisi niin että mieheni saisi potkut tms, minusta löytyisi voimavaroja hakea parempaa duunia, peruskassaa peruselämiseen. Ehkä mä sitten olen tällainen epämääräinen semikotiäiti-freelance-duunari, mutta kenellekään ei pitäisi tulla mieleen, että olen mieheni kanssa vain rahan takia. Jos tulee, niin vähänpä hän tietää elämänarvoistamme.

Se on sitä lain mukaan, miksei siis teidän?

Mun puolestani eläkää kuten haluatte. Mun mielestäni kuitekin se, että rahat eivät ole yhteiset, kertoo lähinnä rakkauden ja kunnioituksen ja sitoumuksen puutteesta, kuin siitä että arvot olisivat jossain muualla. Siinähän nimenomaan pedataan hyvää vain itselle, eikä haluta jakaa ihmisen kanssa, jonka kanssa kuitenkin lisäännytään ja jaetaan oma kehokin, yleensä vain sen toisen kanssa.

Mutta kuten sanottu, kukin tavallaan. Meillä ei toimisi. Jos ei ole yhteinen talous, ei ole muutakaan yhteistä. Sitten voisimme ihan yhtä hyvin elellä omissa kodeissammekin jne. Kämppisten kanssa maksettiin taloustilille rahaa ja jaettiin laskuja, ei kumppanin.