Millainen nainen on oikeasti ylpeä siitä, että

Koska nimensä on paikallislehdessä aina verotuksen valmistumisen aikoihin niin epäilen, että hän tienaa ihan kivasti. Mies maksaa omat menonsa ja omasta omaisuudestaan kertyvät menot, minä omani. Rahasta ei puhuta ja kumpikin saa tehdä tuloillaan ihan mitä tahtoo. Lapsia on kolme ja minä maksan heidän kulunsa lukuunottamatta kaikkea sitä, mitä mies haluaa ostaa (kuten urheiluvälineet tai kielimatkat). Avioehdon mukaan meillä ei ole oikeutta toistemme omaisuuteen.

mutta minä haluaisin kyllä tuota läheisemmän suhteen. Sellaisen, missä voidaan jutella jopa rahasta. Ja missä lasten kasvatus, myös taloudellisesti, on yhteinen projekti.

Sellainen nainen, joka ei tarvitse miehen rahoja, vaan on miehen kanssa muista syistä. Mietipä, jos miehet valitsisivat naisen yhtä pinnallisin kriteerein: huolin elämänkumppanikseni vain ihmisen, joka antaa minun mällätä hänen palkkansa miten lystään. Montako parisuhdetta edes pääsisi syntymään?

Ei ihme, ettei kukaan halua kanssasi yhteistä tiliä. Mutta ihan vinkiksi: harva nainen haluaa "miehen rahat, jotta voi ne mällätä miten lystää". Onko koskaan tullut mieleen?

yhteiset rahat lähinnä mahdollistaa sen, että

a) perheessä on kaikilla jäsenillä sama elintaso riippumatta eri yksilöiden kulloisestakin elämäntilanteesta

b) perheenjäsenet ovat oikeasti tasa-arvoisia suhteessa toisiinsa, eikä tarvitse madella toisen edessä jos itsellä on rahan kanssa jostain syystä tiukka, on työttömyyttä tms.

Ja arvaapa mitä vielä? Nykymaailmassa se usein tarkoittaa siis sitä, että myös nainen elättää aika ajoin miestään, kuten mies puolisoaan.

kun miehen tulot vaikuttavat hänen päivärahaansa. Eli miehen reilu palkka pienentää ystäväni saamaa rahaa mutta silti perheessä erilliset rahat. Mies matkustelee, ostelee kalliita urheilukamppeita, vaatteita ja elektroniikkaa itselleen, vaimo tinkii kaikista omista menoistaan. Mies maksaa sentään ruoat perheeseen.

En tiedä onko tuossa enää rakkautta ollenkaan, kun eletään noin.

mutta en usko että omat rahat, tilit ja omaisuus jne. voi toimia sellaisessa tilanteessa, jossa tuloerot avioliitossa ovat suuret. Jos tienestit ovat suurin piirtein fifty-fifty, niin silloin ehkä, mutta ei perheenjäsenten kesken kuulu olla erilaiset elintasot. Mikä perhe se sellainen on? On lähinnä surullista, ettà joku sanoo elävänsä kotihoidontuella samalla kuin puoliso käyttää omaa palkkaansa miten haluaa.

Kotiäidit kiljuu kuorossa että "meille rakkaus on tärkeämpää kuin raha, ikinä en katselisi miestä joka haluaa eri rahat" eli suomeksi "en ikinä katselisi miestä jonka palkka ei ole minun vapaassa käytössäni". Tällöinhän nimenomaan näille yhteisten rahojen kannattajille raha ON tärkeää ja määrittelee suhteen onnellisuuden. Kotiäditi eivät kestäisi sitä, että mies voisi käyttää itse tienaamaansa palkkaa omaan hyvinvointiinsa ja mammam pitää päästä shoppailemaan.

Kotiäidit kiljuu kuorossa että "meille rakkaus on tärkeämpää kuin raha, ikinä en katselisi miestä joka haluaa eri rahat" eli suomeksi "en ikinä katselisi miestä jonka palkka ei ole minun vapaassa käytössäni". Tällöinhän nimenomaan näille yhteisten rahojen kannattajille raha ON tärkeää ja määrittelee suhteen onnellisuuden. Kotiäditi eivät kestäisi sitä, että mies voisi käyttää itse tienaamaansa palkkaa omaan hyvinvointiinsa ja mammam pitää päästä shoppailemaan.

Vähän sama juttu kuin vaikka se, että avioehto on todiste rakkaudettomasta liitosta. Meillä mies on se rikas perijä, mutta minä ehdotin avioehtoa. Ansaitsemme molemmat sen verran, että toisen siivellä ei onneksi tarvitse elää. Minusta on itsestäänselvää, että myös avioliitossa aikuisilla ei-holhouksenalaisilla on oikeus päättää omista rahoistaan kokonaan yksin. Yhdessä sovitut menot hoidetaan tietysti kuten on sovittu.

kun miehen tulot vaikuttavat hänen päivärahaansa. Eli miehen reilu palkka pienentää ystäväni saamaa rahaa mutta silti perheessä erilliset rahat. Mies matkustelee, ostelee kalliita urheilukamppeita, vaatteita ja elektroniikkaa itselleen, vaimo tinkii kaikista omista menoistaan. Mies maksaa sentään ruoat perheeseen. En tiedä onko tuossa enää rakkautta ollenkaan, kun eletään noin.

Niin, eihän se vaimo rakasta miestään. Rakkauden synonyymi on se että voi toisen palkalla ostella jotain kivaa. Naisen olisi syytä mennä hyväpalkkaisiin töihin ja vähän äkkiä, eihän hän muuten rakasta miestään.

Meillä on ollut välillä kotona minä ja välillä mies ja ihan sanomattakin on selvää että se joka kotona on, jättää joksikin aikaa turhat härpäkkeet ostamatta. Asumis- ja ruokakustannukset ovat aina olemassa ja ne eivät muutu, mutta se joka kotona on voi tottavie vähän muuttaa kulutustottumuksiaan. MInä en tajua mitä joku kotiäiti tekee huippukalliilla käsilaukulla jos notkuu päivät hiekkalaatikolla.