Äh, vanhemmat tekivät testamentin lapsenlapsille

silloin perintöä voi uudelleen jakaa?

Ap. oli vasta 30 v ja lapsiahan voi tulla vielä lisää 10 v ajan, vanhemmat voi kuolla vaikka 5v päästäIhan sama vaikkei nimellä luetella kelle perintö menee.

Joku pohti miten käy mahdollisten tulevaisuudessa syntyvien lasten, saavatko he mitään perintöä. Onko testamentissa pakko nimetä lapset heidän nimillään? Eikö sinne voi vain kirjata, että perintö jaetaan tasapuolisesti X:n ja Y:n lasten kesken?

Kyllä vanhemmat tekevät suuren virheen, jos antavat perintönsä suoraan lapsenlapsille. Ainoa tilanne, jossa se olisi hyväksyttävää on se, että omilla lapsilla ei ole euroakaan velkaa. Hyvää varmasti tarkoittavat, mutta äärettömän typerää, jos tarkoitus on "säästää" perintöverossa.

Vanhempien tulisi turvata pääasiassa omien lastensa tulevaisuus, ja omat lapset turvaavat taas omien lastensa tulevaisuuden. Jos isovanhemmat skippaavat omien lasten taloudellisen turvaamisen, aiheuttavat samalla myös haittaa. Perintö on kuin viimeinen potku perseelle, jolla annetaan se viimeinen tuki lasten elämälle.

Jos sitten ajatellaan kumpi on suurempi haitta, perintövero, vai se tosiasia, että esim. omaisuuden arvo voi aleta huimasti. Mummonmökki, joka homehtuu, jos siitä ei pidetä huolta. Auto, joka vanhenee, jos sitä säilytetään lapsenlapselle. Siitä saa sitten pari pahaista tuhatlappusta, vaikka alunperin se olisi ollut arvokas ja hyvä auto nuorelle perheelle.

Rahalla on myös sellainen ominaisuus, että sillä voidaan tehdä lisää rahaa. Jos omat lapset ovat velallisia, pitää maksaa lainan korkoja, joka on hukkaan heitettyä rahaa. Jos taas saa perinnön, voi parhaassa tapauksessa maksaa velat pois ja sittenhän alkaa kertymään lisää rahaa. Elämä helpottuu, omaisuutta kertyy, jonka seurauksena omat lapset, eli isovanhempien lapsenlapset saavat tukea ja turvaa omien vanhempiensa rahoista. Kun pahimmassa tapauksessa perinnöttä jääneet lapset olisivat joutuneet antamaan lapsensa huostaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

Omat vanhemmat ovat tukeneet minua aina, ja sanovat, että jos tarvitsen rahaa, niin ei tarvitse kuin pyytää. Minulla on asuntovelkaa, mutta kasvatuksen vuoksi en ole ahne, enkä pyydä rahaa. Minua on tuettu rahallisesti opiskeluaikana jne. Jos olisin saanut isovanhemmilta suuren perinnön, olisin aivan varmasti hassannut suuren osan autoon ja hurvitteluun 18-25-vuotiaana.

Metsäperintö olisi ehkä yksi asia, jonka voisi antaa suoraan lapsenlapsille. Meillä hakattiin yhdestä palstasta puita, joista saaduilla rahoilla ostettiin minulle auto. Siinä on seuraavan kerran tukkipuuta joskus, kun olen itse 70-80 -vuotias. Mutta puhdas raha on sellainen asia, mitä ei todellakaan kannata istuttaa pankkitilille esim. 17 vuoden ajaksi, että alle 1-vuotias saisi sen täysi-ikäisenä. Raha omille lapsille, jotka huolehtivat, että oma lapsenlapsi saa sen sitten, kun itsestä aika jättää.

Ellei omat lapset ole niin helvetin ahneita, että pelkäävät perinnön haihtuvan tuhkana ilmaan.

Sen verran vielä, että toki jokainen tekee omilla rahoillaan ihan mitä lystää. Jos haluaa antaa rahansa suoraan lapsenlapselle, tai vaikkapa hyväntekeväisyyteen, ja jättää oma lapsi perinnöttä, niin siitä vain. Tekeväthän ihmiset sitä jo eläessään. Hyvät vanhemmat rahoittavat omien lasten opiskelut. Huonot vanhemmat hylkäävät lapsensa, joko rahallisesti tai kokonaan. Lapset voivat myös kohdella omia vanhempieen hyvin tai huonosti. Voihan lapsikin olla ns. filthy rich, mutta ei tue sosiaalituilla eläviä vanhempiaan eurollakaan.

Itse olin teini-ikäinen, kun isäni kuoli, ja perin ainoana lapsena hänet. Vanhempani olivat eronneet. Kun täytin 18, aloin hoitaa itse raha-asioitani. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin en ole vielä hassannut perintöä biletykseen ja matkusteluun. Olen ostanut näiden vuosien aikana turhia asioita. Osan niistä olisin varmaan ostanut muutenkin. Olen kuitenkin koko ajan ajatellut, että minulla on vastuu siitä, että hoidan raha-asiani kunnialla. Kukaan ei auta minua, jos ryssin raha-asiani, tai en ainakaan kehtaa pyytää keneltäkään apua. Enkä kyllä ymmärrä teinejä, jotka odottavat sitä, että tulevat "rikkaiksi" täyttäessään 18 vuotta. Nuorena tekee tyhmiä asioita, mutta ei niin tyhmä pidä olla, että tuhlaa koko omaisuutensa alle 20-vuotiaana. 

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että perintö varmaan hyödyttäisi enemmän ap:ta tässä tilanteessa. Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat mielestäni perintöä enemmän kuin pienet lapset, mutta jokainen saa itse tehdä sellaisen testamentin kuin haluaa. En vaan pidä siitä, että täysi-ikäistyviä nuoria tunnutaan pitävän välillä automaattisesti jonain idiootteina, jotka laittavat kaiken haisemaan. Nuorille voi opettaa vastuullista rahankäyttöä. Ainakin osan pitäisi oppia.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2011 klo 10:54"]

Ahnehan minun on pakko olla, kun ajattelen näiden lapsienkin parasta... Ja mitä tulee lakiosaan, niin sitä en aio vaatia. jos vanhempani haluavat rahat testamentata lapsilleni, niin näin olkoon. (Niin ahne minä olen...) Mutta rehellisesti olen sitä mieltä, että tässä on tapahtunut pieni virhearviointi. (Perustelut lyhyesti aloitusviestissä) Jutun pointti oli lähinnä siinä, että näitä asioita olisi jokaisen syytä miettiä. Tilanne olisi tässäkin asiassa ihan toinen, jos itse lähentelisin eläkeikää ja lapseni olisivat kolmekymppisiä perheellisiä.

Esimerkiksi meillä oli se tilanne juuri äskettäin, että isäni isäni kuoli ja isäni halusi siirtää perinnön suoraan omille lapsilleen eli meille. En ole ihan varma, miten se käytännössä tapahtui, siis ne verot ja muut, mutta perusteluja sille oli: isäni on 60-vuotias, hyvässä työssä, asuntolainat maksettu. Me papan lapsenlapset olemme nuoria aikuisia, asuntolainaa, pienet lapset, hoitovapaita. Papalla ei omaisuutta hirveästi ollut, talo joka myytiin ja jaettiin, ja esimerkiksi me lyhensimme rahalla omaa asuntolainaamme. Minkäikäisiä ap:n vanhemmat nyt ovat? Tilanne voi hyvinkin olla sitten aikanaan samantyyppinen kuin meillä.

-ap:n vanhemmat eivät kovin iäkkäitä, mutta kuten todettu äiti kuolemansairas, isäkään ei elämänsä kunnossa. Perinnönjako odotettavaissa ainakin äidin jälkeen PIAN
- ap 30+, nuorin lapsista alle 1-v
- vanhemmat eivät "rikkaita". Sellainen normaali omaisuus: iso talo hyvällä alueella, uusi auto, vähän sijoituksia. Eli tulossa ei miljoonia, mutta jaettavaa riittää kuitenkin.
- omaisuus siis testamentattu lapsenlapsille, ilman mitään ehtoja. Lapset kun täyttävät 18, saavat sen täysin hallintaansa

Sitten vapaampaa kommentointia:

Toivon tietenkin lapsilleni parasta elämässä. Mielestäni parasta, mitä lapsille voi tapahtua ei ole se, että tietävät koko teiniäin odottaa sitä päivää, jolloin täyttävät 18, ja tulevat "rikkaiksi". Harva 18-v osaa ajatella kovin fiksusti siitä, miten tuollainen rahamäärä voisi auttaa elämässä eteenpäin. Kaikkein fiksuin sijoitus ei ole ajokortti, uusi auto ja etelänmatka kavereiden kanssa. Siitä kai voidaan olla yhtä mieltä?

Toisaalta, vanhempieni perintö varmasti rikastuttaisi lastenlasten elämää myös meille vanhemmille annettuna. Perheellemme (ei siis yksin ahneelle ap:lle) olisi käyttöä ylimääräiselle rahalle. Siis muutakin kuin mökin osto ja etelänmatkat. Toisaalta emme ole mitään "sosiaalitapauksiakaan", että turha tulla inttämään sitä, että rahat ovat paremmassa turvassa lapsille, kun minä en niihin käsiksi pääse.

Tärkeää olisi ollut asettaa perinnölle joitain ehtoja. Siis ei niin, että lapsilla on vapaa käyttöoikeus heti 18-v täytettyään. Tilanne olisi tietysti eri, jos ap lähentelisi eläkeikää, ja lapset olisivat perheellisiä kolmekymppisiä. Mutta näin ei ole.

Ja sitten se kysymys, että miksi minua huolestuttaa, kun ilmeisesti vanhemmat aika nuoria vielä... Vaikka äitini ei olisi näin sairas, silti mitä tahansa voi tapahtua kenelle vaan. Testamentit pitäisi tehdä aina sen hetkisen tilanteen, ei arvioidun elinaikaodotuksen mukaan. Kun tilanteet muuttuvat vuosien saatossa, voi testamenttia muuttaa. Tehty testamentti on odottamattomankin kuoleman kohdalle osuessa kaikkia sitova, vaikka se "huonoksi" todettaisiinkin.

Minun tärkein viesti kaikille on se, että tehkää omaisuudestanne testamentti. Olitte minkä ikäisiä tahansa. Miettikää huolella, mitä testamenttinne käytännössä tarkoittaa. Älkää menkö "yhteen halpaan" (tässä tapauksessa perintöveron pieneneminen), jos se aiheuttaa muita ongelmia oman tahtonne toteutumiseen kuolemanne jälkeen.

Toivottavasti tämä selvensi ajatusmaailmaani teillekin.
ap

Lasten ei kyllä tarvitse hyötyä perinnöstä alaikäisinä, kun vanhemmat huolehtivat elatuksesta. Maistraatille tehtävistä tilinpäätöksistä tulee kyllä ylimääräistä työtä etenkin, jos omaisuus on iso.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2011 klo 11:14"]

tulee joka vuosi tehdä lasten omaisuudesta tilinpäätös maistraattiin.

Tätä eivät testamenttaajat yleensä tiedä. Vaikka testamenttaajilla on hyvä tahto kiertää perintöveroja, johtaa tämä usein siihen, että lapset eivät voi juurikaan hyötyä saamastaan perinnöstä ennen kuin ovat täysi-ikäisiä.

Samalla lasten vanhemmat joutuvat elämään yhteiskunnan suurennuslasin alla.

[/quote]

Näitä perintöasioita kannattaisi todellakin miettyä tarkasti. Omat vanhempani ovat testamentanneet sijoitusasunnon (kaksio Helsingissä) siskoni kahdelle lapselle (ovat alaikäisiä). Nyt minulle on tullut mieleen, että tuo päätös ei ehkä ollutkaan kovin järkevä: jos lapsista vanhempi muuttaa asuntoon opiskeluajakseen, hänen täytyy luonnollisesti maksaa vuokraa sisarelleen.. ja sitten tullaankin siihen ongelmaan, että opiskelija ei saa täyttä asumislisää asuntoon, jonka omistaa, eli sitten tämä tyyppi joutuu luultavasti ottamaan kämppiksen tai käymään töissä, jotta saa maksettu sisarelle vuokraa.. niin talossa on iso yhtiövastike myös. Kaiketi järkevintä olisi, että myyvät asunnon pois, tai pistävät sen vuokralle ja sitten vain jakavat rahat. Mielestäni tuommoiset yhteisomaisuudet vain usein aiheuttavat riitoja.

En ehtinyt lukea vielä koko ketjua mutta pistän nyt oman lusikkani tähän soppaan.

Ensinnäkin mieheni sai ennakkoperintöä isoäidiltään ollessaan n. 18 vuotias. Hän hassasi melkein kaikki rahat  parin vuoden sisään ihan "turhuuksiin" kuten hän itse asian kertoo. Siis joi suurimman osan ja osteli kalliita lahjoja tyttöystävilleen ja materiaa itselleen. Nykyään katuu katkerasti tätä ja on monesti todennut kuinka kurjaa on että nyt kun on perhe (pieni lapsi) ja vaimo jota haluaisi lahjoin helliä niin sitä rahaa ei enää ole. Eli ei hyvä kokemus sieltä suunnalta.

Ollaan myös juteltu että haluttaisi kyllä että vanhempiemme mahdolliset perinnöt (minun vanhemmiltani tulossa joskus sangen mittava perintö) menisi suoraan tyttärellemme. Tämä siksi että isovanhemmat ovat vielä "nuoria" ja terveitä, ennenkuin tule puhettakaan perinnöistä me ollaan jo varmasti vakavaraisia (talo maksettu, hyvät työt) n 50-60 vuotiaita. Ja juuri silloin tytär olisi kenties juuri lapsiperhevaiheessa (iässä ainakin) jolloin raha on tiukemmalla mutta järkeä sen käyttöön olisi jo.

Näin siis meillä. Toki tämä on aikoinaan vanhempiemme asia mutta näin aiomme heiltä pyytää jos/kun kysyvät.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2011 klo 20:04"]

Omat vanhempani tekivät testamentin lastenlapsiensa hyväksi. Siis yksi sukupolvi välistä, perintö vielä toistaiseksi pienille lapsille. Lähinnä vanhempani ajattelivat tätä paljon mainostettua perintöveroissa säästämistä testamenttia tehdessään.

Vaikka en ahne olekkaan mielestäni, niin täytyy myöntää, että harmittaa.

Ensinnäkin mielestäni vanhempien varallisuus palvelisi jo nyt lastenlapsia. Toisekseen, kuka takaa, mitä lapset 18-vuotta täytettyään tekevät varallisuudella. Tuon ikäisen arvostelukyky ei ole parhaimmillaan. Toisaalta kukaan ei voi näitä täysi-ikäisiä enään määräilläkkään.

[/quote]

Olen aivan samaa mieltä että ei ollut järkevää. Itse olen saanut perintöä 20 vuotiaana ja olen osanut sen säilyttää ja laittaa tuottamaan, mutta moni ei osaa. Jos alaikäinen perii niin niin kuka maksaa perintöverot, kuka maksaa omaisuuden kunnossapidon jne. Vaikuttaa myöhemin nuoren opintukiin, asumistukiin jne kun omaisuuttaa, tämän sain itsekin kokea.

Lapsemme ei osaa perheineen elää varoillaan. Jokainen lantti pannaan ajattelematta haisemaan kaikkeen turhaan kuten limsoihin. Olemme tukeneet heitä ostamalla lasten ulkovaatteet ja kengät sekä muuta vaatetusta. Muutaman vuoden aikana olemme osallistuneet heidän vuokrien maksuun 8000€:lla. Kun "laina" vuokraan oli saatu, seuraavana päivänä lapsille oli ostettu joku kallis lelu tms. Olemme eläneet pihisti koko aikuisikämme ja siinä sivussa kasvattaneet/vaatettaneet lapsemme. Meillä on velaton asunto pienellä vastikkeella. Aiomme tehdä testamentin lastenlasten hyväksi.

perinnön jättäminen muille tahoille kuin valtiolle pitäisi kieltää, antakoon jokainen eläissään rahaa sille kenelle haluavat, perinnöistä tulee aina riitaa, eivätkä ne mene koskaan oikeudenmukaisesti, meitä on viisi sisarusta, kokosin isälleni omaisuutta hänen yrittäjänä toimiessaan, itseni ja vaimoni lisäksi vain yksi sisareni hoiteli vanhempiani heidän vanhuudessaan, perintöä kaikki saivat kuitenkin saman verran, sitten tiedän monia, jotka ovat vetäneet kurkusta alas heti perintönsä sen saatuaan, osa rahoista on heiltä varastettu, sitäkö varten ne on koottu ja säästetty, kun ihminen täyttää sanotaan n 70-80 v hän yleensä menettää kykynsä tehdä päätöksiä omaisuutensa suhteen, ne päätökset pitäisi tehdä nuorempana,

lisäksi monille vanhuksille jotkut käyvät kuiskuttelemassa,

hyötyäkseen enemmän perinnöistä, jopa seurakunnat, tiedän tapauksia

hallintaoikeuden teille lapsille, niin olisitte pystyneet valvomaan perintöä, ettei ihan hulahda käsistä nuoruuden ymmärtämättömyydessä. Lisäksi se pienentää perintöveroa.

vaikka itse olen erittäin pienillä rahoilla elävä, ei mua kyllä korpea ollenkaan, että edes lapseni voivat näiltä kituuttamisilta edes jossain kohtaa elämässään välttyä.

Ahnehan minun on pakko olla, kun ajattelen näiden lapsienkin parasta... Ja mitä tulee lakiosaan, niin sitä en aio vaatia. jos vanhempani haluavat rahat testamentata lapsilleni, niin näin olkoon. (Niin ahne minä olen...) Mutta rehellisesti olen sitä mieltä, että tässä on tapahtunut pieni virhearviointi. (Perustelut lyhyesti aloitusviestissä) Jutun pointti oli lähinnä siinä, että näitä asioita olisi jokaisen syytä miettiä. Tilanne olisi tässäkin asiassa ihan toinen, jos itse lähentelisin eläkeikää ja lapseni olisivat kolmekymppisiä perheellisiä.

Esimerkiksi meillä oli se tilanne juuri äskettäin, että isäni isäni kuoli ja isäni halusi siirtää perinnön suoraan omille lapsilleen eli meille. En ole ihan varma, miten se käytännössä tapahtui, siis ne verot ja muut, mutta perusteluja sille oli: isäni on 60-vuotias, hyvässä työssä, asuntolainat maksettu. Me papan lapsenlapset olemme nuoria aikuisia, asuntolainaa, pienet lapset, hoitovapaita. Papalla ei omaisuutta hirveästi ollut, talo joka myytiin ja jaettiin, ja esimerkiksi me lyhensimme rahalla omaa asuntolainaamme.

Minkäikäisiä ap:n vanhemmat nyt ovat? Tilanne voi hyvinkin olla sitten aikanaan samantyyppinen kuin meillä.

testamentanneet omaisuutensa lapsenlapsille.



hyva idea mielestani.

Ahnehan minun on pakko olla, kun ajattelen näiden lapsienkin parasta... Ja mitä tulee lakiosaan, niin sitä en aio vaatia. jos vanhempani haluavat rahat testamentata lapsilleni, niin näin olkoon. (Niin ahne minä olen...) Mutta rehellisesti olen sitä mieltä, että tässä on tapahtunut pieni virhearviointi. (Perustelut lyhyesti aloitusviestissä) Jutun pointti oli lähinnä siinä, että näitä asioita olisi jokaisen syytä miettiä. Tilanne olisi tässäkin asiassa ihan toinen, jos itse lähentelisin eläkeikää ja lapseni olisivat kolmekymppisiä perheellisiä.

Esimerkiksi meillä oli se tilanne juuri äskettäin, että isäni isäni kuoli ja isäni halusi siirtää perinnön suoraan omille lapsilleen eli meille. En ole ihan varma, miten se käytännössä tapahtui, siis ne verot ja muut, mutta perusteluja sille oli: isäni on 60-vuotias, hyvässä työssä, asuntolainat maksettu. Me papan lapsenlapset olemme nuoria aikuisia, asuntolainaa, pienet lapset, hoitovapaita. Papalla ei omaisuutta hirveästi ollut, talo joka myytiin ja jaettiin, ja esimerkiksi me lyhensimme rahalla omaa asuntolainaamme. Minkäikäisiä ap:n vanhemmat nyt ovat? Tilanne voi hyvinkin olla sitten aikanaan samantyyppinen kuin meillä.

jos olisin saanut 18-vuotiaana merkittävän summan rahaa. Kun on itse kesätöillä tienannut ja opintotuella kitkuttanut, niin sitä osaa erilailla arvostaa asioita. Kun vähitellen on ikäänkuin päässyt eteenpäin, solukämpästä parin vuoden jälkeen opiskelija-asuntolan yksiöön, sitten tavalliseen vuokra-asuntoon ja sitten viimein isolla velalla omaan asuntoon kiinni...

Kenelleköhän ne rahat olisi pitänyt antaa koska olin niin nuori ja holtiton?





Vanhempani olivat eronneet, isäni ei koskaan mennyt uusiin naimisiin eikâ ollut muita perillisiä.



äitini ja kirjanpitäjän tarkkuudella suunnitellut mat raha-asiansa ja erinnöt niin että niistä saadaan suurin hyöty kokonaisuuden kannalta ja osa siitä on lastenlasten saama perintö.



Hyvä!

Ahnehan minun on pakko olla, kun ajattelen näiden lapsienkin parasta... Ja mitä tulee lakiosaan, niin sitä en aio vaatia. jos vanhempani haluavat rahat testamentata lapsilleni, niin näin olkoon. (Niin ahne minä olen...) Mutta rehellisesti olen sitä mieltä, että tässä on tapahtunut pieni virhearviointi. (Perustelut lyhyesti aloitusviestissä) Jutun pointti oli lähinnä siinä, että näitä asioita olisi jokaisen syytä miettiä. Tilanne olisi tässäkin asiassa ihan toinen, jos itse lähentelisin eläkeikää ja lapseni olisivat kolmekymppisiä perheellisiä.

Esimerkiksi meillä oli se tilanne juuri äskettäin, että isäni isäni kuoli ja isäni halusi siirtää perinnön suoraan omille lapsilleen eli meille. En ole ihan varma, miten se käytännössä tapahtui, siis ne verot ja muut, mutta perusteluja sille oli: isäni on 60-vuotias, hyvässä työssä, asuntolainat maksettu. Me papan lapsenlapset olemme nuoria aikuisia, asuntolainaa, pienet lapset, hoitovapaita. Papalla ei omaisuutta hirveästi ollut, talo joka myytiin ja jaettiin, ja esimerkiksi me lyhensimme rahalla omaa asuntolainaamme. Minkäikäisiä ap:n vanhemmat nyt ovat? Tilanne voi hyvinkin olla sitten aikanaan samantyyppinen kuin meillä.

-ap:n vanhemmat eivät kovin iäkkäitä, mutta kuten todettu äiti kuolemansairas, isäkään ei elämänsä kunnossa. Perinnönjako odotettavaissa ainakin äidin jälkeen PIAN

- ap 30+, nuorin lapsista alle 1-v

- vanhemmat eivät "rikkaita". Sellainen normaali omaisuus: iso talo hyvällä alueella, uusi auto, vähän sijoituksia. Eli tulossa ei miljoonia, mutta jaettavaa riittää kuitenkin.

- omaisuus siis testamentattu lapsenlapsille, ilman mitään ehtoja. Lapset kun täyttävät 18, saavat sen täysin hallintaansa

Sitten vapaampaa kommentointia:

Toivon tietenkin lapsilleni parasta elämässä. Mielestäni parasta, mitä lapsille voi tapahtua ei ole se, että tietävät koko teiniäin odottaa sitä päivää, jolloin täyttävät 18, ja tulevat "rikkaiksi". Harva 18-v osaa ajatella kovin fiksusti siitä, miten tuollainen rahamäärä voisi auttaa elämässä eteenpäin. Kaikkein fiksuin sijoitus ei ole ajokortti, uusi auto ja etelänmatka kavereiden kanssa. Siitä kai voidaan olla yhtä mieltä?

Toisaalta, vanhempieni perintö varmasti rikastuttaisi lastenlasten elämää myös meille vanhemmille annettuna. Perheellemme (ei siis yksin ahneelle ap:lle) olisi käyttöä ylimääräiselle rahalle. Siis muutakin kuin mökin osto ja etelänmatkat. Toisaalta emme ole mitään "sosiaalitapauksiakaan", että turha tulla inttämään sitä, että rahat ovat paremmassa turvassa lapsille, kun minä en niihin käsiksi pääse.

Tärkeää olisi ollut asettaa perinnölle joitain ehtoja. Siis ei niin, että lapsilla on vapaa käyttöoikeus heti 18-v täytettyään. Tilanne olisi tietysti eri, jos ap lähentelisi eläkeikää, ja lapset olisivat perheellisiä kolmekymppisiä. Mutta näin ei ole.

Ja sitten se kysymys, että miksi minua huolestuttaa, kun ilmeisesti vanhemmat aika nuoria vielä... Vaikka äitini ei olisi näin sairas, silti mitä tahansa voi tapahtua kenelle vaan. Testamentit pitäisi tehdä aina sen hetkisen tilanteen, ei arvioidun elinaikaodotuksen mukaan. Kun tilanteet muuttuvat vuosien saatossa, voi testamenttia muuttaa. Tehty testamentti on odottamattomankin kuoleman kohdalle osuessa kaikkia sitova, vaikka se "huonoksi" todettaisiinkin.

Minun tärkein viesti kaikille on se, että tehkää omaisuudestanne testamentti. Olitte minkä ikäisiä tahansa. Miettikää huolella, mitä testamenttinne käytännössä tarkoittaa. Älkää menkö "yhteen halpaan" (tässä tapauksessa perintöveron pieneneminen), jos se aiheuttaa muita ongelmia oman tahtonne toteutumiseen kuolemanne jälkeen.

Toivottavasti tämä selvensi ajatusmaailmaani teillekin.

ap

Eikös lasten perimä varallisuus vaikuta aikanaa suoraan opintotukiasioihin. Eli peritty omaisuus voi vaikuttaa suoraan siihen, miten saa opinto- ja asumistukea. Valtion mielestä pitää tuhlata ensin omat rahat ja vasta sitten saa tukea valtiolta. Vai olenko vääräss?

olisi testamentanneet omaisuuden minulle. Vanhempani olisivat kituuttaneet ja venyttäneet penniä ja sitä saisivat tehdä loppuelämänsä, mutta minä tyttö olisin porskuttanut rahoineni 18-vuotiaasta asti iloisesti opiskelijaelämässä.