Minkä ikäisen lapsen kanssa on rankinta?
Esikoisvauvamme on vasta muutaman kuukauden ikäinen ja pohdin, muuttuuko elämä aina vaan rankemmaksi vauvan kasvaessa, vai päinvaston helpottaako se jossain vaiheessa? Siis jo ennen kuin lapsi muuttaa kotoa. ;D
Mikä on mielestäsi rankinta aikaa lapsen kanssa ja miksi?
Kommentit (49)
14 vuotiaaksi asti. Saattaahan se tästä tietysti vielä rankemmaksikin muuttua... t 30
Pari vuotta sitten oli paljon vaikeampaa.
Sen jälkeen ei uhmaiät, murrosiät, lievät diagnoosit, sairastelukierteet ole tuntuneet missään.
vanhin kuusi.
Tähän asti rankinta kaikkien kanssa on ollut ensimmäiset puoli vuotta: vauva heräilee ympäri vuorokauden muutaman tunnin välein eikä mitään rytmiä ole. Sen jälkeen on helpottanut, kun ollaan pidetty unikoulu.
Mutta tämä riippuu toki ihmisestä: itselleni unenpuute on iso ongelma ja olen huono nukahtamaan muutenkin. Sen sijaan uhmaikäisten hoitoa en ole koskaan kokenut niin rasittavaksi.
Ja onhan toki hyvin nukkuviakin vauvoja, mutta sellaisesta meillä ei ole kokemusta.
vauva-aika ja taaperot helpoimpia,ainakin meillä.kun alkaa koulu,alkavat "ongelmat", jotka pahenevat vuosi vuodelta.
Koulu itsessään sujuu silti kohtuukkisen hyvin,mutta se kaikki muu...
Lapsi kyseenalaistaa sinut ja kykysi kasvattaa. Lisäksi valtava huoli siitä missä liikkuu ja missä seurassa. Riippuu tietysti varmasti lapsesta, mutta näin ainakin meidän esikoisen kanssa, joka aina ollut keskimääräistä haastavampi. Helppoa oli kuitenkin (ainakin näin jälkikäteen ajateltuna) silloin kun hän oli "turvassa" kodin seinien sisäpuolella tai pihapiirissä
kokemuksella (vanhin 6v) sanon, että ekat puoli vuotta on rankinta.
näin sanoisin tällä hetkellä
2-3 vuotta silloin oli jotenkin silmöt oltava joka paikassa ja sen ikäinen ei vielä ymmärrä tekonsa seurauksia kuten siitä vanhemmat...joten pitää vaan olla kovat hermot!
Tosin koliikkivauva oli kaikkein helpoin, kun nukkui sen jälkeen läpi yön. Kaksi muuta heräilivät reilun puoli vuotta ja sen koin raskaaksi.
Meillä on kyllä teini-iät vielä kokematta eli niitä odotellessa ;)
Lapset nyt 12v, 10v ja 4v ja elämä on aika helppoa ollut jo useamman vuoden.
uhma-ikäsiten kanssa tuntui ettei aina jaksa. Mutta ehdottomasti vaikeinta ja henkisesti rankinta on murrosikäisten kanssa. mitä isommat lapset, sen isommat huolet.
Lapsiluku lisää sitten kertoimia, mutta yhden kanssa eläminen on oikeasti helppoa.
kiitos mammat vastauksista.
Itse mietin harva se päivä, että olenko epäkelpo äiti, kun olen niin poikki ja ärtynyt nyt, kun on niin "helppoa" vauva-aikaa (2 huonosti nukkuvaa refluksilasta) JA tästäkö se vain hankaloituu...
Lapset 4 kk ja vajaa 2 v.
on rankin aika! Se on se oma tahto ja uhmaikä sekä lisäksi se, että lapsi ei ymmärrä mitä saa ja ei saa tehdä ja vanhemmat ei ymmärrä mitä lapsi yrittää sanoa...
oli helppoa. Välillä oli tietenkin väsynyt, mutta paljon rankempaa 4-5-vuotiaan uhma. Sen ikäisellä on jo voimaa, kun heittäytyy kiukuttelevaksi. huh. Minua väsytti sen ikäisen kiukuttelu ja viivyttely enemmän, kuin pienen vauvan hoito. 11-vuotiaan kiukuttelu on nyt menossa. Ihan kamalaa. Kauhistuttaa jo yläaste ikä. Nauttikaa pienimpien äidit;)
Puolivuotiaasta eteenpäin alkaa helpottaa, sitten tulee vaikeahko aika, uhmaikä, mutta ei se vedä vertojaan vauva-ajalle. Kaikkein helpointa ja mukavinta on teini-ikä.
hirmusen kauan aikaa ole.
Lapseni ovat 1-10 vuotiaita.
Sanoisin että murkkuikä on hermoja raastavin, lisättynä päälle 1vuotiaan tutkimisvaiheeseen/uhmaikään.
Sanoisin että helpointa on siitä 3-4-vuotiaasta 11-14-vuotiaaseen saakka
Olen kuullut sellaisen teorian, että jos on kova uhma taaperona, olisi murkkuikä helpompi (ja päinvastoin), pitääkö paikkansa?
Paitsi kuopuksen 6-vuotisuhma oli aika kauhea. Murkkuikää hän ei ole vielä saavuttanut. Kolme lasta on murrosiänkin jo ohittanut ja yksi elää sitä parhaillaan. Nuoret ovat aivan ihania, ainakin meillä. Ja vauvaikä oli kaikilla aika rankka, varsinkin kahdella koliikkilapsella.
mulla on 2 ja 4 v pojat. jotka ehtii joka paikkaan, ei tottele mitään, uhmaavat minkä ehtivät, kaikki on välillä niin vaikeaa syömisestä nukkumiseen ja uloslähtö on helvetillistä.. Et veikkaisin et uhmaikä on pahinta..
kun juoksee päättömänä ympäriinsä ja koko ajan pitää vahtia mm kylässä. Toisaalta ovat aivan valloittavia juuri tuossa iässä, nauravaisia ja onnellisia. Eivät tajua tyhjästä kiukutella :)