Minkä ikäisen lapsen kanssa on rankinta?

Minulla on vasta 1.5-vuotias, mutta tähän mennessä pahinta oli ehkä n. 3kk iässä. Ensimmäiset 2 kuukautta vauva vain lähinnä nukkui. Joskus puolen vuoden jälkeen alkoi helpotamaan, ja kun lähti kävelemään niin helpottui entisestään. Nyt on suosrastaan ihanaa, vaikka välillä kiukutteleekin.

5- ja 8-vuotiaat pojat. Taitavat olla juuri nyt melkolailla helpoimmillaan :)



Tähän mennessä alle 2-vuotiaan hoitaminen on ollut raskainta. 3. ikävuodesta eteenpäin on muuttunut todella nopeasti helpommaksi.



Teini-ikä taitaa olla seuraava haasteellinen aika.

Sitä odotellessa ;)

0-3 kk huutaa, roikkuu tississä, ei osaa ilmaista itteään, ei nuku

1-2 v osaa kävellä ja tehdä kaikkea mutta ei ole vielä järkeä päässä joten rikkoo kaiken ja joutuu vaaratilanteisiin

4-5 v inttää, uhmaa ja liimautuu aikuiseen

13-16 v inttää, uhmaa ja kokeilee päihteitä/seksiä/rikoksia heti kun silmä välttää

siinä väleissä on jokunen rauhallisempi kausi :) ala-asteikäiset ovat yleensä ihania!

joka ei vielä ymmärtänyt puhetta. Tosin mulla ei ole vielä kokemusta pidemmälle kuin että vanhin lapsi on 12v.

Kun vauvalla ei ole rytmiä, on itkuinen ja rinnalla jatkuvasti. Itse koen yövalvomiset, itkut ja kanniskelut rankemmiksi kuin uhmiksen kanssa taistelun.

Tosin mulla on kokemusta kahdesta lapsesta, joista vanhin on vasta 4-vuotias. Voi siis hyvin olla niinkin, että pahin on mullakin vielä edessä...



Mutta siis tähän mennessä mulla on molempien lasten kohdalla rankinta ollut ekat kuukaudet. Vauvalla ei ole rytmiä, on vatsakipuja, 24 h tissillä roikkumista jne. Heti 3 kk jälkeen on alkanut helpottaa.

Vauvan ja pikkulapsen kehityksessä on useita tosi rankan tuntuisia vaiheita mutta jälkeenpäin tuntuu että ne menevät suhteellisen nopeasti ohi....juuri kun tuntuu että ei kestä enää ja sitten tulee uudet jutut, uhmaikä vauvapulmien jatkeeksi, sisaruskateus jne. Kaikenikäiset kiukuttelee, itkee, riitelee, sairastelee ja herättelee jonkun verran ja tosi paljon riippuu lapsen temperamentista myös.

Nyt vauvamme on 8 kk ja omasta mielestäni koko ajan on helpottanut. Vauva viihtyy jo paljon paremmin omissa touhuissaan, koska osaa jonkin verran liikkua ja tehdä kaikennäköistä. Hän nukkuu yöt hyvin, enkä enää ole univelassa. Vatsavaivoja ei ole ollut enää aikoihin ja lapsi on muutenkin ollut koko ajan terve. Hampaat itkettävät jonkin verran, mutta pääosin vauva on hyväntuulinen.



Toisaalta hän on nykyään todella kiinni minussa, eikä siedä, että lähden edes huoneesta mihinkään. Lapsi ei myöskään vielä suostu syömään juurikaan kiinteitä, joten en edelleenkään voi jättää häntä hoitoon kellekään ainakaan paria tuntia pitemmäksi ajaksi. Tässä mielessä oma aika on vähentynyt, koska enää isäkään ei tahdo kelvata hoitajaksi.



Ehkäpä suurin helpotus on tullut siinä, että vauva on muuttunut kääröstä persoonaksi, pieneksi ihmiseksi, joka osaa sykähdyttää meitä vanhempia päivästä toiseen. Lapsi ottaa kontaktia, juttelee, osoittaa huumorintajua, näyttää rakkautensa ja on muutenkin kietonut meidät pikkusormensa ympäri tiukemmin kuin vastasyntyneenä ikinä. Tämän voimalla jaksaa ne huonotkin hetket. :)

Mun mielestä nyt on kaikista helpointa. Lapseni puhuu sujuvasti ja liikkuu hyvin. Ei tarvitse kanniskella ja näin helteilläkin osaa sanoa, jos haluaa vettä janojuomaksi. Uhmaa on välillä, mutta lapseni on kyllä aika tottelevainen.



Vauva-aika oli vaikeaa. Lapsi oli koko ajan tississä kiinni. Ei kelvannut tutti, riepu, pullo eikä mikään muukaan lohduke. Äiti vain.