Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä PAHIN hetki synnytyksessä?
22.02.2011 |
Täällä odotellaan ensimmäistä kertaa ja pelkään ihan kamalasti ponnistusvaihetta. Sitä että tunnen repeäväni ja se tulee vaan. Erityisesti pään syntymistä.
Eli te kokeneet; mikä oli teistä kamalin hetki synnytyksessä ja miksi?
Kiitos!
Kommentit (104)
..Tai tarkemmin,pään syntyminen korviin sti. Jo ennen kun aloin ponnistaa sattui aivan tajuttomasti,lääkäri kun kokeili ja kyseli mihin tarkalleen sattui niin sanoi sen olevan symfuusi (??)kipua,mille ei oikein voi mitään. Eli jotenkin niin että vauvan pää puristaa jonkun hermon pään ja häpyluun väliin.. Anyway,pään syntyessä vaikersin suunnilleen kuolevani ja että tuntuu että klitoris halkeaa.. Siinä vaiheessa kun kätilö sanoi että kohta näkyy korvat,yks enää ja se on siinä,niin painoin kyllä niin täysillä kun ikinä,ja siihen loppu synnytyskipu. Pää syntyi sillä vikalla kunnon ponnistuksella,sit kätilö auttoi loput.. Seuraavaks sattui siinä vaiheessa kun puudutukset lakkas kokonaan (epiduraali+kohdunkaula+tikkausta varten puudutus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksessä oli monta ikävän tuntusta vaihetta ja asiaa:
- alapään järkyttävä kipu koko synnytyksen aikana
- lapsen sydänäänien romahtaminen hetkellisesti
- pitkä 2,5 tunnin mittainen ponnistusvaihe
Älä suotta pelkää synnytystä. Jokainen synnytys on erilainen ja jokainen kokee kivun eri tavalla.
Ponnistusvaiheen kipu on ihan erilaista kuin supistuskipu ja sitä kipua lievittää ponnistaminen. Eli se että vauvan pää liikkuu eteenpäin melkeinpä poistaa kipua.
Että kipu helpottaisi, kun ponnistaa, mutta ei se kyllä mulla niin toiminut. Pahensi vaan.
Sellaisen vinkin annan ponnistamiseen, että ponnista heti rohkeasti samoin kuin ponnistaisit kakkaa. Ainakin mulla ponnistus alkoi sujua hyvin, kun uskalsin ryhtyä "kakalle". Valmistaudu myöskin siihen, että vauvan ulostulo voi kestää. Mulla kesti 1 h 15 minuuttia ja se on kuulemma ensikertalaiselle ihan tavallinen aika. Olin etukäteen kuvitellut työntäväni vauvan ulos parissakymmenessä minuutissa.
Mulle tuli yllätyksenä, ettei kipu loppunutkaan heti vauvan synnyttyä. Toki se jumalaton tuska päättyi, mutta alapäätä kirvelsi ja jomotti yhä melkoisesti.
Ensimmäisessä pahin vaihe oli juuri ponnistus ja pään tuleminen esiin. Se tunne kun luulee että voimat on ihan lopussa, sattuu ihan järjettömästi ja kipulääkitys on vain muisto.
Toisessa pahin vaihe oli se kun minun epiduraalin antoa pitkitettiin ja käynnistyksen vuoksi supistukset olivat voimakkaita ja repiviä.
Kummallakaan kerralla en kuollut kipuuni, kummallakaan kerralla en oikeasti revennyt. Kummallakin kertaa syntyi kaunis pieni lapsi, jonka syntymän jälkeen kipu unohtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ehdottomasti supistukset välillä 7 cm-10 cm.
Mulla kaksi alatiesynnytystä takana.
supistuskipu avautumisvaiheen lopussa. Ponnistaminen oli kyllä kivuliasta, mutta ihanaa, helpottavaa ja vapauttavaa, kun tiesi, että kohta tämä tuska loppuu ja saa vauvan syliinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ehdottomasti supistukset välillä 7 cm-10 cm.
Mulla kaksi alatiesynnytystä takana.
Ekassa olivat vielä paljon pahempia oksitosiinitipan takia. En suosittele sitä!
Avautumisvaihe lapsiveden menemisen jälkeen. Tuntui, että taju lähtee, olin ihan horkassa (palelin kylmissäni), en jaksanut pitää silmiä auki kun mies yritti syöttää banaania raollaan olevaan suuhuni.
Luojan kiitos EPIDURAALI! En muuten ennen tätä ketjua edes tiennyt, että epiduraalin laittaminen käy joillekin kipeää. Olin ehkä itse niin tuskissani supisstusten kanssa, että tuo ei sitten tuntunut ollenkaan.
Voi mikä autuus epiduraalin jälkeen koitti. Nukahdin, ja keräsin voimia itse synnytystä varten. Ponnistuvaiheessa kipu ei ollut mitään verrattuna siihen avautumisvaiheeseen. En tosin tiedä johtuiko epiduraalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisessa neljässä olen revennyt.
ponnistusvaihe oli helpotus, kun jotain konkreettista voi tehdä. kivun tunsi, mutta jotenkin ponnistaessa oli kuitenkin sen ulkopuolella. mulla ponnistuvaiheet on kestänyt 20min, 4min ja 5min
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista synnyttäessa avautumisvaiheen supistuskivut kyllä vievät voiton kaikesta siitäni, mikä tapahtui ensimmäisessä synnytyksessä.
Toisen kuvaamana kipu tuntuu niin pelottavalta. Kun itse on tilanteessa, siinä ei mieti mitään, elää vaan sitä hetkeä ja koittaa selvitä parhaansa mukaan. Siksi nämä kertomukset on yhtä tyhjän kanssa.
Itselläni helpoin vaihe oli ponnistusvaihe. Epiduraalia oli vielä jäljellä ja samalla ponnistamisen tarve säilyi. Kovimmille jouduin avautumisen loppuvaiheessa niin kuin moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kun epiduraali ei enää vaikuttanut ja ponnistaminen ei vielä voinut alkaa.
Miten se epiduraali annetaan Suomessa? Ma luen usein naita juttuja, etta se ei enaa vaikuttanut.
Mulla on 2 synnytysta takana, Aasiassa, toinen amerikkalainen sairaala, toinen singaporelainen. Molemmilla kerroilla mulla oli kylla kasittaakseni se epiduraalitippa kiinni selassa koko ajan. Nro 2 kohdalla sita sitten vahennettiin ponnistusvaiheessa, etta tunsin milloin supistus oli tulossa.
Tan takia kyselen.... ehka tyhma kysymys, alkaa haukkuko :-)
Aloittajalle: ehka se hetki, ennen kuin sai epiduraalin, mulla on ollut kaksi muuten tosi helppoa synnytysta, avautumista en kakkosen kohdalla edes kunnolla tuntenut.
Mene positiivisella asenteella sairaallaan, mua auttoi ajattelu etta " se tapahtuu mita tapahtuu" eika sita kannata etukateen jannittaa eika pelata. Suurin osa synnytyksista kun menee loistavasti ja hyvin, pida se mielessa :-)
suosittelisin synnytystä jakkaralla! Siinä nimittäin lapsi tulee ulos ihan omalla painollaan. Ei tarvi aktiivisesti ponnistaa. Vaikka kuinka pelottaisi niin sieltä se vaan tulee. Ja säästyy siltä inhalta nykimiseltä mitä ne kätilöt tosiaan joissain paikoissa harrastavat jos synnyttäjä on pöydällä.
Minä olen synnyttänyt viisi lasta. Ekan kohdalla (jakkaralla) sattui ja repesi, mutta oli äkkiä ohi, mikä oli helpotus. Vinkki: älä pyydä välilihan puudutusta kuten minä. Antavat sen viime tipassa, siitä ei ole mitään hyötyä ja minulla ainakin jälkeen päin väliliha oli ihan palloksi turvonnut ja tosi tuskallinen pitkän aikaa. Lääkäri sanoi että johtui puudutuksesta...
Toisen lapsen "ponnistus" jakkaralla oli ihana. Yksi supistus siinä istuskellessa ja pikku hylje molskahti kätilön käsiin.
Kolmannen kanssa kävi sitten niin, että kun yritin nousta synnytyspöydältä jakkaralle, niin lapsi meinasi saman tien tippua ulos. Pää tuli ulos mutta tippuminen pysähtyi kun en ollut vielä ehtinyt kohottautua sängyltä sen enempää. Minut sitten autettiin selälleen synnyttämään loput. Mutta Espoon Jorvissa oli ainakin silloin inhimillinen tapa hoitaa synnytys. Eli odottivat siinä rauhassa seuraavaa supistusta ja sitten ottivat lapsen vastaan kun se tuli.
Kaksi viimeistä olen synnyttänyt Tampereella TAysissa. Sieltä ei ole hyvää sanottavaa. selällään piti ponnistaa ja kun pää oli ulkona alkoivat repiä ja nyhtää vauvoja pihalle. Sattui ihan saatanasti - ei ainakaan yhtään vähempää kuin silloin ihan ekalla synnytyksellä. Ihme ja kumma kun ei voi antaa synnytyksen sujua luonnollisesti!!!!
Eli kun epiduraali ei enää vaikuttanut ja ponnistaminen ei vielä voinut alkaa.
Miten se epiduraali annetaan Suomessa? Ma luen usein naita juttuja, etta se ei enaa vaikuttanut.
Mulla on 2 synnytysta takana, Aasiassa, toinen amerikkalainen sairaala, toinen singaporelainen. Molemmilla kerroilla mulla oli kylla kasittaakseni se epiduraalitippa kiinni selassa koko ajan. Nro 2 kohdalla sita sitten vahennettiin ponnistusvaiheessa, etta tunsin milloin supistus oli tulossa.
Tan takia kyselen.... ehka tyhma kysymys, alkaa haukkuko :-)
Aloittajalle: ehka se hetki, ennen kuin sai epiduraalin, mulla on ollut kaksi muuten tosi helppoa synnytysta, avautumista en kakkosen kohdalla edes kunnolla tuntenut.
Mene positiivisella asenteella sairaallaan, mua auttoi ajattelu etta " se tapahtuu mita tapahtuu" eika sita kannata etukateen jannittaa eika pelata. Suurin osa synnytyksista kun menee loistavasti ja hyvin, pida se mielessa :-)
mulle ainakin selkäytimeen työnnettiin kanyyli (sanotaanko sitä kanyyliksi?) ja sen kautta ruiskutettiin puudutetta. Mutta ei annettu tippana koko ajan vaan kun edellisen vaikutukset alkoivat hiipua, laitettiin uusi satsi. Ja aina piti kääntyä kyljelleen aika hankalaan asentoon.
oli pahimmat, tuntui ettei ponnistamaan pysty kun supistukset teki niiiiiiin kipeetä.
ei se pään ulos tullu ollut mitään niihin verrattuna, ei myöskään tuntunut välilihan leikkaaminen eikä ompelu miltään.
mulla ei kipulääkitystä keretty antamaan, ei edes ilokaasua saanu. ponnistus kesti sen 30min, kun tuntui omat voimat olevan loppu yön jäljiltä.
oli hurjin, varsinkin mulla ekan synnytyksessä, kun olin kivusta niin sekaisin, etten tuntenut ponnistamisen tarvetta enkä sitten uskaltanut ponnistaa tarpeeksi voimakkaasti.
Eli ponnistat vaan rohkeasti ja kuuntelet kätilön ohjeita, jos ei suju, niin pyydä kätilöä antamaan suuntaa mihin ponnistaa.
repeen selkään saakka, lapsi iso ja ponnistaminen keski yli tunnin. Toisessa repivä nopea avautuminen.
Alue: Aihe vapaa
Avautuminenkin oli täyttä helvettiä, mutta ponnistus oli vielä tuotakin pahempaa. On siinä se hyvä puoli, että repeytymiskipua ei erota sen järkyttävän tuskan keskeltä. :D