Millaista on asua Helsingissä kantakaupungissa?

Kaupungissa on siis kivaa!

varsinkin näin äitiyslomalla on mahtavaa kun on kaikki kävelyetäsyydellä.

Hei maalainen, joka päivittelit, että olisi varaa vain yksiöön Jakomäessä. Tästä oli itseasiassa viime viikolla Hesarissa iso juttu. Töölöläisillä ja kontulalaisilla jää yhtäpaljon rahaa kuussa käteen asumismenojen jälkeen. Eli tulomme eivät ole kaksiset vaan me (= äiti, isä ja koululainen) olemme päättäneet ahtautua alle 60 m2 asuntoon.



Emme asu kantakaupungissa vaan Meilahdessa. Tämä on juuri sopiva paikka minulle. Takatöölössäkin on tosi kauniita taloja ja rauhallisia kortteleita, mutta tässä Meilahdessa arvostan eniten sitä, että tämä on juuri sillä rajalla: ratikalla pääsee hetkessä keskustaan ja voin kävellä töihin, mutta asumme pienessä matalassa kerrostalossa lähes puiston laidalla. Puistoon pitää kävellä tasan yhden tien yli, ja siellä lapset leikkivät vapaasti ja on tilaa ottaa aurinkoa.



Olen asunut myös lähiössä. Meillä oli pihassa kiva porukka, mutta henkisesti kärsin lähiö-ostari-ilmapiiristä. Kyllä, minulla tuli lähiö-angsti. Sitä paitsi töihin reissaaminen kaikkinen bussin vaihtoineen oli todella rasittavaa. Aamulla jo herätessä alkoi raivo nousta valtaan, kun mietin kuinka kiirehdin bussia vaihtamaan kehätien ramppeja pitkin.



Olen myös asunut ulkomailla Kruununhakaa muistuttavalla alueella. Tykkäsimme kovasti, mutta tuli aika palata takaisin Suomeen. Ja ihan niin keskustassa oli jo liian vähän lapsi perheitä. Siellä koko kerrostalossa ei ollut yhtään ainutta leikkikaveria. Joten tämä Meilahti on juuri senkin suhteen sopivalla kohdala, että perheitäkin on.



Meillä on auto, koska mummolat ovat eri kaupungeissa. Mutta arkisin emme juuri käytä sitä.



Emme syö juurikaan ravintoloissa, ei ole varaa kun asuntoon menee kuitenkin tosi paljon tuloista. Ympäristössä on useita tuttava perheitä joiden kanssa keittelemme kotona iltateetä ja käymme lenkillä - ihan kuin missä tahansa lähiössä. Elämä keskustassa vaan on niin monin verroin helpompaa kuin lähiössä.

Olen usein miettinytkin miksi niin moni lähtee täältä lasten kanssa karkuun. Kiva kuulla että on muitakin vannoutuneita keskusta asukkeja!

Olemme asuneet kymmenisen vuotta eri puolilla kantakaupunkia, josta reilun vuoden lapsen kanssa tässä Kaivopuiston kupeessa, ja kuten joku edellä totesi, kantakaupungissa on ihana asua! Minä ainakin olisin tullut äitiyslomalla hulluksi, jos en olisi ollut kävelyetäisyydellä " kaikesta" . Muutenkin voin allekirjoittaa edellisten kirjoittajien mielipiteet kantakaupunkiasumisen plussista ja miinuksista. Meri, kauniit vanhat talot, Kaivopuisto, ihanat pikkukahvilat ja -liikkeet ym. tuovat ainutlaatuista tunnelmaa, liikennepöly ja mm. Kaivarin massatapahtumat (jolloin tänne vyöryy kymmentuhatpäinen massa joka rikkoo ja peittää kaiken virtsaan) vähän syövät sitä.



Mekään emme ole suurituloisia, hitusen yli keskipalkkaisia, mutta ostimme nykyisen asuntomme (suurehko kaksio) huonossa kunnossa aikana, jolloin hinnat olivat huomattavasti nykyisiä matalammat. Nyt haaveissa olisi ainakin yksi huone lisää, mutta nykyhinnoilla se taitaa jäädä haaveeksi..Meillä onkin käynnissä pohdinta " sinnittelemmekö" nykyisessä asunnossamme vai hylkäämmekö tämän kauniin, rauhallisen ja tunnelmallisen seudun lisäneliöiden tähden.. :(

Molemmat aivan mainioita paikkoja!!

Tästä Käpylästä pidän kyllä lasten kannalta enemmän, luonto on lähellä ja kavereita piisaa, Kalliossa asui vähän lapsi perheitä verrattuna tähän.

Autoa meillä ei ole sillä vuokra vie kaikki tulomme....Mutta emme autoa tarvitsekaan koska julkinen liikenne on täällä loistava enkä muutenkaan ole henkilöautojen kannattaja pääkaupunkiseudulla.

Käpylä on sopivasti syrjässä mutta silti kaiken vieressä eli helppo lähteä minne tahansa. Liikuttua tulee paljon koska sen lisäksi että se on helppoa, täällä on todella pikku kaupunki tunnelma eli mitään loisteliaita kauppoja, kirppareita, baareja ym. ei ole.

Asumme ihan tilavasti(80 neliöö) ja kyttäämme josko joskus pääsisimme puukäpylän puolelle asumaan.

Täällä on hyvä meininki!

Se espoo-vauhkooja täällä. Pikkuisen tuli provoiltua, mutta jos ajatus kantakaupunkiasumisesta (onpa sana) miellyttää, olet jo yksi meistä. Maalla on valaisettomia hiekkateitä joilla teinit ajaa kännissä. Naapurin sedän mieltymyksiä siedetään. (Isänsä oli kunnon mies ja se ei kuulu meille). Kaupungissa on turvallista.



Tänne vaan. On mahtavaa kävellä aamulla torille ja juoda kuppi kuumaa eläkeläisten kanssa!

T. Ap

Esim.



- meillä ei ole omaa autopaikkaa yhtiön pihalla, joten kun tulen lasten kanssa kotiin, on aika show saada 2 lasta, kauppakassit ym. tavarat kotiin ja sitten vielä löytää autolle paikka, mikä iltasella on aika hankalaa



- lapsia ei voi päästää yksin ulos leikkimään, niin kuin kaverit tekevät muualla. tämä on iso miinus...

kaikki lähellä, käydään paljon kahvoiloissa ja ravintoloissa, puistoissa lasten kanssa, meren ääressä piknikillä, fillaroimassa, shoppialemassa... kaverit kauempana.



Mihinkään en täältä muuta.

ihan puosta

Olen aina ajatellut, että kantakaupungissa ei tarvitse käydä autolla kaupassa, mutta eipä kai niitä ruokakauppoja ole kuitenkaan kovin paljoa lähellä.

Kuljemme kävellen tai julkisilla,autoa ei tarvitse. Pyörä on kyllä hankintalistalla varsinkin kun lasten kanssa voisi jo alkaa kulkemaan pyörillä. Nautin siitä kun on niin erilaisia ihmisiä täällä ja voi aina hetkeksi pysähtyä kivaan kahvilaan juomaan päivän espressot.

Pikkuliikkeissä voi ihastella vaikkapa käsintehtyjä koruja.

Nautin siitä, kun kaikki on lähellä. Oopperaan, teatteriin, elokuviin, Stockmannille ja jopa Citymarketiin pääsee raitiovaunulla. Ulkoilumaastot ovat hyvät, leikkipuistot, koulut, päiväkodit ja harrastukset lähellä. Ulkona tulee syötyä usein viikonloppuisin, valinnanvaraa riittää McDonaldsista Lehtovaaraan. Lähikaupassa käyn kävellen ostoskärryjen ja repun kanssa ja pääsen paljon helpommalla, kuin jos kävisin isossa marketissa ja raahaisin kasseja autolta jopa parin korttelin päästä. Vaateostokset teen keskustassa pääosin Forum-Stockmann-akselilla.



Miinuspuolelle jäävät

- asunnon koko (samalla rahalla saisimme vähintään puolet suuremman asunnon kauempaa)

- liikenne (autot ja erityisesti jalkakäytävällä suihkivat pyöräilijät rajoittavat lasten itsenäistä liikkumista)

- piha (omalla pihallamme ei juuri pysty leikkimään). Onneksi lähiympäristössä on neljä leikkipuistoa!

En tiedä, miten täältä ikinä raaskii muuttaa pois! Asumme siis Helsingin keskustassa Ullanlinnassa. Ulkoilemme kaivopuistossa, Tähtitorninmäellä, rannalla yleensä, välillä kävellään keskustaan päin. Aika usein myös otetaan auto alle ja lähdetään ulkoilemaan jonnekin kauemmas. Viikonloppuisin ollaan kotona, käydään joskus ostoksilla, taidenäyttelyissä, kirppareilla, elokuvissa jne.

Joskus käydään kiinalaisessa, mutta kyllä tuo 10 metrin päässä oleva pitseria taitaa viedä voiton. Enimmäkseen syödään kotona, mutta sitten on kiva, kun tekee mieli lähteä, niin voi vaan kipaista ravintolaan (valikoima on huimaava:). Tai tilata kotiin.

Parasta on asua kauniilla, turvallisella seudulla, jossa kaikki palvelut lähellä. Ratikkaa ja bussia menee yhtenään ja Stockallekin jaksaa kävellä. Vaikka työpaikat vaihtuisivatkin, niin kaikkialle pääsee tosi kivasti, kun rautieasema ym. vaihtoterminaalit ovat lähellä. Ja työpaikkoja on keskustassakin paljon tarjolla, nytkin työmatka 15 min molemmilla (bussilla tai pyörällä, kävellen himpun enemmän). Arvostan myös sitä, että tuossa on meri ihan lähellä, on ihana käydä iltaisin kävelyllä ja katsella ulapalle. Tai iltaisin hyssyttää vauvaa uneen ja katsella merta.

Huonointa? Ei tule heti mieleen, ollaan niin tyytyväisiä. Joskus olisi kiva, että voisi kesällä vaikka bikeneissä lähteä omalle pihalle aurinkoa ottamaan, mutta ei se nyt ylettömän vaikeaa ole kävellä 50 metriä lähimpään puistoon.

Vaikeinta on parkkipaikan löytäminen, paikat myös usein tosi ahtaita. Toisaalta rahalla saisi myös maksullisen autohallipaikan. Ei vaan ole niin suuri tarve meillä, ei autoilla kuin kerran viikossa.

Asutaan omasta mielestä tilavasti. Lapsilla ei ole omaa huonetta, mutta neliöitä on runsaasti, kaikille omaa tilaa. Ajatellaan näin, että mielummin täällä kaikki nukutaan samassa huoneessa kuin asuttaisiin lähiössä ja kaikki nukkuis erikseen.

Kuljetaan pääsääntöisesti julkisilla, joskus käydään isommassa ruokakaupassa autolla, retkillä tai mummolassa. Mikä liikenteen melu? Ei täällä ole mitään läpikulkuliikennettä, itse asiassa asutaan paikassa, jossa ei tietäkään ole ikkunan alla.

En ole aina asunut kantakaupungissa. Nyt nautin siitä täysillä. Varsinkin, jos on illalla myöhään jossain, on ihanaa, että koti on kävelymatkan päässä. Oli tosi rasittavaa aiemmin jonotella takseja tai kulkea juoppolinjoilla kotiin. Tai nytkin jos käyttää taksia, niin se tulee tosi halvaksi:)

Luulen, että oma mielenterveyteni ois järkkynyt vauva-aikoina, jos olisin asunut lähiössä. Kynnys ja vaiva lähteä ulos on kuitenkin ollut suuri, mutta täällä sentään määränpää on ihan lähellä, että on voinut pienenkin kanssa lähteä helposti (pääsee heti takaisin tarvittaessa).

Vierailija:

Mitä teette esim. viikonloppuisin? Missä ulkoilette? Syöttekö usein ulkona? Haetteko arkisin koskaan ruokaa läheisestä kiinalaisesta? Mikä on parasta kantakaupungissa asumisessa? Entä mikä huonointa/vaikeinta? Asutteko tilavasti vai ahtaasti?

Käyttekö paljon ostoksilla kun kaupat ovat niin lähellä? Entä hyödynnättekö lähellä olevia kulttuuripalveluja? Asuuko tuttujanne lähellä? Kyläilettekö usein? Onko työpaikkanne lähellä? Onko teillä omaa autoa vai kuljetteko aina julkisilla? Haittaako liikenne teitä?

Kävin eilen taas Helsingissä ja ihailin kantakaupungin taloja. Kuvittelen millaista olisi asua esim. Mechelininkadulla, Töölön torin lähettyvillä tai esim. Munkkiniemessä. En ole koskaan asunut keskustassa, mutta olen kiinnostunut elämästä keskustassa.

että meillä on kuitenkin suuri parveke ja oma piha johon voi mennä ottamaan aurinkoa vaikka bikineissä. Lapsella on myös ihanasti tilaa leikkiä pihallamme, vaikka Sepän puisto onkin parin sadan metrin päässä. Siis, Eirassa asutaan. Enkä pois muuttaisi.

Moni on töissä 24/7?