Millaista on asua Helsingissä kantakaupungissa?

T. ap

npäin tuntuu, että olisi voinut kyllä ainakin välillä maksaakin kallista autoparkkitalomaksua. vaivasi myös joskus se, että luontoon ei päässyt heti kotinurkalta, tai kyllä hautausmaalle pääsi, asuttiin kampissa. eräretkelle piti lähteä autolle...



mutta monta ihanaa puoltakin oli! kauppojen ja kahviloiden läheisyys tarkoitti kyllä myös rahanmenoa eri lailla kuin muualla.

Muuttaisin sinne heti, jos voittaisin lotossa ;D!

En tajua, kuka tarvitsee autoa kantakaupungissa :O! Ei meillä koskaan ollut, ja kaikki asiat hoituivat hyvin ilmankin.

haittaa koska elämä on muuten täällä juuri sitä mitä haluaa. Pienemmässä kodissa elämä on intiimiä ja mukavaa ja ystäviä näkee useammin vaikkapa pikaisesti lounaalla/ kahvilla poiketen. Ylipäätään koen elämän täällä rikkaaksi. Ja rauhalliseksi vaikka voisi kuvitella ettei se sitä ole.

Ostavatkohan kantakaupungissa asuvat enemmän tavaroita ja vaatteita kun kaupat ovat niin lähellä että niissä voi poiketa milloin vaan? Kahviloihin ja ravintoloihin varmaan menee enemmän rahaa kuin jos asuisi jossain lähiössä tai pikkukaupungissa (jossa ei esim. sunnuntaisin ole yhtään kahvilaa auki!).



Tästä huolimatta haluaisin asua kantakaupungissa.

Vierailija:

Kahviloihin ja ravintoloihin varmaan menee enemmän rahaa kuin jos asuisi jossain lähiössä tai pikkukaupungissa (jossa ei esim. sunnuntaisin ole yhtään kahvilaa auki!).

------------

...tulee. Mielummin nautin elämästäni joka hetki. Raha on vain rahaa.

Asumme kyllä liian ahtaasti, mutta siihenkin tottuu. Yksi huone enemmän olisi tervetullut lisä, mutta toisaalta sopivaa asuntoa on vaikeaa löytää, niin sijainniltaan kuin hinnaltaankin. Ulkoilut hoituvat lähipuistoissa tai ihan vaan rantakävelyillä, kesäisin mökkeillään. Parasta on " elämän" tuntu (tämä on vain oma mielipiteeni). En ole kovin sosiaalinen, joten tykkään siitä että näen elämää ja ihmisiä ympärilläni. Ja kaikki palvelut on lähellä, en tarvitse esim. autoa. En edes työmatkoihin. Huonoja puolia en äkkiä keksi, paitsi ehkä se mainitsemasi Mechelininkatu ;) Siis lapsiperheen kannalta: liian vilkas liikenne, meteliä ja katupölyä lähes aina, vuodenajasta riippumatta. Asuimme siellä reilun vuoden ajan. Sopii ehdottomasti paremmin lapsettomille ja/tai sinkuille. Työpaikkani sen sijaan sijaitsi Munkkiniemessä pari vuotta. Sitä suosittelisin ympäristönä kenelle tahansa!



Ja tuo ruokakysymys: kyllä me tilataan/noudetaan valmista ruokaa ainakin pari kolme kertaa kuussa ihan vaan päästäksemme itse helpommalla. Ja kyllä se " toisen tekemä" ruoka usein maistuu paljon paremmalta... Se kyllä saattaa olla ihan psykologinen juttu...



Meillä asuu täällä sukua ja muita tuttuja. Ehkä täysin ulkopuolelta tuleva voisi tuntea ainakin aluksi olonsa yksinäiseksi, mutta tuskin siitä mikään pysyvä olotila muodostuu. Jos siltä tuntuu niin tänne sekaan vaan =)

Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni lähiössä, enkä sellaiseen paikkaan enää haluaisi takaisin. Täällä haluaisin asua loppuelämäni, mutta ikävä kyllä olemme sen verran pienituloisia, että parin vuoden sisällä on täältä muutettava pois, juuri jonnekin kämäseen lähiöön. YHYY!



Parhaita puolia täällä:

-kaikki on lähellä, joten autoa ei tarvitse

-ratikoita ja busseja kulkee usein

-meri

-paljon leikkipuistoja

-todella kauniita taloja (ja myös niitä rumia)



Huonoja puoliakin on:

-ärsyttävää ajaa pyörällä vilkkailla autoteillä

-joillakin alueilla autojen yms. meteli ja katupöly yms.

-kallista asua

-tuulee aina (ainakin tuntuu siltä)

-lapsia ei voi päästää kovin nuorina yksin ulos



Meillä ei ole autoa (mitä sillä tekee täällä?), joten meitä ei haittaa, jos parkkiksia ei löydy. Vaikka asutaankin täällä " hienolla ja kalliilla" alueella, eletään aika " köyhästi" . Ei juurikaan syödä ulkona (ehkä kerran 3 kk:ssa) tai ostella ruokia tai vaatteita noista pikku-putiikeista. Käydään isommissa ja halvemmissa ruokakaupoissa (esim. S-Market) ja kahvit juodaan kotona =) Mutta se johtuu siitä, että olen niin pihi. No, joskus sentään istuskellaan jossain kivassa kahvilassa tässä lähistöllä. Ja kesäisin haetaan jätskit Kaivarista ja kävellään siellä rantaa pitkin.



Mutta aivan ihanaa täällä on, enkä pois haluaisi!

Asumme lähellä Meilahtea.

Kesällä kävelemme uimaan Seurasaareen, tai ratikalla Uimastadikalle, Hietsuun tai Suomenlinnaan rannalle. Kun lapset olivat pieniä, oli monia leikkipuistoja joista valita, vaikka ratikalla hieman kauemmaskin puistoon, joka oli kaikista kivoin:). Lasten harrastukset, urheiluhallit yms. periaatteessa kävelymatkan päässä.



Syömme ulkona, ohimennen poiketen joskus mutta yleensä nappaan

sen kiinalaisen tai kebabin kotiin mukaan (takeaway)kaikille.



Viikonloppuisin käydään elokuvissa, kirppiksellä, näyttelyissä, tai muuten vaan kaupungilla luuhaamassa (Stocka, Alekstanterinkadun liikkeet) tai divareissa Kalliossa tai Töölössä. Kuljemme ratikalla, ja jos ystäviä tavataan, joku poikkeaa ohikulkiessaan tai sovitaan baari/kahvilatreffit. Tyyliin " Ootko kotona, me oltais teillä 15 minuutin kuluttua" . Jos kaveri ei ex-tempore käynnillä ole kotona, ei harmita, vaan voi käyttää ajan hengailemalla kaupungilla.



Rahaa ei ole hirveästi shoppailla, mutta toki mukaan tarttuu kaikenalaista kun keskustan läpi kulkee, voi esim. hetken mielijohteesta hypätä ulos ratikasta ja käydä katsomassa, mitä jossain liikkeessä on (kuten UFF).



Parasta on kadut, valot, talot, ihmiset, meri, liikenteen äänet sekä se, että kaikki on lähellä. En osaa kuvitella, että pitäisi erikseen lähtemällä lähteä jonnekin, ja matka olisi pitkä. Voimme kulkea hetken mielijohteesta minne tahansa 20 minuutissa. On tylsää, ja keksitään lähteä elokuviin, joka alkaa puolen tunnin päästä.



Viihdyn toki parhaiten kotona, mutta sielläkin on tärkeää, että näen alapuolellani kadun ja ihmiset, kaupunkimaiseman, tiedän että olen kaiken keskellä.

Asumme melko ahtaasti jonkun toisen mittapuun mukaan, vaihdoimme kolmiosta kaksioon vuokran takia ja koska asunto on meren rannalla ja kauniilla kadulla. Maksan laadusta, en määrästä;), kotona pyörimme suht pienessä tilassa, meille riittävässä, mutta pihana onkin sitten koko kaupunki. 2 aikuista ja 2 koululaista ja lemmikkieläimet.



Mitään huonoa en keksi.

Autoa meillä ei ole koskaan ollut, eikä tule. Emme halua emmekä tarvitse. Jos meillä olisi kesämökki, se olisi siirtolapuutarhamökki ratikkalinjan varrella!

Vierailija:

Asumme lähellä Meilahtea

Siis kantakaupungin rajoilla:) Meillä on 1 lapsi, vähän alle 2 v. ja neliöitä n. 60.



Mitä teette esim. viikonloppuisin? Missä ulkoilette? Syöttekö usein ulkona? Haetteko arkisin koskaan ruokaa läheisestä kiinalaisesta? Mikä on parasta kantakaupungissa asumisessa? Entä mikä huonointa/vaikeinta? Asutteko tilavasti vai ahtaasti?

Käyttekö paljon ostoksilla kun kaupat ovat niin lähellä? Entä hyödynnättekö lähellä olevia kulttuuripalveluja? Asuuko tuttujanne lähellä? Kyläilettekö usein? Onko työpaikkanne lähellä? Onko teillä omaa autoa vai kuljetteko aina julkisilla? Haittaako liikenne teitä?



- Ulkoillaan, lähellä on ainakin 4-5 kivaa leikkipuistoa ja oma korttelipihammekin on aivan ihana. Täällä asuu mukavan " samanhenkistä" porukkaa kuin itse olemme, ja talossamme asuu yllättävän paljon lapsia. Käydään kaupoissa, Hakaniemen torilla. Ollaan aina syöty paljon ulkona, nykyään vähemmän, kun on tuommoinen aktiivinen taapero. Parasta täällä asumisessa on se, että on niin hyvät yhteydet joka paikkaan. On mahdollista lähteä nopeasti vaikka minne: elokuviin, näyttelyihin, shoppailemaan... Täällä on paljon kauniita vanhoja taloja, kiva miljöö. Liikenne on kuitenkin myös miinuspuoli... Kotiimme ei kuulu liikenteen meteli, mutta jos täällä asumme, kun lapsemme kasvaa, niin vähän jännittää hänen liikkuminen alueellamme. Meillä on kyllä ihanan suojainen korttelipiha, johon sinänsä uskaltaa lapsen päästää. Miinusta on myös alueemme hinnat, asutaan paljon ahtaammin kuin monet muualla Suomessa. Ollaan tosin etsimässä isompaa asuntoa, kovin kauas ei suostuta muuttamaan:)



Mitäs muuta... Autoa meillä ei ole, eikä olla sitä toistaiseksi juuri kaivattukaan. Työpaikoillemme on loistavat yhteydet. Käydään paljon ostoksilla ja hyödynnetään kulttuuripalveluja. Tuttuja asuu lähellä ja lapsen myötä ollaan saatu tosi paljon uusia tuttuja pihan vanhemmista, leikkipuistoista, muskarista... Itse asiassa meillä on kuulemma loistava lähi-kiinalainen (Suomen vanhimpia) josta kannattaisi hakea ruokaa, mutta eipä olla saatu aikaiseksi... Pizzaa kyllä tulee haettua:)



Miinuspuolia vielä vanhassa talossa asumisesta: Ei hissiä. Onneksi ei asuta kuin 2- kerroksessa. Vanhoihin talohin on usein tulossa paljon remontteja, meillä on kuitenkin isommat tehty.



Viihdytään siis oikein hyvin :)

Katselin kerran Helsingin asuntoja ja ehkä jostain Jakomäestä saisin yksiön tai kaksion.



T. maalainen

Kantakaupunkia on periaatteessa kaikki, mihin ratikkalinjat kulkevat. Myös Käpylä ja mm. Toukola (linja 6 on kulkenut iät ajat lähelle)ovat kantakaupunkia vaikka ovat melko kaukana ydinkeskustasta, toisin kuin Meilahti-Pikku-Huopalahti-Ruskeasuo-Munkkiniemi alue joka todellakin ovat kantakaupunkia, ihan virallisestikin. Katsele sitä karttaa ja Helsingin niemeä, ja hahmottele siitä. Meinaatko tosiaan, että kantakaupunki on sama kuin keskusta?



;D

Ap on lukenut vastaukset ja tullut siihen tulokseen, että kantakaupunkielämä sopisi myös meidän perheelle. Tosin asuntojen hinnat ovat todella kovat.

Oliko Lauttassari siis ennen kantakaupunkia

kantakaupungin parhaat puolet lähiöiden parhaisiin puoliin. Kaikki palvelut ovat lähellä, kahviloita ja putiikkeja, kirjastot, koulut, terveyskeskukset, apteekki ym. Seurasaari ja Munkkiniemen uimaranta lähellä, Keskuspuisto ihan vieressä ja muutenkin puistomainen asuinalue. Loistavat yhteydet: ydinkeskustassa on kymmenessä minuutissa bussilla ja 20 min menee pyörällä, ratikat ajavat usein. Ihanan kyläminen tunnelma ja hyvä paikka lapsiperheelle. Eikä täällä meillä ole kovin kallistakaan jos vertaa ihan keskustan hintoihin.

Lauantaisin käydään kuuntelemassa elävää jatsia kahden korttelin päässä, ilmaiseksi:)

Talvella kuljetaan likaisessa sohjossa, lumi ei pysy maassa

Asuminen täällä hipoo toiveittemme täyttymystä. Kaikki on riittävän lähellä: meri, luonto, keskustan kaupat ja kulttuuririennot. Kauppatorillekin pääsee ratikalla tai kesällä vaikka lautalla! Ulkoilemme lapsen kanssa päivittäin alueemme puistoissa, aikuisten kesken teemme pidempiä kävelylenkkejä ja poikkeamme kahville vaikka Galen-Kallelaan, Tamminiemeen, Munkan rantaan tai Talin golfkartanon kahvilaan. Käymme perheen kesken ravintoloissa kerran tai pari kuussa, leffassa silloin tällöin. Kaupoissa luuhaan kyllä huvikseni, mutta en usko kuluttavani enempää kuin jos tulisin kauppoihin kauempaa. Take awaytä emme juuri harrasta. Teattereissa ja konserteissa käymme muutaman kerran kaudessa.



Meillä on onneksemme autotalli, mutta parkkipaikan löytäminen toiselle autolle tuottaa kyllä runsaslumisina talvina ongelmia. Käymme molemmat ydinkeskustassa töissä, jonne pääsisimme kyllä loistavasti julkisillakin, mutta töittemme luonteen vuoksi joudumme käyttämään autoja myös työpäivän aikana.



Ystävät ja tuttavat asuvat pitkin Etelä-Suomea, isovanhemmat täällä. Isovanhempien luona kyläillään puolin ja toisin monta kertaa kuussa, kavereiden luona vaihtelevasti, kaverit käyvät ehkä useammin meillä.



Asuntomme on tarpeitamme vastaava, ei liian suuri, muttei myöskään liian pieni. Kaikilla on siis omat makuuhuoneensa ja yhteiset tilat ovat erikseen. Kesäpäivinä nautimme auringosta parvekkeella tai rannalla, jonne on alle viiden minuutin kävelymatka.



Hyviä puolia täällä asumisessa on se, että kaikki on lähellä ilman, että asuisimme kuitenkaan keskellä hälyä tai melua. Ainoa huono puoli on asuntojen kalleus: yksikin lisähuone maksaisi 30-50 000 euroa.



Täydellistä täällä asuminen olisi, jos meillä olisi vielä tuo yksi lisähuone, toinen autotallipaikka ja pieni terassi. Mutta, voimme hyvin elää niitä ilmankin : )