Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!
21.02.2011 |
Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin? Tuntuu, että lasten hankinta on ihan pikku juttu avioliiton rinnalla, kun tosiasiahan on, että kyllä siittä puolisosta pääsee tarvittaessa helpommin eroon kuin lapsesta..
Kommentit (348)
ja on järkevien ihmisten järkevä toimenpide. Yksinkertaisella tapahtumalla laitetaan perheen perusta hyvään järjestykseen. Me emme edes halunneet prinsessahäitä, joten maistraatissa piipahdus riitti viranomaisosastolla, lähiperheelle ja parhaille ystäville tarjosimme hyvän illallisen ja mukavan yhteisen illan.
Lapsia 3, naimisissa 20 v, kihloista on kulunut 26 v ja yhdessä oltu kohta 29 v. Kaikilla on sama sukunimi ja lapset ovat teini-iässä kommentoineet että on se vaan nasta juttu kun te ette ole eronneet.
"Kerran eläville" tällainen järkevä elämä on tietenkin kuolettavan tylsää, mutta meille tämä on juuri oikea tapa. Vauhdin ja jännityksen haemme elämään muulla tavoin ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen avoliitossa miehini kanssa jo kahdeksatta vuotta, ja meillä on 2 lasta. Naimisiin menoa emme ole kokeneet ajankohtaiseksi, koska meillä on yhteisiä lapsia ja perintöasioissa meitä kohdellaan kuin avioparia.
Mutta täällä on sellaista tekstiä, että avioparilla olisi avopareihin nähden etuja. mm. leskeneläkettä ja kuolemanjälkeen oikeus määrätä hautajaisista yms.
Eli mitä eroja avioparilla ja avoparilla on (siis juridisesti, eli unohdetaan konservatiiviset raamatunaikaset jutut ja keskitytään vain niihin tärkeisiin eli oikeisiin asioihin)
Jos olisimme naimisissa, ja toinen kuolisi, niin saisiko toinen sitten joskus jotain leskeneläkettä, vai mitä se tarkoittaa ?
Mutta täällä on sellaista tekstiä, että avioparilla olisi avopareihin nähden etuja. mm. leskeneläkettä ja kuolemanjälkeen oikeus määrätä hautajaisista yms.
joillain ihmisillä tuntuu olevan kumma käsitys, että on muka olemassa jokin laki, joka määrää, kenellä on "oikeus" järjestää hautajaiset. Joku sellainen voisikin kertoa, mihin ihmeen pykälään perustaa käsityksensä, että toisen kuoltua eloonjäänyt puoliso lapsineen syrjäytetään kaikessa vainajan vanhempien tieltä.
Ihme propagandaa.
Olen avoliitossa miehini kanssa jo kahdeksatta vuotta, ja meillä on 2 lasta. Naimisiin menoa emme ole kokeneet ajankohtaiseksi, koska meillä on yhteisiä lapsia ja perintöasioissa meitä kohdellaan kuin avioparia.
Mutta täällä on sellaista tekstiä, että avioparilla olisi avopareihin nähden etuja. mm. leskeneläkettä ja kuolemanjälkeen oikeus määrätä hautajaisista yms.
Eli mitä eroja avioparilla ja avoparilla on (siis juridisesti, eli unohdetaan konservatiiviset raamatunaikaset jutut ja keskitytään vain niihin tärkeisiin eli oikeisiin asioihin)
Jos olisimme naimisissa, ja toinen kuolisi, niin saisiko toinen sitten joskus jotain leskeneläkettä, vai mitä se tarkoittaa ?
Itse itselleni tuosta leskeneläkkeestä vastaan.
kelan sivuilla on tälläinen info:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/200508091251PV?OpenDocument
Eli ensin saa 6kk huimaa 302,47 e/kk eläkettä :)
Ja sitten 6kk jälkeen saa 94,74 e/kk niin jos asuu vielä alaikäsiä huollettavia kotona.
Mitään muuta ei saa, jos ei satu olemaan joku lähes 0 tuloilla oleva kotiäiti...
eli tuon takia ei ainakaan naimisiin tartte pää kolmantena jalkana rynnätä :)
Olen elämäni ensimmäisessä ja viimeisessä avioliitossa, koska tarkoituksemme on olla tässä avioliitossa kuolemaamme saakka. Ja näin on asia myös tuttapiirimme aviopareilla.kuulostaa hyvältä! Mutta miten teillä oli ennen avioliittoa - olitko silloinkin sitä mieltä, että haluat olla juuri tämän kumppanin kanssa kuolemaan asti, vai tiedostitko asian vasta kun päätös avioitumisesta oli tehty?
Tuli vaan mieleen, kun ainakin itse olen n. 10 vuoden ajan ajatellut, että haluan olla nimenomaan mieheni kanssa - aina - mutta en ole silti tuntenut tarvetta mennä naimisiin. Eli pystytkö kuvittelemaan tilannetta, että kuvaamasi "halu olla aina yhdessä" voisi olla myös ihmisillä, jotka eivät joko ole vielä menneet naimisiin tai jotka eivät koskaan menekään naimisiin?
Tuttavapiirissämme ei ole avioeroja juurikaan ollut, mutta sen sijaan avosuhteessa olevat eroavat tuon tuosta, myös ne PIIITKÄÄÄn seurustelleet.
No tämä valaiseekin asiaa paljon! Varmaankin juuri SINUN tuttavapiirisi perusteella voi vetää johtopäätöksiä jokaikiseen suhteeseen tässä maassa. Mutta mistähän tämä tutkimustuloksesi johtuu? Onko mielestäsi avioliitto estänyt ihmisiä eroamasta, vai olisivatko ne eronneet pariskunnat eronneet myös, vaikka olisivat olleet naimisissa?
Entä oletko miettinyt sitä, vaikuttaako arvomaailma tähän sinun "laajaan" tutkimustulokseesi - eli onko esim. avioituneiden joukossa enemmän perinteisten arvojen kannattajia, joista osa saattaa pysyä huonossakin liitossa siksi, etteivät hyväksy avioeroa tms?
Ja tutkitusti avioeroja tapahtuu paljon vähemmän kuin avoeroja, avoeroja kun ei pysty edes tilastoimaan.
Kuinka luotettava on tutkimus, jossa on käytetty epäluotettavia lähteitä?
Mitä tuo tutkimus mielestäsi kertoo? Sehän ei edelleenkään kerro siitä, ovatko avioliitto ja avoliitto yhtä kestäviä ja voivatko ihmiset sitoutua niissä toisiinsa yhtä lailla. Kyseisessä tutkimuksessa avoliitoiksi lasketaan yhtä lailla nuorten seurustelevien opiskelijoiden yhdessä asuminen kuin pitkään yhdessä eläneen pariskunnan muodostama perhe, jossa voi olla lapsiakin. Ja kun mukaan lasketaan kokeiluluonteiset yhdessäolot tai jopa kämppisasumiset (totta, tilastointi on vaikeaa, jolloin mukana voi olla vaikka lesbon ja homon muodostama kommuuni!), niin tottakai ne vetävät tilastoja siihen suuntaan, että avoliitoista erotaan useammin.
En edes ymmärrä, mitä hyötyä tuollaisesta tutkimuksesta on. Mutta olisi kiinnostavaa lukea sellaisesta tutkimuksesta, jossa tutkittaisiin sitä, missä vaiheessa yhdessä asumista ihmiset eroavat. Veikkaan, että niin avo- kuin avioliitossa eron todennäköisyys on suurin, jos on tunnettu melko vähän aikaa. Pitkässä suhteessa eron todennäköisyys pienenee, ellei sitten ala taas kasvaa silloin, kun lapset muuttavat pois kotoa - ja tällöin eron todennäköisyys jälleen lienee yhtä suuri siviilisäädystä riippumatta.
Tietysti oli jo seurustelun alusta alkaen varma tunne, että olemme mieheni kanssa Oikeat toisillemme ja haluamme olla koko loppuelämämme yhdessä. Ja siksi olimme valmiita menemään naimisiin jo muutaman vuoden seurusteltuamme.
Jos tuollainen tunne ei tulisi jo seurusteluaikana, niin ei kai silloin luonnollisesti menisi edes naimisiin vaan roikkuisi vaan avosuhteessa jahkaamassa. Jos rakkaus ja sitoutumisenhalu on varmaa jo seurustelun alkuajoista lähtien, ei silloin tarvitse loputtomiin siirtää naimisiinmenoa ja keksiä kaiken maailman tekosyitä, miksi ei vielä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt kun periminen, leskeneläke ja hautaamisoikeus on turhaksi syyksi todistettu, niin onko mitään muita yhteiskunnallisia syitä mennä naimisiin?
Olen avoliitossa miehini kanssa jo kahdeksatta vuotta, ja meillä on 2 lasta. Naimisiin menoa emme ole kokeneet ajankohtaiseksi, koska meillä on yhteisiä lapsia ja perintöasioissa meitä kohdellaan kuin avioparia.
Mutta täällä on sellaista tekstiä, että avioparilla olisi avopareihin nähden etuja. mm. leskeneläkettä ja kuolemanjälkeen oikeus määrätä hautajaisista yms.
Eli mitä eroja avioparilla ja avoparilla on (siis juridisesti, eli unohdetaan konservatiiviset raamatunaikaset jutut ja keskitytään vain niihin tärkeisiin eli oikeisiin asioihin)
Jos olisimme naimisissa, ja toinen kuolisi, niin saisiko toinen sitten joskus jotain leskeneläkettä, vai mitä se tarkoittaa ?
Itse itselleni tuosta leskeneläkkeestä vastaan.
kelan sivuilla on tälläinen info:
<a href="http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/200508091251PV?OpenDocument" alt="http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/200508091251PV?OpenDocument">http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/200508091251PV?OpenDocumen…;Eli ensin saa 6kk huimaa 302,47 e/kk eläkettä :)
Ja sitten 6kk jälkeen saa 94,74 e/kk niin jos asuu vielä alaikäsiä huollettavia kotona.
Mitään muuta ei saa, jos ei satu olemaan joku lähes 0 tuloilla oleva kotiäiti...
eli tuon takia ei ainakaan naimisiin tartte pää kolmantena jalkana rynnätä :)
1995ja äitini saa tänä päivänä leskeneläkettä vakuutusyhtiöstä... Laske huviksesi että siitä tulee enempi kuin 6kk. Äitini oli leskeksi jäädessään lähes 60v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti oli jo seurustelun alusta alkaen varma tunne, että olemme mieheni kanssa Oikeat toisillemme ja haluamme olla koko loppuelämämme yhdessä. Ja siksi olimme valmiita menemään naimisiin jo muutaman vuoden seurusteltuamme.Jos tuollainen tunne ei tulisi jo seurusteluaikana, niin ei kai silloin luonnollisesti menisi edes naimisiin vaan roikkuisi vaan avosuhteessa jahkaamassa. Jos rakkaus ja sitoutumisenhalu on varmaa jo seurustelun alkuajoista lähtien, ei silloin tarvitse loputtomiin siirtää naimisiinmenoa ja keksiä kaiken maailman tekosyitä, miksi ei vielä naimisiin.
no nyt tajuan, miksi emme ymmärrä toisiamme. Sinä siis olet ihminen, joka voisit olla vaikka vuosikausia yhdessä toisen ihmisen kanssa, vaikka hän ei tuntuisi olevan sinulle Se Oikea etkä haluaisi sitoutua häneen ja olla juuri hänen kanssaan? Katsos kun minä en tekisi niin. Jos kumppanini ei tuntuisi olevan Se Oikea, minä olisin sitten mieluummin yksin. En näe mitään syytä asua tai edes muutenkaan olla suhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa en haluaisi olla. Eli jos ja kun olen, elän ja asun ihmisen kanssa, teen sen vain siksi, että haluan nimenomaan hänet.
1995ja äitini saa tänä päivänä leskeneläkettä vakuutusyhtiöstä... Laske huviksesi että siitä tulee enempi kuin 6kk. Äitini oli leskeksi jäädessään lähes 60v.
Ei tässä ollut puhetta mistään vapaaehtoisesta ja maksullisesta vakuutuksesta, vaan kelan leskeneläke. Kyllä eläkkeena kertakorvauksen sijaan maksettavan henkivakuutuskorvauksen saa kuka vaan joka hyötyjäksi on vakuutukseen laitettu...
Nyt puhuttiin kelan leskeneläkkeestä, jonka saa jos puoliso kuolee. Mutta sen saamiseen vaaditan a) tulottomuutta ja b) kotona asuvia alaikäisiä huollettavia. Ja niihin kun saa tuet muutenkin jos ei töissä käy.
Leskeneläketta saat sen about 1000eur jos et ollenkaan tee töitä, ja kuinka joku yksin elävä leski muka onnistuisi niin hyvin töitä välttelemään. Jo nyt kun meillä on pieniä lapsia ja aika kortilla, tienaan niin paljon etten saisi lasten kotoa muutettua mitään leskeneläketta vaikka mies kuolisi. Niin ei ne tulot ainakaan vähenis jos yhtäkkiä olisikin yksinasuva eli aikaa olisi rajattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilman sen kummempaa suunnittelua. Ja kun lapsi on rakkauden hedelmä, ei sitä todellakaan mssään vaiheessa edes ajattele, että tekisi abortin tms. Meille käv näin ja varmasti monelle muullekin. Lapsi tuli ja häät tulee seuraavaksi.
Eli ette osaa ehkäistä?
no ei ole kyse siitä, ettiekö osattaisi ehkäistä. Kyse on varmaan enemmänki siitä, että ehkäisy on unohtunut. Jos olet joskus sattunut olemaan intohimoisessa suhteessa, niin varmaan ymmärrät..
Mä olen ainakin helvetin ylpeä siitä, että meidän lapsi on syntynyt rakkaudesta ja intohimosta. Nolompaa olisi, jos olisi pitänyt jatkuvasti kulkea ovulaatiokiekko kädessä.
Mut joo. Suhteita on erilaisia. On niitä järkisuhteita ja sitten näitä suhteita, jotka on saanut alkunsa ihan puhtaasta ihastumisesta ja rakkaudesta. Niillä samoilla aineksilla haluan saada aikaiseksi kaikki lapseni. Tulee jos on tullakseen.
No en tietenkään olisi henkilön kanssa, joka ei tuntuisi Oikealta. Mutta onnekseni löysin sellaisen ihmisen, joka tuntui jo alusta alkaen Oikealta ja siksi halusimme mennä naimisiin. Sitä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi joku ei halua mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka tuntuu Oikealta. Yleensä sellaisessa tilanteessa jompikumpi, salaa toiselta tai itseltään, on epävarma suhteesta jollain tavalla ja jahkaa avosuhteessa. En keksi yhtään syytä, miksi kieltäytyä rakastamansa henkilön kanssa naimisiin menosta.
Taidat tosiaan olla niitä naisia, jotka haluaa kovasti naimisiin, mutta miesystävä ei suostu. Ja olet niin katkera, että sinun täytyy vääristellä asioita oudolla logiikalla, jotta se antaisi sinulle jotain outoa lohtua.
Joten jos sinäkin olet löytänyt sen Oikean, miksi naimisiinmeno hänen kanssaan ei tunnu hyvältä ja oikealta ja et halua hänen kanssaan naimisiin tai hän sinun kanssasi? Mikä estää tai hiertää asiassa? Sinähän puhut itseäsi aivan pussiin, kun itse olet henkilö joka roikkuu henkilön kanssa, joka ei tunnu niin oikealta, että uskaltaisit (tai hän uskaltaisi) astua loppuelämän kestävään avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilman sen kummempaa suunnittelua. Ja kun lapsi on rakkauden hedelmä, ei sitä todellakaan mssään vaiheessa edes ajattele, että tekisi abortin tms. Meille käv näin ja varmasti monelle muullekin. Lapsi tuli ja häät tulee seuraavaksi.
Eli ette osaa ehkäistä?
no ei ole kyse siitä, ettiekö osattaisi ehkäistä. Kyse on varmaan enemmänki siitä, että ehkäisy on unohtunut. Jos olet joskus sattunut olemaan intohimoisessa suhteessa, niin varmaan ymmärrät.. Mä olen ainakin helvetin ylpeä siitä, että meidän lapsi on syntynyt rakkaudesta ja intohimosta. Nolompaa olisi, jos olisi pitänyt jatkuvasti kulkea ovulaatiokiekko kädessä. Mut joo. Suhteita on erilaisia. On niitä järkisuhteita ja sitten näitä suhteita, jotka on saanut alkunsa ihan puhtaasta ihastumisesta ja rakkaudesta. Niillä samoilla aineksilla haluan saada aikaiseksi kaikki lapseni. Tulee jos on tullakseen.
Voi mikä intohimo, kun ehkäisykin unohtuu! Samaa rakkauden hedelmää ovat sitten varmaan klamydia, herpes ja monet muut intohimon tuomat ihanat yllätykset.
Mieluummin tylsä ja järkevä kuin sairas ja kutiava :)
ilman sen kummempaa suunnittelua. Ja kun lapsi on rakkauden hedelmä, ei sitä todellakaan mssään vaiheessa edes ajattele, että tekisi abortin tms. Meille käv näin ja varmasti monelle muullekin. Lapsi tuli ja häät tulee seuraavaksi.
Eli ette osaa ehkäistä?
no ei ole kyse siitä, ettiekö osattaisi ehkäistä. Kyse on varmaan enemmänki siitä, että ehkäisy on unohtunut. Jos olet joskus sattunut olemaan intohimoisessa suhteessa, niin varmaan ymmärrät.. Mä olen ainakin helvetin ylpeä siitä, että meidän lapsi on syntynyt rakkaudesta ja intohimosta. Nolompaa olisi, jos olisi pitänyt jatkuvasti kulkea ovulaatiokiekko kädessä. Mut joo. Suhteita on erilaisia. On niitä järkisuhteita ja sitten näitä suhteita, jotka on saanut alkunsa ihan puhtaasta ihastumisesta ja rakkaudesta. Niillä samoilla aineksilla haluan saada aikaiseksi kaikki lapseni. Tulee jos on tullakseen.
Voi mikä intohimo, kun ehkäisykin unohtuu! Samaa rakkauden hedelmää ovat sitten varmaan klamydia, herpes ja monet muut intohimon tuomat ihanat yllätykset.
Mieluummin tylsä ja järkevä kuin sairas ja kutiava :)
No mä melkeen arvasin, että sä vedät ton sukupuolitautiasian tähän, kun et muutakaan keksi.
Käytiin minä sekä mieheni ihan suhteen alussa kummatkin testeissä, jos se sua niin liikuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilman sen kummempaa suunnittelua. Ja kun lapsi on rakkauden hedelmä, ei sitä todellakaan mssään vaiheessa edes ajattele, että tekisi abortin tms. Meille käv näin ja varmasti monelle muullekin. Lapsi tuli ja häät tulee seuraavaksi.
Eli ette osaa ehkäistä?
no ei ole kyse siitä, ettiekö osattaisi ehkäistä. Kyse on varmaan enemmänki siitä, että ehkäisy on unohtunut. Jos olet joskus sattunut olemaan intohimoisessa suhteessa, niin varmaan ymmärrät.. Mä olen ainakin helvetin ylpeä siitä, että meidän lapsi on syntynyt rakkaudesta ja intohimosta. Nolompaa olisi, jos olisi pitänyt jatkuvasti kulkea ovulaatiokiekko kädessä. Mut joo. Suhteita on erilaisia. On niitä järkisuhteita ja sitten näitä suhteita, jotka on saanut alkunsa ihan puhtaasta ihastumisesta ja rakkaudesta. Niillä samoilla aineksilla haluan saada aikaiseksi kaikki lapseni. Tulee jos on tullakseen.
Voi mikä intohimo, kun ehkäisykin unohtuu! Samaa rakkauden hedelmää ovat sitten varmaan klamydia, herpes ja monet muut intohimon tuomat ihanat yllätykset. Mieluummin tylsä ja järkevä kuin sairas ja kutiava :)
No mä melkeen arvasin, että sä vedät ton sukupuolitautiasian tähän, kun et muutakaan keksi. Käytiin minä sekä mieheni ihan suhteen alussa kummatkin testeissä, jos se sua niin liikuttaa...
Toi on kyllä intohimon kliimaksi käydä yhdessä sukupuolitautitesteissä... Ja oikeasti väität, että lapsi on syntynyt intohimosta ja ehkäisyn "unohduksesta", jos kuitenkin olette yhdessä käyneet testeissä ja SEN JÄLKEEN jättäneet tietoisesti ehkäisyn pois. Niinhän kaikki tekee, toiset vaan menee ensin naimisiin ja alkaa sit niitä lapsia puuhaan. Mua ihmetyttää toi "tulee jos on tullakseen" -asenne... jos on biologian tunnilla ollut herellä, tietää, että kyllä se sit yleensä tuleekin. Ei se lapsettomuus kuitenkaan mikään sääntö ole nuorten ihmisten keskuudessa vielä...
Intohimossa unohtunut..........jessus.
No en tietenkään olisi henkilön kanssa, joka ei tuntuisi Oikealta. Mutta onnekseni löysin sellaisen ihmisen, joka tuntui jo alusta alkaen Oikealta ja siksi halusimme mennä naimisiin. Sitä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi joku ei halua mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka tuntuu Oikealta.
no sitten sinulla on vielä paljon opittavaa maailmasta ja ihmisistä. Onko sinun yleensäkin vaikea ymmärtää, että muut voivat tehdä asioita eri tavoin kuin sinä, tai onko sinun vaikea ymmärtää asioita erilaisista näkökulmista?
Yleensä sellaisessa tilanteessa jompikumpi, salaa toiselta tai itseltään, on epävarma suhteesta jollain tavalla ja jahkaa avosuhteessa. En keksi yhtään syytä, miksi kieltäytyä rakastamansa henkilön kanssa naimisiin menosta.
Ymmärrätkö pariskuntia, jotka eivät hanki yhteistä lasta? Tai joilla ei ole yhteistä tiliä? Tai jos itse olet vaikkapa hetero, onko sinusta ihan käsittämätöntä, että joku ei ole? Tai jos itse pidät esim. miehistä, niin onko sinusta täysin poissuljettu mahdollisuus, että joku (nainen tai mies) voisi oikeasti pitää naisista? Ymmärrätkö ihmisiä, joilla oli eri toiveammatti kuin sinulla? Entä ymmärrätkö ihmisiä, jotka eivät halua maistaa lempiruokaasi? Ymmärrätkö pariskuntia, jotka asuvat vaikka työn takia eri paikkakunnalla eivätkä siis ole kirjoilla samassa osoitteessa?
Tässähän ei ole kysymys siitä, että KIELTÄYTYY naimisiin menosta. Naimisiin meno ei ole mikään automaatio, joka tulee ihmiselle ellei sitä muista peruuttaa. Kyse on siitä, että ihmiset tekevät erilaisia valintoja. Se, jos joku tekee erilaisen valinnan kuin sinä, ei tarkoita sitä, että "yleensä nämä ihmiset kuitenkin haluaisivat samaa, mutta eivät vaan saa tai uskalla".
Taidat tosiaan olla niitä naisia, jotka haluaa kovasti naimisiin, mutta miesystävä ei suostu. Ja olet niin katkera, että sinun täytyy vääristellä asioita oudolla logiikalla, jotta se antaisi sinulle jotain outoa lohtua.
No, jos naimisiin meno olisi minulle noin tärkeää, niin miksi siinä tapauksessa olisin sellaisessa suhteessa, jossa se ei onnistu? Kerropa sinä hienolla logiikallasi! Silloinhan minun kannattaisi etsiä uusi kumppani, sellainen jolla olisi samat avioliittokeskeiset arvot. Vastaukseksi ei kelpaa "no kun sä oot kuitenkin niin ruma etkä edes neitsyt, niin et kelpaa kenellekään". Koska kaiken logiikan mukaan naimisiin menoon otollinen suhde löytyy kuitenkin helpommin, jos on sinkku ja voi avoimesti etsiä ja testailla sulhaskandidaatteja.
Joten jos sinäkin olet löytänyt sen Oikean, miksi naimisiinmeno hänen kanssaan ei tunnu hyvältä ja oikealta ja et halua hänen kanssaan naimisiin tai hän sinun kanssasi? Mikä estää tai hiertää asiassa?
Yksi ainoa syy: naimisiin meno ei huvita, en halua. En näe mitään syytä tehdä elämässä asioita, jotka eivät kiinnosta. Asiaa on avattu kaltaisillesi kapean näkökulman ihmisille tässäkin ketjussa, joten lue taaksepäin ja opettele sieltä.
Sinähän puhut itseäsi aivan pussiin, kun itse olet henkilö joka roikkuu henkilön kanssa, joka ei tunnu niin oikealta, että uskaltaisit (tai hän uskaltaisi) astua loppuelämän kestävään avioliittoon.
Seuraavan kerran kun kirjoitat näitä provoilujasi, niin mikäli haluat vaikuttaa oikealta henkilöltä, kiinnitä huomiota tällaisiin lausekukkasiin kuin "uskaltaa astua loppuelämän kestävään avioliittoon". Tässä on vähän liikaa klisettä, eikä kuulosta uskottavalta, että edes vanhakantaisin palstalainen enää nykypäivänä kirjoittelisi sellaisia.
Hauskaa jatkoa, mitä mieltä sitten tosielämässä lienetkin,
t. Ihminen jolle avioliitto on Se Väärä
se on ihan faktaa! ei ainakaan meillä normaaleihin tunnetiloihin pystyvillä ihmisillä. Eri asia sitten ne jotka kaipaavat sitä avioliittoa siteeksi vain sen takia että kokisivat suurempaa varmuutta suhteelleen mikä on kyllä itsepetosta.
ilman sen kummempaa suunnittelua. Ja kun lapsi on rakkauden hedelmä, ei sitä todellakaan mssään vaiheessa edes ajattele, että tekisi abortin tms. Meille käv näin ja varmasti monelle muullekin. Lapsi tuli ja häät tulee seuraavaksi.
Eli ette osaa ehkäistä?
no ei ole kyse siitä, ettiekö osattaisi ehkäistä. Kyse on varmaan enemmänki siitä, että ehkäisy on unohtunut. Jos olet joskus sattunut olemaan intohimoisessa suhteessa, niin varmaan ymmärrät.. Mä olen ainakin helvetin ylpeä siitä, että meidän lapsi on syntynyt rakkaudesta ja intohimosta. Nolompaa olisi, jos olisi pitänyt jatkuvasti kulkea ovulaatiokiekko kädessä. Mut joo. Suhteita on erilaisia. On niitä järkisuhteita ja sitten näitä suhteita, jotka on saanut alkunsa ihan puhtaasta ihastumisesta ja rakkaudesta. Niillä samoilla aineksilla haluan saada aikaiseksi kaikki lapseni. Tulee jos on tullakseen.
Voi mikä intohimo, kun ehkäisykin unohtuu! Samaa rakkauden hedelmää ovat sitten varmaan klamydia, herpes ja monet muut intohimon tuomat ihanat yllätykset. Mieluummin tylsä ja järkevä kuin sairas ja kutiava :)
No mä melkeen arvasin, että sä vedät ton sukupuolitautiasian tähän, kun et muutakaan keksi. Käytiin minä sekä mieheni ihan suhteen alussa kummatkin testeissä, jos se sua niin liikuttaa...
Toi on kyllä intohimon kliimaksi käydä yhdessä sukupuolitautitesteissä... Ja oikeasti väität, että lapsi on syntynyt intohimosta ja ehkäisyn "unohduksesta", jos kuitenkin olette yhdessä käyneet testeissä ja SEN JÄLKEEN jättäneet tietoisesti ehkäisyn pois. Niinhän kaikki tekee, toiset vaan menee ensin naimisiin ja alkaa sit niitä lapsia puuhaan. Mua ihmetyttää toi "tulee jos on tullakseen" -asenne... jos on biologian tunnilla ollut herellä, tietää, että kyllä se sit yleensä tuleekin. Ei se lapsettomuus kuitenkaan mikään sääntö ole nuorten ihmisten keskuudessa vielä...
Intohimossa unohtunut..........jessus.
ilman sen kummempaa suunnittelua. Ja kun lapsi on rakkauden hedelmä, ei sitä todellakaan mssään vaiheessa edes ajattele, että tekisi abortin tms. Meille käv näin ja varmasti monelle muullekin. Lapsi tuli ja häät tulee seuraavaksi.
Eli ette osaa ehkäistä?
no ei ole kyse siitä, ettiekö osattaisi ehkäistä. Kyse on varmaan enemmänki siitä, että ehkäisy on unohtunut. Jos olet joskus sattunut olemaan intohimoisessa suhteessa, niin varmaan ymmärrät.. Mä olen ainakin helvetin ylpeä siitä, että meidän lapsi on syntynyt rakkaudesta ja intohimosta. Nolompaa olisi, jos olisi pitänyt jatkuvasti kulkea ovulaatiokiekko kädessä. Mut joo. Suhteita on erilaisia. On niitä järkisuhteita ja sitten näitä suhteita, jotka on saanut alkunsa ihan puhtaasta ihastumisesta ja rakkaudesta. Niillä samoilla aineksilla haluan saada aikaiseksi kaikki lapseni. Tulee jos on tullakseen.
Voi mikä intohimo, kun ehkäisykin unohtuu! Samaa rakkauden hedelmää ovat sitten varmaan klamydia, herpes ja monet muut intohimon tuomat ihanat yllätykset. Mieluummin tylsä ja järkevä kuin sairas ja kutiava :)
No mä melkeen arvasin, että sä vedät ton sukupuolitautiasian tähän, kun et muutakaan keksi. Käytiin minä sekä mieheni ihan suhteen alussa kummatkin testeissä, jos se sua niin liikuttaa...
Toi on kyllä intohimon kliimaksi käydä yhdessä sukupuolitautitesteissä... Ja oikeasti väität, että lapsi on syntynyt intohimosta ja ehkäisyn "unohduksesta", jos kuitenkin olette yhdessä käyneet testeissä ja SEN JÄLKEEN jättäneet tietoisesti ehkäisyn pois. Niinhän kaikki tekee, toiset vaan menee ensin naimisiin ja alkaa sit niitä lapsia puuhaan. Mua ihmetyttää toi "tulee jos on tullakseen" -asenne... jos on biologian tunnilla ollut herellä, tietää, että kyllä se sit yleensä tuleekin. Ei se lapsettomuus kuitenkaan mikään sääntö ole nuorten ihmisten keskuudessa vielä...
Intohimossa unohtunut..........jessus.
ilman sen kummempaa suunnittelua. Ja kun lapsi on rakkauden hedelmä, ei sitä todellakaan mssään vaiheessa edes ajattele, että tekisi abortin tms. Meille käv näin ja varmasti monelle muullekin. Lapsi tuli ja häät tulee seuraavaksi.
Eli ette osaa ehkäistä?
no ei ole kyse siitä, ettiekö osattaisi ehkäistä. Kyse on varmaan enemmänki siitä, että ehkäisy on unohtunut. Jos olet joskus sattunut olemaan intohimoisessa suhteessa, niin varmaan ymmärrät.. Mä olen ainakin helvetin ylpeä siitä, että meidän lapsi on syntynyt rakkaudesta ja intohimosta. Nolompaa olisi, jos olisi pitänyt jatkuvasti kulkea ovulaatiokiekko kädessä. Mut joo. Suhteita on erilaisia. On niitä järkisuhteita ja sitten näitä suhteita, jotka on saanut alkunsa ihan puhtaasta ihastumisesta ja rakkaudesta. Niillä samoilla aineksilla haluan saada aikaiseksi kaikki lapseni. Tulee jos on tullakseen.
Voi mikä intohimo, kun ehkäisykin unohtuu! Samaa rakkauden hedelmää ovat sitten varmaan klamydia, herpes ja monet muut intohimon tuomat ihanat yllätykset. Mieluummin tylsä ja järkevä kuin sairas ja kutiava :)
No mä melkeen arvasin, että sä vedät ton sukupuolitautiasian tähän, kun et muutakaan keksi. Käytiin minä sekä mieheni ihan suhteen alussa kummatkin testeissä, jos se sua niin liikuttaa...
Toi on kyllä intohimon kliimaksi käydä yhdessä sukupuolitautitesteissä... Ja oikeasti väität, että lapsi on syntynyt intohimosta ja ehkäisyn "unohduksesta", jos kuitenkin olette yhdessä käyneet testeissä ja SEN JÄLKEEN jättäneet tietoisesti ehkäisyn pois. Niinhän kaikki tekee, toiset vaan menee ensin naimisiin ja alkaa sit niitä lapsia puuhaan. Mua ihmetyttää toi "tulee jos on tullakseen" -asenne... jos on biologian tunnilla ollut herellä, tietää, että kyllä se sit yleensä tuleekin. Ei se lapsettomuus kuitenkaan mikään sääntö ole nuorten ihmisten keskuudessa vielä...
Intohimossa unohtunut..........jessus.
No okei. Ehkä sukupolitautitestiessä käyminen ei ole maailmen intohimoisinta puuhaa. Olet oikeassa, myönnetään.
Outoa on se, miten sä otat niin kovin itseesi, jos mä kerron, että meidän lapsi on syntynyt rakkaudesta. Mitä se on sinulta pois? En minäkään ole missään vaiheessa arvostellut toisten tapaa elää ja esimerkikis sitä, miten jotkut lapsensa hankkivat. Miksi on niin vaikea hyväksyä tositen ihmisten valinnat? Vai onko tämä nyt taas sitä, että pitää päästä pätemään täälä av-palstalla, kun oikeassa elämässä se ei ole mahdollista.
Mulle se on ihan fine, että ihmiset menee eka naimisiin ja sitten hankki lapset, Mutta miten te jaksatte ottaa siitä itseenne, jos joku tyyppi ei toimi samalla tavalla kuin te?
Mä olen ainakin helvetin ylpeä siitä, että meidän lapsi on syntynyt rakkaudesta ja intohimosta. Nolompaa olisi, jos olisi pitänyt jatkuvasti kulkea ovulaatiokiekko kädessä.
Voit joskus kokeilla lapsesi ja hänen ystäviensä kuullen kertoa tästä, miten hän on syntynyt intohimosta. Älä ylläty, jos lapsi sanoo sinulle että mutsi, oot nolo ja nolasit mut kavereiden edessä!
joillekin avioliitto olisi selvästi MAAILMAN KAMALIN asia oman rakkaansa kanssa, kun pitää kiihkomielisesti ja pitkiä esseitä kirjoittaen vastustaa avioliittoa ja puoltaa avosuhdetta.
Väittävät rakastavansa tosissaan, mutta jos kumppani vaikka kosisi heitä, niin vastaisivat ilmeisesti (ainakin kirjoituksistaan päätellen) seuraavasti: "En halua kanssasi naimisiin, en koskaan, en vaikka sinä haluaisit minun kanssani, ei minua huvita mennä kanssasi naimisiin, naimisiinmeno kanssasi tuntuisi Väärältä, ja vastustan avioliittoa kanssasi vaikka maailman tappiin asti, niin KAMALALTA avioliitto minusta tuntuisi sinun kanssasi, rakkaani". Kuulostaapa tosi rakkaudelta, HAH. Että EI sydän heltyisi sitoutumaan koko elämän kestävään avioliittoon edes oman rakkaan kosiessa.
No, jos nuo kiihkomielisesti avioliittoa vastustavat joskus löytävät Sen todella Oikean rakkauden, jonka kanssa tulee Se Tunne jo heti alussa että tämän ihmisen kanssa tahdon sitoutua tosissani koko elämän ajaksi avioliittoon, niin kyllä heitä varmaan hävettää nuo kyyniset ja kiihkomieliset lapselliset avosuhdepuolustelunsa.
Ja kyllä, avioliittoa ainoana oikeana sitoutumisena pitäville se tunne oikeasta sitoutumisen halusta tulee kyllä JO HETI SUHTEEN ALUSSA, mutta siksi se johtaakin naimisiinmenoon, koska se tunne on jo heti niin vahva. Kuten joku kuvasikin, se tunne on niin vahva, että sitä on vaikea edes sanoin kuvailla. Silloin ei tarvitse jahkata loputtomasti avosuhteessa, että haluanko vai enkö sitoutua lopullisesti, mennäkö naimisiin vaiko ei.
Alue: Aihe vapaa
Tai sitten kyseessä on joku raamatusta sivistyksensä nappaava pöllöpää.