vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!
Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin? Tuntuu, että lasten hankinta on ihan pikku juttu avioliiton rinnalla, kun tosiasiahan on, että kyllä siittä puolisosta pääsee tarvittaessa helpommin eroon kuin lapsesta..
Kommentit (348)
ihminen, jonka kanssa naimisiin sitten halutaan myöhemmällä ikää.. ei siinä välttämättä ole aikaa hukata vuotta häävalmisteluprojektiin, jos lapsiakin haluaa saada. Ei meistä kukaan tästä maagisesti nuorene.
Ja harva haluaa alttarille marssia maha pystyssä.. kiva, jos voi vähän itsekin nauttia juhlista, jos haluaa ison kaavan mukaan järjestää.
"voi jopa aikuisen oikeesti vaikka sairaalassa saada tietoja hoidossa olevan AVIOpuolison tilasta, mitä avopuolisot ei voi tehdä (niillä varmaan sitten on aina hyvät välit anoppiin, että se voi saada tietoja, koska niitä yleensä luovutetaan vain sukulaisille ja avopuoliso EI ole mitään sukua)"
Kyllä minä vain olen avopuolison tilasta saanut kaikenlaista infoa sairaalasta, kun minut alunperin on läheiseksi merkitty papereihin.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen. Ei olisi tullut mieleenikään ruveta hankkimaan lasta miehekkeen kanssa, ennen kuin hän hyväksyi ajatuksen avioliitosta. Jos toinen puolisko ei ole valmis sitoutumaan minuun sen vertaa, että haluaisi mennä naimisiin, niin miten ihmeessä hän olisi valmis lasten hankintaan?
Kuten todettua, avioliitosta pääsee eroon, mutta jos meillä on yhteinen lapsi, tulen loppuikäni olemaan tekemisissä lapsen toisen vanhemman kanssa.
"ja avokilla ei ole edes tulemista hautajaisiin. Koska avokki ei ole sukua. Tällaistakin olen nähnyt tapahtuvan."
Puhumattakaan siitä tapauksesta, jossa kymmenien vuosien yhdessäelon jälkeen avovaimoa ei huolittu sukuhautaan...
Jos ollaan yhdessä tositarkoituksella, on naimisissaoleminen helpoin ratkaisu kaiken kannalta (omaisuus, tiedonsaanti, nimiasiat, isyysasiat, ulkomaillemuutto....)
Raha voi olla ihmisille myöskin yksi syy, minkä takia naimisiin ei ihan tosta noin vaan mennä. Meilläkin se tilanne, että lapsi sai tulla kun tulee, koska lapsia ei tosiaan TEHDÄ. Sitä kuin ei voi koskaan tietää koska tärppää, vai tärppääkö. Toki voisimme mennä maistraatissa naimisiin ihan vaan sen takia että sitten oltais naimisissa, mutta halutaan sitä päivää kuitenkin viettää läheisten kanssa yhdessä juhlien. Meidän piti mennä nyt kesällä naimisiin, mutta ainakaan minä en halua maha pystyssä ja tukalalla ololla hääpäivääni viettää. La nimittäin elokuussa.
Terv. kihloissa, ja joskus hamassa tulevaisuudessa naimisissa.
Avioliittoon menevät ne, jotka ovat epävarmoja suhteestaan ja tarvitsevat sille jotain "lain suojaa". Jos suhde on kunnossa ja luottamus pelaa, ei tarvita keinotekoisia "liittoja" ja sormuksia.
Raha- ja perintöasiat voi hoitaa kuntoon ilman avioliittoakin.
Me ollaan oltu 10v yhdessä(mä 25v) 6v kihloissa asuttu 9v yhdessä ja eka lapsi kohta 9kk.
Oman sukunimen pitäisin kuitenkin, ei me siihen tarvita mitään papereita että ollaan yhdessä.
Se ei siis muuttaisi meidän perheessä yhtään mitään
Lapsi on rakkauden hedelmä. En ymmärrä miksi ei riitä kun lapsella on kaksi vanhempaa saman katon alla. Ainoa syy naimisiin menolle voi olla lakikiemurat, jotka voi myös testamentin kautta hoitaa.
Tästä syystä mekin miehen kanssa menimme naimisiin.
ilman avioliittoakin, tiesikö ap sitä? Eikähän se siotumus ole oma päätös, ei sitä kirkosta tarvitse hakea. Meillä oli 2 lasta siinä vaiheessa kun mentiin naimisiin, ihan suunnitellusti. En mä tuossa mitään ihmeellistä näe. Tuttavaperheessä on 4 lasta eivätkä ole naimisissa, yhdessä ovat olleet jo parikymmentä vuotta.
Mä oon kanssa ihmetellyt, mikä kiire on hankkia lapsia jos ei ole vielä voinut sitoutua siihen lasten toiseen vanhempaan. Toki jos on joku avioliittovastainen periaate tms ei aio koskaan mennäkään naimisiin niin sitten on vähän eri juttu. Mutta jos kuitenkin meinaa jossain vaiheessa elämäänsä avioitua, muttei vielä (eli ei ole valmis sitoutumaan) niin silloin ei ole kyllä suhde lapsille sopivassa tilassa...
Jos kerran joka tapauksessa ollaan menossa naimisiin JOSSAIN VAIHEESSA, niin miksi ei sitten ennen sitä vauvaa? Tulee juuri tuollainen olo, että ei olla valmiita sitoutumaan toisiinsa mutta sitten kuitenkin hommataan se lapsi, kun "se on niin kiva".
AP
että vain avioliitto on oikeaa sitoutumista ja muut kuin avioparit tekevät lapsia vääristä syistä ("kun se lapsi on niin kiva"). No, jokaisella on varmaan oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta täytyy sanoa, että sinulla tuntuu aikankin puuttuvan aika paljon elämänkokemusta, kun et osaa erottaa omaa arvomaailmaasi toisten ihmisten elämästä ja käytännöistä.
Me mentiin naimisiin sen takia, että se on juridisesti helpompaa. Avioliittoon ei meillä kummallakaan liity mitään sen sentimentaalisempaa, joten ei ollut mitään palavaa halua "päästä" naimisiin. Viime kesänä sitten vihdoin mentiin, nyt on ensimmäinen lapsi tulossa. Yrittämisen kuitenkin aloitimme jo ennen avioitumista.
mitä ihmeen "juridista turvaa" se avioliitto tuo?
mentiin eka naimisiin ja sitten vasta alettiin yrittämään lasta, vaikka ikääkin jo oli. Haluttiin häistä ikimuistoiset juhlat, sellaiset Kunnon Bileet, mikä mulla tarkoittaa häähumua ilman lapsia. Miten siinä voi juhlia ja rentoutua, jos koko ajan pitää hoitaa lasta ja miettiä seuraavaa aamua, ettei vaan olisi sitten pää kipeä tai muuten huono olo? Mulla ainakin olisi lässähtäny koko juhlat siihen.
Jos kerran joka tapauksessa ollaan menossa naimisiin JOSSAIN VAIHEESSA, niin miksi ei sitten ennen sitä vauvaa? Tulee juuri tuollainen olo, että ei olla valmiita sitoutumaan toisiinsa mutta sitten kuitenkin hommataan se lapsi, kun "se on niin kiva".
AP
ja mikä tekee asiasta erilaisen, jos lapsi syntyy vasta naimisiinmenon jälkeen. Ei voi ymmärtää (taaskaan)...
Kihlat hankkiessamme on sitouduttu yhteiseen elämään, ja sen jälkeen sai vauva tulla, ja tulikin. Häät on luvassa joskus, kun tuntuu siltä, eli kyse on enemmän niistä juhlista, koska yhdessä on päätetty olla jo aikapäiviä sitten.
tuttu nainen selittelee eri ihmisille erilaisia syitä, miksi eivät mene miesystävänsä kanssa naimisiin.
Joillekin hän sanoo että mies yrittää muka koko ajan kosia häntä, mutta hän vastaa miehen kosintaan aina kieltävästi, koska hänelle naimisiinmeno ei ole välttämätöntä ja pelkkä paperinpala. Sitten vähän pienemmälle ja läheisemmälle porukalle tuo nainen uskoutuu että hän on odottanut miesystävänsä kosintaa jo vuosia, mutta mies ei kosi eikä ole valmis menemään hänen kanssaan naimisiin. Selitykset vaihtelevat siis kuulijakunnan mukaan.
Avioliittoon menevät ne, jotka ovat epävarmoja suhteestaan ja tarvitsevat sille jotain "lain suojaa". Jos suhde on kunnossa ja luottamus pelaa, ei tarvita keinotekoisia "liittoja" ja sormuksia. Raha- ja perintöasiat voi hoitaa kuntoon ilman avioliittoakin.
:D :D :D Miksi ne raha-asiat tarvitsisi hoitaa kuntoon vaikeimman kautta, kun voi yksinkertaisesti vain mennä naimisiin?
Luulempa, että erittäin monessa suhteessa, jossa "ollaan ihan yhtä sitoutuneita ilman avioliittoakin", ei tästä asiasta olla todellisuudessa edes koskaan puhuttu, ja sitten toinen (yleensä nainen) luulee ja toivoo, että sitoumus on sama, vaikkei sormuksia olekaan vaihdettu.
:D :D :D Miksi ne raha-asiat tarvitsisi hoitaa kuntoon vaikeimman kautta, kun voi yksinkertaisesti vain mennä naimisiin?
Näinpä. On melkein kummallista, että ihmiset ovat kyllä valmiita tekemään testamentteja, ja isyydentunnustuksia ja sen kolmekymmentä sopimusta, mutteivät sitä yhtä jolla kaikki hoituisi kerralla.
:D :D :D Miksi ne raha-asiat tarvitsisi hoitaa kuntoon vaikeimman kautta, kun voi yksinkertaisesti vain mennä naimisiin?
Näinpä. On melkein kummallista, että ihmiset ovat kyllä valmiita tekemään testamentteja, ja isyydentunnustuksia ja sen kolmekymmentä sopimusta, mutteivät sitä yhtä jolla kaikki hoituisi kerralla.
menis vaan naimisiin, ne kaikki olisi siinä. Ei tarvitsis tunnistella isyyksiä, eikä mitään.
henk. koht. minusta olisi kamalaa mennä johonkin isyydentunnustusjuttuun. Vois jäädä isyydet tunnustamatta, onneks mentiin naimisiin.
siis naimisissa olijat 100- prosenttisen varmoja, ettei kumpikaan halua koskaan erota niin paljon, että todella eroatte? Ja miksi eroja on niin paljon, jos avioliitto= loppuelämän kestävä liitto?
Ja avioliitto koetaan jotenkin ahdistavana ja yksilön vapautta uhkaavana. Minusta taas aikuisen ihmisen pitäisi pystyä osoittamaan kykenevänsä sitoutumaan toiseen ihmiseen - pitkäkestoisesti - ennen kuin hankitaan lapsia. Siitä puolisosta kun pääsee halutessaan myöhemminkin eroon mutta lapsista ei. Vastuullinen aikuinen ei tee lapsia epävakaaseen suhteeseen...
2 lasta oli jo siihen mennessä syntynyt :) Ei koskaan ennen sitä käynyt mielessä. Maistraatissa menimme.
Miksi pitäisi mennä ns. kaavan mukaan?
Tapaamisesta alle vuodessa kihloihin, alle 2 vuodessa naimisiin, omakotitalo (tai muu oma asumismuoto), pari autoa, kultainennoutaja ensimmäiseksi "vauvaksi" ja sitten lapsi. Tai no, siinä välissä on myös etsitty valmiiksi vakityöpaikat, elämänkokemusta yms. :)