Lue keskustelun säännöt.
vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!
21.02.2011 |
Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin? Tuntuu, että lasten hankinta on ihan pikku juttu avioliiton rinnalla, kun tosiasiahan on, että kyllä siittä puolisosta pääsee tarvittaessa helpommin eroon kuin lapsesta..
Kommentit (348)
81/348
|
22.02.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
ilman sen kummempaa suunnittelua. Ja kun lapsi on rakkauden hedelmä, ei sitä todellakaan mssään vaiheessa edes ajattele, että tekisi abortin tms.
Meille käv näin ja varmasti monelle muullekin.
Lapsi tuli ja häät tulee seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja avioliitto koetaan jotenkin ahdistavana ja yksilön vapautta uhkaavana. Minusta taas aikuisen ihmisen pitäisi pystyä osoittamaan kykenevänsä sitoutumaan toiseen ihmiseen - pitkäkestoisesti - ennen kuin hankitaan lapsia. Siitä puolisosta kun pääsee halutessaan myöhemminkin eroon mutta lapsista ei. Vastuullinen aikuinen ei tee lapsia epävakaaseen suhteeseen...
avioliitto ei takaa sitoutumista. Se takaa vain sen, että ainakin useimmiten hääpäivänä ihmiset haluavat sitoutua toisiinsa, mutta ei sen kummempaa. 5 vuoden päästä voi mieli muuttua ihan samalla tavalla kuin missä tahansa muussa suhteessa, ja silloin se avioliitto ei merkkaa yhtään mitään. Kukaan ei sano, että haluis erota, mutta ei voi kun on naimisissa, ainoa syy olla eroamatta vaikka itse haluaisi on ne lapset. Ja silloin on ihan sama onko naimisissa vai ei.
white trash / trailer trash porukka ei oikeen ymmärrä ehkäisyä...
white trash / trailer trash porukka ei oikeen ymmärrä ehkäisyä...
Vai missä päin Suomea tavataan asua asuntovaunuissa? Vai oletko kenties kattellut vähän liikaa saippuasarjoja?
Nykyisin naimisiin mennään sen takia kun on lapsia. Avioliitto tuo turvaa ja on perheen edun mukainen, jos vaikka toinen vanhempi sattuu kuolemaan niin mahdollisuus esim. leskeneläkkeeseen ja näin parempi taloudellinen tilanne hoitaa lapsia.
Jos meillä ei olisi lapsia niin voisimme asua avoliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
white trash / trailer trash porukka ei oikeen ymmärrä ehkäisyä...
Vai missä päin Suomea tavataan asua asuntovaunuissa? Vai oletko kenties kattellut vähän liikaa saippuasarjoja?
Sori, luulin että täällä keskustelee hieman kosmopoliitisempaa populaa kuin sinä :)
Kyseessä on ihan normaalikielen normaali-ilmaisut normaali-ihmisille. Sua auttaakseni lisään tähän pari linkkiä, niin voit sivistää itseäsi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Trailer_trash
ja
normaali-ihmisen normaali-ilmaisuja vaan englannin kielestä kopioituja käsitteitä jotka ei sovi tähän kulttuuriin ollenkaan, koska täällä ei moista ilmiötä ole. Keksi siis ihan itse, keitä oikein tarkoitat noilla ilmaisuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilman sen kummempaa suunnittelua. Ja kun lapsi on rakkauden hedelmä, ei sitä todellakaan mssään vaiheessa edes ajattele, että tekisi abortin tms. Meille käv näin ja varmasti monelle muullekin. Lapsi tuli ja häät tulee seuraavaksi.
Eli ette osaa ehkäistä?
Olen elämäni ensimmäisessä ja viimeisessä avioliitossa, koska tarkoituksemme on olla tässä avioliitossa kuolemaamme saakka. Ja näin on asia myös tuttapiirimme aviopareilla.
kuulostaa hyvältä! Mutta miten teillä oli ennen avioliittoa - olitko silloinkin sitä mieltä, että haluat olla juuri tämän kumppanin kanssa kuolemaan asti, vai tiedostitko asian vasta kun päätös avioitumisesta oli tehty?
Tuli vaan mieleen, kun ainakin itse olen n. 10 vuoden ajan ajatellut, että haluan olla nimenomaan mieheni kanssa - aina - mutta en ole silti tuntenut tarvetta mennä naimisiin. Eli pystytkö kuvittelemaan tilannetta, että kuvaamasi "halu olla aina yhdessä" voisi olla myös ihmisillä, jotka eivät joko ole vielä menneet naimisiin tai jotka eivät koskaan menekään naimisiin?
Tuttavapiirissämme ei ole avioeroja juurikaan ollut, mutta sen sijaan avosuhteessa olevat eroavat tuon tuosta, myös ne PIIITKÄÄÄn seurustelleet.
No tämä valaiseekin asiaa paljon! Varmaankin juuri SINUN tuttavapiirisi perusteella voi vetää johtopäätöksiä jokaikiseen suhteeseen tässä maassa. Mutta mistähän tämä tutkimustuloksesi johtuu? Onko mielestäsi avioliitto estänyt ihmisiä eroamasta, vai olisivatko ne eronneet pariskunnat eronneet myös, vaikka olisivat olleet naimisissa?
Entä oletko miettinyt sitä, vaikuttaako arvomaailma tähän sinun "laajaan" tutkimustulokseesi - eli onko esim. avioituneiden joukossa enemmän perinteisten arvojen kannattajia, joista osa saattaa pysyä huonossakin liitossa siksi, etteivät hyväksy avioeroa tms?
Ja tutkitusti avioeroja tapahtuu paljon vähemmän kuin avoeroja, avoeroja kun ei pysty edes tilastoimaan.
Kuinka luotettava on tutkimus, jossa on käytetty epäluotettavia lähteitä?
Mitä tuo tutkimus mielestäsi kertoo? Sehän ei edelleenkään kerro siitä, ovatko avioliitto ja avoliitto yhtä kestäviä ja voivatko ihmiset sitoutua niissä toisiinsa yhtä lailla. Kyseisessä tutkimuksessa avoliitoiksi lasketaan yhtä lailla nuorten seurustelevien opiskelijoiden yhdessä asuminen kuin pitkään yhdessä eläneen pariskunnan muodostama perhe, jossa voi olla lapsiakin. Ja kun mukaan lasketaan kokeiluluonteiset yhdessäolot tai jopa kämppisasumiset (totta, tilastointi on vaikeaa, jolloin mukana voi olla vaikka lesbon ja homon muodostama kommuuni!), niin tottakai ne vetävät tilastoja siihen suuntaan, että avoliitoista erotaan useammin.
En edes ymmärrä, mitä hyötyä tuollaisesta tutkimuksesta on. Mutta olisi kiinnostavaa lukea sellaisesta tutkimuksesta, jossa tutkittaisiin sitä, missä vaiheessa yhdessä asumista ihmiset eroavat. Veikkaan, että niin avo- kuin avioliitossa eron todennäköisyys on suurin, jos on tunnettu melko vähän aikaa. Pitkässä suhteessa eron todennäköisyys pienenee, ellei sitten ala taas kasvaa silloin, kun lapset muuttavat pois kotoa - ja tällöin eron todennäköisyys jälleen lienee yhtä suuri siviilisäädystä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on pukattu pari lasta ja oltu kymmenisen vuotta yhdessä ja ei ole raskittu pitää häitä. Lopulta on saatu säästettyä rahaa niin, että vaimo pääsee leikkimään yhden päivän prinsessaa, vaikka kaulassa jo heltta roikkuu ja suupielet valuu alaspäin.
Väsynyttä ja säälittävää. Ei oikein pääse juhlatunnelmaan tässä vaiheessa enää.
Mielestäni on fiksumpaa "tehdä" lapset mieluummin nuorina kuin vanhoina ja omalla kohdallani tämä tarkoitti esikoista 24-vuotiaana. Seurustelua on takana 7 vuotta ja kihloissa ollaan. Aiomme siis mennä joskus naimisiin ja olemme sitoutuneita toisiimme. Nyt on jo toinen lapsi tulossa, mutta aviossa emme ole vieläkään. Miksikö? No, siksi koska emme halua vain maistraatissa käyntiä, vaan ihan kunnon häät ja sellaiset maksavat paljon. Emme elä köyhyysrajan alapuolella, mutta silti rahaa tuntuu olevan vain välttämättömimpään. Hääjuhla tuntuisi tällä hetkellä rahan tuhlaukselta koska avioliitto ei mielestäni kerro pätkän vertaa sitoutumisesta ja olisi täten vain ylimääräistä juhlimista. Juridiikan kannalta haluamme kuitenkin tulevaisuudessa mennä naimisiin, käyttörahan vähyys kun ei kerro muusta omaisuudesta yhtään mitään. Ja syy vielä tarkennettuna tähän "lapset ensin, sitten häät"-meininkiin: Naimisiin voi mennä vanhanakin, mutta lapsen saaminen muuttuu aina vaan vaikeammaksi. Ja rahallisesti meillä ei molempiin samaan aikaan ole varaa.
No en tietenkään olisi henkilön kanssa, joka ei tuntuisi Oikealta. Mutta onnekseni löysin sellaisen ihmisen, joka tuntui jo alusta alkaen Oikealta ja siksi halusimme mennä naimisiin.
puolustanut sitä. Mutta syy oli kyllä se, että tämä ihminen, kenen kanssa asuin, tuntui sellaiselta,. että en halunnut hänen kanssaan naimisiin.
Kun tapasin sitten nykyisen aviomieheni, tiesin, että tässä se ihminen juuri on. Se oli jotain niin suurta, ettei sitä voi järjellä kertoa.
Sen kyllä tietää kun rakastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja täysi-ikäisillä lapsilla on oikeus päättää kuoleen hautaamisesta, koska he ovat sukulaisia.
Avovaimo ei ole sukulainen ja jos kuolleen äiti on niin vittumainen, että päättää syrjäyttää tämän niin siihen hänellä on oikeus.
Kuokkimaan toki avovaimo voi mennä.
Mutta täällä on sellaista tekstiä, että avioparilla olisi avopareihin nähden etuja. mm. leskeneläkettä ja kuolemanjälkeen oikeus määrätä hautajaisista yms.joillain ihmisillä tuntuu olevan kumma käsitys, että on muka olemassa jokin laki, joka määrää, kenellä on "oikeus" järjestää hautajaiset. Joku sellainen voisikin kertoa, mihin ihmeen pykälään perustaa käsityksensä, että toisen kuoltua eloonjäänyt puoliso lapsineen syrjäytetään kaikessa vainajan vanhempien tieltä.
Ihme propagandaa.
kummallista, kun avioliittoa vanhanaikaiseksi väittävät VAIN ne naiset, jotka EIVÄT PÄÄSE naimisiin. Sitten jos mies sattuisikin kosimaan, naisen vastaus kosintaan olisi epäröimättä "KYLLÄ" ja avioliittoon meneminen olisi äärimmäisen ihanaa. Näitä on tuttavapiirissäkin nähty monta tapausta.
taas näköjään oikein empiirinen tutkimus aiheesta.
No mutta. Kun kerran olette sitä mieltä, että kaikki, jotka eivät ole naimisissa, kuitenkin haluaisivat - niin uskoisitteko, jos kaikki avoparit nyt menisivät naimisiin ja pistäisivät heti seuraavana päivänä eron vireille. Näin ollen ei voida enää väittää, etteivät he "pääsisi" naimisiin, kun olisivat jo käyneet siellä. Mutta se ei varmaan olisi teille kovin kiva juttu, koska silloinhan he vetäisivät taas AVIOerotilastot nousuun - ja sehän olisi huono juttu teidän argumenttienne kannalta, vai kuinka?
Ei sillä, että olisi tarvetta todistella yhtään mitään omasta tai muiden avoliitosta. Mutta mitä tulee tuohon, että "kaikki kuitenkin haluavat naimisiin", niin yhtä älykästä olisi väittää, että avioparit ovat vain toistensa omaisuuden perään, tai eivät luota suhteeseen ilman virallista osuutta, tms.
Miten voi olla noin kiinnostavaa pohtia MUIDEN suhdetta ja sen kestävyyttä???
vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään
Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia?
muuten ei kelpaa
Avioliitossa leskellä on myös oikeus jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Avoleski voi joutua lähtemään, jos kumppanin perilliset haluavat myydä asunnon.
perillisiä ovat usein pariskunnan yhteiset lapset. Lapsethan perivät muuten myös, vaikka periskunta olisi ollut naimisissa. Kuvittele esim. tilanne, jossa isä kuolee ja äiti jää asumaan pariskunnan yhteiseen kotiin. Opiskelijalapset joutuvat maksamaan suuret perintöverot, kenties ottamaan sitä varten lainaa. Ja koko sen ajan, kun äiti asuu asunnossa, lapset eivät voi hyödyntää omistamaansa perintöä, esim. myydä sitä - mutta joutuvat kuitenkin maksamaan siitä esim. veroa, ja mikäli hakevat asumistukea, he saavat sitä vähemmän. Eli aika itsekästä joissain tapauksissa avioleskeltä jäädä asumaan kotiin.
Avopuolisotkin voivat hankkia omaisuutta yhteisiin nimiin ja lahjoittaa tai testamentata omaisuutta toisilleen. Perintö- ja lahjaverot ovat kuitenkin kovemmat kuin aviopuolisoiden välillä, ellei ole yhteisiä lapsia.
Niin no tässä ketjussahan puhuttiinkin etupäässä niistä avopareista, joilla on lapsia. Eli johtopäätös: avoparin, jolla on lapsia, ei ole tarpeen mennä naimisiin.
Lisäksi avioliitosta leskeksi jäänyt saa leskeneläkettä. Se on iso etu, josta ihmiset eivät yleensä tiedä.
Luulen, että kaikki sen kyllä tietävät, mutta leskeneläke on niin pieni, ettei se riitä houkuttimeksi. Lisäksi sitä saa vain tiettyyn ikään asti, ja siihen on muitakin rajoitteita.
Aviopuolison kuollessa esimerkiksi hoitovapaalla oleva voi leskeneläkkeen turvin onnistua pysymään hoitovapaalla, mutta avoleskelle tilanne tietää helposti töihin menoa. Naimisiin menemällä voi siis saada eräänlaisen henkivakuutuksen, joka ei maksa mitään.
Jos kyse on noin persaukisesta ihmisestä, jolle se pieni leskeneläke on noin iso apu, niin eikö sen saman summan saa jo sosiaalitoimistosta ihan toimeentulotukena? Siis jos tilanne olisi, että hoitovapaalla olevalta kuolisi perheen elättäjä ja rahantulo loppuisi.
Lähiomaisena sairaalatiedoissa on sukulainen. Avopuoliso ei ole sukua. Eli mikäli avopuolisosi joutuu onnettomuuteen tai menehtyy, niin sairaalasta ilmoitetaan ensin lähiomaiseksi merkitylle sukulaiselle.
Mutta jokainen saa kyllä itse määritellä, kuka sinne merkitään. Kun olin itse sairaalassa, minulta kysyttiin vain, kuka on lähin omainen, ja sinne merkittiin pyynnöstäni POIKAYSTÄVÄ, jonka kanssa en edes asunut vielä silloin yhdessä! Väitätkö muka, että sairaalassa kävellään ihmisen oman tahdon ohi tässä asiassa? Aika epäuskottavaa olisi, että sairaala ohittaisi puolison ja lapset ja soittaisi potilaan "äidille". Hah!
Monet välttelevät avioliittoa myös siksi että se leikkaisi erilaisia tukia - säälittävää.
No sitten on varmaan säälittävää myös mennä naimisiin erilaisten tukien, kuten leskeneläkkeen takia.
Lapsilla on todellakin oikeus syhtyä vakiintuneeseen parisuhteeseen. Ällöttää tämä nykyinen tapa viljella lapsia sadan eri naisen/miehen kanssa. Lapsen parasta tulisi aina ajatella ensin.
ei ehdi ajatella lapsia, kun ajatellaan niin paljon leskeneläkkeitä, perintöveroa ja sitä mitä kaikki muut ajattelee.
kun on pukattu pari lasta ja oltu kymmenisen vuotta yhdessä ja ei ole raskittu pitää häitä. Lopulta on saatu säästettyä rahaa niin, että vaimo pääsee leikkimään yhden päivän prinsessaa, vaikka kaulassa jo heltta roikkuu ja suupielet valuu alaspäin. Väsynyttä ja säälittävää. Ei oikein pääse juhlatunnelmaan tässä vaiheessa enää.
Mielestäni on fiksumpaa "tehdä" lapset mieluummin nuorina kuin vanhoina ja omalla kohdallani tämä tarkoitti esikoista 24-vuotiaana. Seurustelua on takana 7 vuotta ja kihloissa ollaan. Aiomme siis mennä joskus naimisiin ja olemme sitoutuneita toisiimme. Nyt on jo toinen lapsi tulossa, mutta aviossa emme ole vieläkään. Miksikö? No, siksi koska emme halua vain maistraatissa käyntiä, vaan ihan kunnon häät ja sellaiset maksavat paljon. Emme elä köyhyysrajan alapuolella, mutta silti rahaa tuntuu olevan vain välttämättömimpään. Hääjuhla tuntuisi tällä hetkellä rahan tuhlaukselta koska avioliitto ei mielestäni kerro pätkän vertaa sitoutumisesta ja olisi täten vain ylimääräistä juhlimista. Juridiikan kannalta haluamme kuitenkin tulevaisuudessa mennä naimisiin, käyttörahan vähyys kun ei kerro muusta omaisuudesta yhtään mitään. Ja syy vielä tarkennettuna tähän "lapset ensin, sitten häät"-meininkiin: Naimisiin voi mennä vanhanakin, mutta lapsen saaminen muuttuu aina vaan vaikeammaksi. Ja rahallisesti meillä ei molempiin samaan aikaan ole varaa.
Muutenkin huvittavaa, että sitten nää 10-vuotta yhdessä ja kaksi lasta -naiset järjestävät sitten oikein prinsessahäät! Kyllä se valkoinen mekko ja perinteinen häähumu kuuluu nuorille pareille ja suhteen alkuun!