Lue keskustelun säännöt.
vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!
21.02.2011 |
Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin? Tuntuu, että lasten hankinta on ihan pikku juttu avioliiton rinnalla, kun tosiasiahan on, että kyllä siittä puolisosta pääsee tarvittaessa helpommin eroon kuin lapsesta..
Kommentit (348)
Me ollaan avoliitossa. Ei meillä ole mitään "takaporttia" auki!
Ihan yhtälailla sun ukko saattaa ottaa susta eron 25 vuoden liittovuoden jälkeen ja siihen jäät. Ei se avioliittokaan ole mikään "takaportiton". Ihan samanlailla sitä erotaan: kamat ulos kodista ja papereita sinne tänne uusiksi. Avoliitossa ei tartte eropareita täytellä mutta jos mieheni jättäisi minut nyt 12 vuoden avioLIITON jälkeen niin ihan kamalaa se olisi, sillä LIITTO tämä on ja ollaan sitouduttu toisiimme ja lapsiimme.
Te saatte toitottaa miten paljon haluatte ettei olla sitoutuneita, mutta ihan yhtälailla minua naurattaa ne parit jotka menee naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen, saa lapsen, rakentaa talon -ja eroaa! :)
Me pysytään yhdessä, ilman mitään avioliittopapereita. Maistraattiin mennään kun mennään. Ei ole PAKKOTUNNETTA. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan avoliitossa. Ei meillä ole mitään "takaporttia" auki! Ihan yhtälailla sun ukko saattaa ottaa susta eron 25 vuoden liittovuoden jälkeen ja siihen jäät. Ei se avioliittokaan ole mikään "takaportiton". Ihan samanlailla sitä erotaan: kamat ulos kodista ja papereita sinne tänne uusiksi. Avoliitossa ei tartte eropareita täytellä mutta jos mieheni jättäisi minut nyt 12 vuoden avioLIITON jälkeen niin ihan kamalaa se olisi, sillä LIITTO tämä on ja ollaan sitouduttu toisiimme ja lapsiimme. Te saatte toitottaa miten paljon haluatte ettei olla sitoutuneita, mutta ihan yhtälailla minua naurattaa ne parit jotka menee naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen, saa lapsen, rakentaa talon -ja eroaa! :) Me pysytään yhdessä, ilman mitään avioliittopapereita. Maistraattiin mennään kun mennään. Ei ole PAKKOTUNNETTA. :)
Oliko tämä minulle, numerolle 178? Mun mielestä sulla ei pääkopassa ole kaikki ihan kunnossa jos sinua naurattaa toisten ihmisten erot. Ei omaan elämäänsä tyytyväinen tuollaisesta hupia saa..
Ihan mielenkiinnosta, kun kerran olette menossa naimisiin niin miksi ette mene? Siksikö kun ette vielä olekaan täysin varmoja että onko tämä se oikea? =) Ja se olikin pointtini. Turha sitä on naimisiin mennä jos ei tiedä tahtooko sittenkään rakastaa sitä ihmistä. Parempi odottaa tai erota. Osa taas tosiaan niitä jotka ei naimisiin aiokaan mennä mutta tehän ette niihin kommenttisi perusteella kuulu. Kenellekään en ole sanonut ettei ole sitoutunut.
Montako avioliittoa sinulla on takana?
Yhtä monta kuin minulla avoliitossa?Tottakai tuore avoliitto on aina kokeilua. Siitähän on hyvä erota, ettei tartte mennä naimisiin heti ja erota vasta liitossa.
Tosin omat vanhemmat erosivat 23 avioliittovuoden jälkeen. :)
Itse olen ollut avoliitossa tuosta puolet, 12 vuotta.105
Olen elämäni ensimmäisessä ja viimeisessä avioliitossa, koska tarkoituksemme on olla tässä avioliitossa kuolemaamme saakka. Ja näin on asia myös tuttapiirimme aviopareilla.
Tuttavapiirissämme ei ole avioeroja juurikaan ollut, mutta sen sijaan avosuhteessa olevat eroavat tuon tuosta, myös ne PIIITKÄÄÄn seurustelleet.
Ja tutkitusti avioeroja tapahtuu paljon vähemmän kuin avoeroja, avoeroja kun ei pysty edes tilastoimaan.
ja näin ollen omaiset voi tehdä vainajalle, mitä haluaa.
Mutta en siis kritisoi avoliittoa, mutta on hyvä ottaa asioista selvä, ennen kuin niitä vänkää oikeiksi.
Itse en tiedä yhtään pitkäaikaista avoliittoa, joka olisi kestänyt parikymmentä vuotta. Mutta avioliittoja tiedän.
Ja tiedän muutaman tapauksen, missä on sulassa sovussa eletty avoliitossa ja tehty lapsia. Mies on rakastunut sitten toiseen naiseen ja hups vain, onkin mennyt tämän kanssa naimisiin pikaisesti kun on kuulemma löytänyt nyt sen oikean itselleen, kenen kanssa haluaa sitoutua.
Mutta kukin tavallaan. Kukapa ostaisi koko lehmän kun maitoa saa litroittain. Omalla kohdallani voin vain sanoa, että minun ei ole tätä asiaa tarvinnut miettiä, koska mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että haluaa virallistaa suhteemme avioliitolla, ennen kuin alamme väsäämään lapsia. Ei ole tarvinnut keksiä syitä, miksi eläisimme avoliitossa vuosikausia ja teemme siihen lapsia.
Jos on yhteinen lapsi niin perintövero ei ole alhaisempi Lisäksi voi todella käydä niin, että jos äiti päättää, että avominiä järjestä hautajaisia, se ei järjestä. Nimittäin se äiti on sukulainen, avovaimo ei.
Yhteinen lapsi ei tee parista sukulaisia, avioliitto tekee.
Minulla ei ole tarvetta olla määritelty elämänkumppanini sukulaiseksi. Mutta käypäs lukemassa tuolta: <a href="http://www.perunkirjoitus.fi/index.php?sivu=7" alt="http://www.perunkirjoitus.fi/index.php?sivu=7">http://www.perunkirjoitus.fi/index.php?sivu=7</a>
"Avopuoliso kuuluu I veroluokkaan, jos hän ollut aiemmin avioliitossa vainajan kanssa tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi. Avopuoliso joutuu maksamaan perintöveroa II veroluokan mukaan, ellei hän täytä edellä mainittuja ehtoja. "
Eli maailma muuttuu teidän vanhakantaisten mielipiteistä huolimatta.
Hautajaisasiaan en ota kantaa, koska aihe ei minua kiinnosta, mutta sanonpa vaan, että jokainenhan voi halutessaan jo eläissään ilmoittaa eri tahoille, kuka on hänen lähin omaisensa ja kenen haluaa hoitavan asiansa. Lapsellista kuvitella, että avoliitossa elävä ihminen ei "pääsisi" vanhempiensa määräysvallasta ikinä eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummallista, kun avioliittoa vanhanaikaiseksi väittävät VAIN ne naiset, jotka EIVÄT PÄÄSE naimisiin. Sitten jos mies sattuisikin kosimaan, naisen vastaus kosintaan olisi epäröimättä "KYLLÄ" ja avioliittoon meneminen olisi äärimmäisen ihanaa. Näitä on tuttavapiirissäkin nähty monta tapausta.
Sitten on heitä jotka eivät ole varmoja tahtovatko olla kyseisen ihmisen kanssa loppuelämää eivätkä siksi mene naimisiin, hyvä vaan! Ja kolmas ryhmä nämä jotka haluaisivat naimisiin mutteivat pääse ja sitten suureen ääneen täällä toitottavat avoliiton hyvyyttä =)
Ei kai kukaan ainakaan tässä ketjussa ole toitottanut avoliiton hyvyyttä sinänsä - luulisi, että suurimmalle osalle juuri avoliitossa elävistä se siviilisääty nimenomaan EI ole merkittävä. Päinvastoin, avioliiton hyvyydestähän tässä ketjussa on ollut kannanottoja, joissa on myös yritetty todistella, miten "kaikki muut" pitävät vain takaporttia auki, kun eivät ole "päässeet" naimisiin.
Tahtominen on sitä että tahtoo rakastaa ja olla yhdessä niin myötä kuin vastamäessä. Se ei ( edelleen minusta ) ole sitä että ollaan yhdessä ja jos mies paljastuukin vaikka tuhkamunaksi ( tässä ketjussa tullut ilmi) erotaan.
No ei kai nyt tuollaisia provo-tekstejä kukaan tosissaan ota, siis noita tuhkamuna-heittoja. Mutta kyllähän avioliitto käytännössä tarkoittaa sitä, että ollaan yhdessä, paitsi tai kunnes halutaankin erota. Eli ihan sama kuin kaikissa muissakin suhteissa. Mikään ei oikeasti velvoita olemaan yhdessä vain siksi, että joskus tuli tahtoneeksi - ja toisaalta roikkuvathan ihmiset väljähtyneissä suhteissa myös muissa kuin avioliitoissa.
Pohjimmiltaan ihmiset lienevät yhdessä jotakuinkin samoista syistä - koska haluavat olla juuri tuon ihmisen kanssa jne, mutta jokainen pariskunta tekee sen sitten omalla tavallaan.
Avoliitossa halutaan juuri tämä takaportti pitää auki.
No tässähän se "takaportti" tuli taas. Nimenomaan se takaportti on auki myös avioliitoissa, koska avioliitosta on mahdollista erota. Olet oikeassa, että vain harva menee naimisiin ajatellen, että ehkä joskus tulee ero, mutta ihan samalla lailla aika harva elää toisen kanssa avoliitossa ajatellen, että ehkä joskus tulee ero. Aika naiivia kuvitella, että avoliitossa elämisen - siis toisen ihmisen kanssa pariskuntana elämisen - SYY olisi halu erota joskus.
Mikä tässä on se, mitä sinä et käsitä?
Toki on sitten näitä jotka menee naimisiin ja eroaa vaikka kolme kertaa mutta tällaiset ihmiset nyt ei avioliittoa pidäkään minään.
Tai ehkä pitävätkin. Kyllähän ihminen saa muuttaa mielensä. Ja ehkä joillekin se avioliitto merkitsee muuta kuin velvollisuutta kärvistellä yhdessä, vaikka ei enää haluaisikaan. Minusta ainakin on ihan ok, että ihmiset voivat määrittää itse myös avioliiton merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan avoliitossa. Ei meillä ole mitään "takaporttia" auki!
Ihan yhtälailla sun ukko saattaa ottaa susta eron 25 vuoden liittovuoden jälkeen ja siihen jäät. Ei se avioliittokaan ole mikään "takaportiton". Ihan samanlailla sitä erotaan: kamat ulos kodista ja papereita sinne tänne uusiksi. Avoliitossa ei tartte eropareita täytellä mutta jos mieheni jättäisi minut nyt 12 vuoden avioLIITON jälkeen niin ihan kamalaa se olisi, sillä LIITTO tämä on ja ollaan sitouduttu toisiimme ja lapsiimme.Te saatte toitottaa miten paljon haluatte ettei olla sitoutuneita, mutta ihan yhtälailla minua naurattaa ne parit jotka menee naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen, saa lapsen, rakentaa talon -ja eroaa! :)
Me pysytään yhdessä, ilman mitään avioliittopapereita. Maistraattiin mennään kun mennään. Ei ole PAKKOTUNNETTA. :)
Mikä pakkotunne? En ymmärrä mitä tarkoitat. Sillä omasta vapaasta tahdostahan naimisiin mennään ja omasta vapaasta tahdosta siinä myös pysytään, ei siihen kukaan voi pakottaa.
avioliitto ei muuta mitään. Tasan tarkkaan muuttaa:
- avioliitossa ollaan mies ja vaimo eli SUKULAISIA, ei pelkästään samaa perhettä (avopuolisothan eivät ole mitään sukua keskenään, asuvat vaan yhdessä)
- voi olla sama SUKUNIMI
- voi jopa aikuisen oikeesti vaikka sairaalassa saada tietoja hoidossa olevan AVIOpuolison tilasta, mitä avopuolisot ei voi tehdä (niillä varmaan sitten on aina hyvät välit anoppiin, että se voi saada tietoja, koska niitä yleensä luovutetaan vain sukulaisille ja avopuoliso EI ole mitään sukua)
- ja tietysti sitten ne av-mammojen hyvin tuntevat juridiset perusteet, muun muassa pienempi perintövero
- jos puoliso kuolee, ei potkita ulos asunnosta jne.Miksi avokit valehtelette itsellenne, että mitään eroa ei ole, kun mielestäni siinä on aika iso ero onko vaimo vai saman katon alla asuva tyttöystävä.
Helsingin Sanomista lainattua:
Avioliiton vaikutukset näkyvät, kun tulee ero tai puoliso kuolee. Kaikki liitot päättyvät joskus.
Lainsäädäntö suojaa hyvin avioliitossa leskeä verrattuna avoliittoon.
Avioliitossa leskellä on myös oikeus jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Avoleski voi joutua lähtemään, jos kumppanin perilliset haluavat myydä asunnon.
Avopuolisotkin voivat hankkia omaisuutta yhteisiin nimiin ja lahjoittaa tai testamentata omaisuutta toisilleen. Perintö- ja lahjaverot ovat kuitenkin kovemmat kuin aviopuolisoiden välillä, ellei ole yhteisiä lapsia.
Lisäksi avioliitosta leskeksi jäänyt saa leskeneläkettä. Se on iso etu, josta ihmiset eivät yleensä tiedä. Aviopuolison kuollessa esimerkiksi hoitovapaalla oleva voi leskeneläkkeen turvin onnistua pysymään hoitovapaalla, mutta avoleskelle tilanne tietää helposti töihin menoa. Naimisiin menemällä voi siis saada eräänlaisen henkivakuutuksen, joka ei maksa mitään.
Lähiomaisena sairaalatiedoissa on sukulainen. Avopuoliso ei ole sukua. Eli mikäli avopuolisosi joutuu onnettomuuteen tai menehtyy, niin sairaalasta ilmoitetaan ensin lähiomaiseksi merkitylle sukulaiselle.
Monet välttelevät avioliittoa myös siksi että se leikkaisi erilaisia tukia - säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varsinkin avovaimona sinua tuntuu erityisesti naurattavan avioerot. Lisäksi suurempi ilo sinulle on jos on jo lapsia ja rakennettu talo.
Minä en osaa edes kuvitella, että vetelisin selkäkeikkanaurua toisten surusta. Mutta meitä on moneksi.
Olisiko sinulla sittenkin takana kateellisuutta kun tunnut iloitsevan toisten avioeroista ja siitä, että toisilla menee huonosti. Mitä se sinusta kertoo?
Elämässään onnellisen ihmisen ei tarvitse tuntea vahingoniloa. Onnellinen ja tasapainoinen ihminen tuntee empatiaa ja myötätuntoa.
Mihin ihminen vihollista tarvitsee jos hänellä on sinunlainen kaveri.
Me ollaan avoliitossa. Ei meillä ole mitään "takaporttia" auki!
Ihan yhtälailla sun ukko saattaa ottaa susta eron 25 vuoden liittovuoden jälkeen ja siihen jäät. Ei se avioliittokaan ole mikään "takaportiton". Ihan samanlailla sitä erotaan: kamat ulos kodista ja papereita sinne tänne uusiksi. Avoliitossa ei tartte eropareita täytellä mutta jos mieheni jättäisi minut nyt 12 vuoden avioLIITON jälkeen niin ihan kamalaa se olisi, sillä LIITTO tämä on ja ollaan sitouduttu toisiimme ja lapsiimme.Te saatte toitottaa miten paljon haluatte ettei olla sitoutuneita, mutta ihan yhtälailla minua naurattaa ne parit jotka menee naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen, saa lapsen, rakentaa talon -ja eroaa! :)
Me pysytään yhdessä, ilman mitään avioliittopapereita. Maistraattiin mennään kun mennään. Ei ole PAKKOTUNNETTA. :)
MIKSI PITÄISI OLLA AVIOLIITOSSA ENNEN LAPSIA? Kaipaan tähän jotain järjellistä selitystä en mitään lässytystä siitä että kun aina on toimittu niin ja raamattu sanoo...
lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja odotettuna ja vakiintuneeseen parisuhteeseen. Parisuhde ei ole vakituinen ennen avioliittoa.
Avoliitto on avoin suhde. Ei vakituinen eikä vakiintunut.
Lapsilla on todellakin oikeus syhtyä vakiintuneeseen parisuhteeseen. Ällöttää tämä nykyinen tapa viljella lapsia sadan eri naisen/miehen kanssa. Lapsen parasta tulisi aina ajatella ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun tosiasia on, että suurin osa naisista haaveilee avioliitosta rakastamansa miehen kanssa.
voiko sanoa "suurin osa", mutta aika moni varmaan, joo. Kertooko se sitten enemmän avioliitosta, rakkaudesta vai yhteiskunnastamme ja sukupuolirooleista? No, joka tapauksessa: kukin tehköön, miten haluaa. Mutta arvostaisin todella paljon sitä, jos yrittäisitte ymmärtää, että on myös vaikkapa minunlaisiani naisia, jotka EIVÄT halua naimisiin.
Haaveilin häistä yläasteikäisenä, jolloin mietin, kuinka järjestäisin "erilaiset" häät jne jne. Mutta sittemmin, lukioaikana ja siitä eteenpäin, kiinnostukseni tämänlaatuiseen romantiikkaan katosi täysin (romantiikkahan ei tarkoita vain tuota osastoa, huom). Aikuisikään mennessä olin menettänyt kaiken mielenkiintoni niin häihin kuin avioliittoonkin - omasta mielestäni romanttisin ja minulle sopivin tapa ei ole se, että tehdään suhteesta virallinen ja "sanotaan tahdon sukulaisten edessä".
Toki teen monia muitakin asioita eri tavalla kuin "suurin osa naisista" tai suurin osa ihmisistä, eli ei se ainoastaan tähän avioliittoasiaan liity. Toisaalta taas omassa tuttavapiirissäni ovat todellakin häviävän pienenä vähemmistönä ne naiset (tai miehet), joille on joku suuri unelma "päästä naimisiin". Ja aika moni pariskunta elää yhdessä ilman mitään virallisuuksia, osa taas sanoo, että ehkä joskus, "sitten kun on omaisuutta, jonka takia se on käytännöllistä".
Hyökkäys on paras puolustus siinä vaiheessa kun homma etenee niin päin, että lapsia tulee ja mies paneekin jarrut päälle, että häntä ei alttarille/maistraattiin raahata.
Ehkä tällöin on vähän vääränlaisen ihmisen kanssa suhteessa? Luulisi, että silloin on muutenkin vähän erilainen arvomaailma.
"Mutta kun tosiasia on, että suurin osa naisista haaveilee avioliitosta rakastamansa miehen kanssa."
En nyt tiedä, voiko sanoa "suurin osa", mutta aika moni varmaan, joo. Kertooko se sitten enemmän avioliitosta, rakkaudesta vai yhteiskunnastamme ja sukupuolirooleista? No, joka tapauksessa: kukin tehköön, miten haluaa. Mutta arvostaisin todella paljon sitä, jos yrittäisitte ymmärtää, että on myös vaikkapa minunlaisiani naisia, jotka EIVÄT halua naimisiin.
Haaveilin häistä yläasteikäisenä, jolloin mietin, kuinka järjestäisin "erilaiset" häät jne jne. Mutta sittemmin, lukioaikana ja siitä eteenpäin, kiinnostukseni tämänlaatuiseen romantiikkaan katosi täysin (romantiikkahan ei tarkoita vain tuota osastoa, huom). Aikuisikään mennessä olin menettänyt kaiken mielenkiintoni niin häihin kuin avioliittoonkin - omasta mielestäni romanttisin ja minulle sopivin tapa ei ole se, että tehdään suhteesta virallinen ja "sanotaan tahdon sukulaisten edessä".
Toki teen monia muitakin asioita eri tavalla kuin "suurin osa naisista" tai suurin osa ihmisistä, eli ei se ainoastaan tähän avioliittoasiaan liity. Toisaalta taas omassa tuttavapiirissäni ovat todellakin häviävän pienenä vähemmistönä ne naiset (tai miehet), joille on joku suuri unelma "päästä naimisiin". Ja aika moni pariskunta elää yhdessä ilman mitään virallisuuksia, osa taas sanoo, että ehkä joskus, "sitten kun on omaisuutta, jonka takia se on käytännöllistä".
"Hyökkäys on paras puolustus siinä vaiheessa kun homma etenee niin päin, että lapsia tulee ja mies paneekin jarrut päälle, että häntä ei alttarille/maistraattiin raahata."
Ehkä tällöin on vähän vääränlaisen ihmisen kanssa suhteessa? Luulisi, että silloin on muutenkin vähän erilainen arvomaailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pieni vauva nuorimmainen, enkä HALUA vielä juhlia! Riittääkö?
Ei ole mikään PAKKO mentävä naimisiin heti alkuun.
Olen reilu 30- vuotias ja minä en näe kiirettä juhlia.
Kai minä saan itse määrittää milloin juhlan juhlani?
Pointti on siinä että pitkäkin LIITTO voi kaatua, oli sitten avoliitto TAI avioliitto. Se on se pari joka elää arkea, jos se alkaa menemään huonoksi niin voi siitä aina lähteä: myös "teidän piireissä" TSIISUS!!! :)) Minkä ikäsiä te olette? :)
Kyllä me ollaan sitoutumista näytetty tässä joka vuosi! Ja jatketaan.
Mies sanoo välillä että voidaan mennä naimisiin, mutta kun en itse tahdo olla maha pystyssä, kroppa turvonneena tai imettäjän rinnoilla astella vihille.
105
Täysin samaa mieltä kanssasi!
Olin 4 vuotta ollut miehen kanssa saman katon alla ja kasvatusnäkökulmia oltiin vertailtu ennen esikoisen hankkimista! :D
105
kuten sinä ilmaiset:D
Mutta aika vähän tunnen pareja, jotka elää avoliitossa enää tässä iässä, mitä minä olen. Jossain vaiheessa se hippi-ihanne vapaasta suhteesta ilman avioliiton kahleita muuttuu kun tulee lapsia ja ikää.
Mutta kun tosiasia on, että suurin osa naisista haaveilee avioliitosta rakastamansa miehen kanssa.
voiko sanoa "suurin osa", mutta aika moni varmaan, joo. Kertooko se sitten enemmän avioliitosta, rakkaudesta vai yhteiskunnastamme ja sukupuolirooleista? No, joka tapauksessa: kukin tehköön, miten haluaa. Mutta arvostaisin todella paljon sitä, jos yrittäisitte ymmärtää, että on myös vaikkapa minunlaisiani naisia, jotka EIVÄT halua naimisiin.
Haaveilin häistä yläasteikäisenä, jolloin mietin, kuinka järjestäisin "erilaiset" häät jne jne. Mutta sittemmin, lukioaikana ja siitä eteenpäin, kiinnostukseni tämänlaatuiseen romantiikkaan katosi täysin (romantiikkahan ei tarkoita vain tuota osastoa, huom). Aikuisikään mennessä olin menettänyt kaiken mielenkiintoni niin häihin kuin avioliittoonkin - omasta mielestäni romanttisin ja minulle sopivin tapa ei ole se, että tehdään suhteesta virallinen ja "sanotaan tahdon sukulaisten edessä".
Toki teen monia muitakin asioita eri tavalla kuin "suurin osa naisista" tai suurin osa ihmisistä, eli ei se ainoastaan tähän avioliittoasiaan liity. Toisaalta taas omassa tuttavapiirissäni ovat todellakin häviävän pienenä vähemmistönä ne naiset (tai miehet), joille on joku suuri unelma "päästä naimisiin". Ja aika moni pariskunta elää yhdessä ilman mitään virallisuuksia, osa taas sanoo, että ehkä joskus, "sitten kun on omaisuutta, jonka takia se on käytännöllistä".
Hyökkäys on paras puolustus siinä vaiheessa kun homma etenee niin päin, että lapsia tulee ja mies paneekin jarrut päälle, että häntä ei alttarille/maistraattiin raahata.
Ehkä tällöin on vähän vääränlaisen ihmisen kanssa suhteessa? Luulisi, että silloin on muutenkin vähän erilainen arvomaailma.
Kerrohan, miksi kaikkien PITÄÄ mennä naimisiin?
Lapsi on rakkauden hedelmä. En ymmärrä miksi ei riitä kun lapsella on kaksi vanhempaa saman katon alla. Ainoa syy naimisiin menolle voi olla lakikiemurat, jotka voi myös testamentin kautta hoitaa.
Mistä ihmeestä päättelit, että lasten jälkeen naimisiin menevät arvostavat enemmän sitä avioliittoa?
Lainauksesi oli tosiaan päin honkia mutta koitan nyt selventää. Kuten sanoin jo, OSA on varmasti niitä jotka ei haluakaan mennä naimisiin ja se heille suotakoon. Ei mitään pahaa. Sitten on heitä jotka eivät ole varmoja tahtovatko olla kyseisen ihmisen kanssa loppuelämää eivätkä siksi mene naimisiin, hyvä vaan! Ja kolmas ryhmä nämä jotka haluaisivat naimisiin mutteivat pääse ja sitten suureen ääneen täällä toitottavat avoliiton hyvyyttä =) MINULLE avioliitto on pyhä asia ja siihen menen sillä periaatteella että kerran menen. En voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin jos jo valmiiksi ajattelisin että so what vaikka eroankin. Ja minulle avioliitto on muutakin kuin pelkkä sana. Se on toivon mukaan koko elämän mittainen parisuhde ja OLISI todella surullista jos parisuhde ei tekisi onnelliseksi. Tahtominen on sitä että tahtoo rakastaa ja olla yhdessä niin myötä kuin vastamäessä. Se ei ( edelleen minusta ) ole sitä että ollaan yhdessä ja jos mies paljastuukin vaikka tuhkamunaksi ( tässä ketjussa tullut ilmi) erotaan. Avoliitossa halutaan juuri tämä takaportti pitää auki. Toki on sitten näitä jotka menee naimisiin ja eroaa vaikka kolme kertaa mutta tällaiset ihmiset nyt ei avioliittoa pidäkään minään.
Edelleen on ihmisiä joille avioliitto merkitsee jotain ja jotain muuta kuin taloudellista turvaa. Ei ole minun vikani että avioliitossakin on takaporttinsa. Menisin vaikka heti naimisiin jos eroaminen olisi laissa kielletty.
Ja niin minä kosinkin, tavallaan.