Lue keskustelun säännöt.
vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!
21.02.2011 |
Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin? Tuntuu, että lasten hankinta on ihan pikku juttu avioliiton rinnalla, kun tosiasiahan on, että kyllä siittä puolisosta pääsee tarvittaessa helpommin eroon kuin lapsesta..
Kommentit (348)
ei se tee siitä outoa, ettet sinä sitä ymmärrä.Me saatiin ensin lapsi, koska meidän ei koskaan naimisiin pitänyt mennäkään. Lapsen jälkeen tuli olo, että oiskin aika kiva olla samanniminen kuin muukin perhe. Kiire ei ollut saada lasta, oltiin siihen mennessä oltu jo vuosia yhdessä, ei vaan oltu kumpikaa avioituvaa tyyppiä, kunnes lapsen saanti kypsytti ajatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kanssa ihmetellyt, mikä kiire on hankkia lapsia jos ei ole vielä voinut sitoutua siihen lasten toiseen vanhempaan.
Toki jos on joku avioliittovastainen periaate tms ei aio koskaan mennäkään naimisiin niin sitten on vähän eri juttu.
Mutta jos kuitenkin meinaa jossain vaiheessa elämäänsä avioitua, muttei vielä (eli ei ole valmis sitoutumaan) niin silloin ei ole kyllä suhde lapsille sopivassa tilassa...
mun mielistä on hyvä, jos lapsela on julkisesti toisiinsa sitoutuneet vanhemmat.
Ja kamalaa sitten kun tekevät lapsia.
Terv. lapsi tulossa eikä vielä edes olla kihloissa.
että päästiin yhdellä kakulla, ristiäis-ja hää sellaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kanssa ihmetellyt, mikä kiire on hankkia lapsia jos ei ole vielä voinut sitoutua siihen lasten toiseen vanhempaan. Toki jos on joku avioliittovastainen periaate tms ei aio koskaan mennäkään naimisiin niin sitten on vähän eri juttu. Mutta jos kuitenkin meinaa jossain vaiheessa elämäänsä avioitua, muttei vielä (eli ei ole valmis sitoutumaan) niin silloin ei ole kyllä suhde lapsille sopivassa tilassa...
Jos kerran joka tapauksessa ollaan menossa naimisiin JOSSAIN VAIHEESSA, niin miksi ei sitten ennen sitä vauvaa? Tulee juuri tuollainen olo, että ei olla valmiita sitoutumaan toisiinsa mutta sitten kuitenkin hommataan se lapsi, kun "se on niin kiva".
AP
Tuttavan piti mennä naimisiin tulevana kesänä. Kun tekivät päätöksen häistä, ajattelivat myös, että lapsi voi tulla, jos on tullakseen, sillä ikääkin on jo yli 30 v. molemmilla.
Lapsia ei noin vain tilailla...lapsen saaminen voi kestää vuosia tai voi olla, että ei tule ollenkaan. Kun sopiva ja oikea kumppani löytyy, niin ymmärrän, että kaikki eivät jää odottelemaan.
Tässä tapauksessa lapsi ilmoitti tulostaan jo muutaman kuukauden jälkeen ja ensi kesän häät siirrettiin vuodella eteenpäin...että olisi mukava myös juhlia hääpäivää, eikä istua tunteja imettämässä...
No, ikävää, että eivät ehtineet naimisiin, mutta toisaalta häät ovat tulossa, kunhan lapsi on hieman vanhempi ja juhlien järjestäminenkin tuntuu vanhemmista mielekkäältä.
Itse kannatan perinteistä kaavaa eli ensin naimisiin, mutta jos löytää sopivan kumppanin vasta vähän myöhäisemmällä iällä, ei välttämättä järjestyksellä enää ole niin väliä, kunhan sitten kuitenkin pääsee hyvään lopputulokseen :o)
Jos on yhtään selvillä avioliiton juridisesta merkityksestä ja sen eduista, niin kyllähän kannattaa ehdottomasti mennä naimisiin, jos perhettäkin on ja yhteistä omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin mekin tehtiin. Koska yhä useampi tekee niin, niin eihän se ole outoa, vaan pian jo normi - ensin avioituvista tulee niitä outoja (vaikka ei siinäkään tavassa toki ole mitään outoa sinänsä).
Ja todellakin lapsi on isompi juttu kuin avioliitto. Avioliitto ei merkinnyt meille mitään muuta kuin juridista turvaa. Juhlimme esim. seurustelumme aloituspäivää, hääpäivänä voimme sanoa "hyvää hääpäivää" muttei muuta.
näille avioliiton haukkujille ja vähättelijöille on niin iso juttu sitten mennä naimisiin, jos kerran se ei merkkaa yhtään mitään ja on ihan sama kuin olis vaan avoliitossa?
Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että ei mennä IKINÄ naimisiin, koska ei haluta tai ei sovi omaan arvomaailmaan. Voi olla yhdessä ja lapsia, vaikka ei ole naimisissakaan mutta ihmettely koskee nyt niitä nuoria pareja, jotka ovat kihloissa/suunnittelevat häitä ja saavat vauvan (suunnitellusti) ennen sitä.
AP
Mä oon kanssa ihmetellyt, mikä kiire on hankkia lapsia jos ei ole vielä voinut sitoutua siihen lasten toiseen vanhempaan. Toki jos on joku avioliittovastainen periaate tms ei aio koskaan mennäkään naimisiin niin sitten on vähän eri juttu. Mutta jos kuitenkin meinaa jossain vaiheessa elämäänsä avioitua, muttei vielä (eli ei ole valmis sitoutumaan) niin silloin ei ole kyllä suhde lapsille sopivassa tilassa...
Jos kerran joka tapauksessa ollaan menossa naimisiin JOSSAIN VAIHEESSA, niin miksi ei sitten ennen sitä vauvaa? Tulee juuri tuollainen olo, että ei olla valmiita sitoutumaan toisiinsa mutta sitten kuitenkin hommataan se lapsi, kun "se on niin kiva". AP
olisi aika kurja huomata olevansa tuhkamunan kanssa naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kanssa ihmetellyt, mikä kiire on hankkia lapsia jos ei ole vielä voinut sitoutua siihen lasten toiseen vanhempaan. Toki jos on joku avioliittovastainen periaate tms ei aio koskaan mennäkään naimisiin niin sitten on vähän eri juttu. Mutta jos kuitenkin meinaa jossain vaiheessa elämäänsä avioitua, muttei vielä (eli ei ole valmis sitoutumaan) niin silloin ei ole kyllä suhde lapsille sopivassa tilassa...
Jos kerran joka tapauksessa ollaan menossa naimisiin JOSSAIN VAIHEESSA, niin miksi ei sitten ennen sitä vauvaa? Tulee juuri tuollainen olo, että ei olla valmiita sitoutumaan toisiinsa mutta sitten kuitenkin hommataan se lapsi, kun "se on niin kiva". AP
olisi aika kurja huomata olevansa tuhkamunan kanssa naimisissa.
jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa ja kumpikaan tapa noista ei oo se ainut oikea!!!! ja toisaalta, mua ällöttää ihmiset, jotka tekee kaiken "perinteisesti" sen takia vaan, että "niin ne asiat tehään ja on aina tehty"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kanssa ihmetellyt, mikä kiire on hankkia lapsia jos ei ole vielä voinut sitoutua siihen lasten toiseen vanhempaan. Toki jos on joku avioliittovastainen periaate tms ei aio koskaan mennäkään naimisiin niin sitten on vähän eri juttu. Mutta jos kuitenkin meinaa jossain vaiheessa elämäänsä avioitua, muttei vielä (eli ei ole valmis sitoutumaan) niin silloin ei ole kyllä suhde lapsille sopivassa tilassa...
Jos kerran joka tapauksessa ollaan menossa naimisiin JOSSAIN VAIHEESSA, niin miksi ei sitten ennen sitä vauvaa? Tulee juuri tuollainen olo, että ei olla valmiita sitoutumaan toisiinsa mutta sitten kuitenkin hommataan se lapsi, kun "se on niin kiva". AP
Ei kaikki ajattele menevänsä naimisiin "josain vaiheessa". Lapsi on kuule suurempi sitoutuminen toiseen ihmiseen, kuin joku avioliitto.
Me mentiin vasta kahden lapsen jälkeen naimisiin, kun vihdoin oli saatu kerättyä rahaa pitää suuret bileet. Eka syntyessä oltiin vielä työuran alussa ja toisen syntyessä ei ehtinyt ajattelemaan häitä.
Maistraatti avioliitto ei käynyt edes mielessä.
Jos en saa perhettä, voi olla että valitsen mielummin sinkkuuden kuin parisuhteen ilman lapsia!
vaiheessa, kun lasta alettiin suunnittelemaan. Ellei jo aiemminkin, eli yhteen muutettaessa.
Kihloihin mentiin, kun lapsi oli vuoden, naimisiin, kun lapsi oli 2v. Ihan koko ajan olemme olleet sitoutuneita toisiimme.
Naimisiinmenolla halusimme juhlistaa rakkauttamme. Lapsen saaminen oli kuitenkin meidän kahden välinen juttu ja häiden järjestäminen koski kaikkia läheisiämme. Olisi ollut outoa järjestää häät, kun sukulaisetkaan eivät olleet vielä tavanneet kertaakaan.
Ja edelleen ollaan sitoutuneita, nyt jo kahden lapsen vanhempia.
Minusta näiden asioiden rinnastaminen on samaa, kun arvostelisi oman kodin ostajia siitä, etteivät ensin ostaneet kaksiota, sitten kolmiota jne.. Toiset ostavat kodin loppuelämäkseen ja sellaisen, että mahtuvat siinä perheen kasvaessa asumaan. Toiset menevät toisen polun kautta ja ovat valmiita muuttamaan muutaman vuoden välein. Tyylinsä kullakin.
Mä oon kanssa ihmetellyt, mikä kiire on hankkia lapsia jos ei ole vielä voinut sitoutua siihen lasten toiseen vanhempaan. Toki jos on joku avioliittovastainen periaate tms ei aio koskaan mennäkään naimisiin niin sitten on vähän eri juttu. Mutta jos kuitenkin meinaa jossain vaiheessa elämäänsä avioitua, muttei vielä (eli ei ole valmis sitoutumaan) niin silloin ei ole kyllä suhde lapsille sopivassa tilassa...
Jos kerran joka tapauksessa ollaan menossa naimisiin JOSSAIN VAIHEESSA, niin miksi ei sitten ennen sitä vauvaa? Tulee juuri tuollainen olo, että ei olla valmiita sitoutumaan toisiinsa mutta sitten kuitenkin hommataan se lapsi, kun "se on niin kiva". AP
olisi aika kurja huomata olevansa tuhkamunan kanssa naimisissa.
Enpä ole ajatellut asiaa näin... Ihan ymmärrettävä syy, jos perheen perustaminen on tärkeintä. Itse en olisi silti laittanut miestä vaihtoon, vaikka olisi lapsentekohommat haasteelliseksi osoittautuneetkin.
En tosiaan ollut ajatellut tällaista näkökulmaa :)
Mutta jos kuitenkin meinaa jossain vaiheessa elämäänsä avioitua, muttei vielä (eli ei ole valmis sitoutumaan) niin silloin ei ole kyllä suhde lapsille sopivassa tilassa...
Useimmat meistä muuttuvat, kypsyvät ja kehittyvät iän myötä. Jos minä olen sanonut 19-vuotiaana että en mene koskaan naimisiin, en ikinä aja Volvolla ja lapsia syntyy max 2 kpl ja ne on oltava tyttö ja poika.
Ei elämä mene noin ja se juuri on hienoa, ettei ole valmista, muuttumatonta käsikirjoitusta.
Avioliitosta pääsee eroon laittamalla nimen paperiin. Lapsessa on kiinni vaikka tulisi erokin. Lapsen saaminen on mielestäni paljon suurempi sitoutuminen kuin mikään avioliitto, joka minun silmissäni on lähinnä juridinen sitoumus raha-asioiden järjestämisestä.
Eikä nainen enää tarvitse samalla tavalla avioliiton henkistä tai taloudellista turvaa, saati sosiaalista arvonnousua.