vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!

Tunteiden mukaan elämisen tärkeyttä painottavat tyypit ovat sitä mieltä, että opiskelu - työpaikka - asunto - naimisiin - poika - tyttö - kultainen noutaja - farmarivolvo - rivari - kesämökki - kuvio on ahdistava, tylsä ja väärä, vaikka se onkin monen valinta. On uskallettava heittäytyä ja elää hetkessä ja tehdä rakkauslapsia vaikka viiden eri miehen kanssa, jos siltä ikinä tuntuu...

No mitä se muuttaa

ja on järkevien ihmisten järkevä toimenpide. Yksinkertaisella tapahtumalla laitetaan perheen perusta hyvään järjestykseen. Me emme edes halunneet prinsessahäitä, joten maistraatissa piipahdus riitti viranomaisosastolla, lähiperheelle ja parhaille ystäville tarjosimme hyvän illallisen ja mukavan yhteisen illan.

Lapsia 3, naimisissa 20 v, kihloista on kulunut 26 v ja yhdessä oltu kohta 29 v. Kaikilla on sama sukunimi ja lapset ovat teini-iässä kommentoineet että on se vaan nasta juttu kun te ette ole eronneet.

"Kerran eläville" tällainen järkevä elämä on tietenkin kuolettavan tylsää, mutta meille tämä on juuri oikea tapa. Vauhdin ja jännityksen haemme elämään muulla tavoin ;D

No jos se avioliitto muuttaa asioita ja ilmeisesti siis suhteen ulkopuolisia asioita (kun kerran samaan viestiin sait järkevyyden mahtumaan)

Se minimaalinen leskeneläke kun ei ole se asia, ja kaikilla meillä ei ole vihamielistä anoppiakaan jolta pitäisi suojautua.

Eli mitä se avioliitto muuttaa. Terveen ihmisen parisuhdettahan se ei muuta, koska kyseessä on vain sivilisäädyn muutos.

avioliiton vaikutuksia:

- puolisoilla on toistensa elatusvelvollisuus

- mahdollisuus yhteiseen sukunimeen koko perheelle

- on puolisonsa lähin omainen

- avioliittoon syntyviä lapsille ei tarvitse tehdä isyystutkintaa ja huoltajuussopimuksia

- kuolemantapauksessa lesken oikeus pitää hallussaan asunto irtaimistoineen, oikeus tasinkoon, lesken asuminen kuolinpesän asunnossa pienentää lasten perintöveroa, mikäli avioliitto on lapseton, leski perii puolisonsa ja lesken periessä perintövero on ykkösveroluokkaa

- leskeneläke

- myös erotapauksessa puoliso ei voi jäädä niin tyhjän päälle kuin ei-avioliittotapauksessa voisi jäädä

- viranomaisasiointi on sujuvampaa esim. työlupa- ja viisumiasioissa, jos ollaan esimerkiksi muuttamassa ulkomaille

Tunteiden mukaan elämisen tärkeyttä painottavat tyypit ovat sitä mieltä, että opiskelu - työpaikka - asunto - naimisiin - poika - tyttö - kultainen noutaja - farmarivolvo - rivari - kesämökki - kuvio on ahdistava, tylsä ja väärä, vaikka se onkin monen valinta. On uskallettava heittäytyä ja elää hetkessä ja tehdä rakkauslapsia vaikka viiden eri miehen kanssa, jos siltä ikinä tuntuu...

Kumpikin kuulostaa vähän ankealta, joskin ehkä jälkimmäisessä on sitten kuitenkin hieman enemmän asennetta.

avioliiton vaikutuksia:

- puolisoilla on toistensa elatusvelvollisuus

- mahdollisuus yhteiseen sukunimeen koko perheelle

- on puolisonsa lähin omainen

- avioliittoon syntyviä lapsille ei tarvitse tehdä isyystutkintaa ja huoltajuussopimuksia

- kuolemantapauksessa lesken oikeus pitää hallussaan asunto irtaimistoineen, oikeus tasinkoon, lesken asuminen kuolinpesän asunnossa pienentää lasten perintöveroa, mikäli avioliitto on lapseton, leski perii puolisonsa ja lesken periessä perintövero on ykkösveroluokkaa

- leskeneläke

- myös erotapauksessa puoliso ei voi jäädä niin tyhjän päälle kuin ei-avioliittotapauksessa voisi jäädä

- viranomaisasiointi on sujuvampaa esim. työlupa- ja viisumiasioissa, jos ollaan esimerkiksi muuttamassa ulkomaille

Elatusvelvollisuus ? Mitä v*ttua :) Eli avoliitossako ei ollakkaan perhe, mutta avioliitto pakottaa siihen lailla. Eiköhän sellanen avioliitto, jossa pitää toinen oikein pakottaa tuohon eroa kuitenkin heti. Eli ei avioliitto siihen siis oikeasti vaikuta

Yhteinen sukunimi ei ainakaan omalla kohdalla päde, koska meillä pidetään omat sukunimet naimisiinkin jos mennään.

Isyyden todistaminen oli 10min homma ekalla lapsella ja alle 5min toisen lapsen kohdalla, kun oli jo paperit ja tiedot virastossa valmiina kun nimi paperiin laitettiin

Olen avopuolisoni lähin omainen kaikissa papereissa ja tilanteissa ainakin toistaiseksi ollut muutenkin. En ainakaan keksi tilannetta jossa joku laki tai asetus kumoaisi sen ilmoitetun lähimmän omaisen tiedot :) En toki tiedä jos toinen kuolisi ulkomailla, menisikö soitto ensin konsulaatista minulle vai puolison äidille, mutta triviaalia sekin.

Kuolemantapauksessa avopuoliso on samassa asemassa kuin leski, jos ja kun on yhteinen lapsi. Toki lapsettomille pariskunnille varmaan hyvä pointti.

Leskeneläke täällä jo kumottiinkin pariin otteeseen, eli jotain satasia 6kk ajan ja sitten ei mitään. Ellei satu olemaan tuloton ja eloton (miten se on edes mahdollista suomessa, sillä jos ei oikeasti tee yhtään mitään koskaan, niin sitten saa sossusta tukea melkein tuon leskeneläkkeen verran...

Tuosta viranomaisasioinnista en osakkaan sanoa mitään, kun ei ole koko perheenä tullut ulkomailla työskenneltyä.

Mutta jatkakaa syiden laittamista, niin ehditään vielä maistraatti vaikka 11.11.11 päivämäärälle varata, jos jotain oleellisia syitä tulee esiin.

Nimenomaan lapsia jo hankkineiden suusta kuulee usein kommentteja, että haluavat vielä miettiä naimisiinmenoa, koska se on niin iso sitoumus tai että eivät mene naimisiin, koska puoliso ei ole siihen valmis. Siis vaikka on jo lapsia. Eikö tuollaiseen tilanteeseen ole aika kevytmielistä tehdä lapsia? Ensinhän pitäisi olla varma halusta sitoutua loppuelämäkseen ja sitten vasta tehdä lapset.

No enpä ole kyllä koskaan kuullut tuollaista kenenkään suusta. Harvinaisen naiivia porukkaa taidat sitten tuntea.

Ja mikä ihmeen "iso sitoumus" se avioliitto on? Sen jos joku osaisi vielä perustella. Avioero on ihan laillinen ja sosiaalisesti hyväksytty asia, eli naimisiin menohan ei oikeasti sido ihmistä MIHINKÄÄN sen enempää kuin avoliitto.

Jos tarkkoja ollaan, niin edes lapsi ei sido kehenkään muuhun kuin siihen lapseen. Eli lapsen hankkiminenkaan ei ole mikään todiste pariskunnan keskinäisestä sitoumuksesta - eikä sen tietysti pidä ollakaan. Lapsi on täysikäinen 18-vuotiaana, eli periaatteessa pariskunnan ei edes tarvitse sitoutua toisiinsa loppuiäkseen (ja toki erota voi aiemminkin).

Silti moni varmasti kokee, että lapsi on isompi ja sitovampi asia kuin joku avioliitto - ja vaikka lapsen myötä sitoutuukin ensisijaisesti siihen lapseen, moni varmasti kokee lapsen olevan myös pariskuntana sitovampi kuin siviilisääty tai yhteinen asunto.

Loppujen lopuksi ainoa asia, mikä aikuisia ihmisiä sitoo pariskuntana toisiinsa on keskinäinen rakkaus, kumppanuus ja halu olla yhdessä. Niitä on ulkopuolisen vähän vaikea mitata tai määritellä, joten mitä jos annettaisiin ihmisten itsensä päättää, miten sen tekevät. Eri ihmisille kun eri asiat ovat keinoja osoittaa sitä sitoumustaan ja rakkauttaan.

Ja nimenomaan siksihän ihmiset haluavat miettiä naimisiinmenoa pitkään ja kunnolla, koska se ei ole mikään pikkujuttu eikä mikään paperinpala, vaan vakava koko loppuelämäksi tarkoitettu sitoumus. Eniten siinä painaa se henkinen puoli, vaikka ne juridiset asiatkin tulee siinä sivussa.

Jaa - ei avioliitto nykymaailmassa tarkoita mitään loppuelämän sitoumusta, vaan pikemminkin juridista sopimusta "toistaiseksi". Se, mitä se ihmiselle henkisesti merkitsee, on eri asia - mutta yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että kaikille se ei merkitse henkisesti mitään, tai sitten merkitsee hyvin vähän.

Ja on surullista, jos pariskunnalla sitoutumisen syynä on vain lapsi, mutta pariskunta on epävarma keskinäisestä rakkaudestaan. Sitten ovat vain sen lapsen takia yhdessä.

Se onkin aika surullista, nykyisinkin sitä vielä tapahtuu - niin avo- kuin avioliitossakin.

Joten ei lapsi välttämättä ole osoitus parin keskinäisestä rakkaudesta ja sitoutuneisuudesta. Onhan kaikenmaailman häntäheikeillä lapsia siellä sun täällä.

Niinpä - eikä avioliittokaan ole mikään osoitus parin keskinäisestä rakkaudesta. Onhan niitä kaikenmaailman väkivaltaisia, onnettomia ja rakkaudettomia sekä pystyynkuolleita avioliittoja siellä sun täällä.

Olisikohan elämä mukavampaa, jos ei olisi koko ajan tarvetta jollain lailla osoittaa MUILLE sitä keskinäistä rakkautta?

Miten tää ketju on tällaista ihme jankkaamista??

Ap kai nimen omaan pohti nuorten kiirettä hommata vauva heti suhteen alkuun: miksei voi oottaa että menee naimisiin ja sitten miettiä lapsia.



Ketjusta tuli pelkkä avoliiton puolustamis ja avioitumisen parjaamis -ketju...taas.

miksi naimattomat tarvitsisivat aina VAIN järkisyitä, kun kyselevät että miksi "tarvitsisi" mennä naimisiin?



Ensinnäkin, ei naimisiin "tarvitse" mennä, vaan naimisiin mennään rakkaudesta ja omasta vapaasta halusta ja tahdosta sitoutua koko loppuelämän kestävään avioliittoon. Siinä sivussa toki tulee myös ne juridiset seikat, mutta pääsyy avioliittoon on AINA rakkaus.



Miksi susiparit eivät voi mennä pelkästä rakkaudesta naimisiin, vaan AINA pitäisi olla liuta juridisia hyötyjä mennä naimisiin? Sitten jos joku avioliittolainen neuvoo mitä juridisia hyötyjä avioliitossa tulee vastaten näin naimattomien kysymykseen avioliiton hyödyistä, niin naimattomat yrittää heti vääristellä, että ai hyötyjen perässäkö sitä naimisiin on menty. Vaikka pelkästään itse ovat niiden hyötyjen perään, kun pelkkä rakkaus ei riitä tai puolison suostutteluun naimisiinmenoon tarvitsee niitä juridisia näkökulmia.

avioliiton vaikutuksia:

- puolisoilla on toistensa elatusvelvollisuus

- mahdollisuus yhteiseen sukunimeen koko perheelle

elatusvelvollisuuteen sellainen asia, että avioliitto ei todellakaan muuta tilannetta. Myös avoparit katsotaan toisiinsa nähden elatusvelvollisiksi, myös tilanteessa, joissa he eivät haluaisi (esim. jos on kyse vaikka kahdesta opiskelevasta nuoresta, joilla on täysin erilliset rahat).

Toisaalta tätä elatuksen määrää ei ole määritelty missään, eli jos kumppani ei anna toiselle riittävästi rahaa tai sitä "elatusta", ei toinen voi oikeastaan karhuta sitä mitään kautta. Tällaista ongelmaa kai harvemmin tulee, mutta siis tuo elatusvelvollisuushan ei vielä itsessään takaa yhtään mitään - paitsi sen, että jos ei kumppanilta saa tarpeeksi rahaa, ei voi myöskään hakea kompensointia vaikkapa sosiaalitoimistosta.

Ja mitä tulee yhteiseen sukunimeen - sehän on tavoiteltava asia vain silloin, jos ihmiset haluavat yhteisen nimen. Monille, varsinkaan avopareille, asia ei varmaankaan ole tärkeä, koska eivät kerran tavoittele sitä.

miksi naimattomat tarvitsisivat aina VAIN järkisyitä, kun kyselevät että miksi "tarvitsisi" mennä naimisiin?

jos ei avioliittoinstituutio merkitse mitään tunne- tai moraalitasolla, eikä ole uskonnollistakaan syytä mennä naimisiin.

Ensinnäkin, ei naimisiin "tarvitse" mennä, vaan naimisiin mennään rakkaudesta ja omasta vapaasta halusta ja tahdosta sitoutua koko loppuelämän kestävään avioliittoon. Siinä sivussa toki tulee myös ne juridiset seikat, mutta pääsyy avioliittoon on AINA rakkaus.

No ehkä juuri tämän vuoksi kaikki eivät sitten mene naimisiin - koska on erilaisia tapoja elää sitä rakkautta, ja kaikille se tapa ei ole avioliitto. Onko vaikea ymmärtää, että nykyisin avioliitto instituutiona ei monellekaan ole enää synonyymi rakkaudelle ja sitoutumiselle? Koska enää ei tosiaankaan ole "pakko" mennä naimisiin, moni kokee, että voi elää toisen kanssa muutenkin.

Miksi susiparit eivät voi mennä pelkästä rakkaudesta naimisiin, vaan AINA pitäisi olla liuta juridisia hyötyjä mennä naimisiin? Sitten jos joku avioliittolainen neuvoo mitä juridisia hyötyjä avioliitossa tulee vastaten näin naimattomien kysymykseen avioliiton hyödyistä, niin naimattomat yrittää heti vääristellä, että ai hyötyjen perässäkö sitä naimisiin on menty. Vaikka pelkästään itse ovat niiden hyötyjen perään, kun pelkkä rakkaus ei riitä tai puolison suostutteluun naimisiinmenoon tarvitsee niitä juridisia näkökulmia.

Niin niin niin. Oletko yleensäkin sitä koulukuntaa, että kaikilla on tai pitäisi olla täsmälleen samat mielipiteet ja täsmälleen sama elämäntyyli, aj ettei kukaan voi oikesti haluta tehdä mitään eri lailla kuin vaikkapa sinä itse?

Ensinnäkin, ei naimisiin "tarvitse" mennä, vaan naimisiin mennään rakkaudesta ja omasta vapaasta halusta ja tahdosta sitoutua koko loppuelämän kestävään avioliittoon. Siinä sivussa toki tulee myös ne juridiset seikat, mutta pääsyy avioliittoon on AINA rakkaus.

No jos poistetaan ne juriset seikat, ei se eroa avoliitosta.

Avoliittoon mennään rakkaudesta ja omasta vapaasta halusta ja tahdosta sitoutua koko loppuelämän kestävään liittoon. Noin niinkuin esimerkiksi :)

Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin? Tuntuu, että lasten hankinta on ihan pikku juttu avioliiton rinnalla, kun tosiasiahan on, että kyllä siittä puolisosta pääsee tarvittaessa helpommin eroon kuin lapsesta..

Entäpä sitten 3 lasta, 17 vuotta yhdessä, eikä tietoakaan naimisiin menosta :DDD

- kuolemantapauksessa lesken oikeus pitää hallussaan asunto irtaimistoineen, oikeus tasinkoon, lesken asuminen kuolinpesän asunnossa pienentää lasten perintöveroa, mikäli avioliitto on lapseton, leski perii puolisonsa ja lesken periessä perintövero on ykkösveroluokkaa

muuttamassa ulkomaille

Kuolemantapauksessa avopuoliso on samassa asemassa kuin leski, jos ja kun on yhteinen lapsi. Toki lapsettomille pariskunnille varmaan hyvä pointti.

Avoleski ei ole samassa asenmassa aviolesken kanssa.

Jos on tehty keskinäinen testamentti, ja avoleski perii kuolleen puolison, perintövero on suurempi avopuolisolla, koska hänet katsotaan lain mukaan vieraaksi ihmiseksi.

Miten tää ketju on tällaista ihme jankkaamista??

Ap kai nimen omaan pohti nuorten kiirettä hommata vauva heti suhteen alkuun: miksei voi oottaa että menee naimisiin ja sitten miettiä lapsia.

Ketjusta tuli pelkkä avoliiton puolustamis ja avioitumisen parjaamis -ketju...taas.

ap nimenomaan aloitusviestissään ihmetteli, miksi ihmiset tekevät lapsia olematta naimisissa: "Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin?"

Ja sitten jossain vaiheessa ilmeisesti aiemmista ketjuista tutut pohdiskelijat alkoivat kirjoitella noita "rakastunut menee aina naimisiin" -viisauksiaan. Avioliittoa ei muistaakseni kukaan ole parjannut lainkaan.

Avoleski ei ole samassa asenmassa aviolesken kanssa.

Jos on tehty keskinäinen testamentti, ja avoleski perii kuolleen puolison, perintövero on suurempi avopuolisolla, koska hänet katsotaan lain mukaan vieraaksi ihmiseksi.

Tässä ketjussa on jo kerrattu nämä verotusasiat. Jos avoparilla on tai on ollut yhteinen lapsi tai he ovat olleet aiemmin keskenään naimisissa, on perintövero sama kuin aviopuolisolla.

Ja itse asiassa avopuolisoitahan ei katsota laissakaan toisilleen "vieraiksi" ihmisiksi. Ilmeisesti osa teistä käyttää tarkoituksella tällaisia sanoja korostaakseen avioliittoa ainoa oikeana parisuhteen muotona ja esittääkseen avoliiton jonkinlaisena kahden tuntemattoman ihmisen kommuuniasumisena. Avopuolisoillahan on lain mukaan myös keskenään elatusvelvollisuus - myös toistensa lapsiin - eli ei heitä laissakaan kovin vieraiksi katsota.

miksi avioliittoa jotkut pitävät edelleen niin pyhänä lehmänä, vaikka kaikki tietävät, että siitä on todella helppo päästä eroon eikä se todellisuudessa merkitse yhtään mitään sen kannalta, onko pariskunta ikuisesti yhdessä vai ei. Kyllä sen puolison joutuu avioliitossakin valitsemaan uudelleen joka päivä, ja puoliso sinut. Kuten olemme huomanneet, hyvin monet jättävät valitsematta ja avioeroja on paljon. Ainoa mikä pitää vastentahtoisen parin yhdessä on yhteiset lapset, avioliitolla ei ole todellisuudessa mitään virkaa. Toki silloin jos toinen on upporikas ja toinen köyhä ja on avioehto niin köyhä varmaan haluaa roikkua huonossakin liitossa. Jos pitää avioliittoa oman rakkautensa symbolina, niin se on tärkeä, mutta voihan sitä symboloida rakkautensa ihan miten itse haluaa, vaikka ostamalla toisen oman rakkausvuohen. Siltikään se symbolikaan ei pidä pariskuntia yhdessä, avioon mennään vain yhtenä päivänä ja se tahtominen voi muuttua vuoden päästä ei-tahtomiseksi ja silloin avioliiton status ei todellakaan pidättele jäämään suhteeseen.

Kyllä sen puolison joutuu avioliitossakin valitsemaan uudelleen joka päivä, ja puoliso sinut. Kuten olemme huomanneet, hyvin monet jättävät valitsematta ja avioeroja on paljon. Ainoa mikä pitää vastentahtoisen parin yhdessä on yhteiset lapset, avioliitolla ei ole todellisuudessa mitään virkaa. Toki silloin jos toinen on upporikas ja toinen köyhä ja on avioehto niin köyhä varmaan haluaa roikkua huonossakin liitossa. Jos pitää avioliittoa oman rakkautensa symbolina, niin se on tärkeä, mutta voihan sitä symboloida rakkautensa ihan miten itse haluaa, vaikka ostamalla toisen oman rakkausvuohen. Siltikään se symbolikaan ei pidä pariskuntia yhdessä, avioon mennään vain yhtenä päivänä ja se tahtominen voi muuttua vuoden päästä ei-tahtomiseksi ja silloin avioliiton status ei todellakaan pidättele jäämään suhteeseen.

minä kyllä kannatan pitkiä suhteita, ja olisi kiva olla jonkun miehen kanssa monta vuosikymmentä, mutta valitettavasti ei ole mitään asiaa, joka takaisi, että pari on ikuisesti yhdessä, muu kuin molempien tahto. Vihkikaavassa toki kysytään, että tahdotko, mutta todellakin vain yhtenä päivänä ja jos mieli myöhemmin muuttuu, niin se yhden päivän lupaus ei kauheasti auta, koska kaikki tietävät, että avioerosta ei joudu helvettiin tai työleirille. Avioliitto ei siis ainakaan minulle merkitse mitään. Eri juttu, jos itse kovasti haluaisin naimisiin, ja mies ei sen vuoksi, ettei ole varma suhteestamme, silloin toki naimisiin menemättömyys symboloisi suhteen epävakautta, mutta suhde voi muuttua epävakaaksi sen hääpäivän jälkeenkin.

kyllä siinä "tahdotko?" kysymyksessä ja "tahdon" vastauksessa tarkoitetaan, että tahtoo koko loppuelämän ajan myötä- ja vastoinkäymisissä. Aviopari uskoo, että heidän tahtonsa ja rakkautensa kestää koko loppuelämän ajan ja siksi he ovat valmiita sanomaan toisilleen julkisesti tahdon. Jos eivät uskoisi, niin eivät taatusti menisi naimisiin, vaan joko jahkaisivat susiparina päivä kerrallaan tai eroaisivat.



Susiparit näyttävät ajattelevan pessimistisesti, että mitä sitä menemään naimisiin, kun kuitenkin tulee avioero. He eivät siis usko, että heidän avioliittonsa voisi kuulua niiden kestävien avioliittojen joukkoon? Miten he uskaltavat sitten olla avoliitossa, kun siinä tapahtuu paljon todennäköisemmin ero?



Ja joku kirjoitti, että ulkopuolistenko takia pitäisi mennä naimisiin? No, kyllä siinä avioliitossa ihan vain siihen omaan puolisoon sitoudutaan eikä kehenkään ulkopuoliseen, joten aika säälittävää yrittää mollata avioliittoa tuollaisella väitteellä. No, happamat pihlajanmarjathan tiedetään, mutta onneksi ei tarvitse itse niitä maistella.

kyllä siinä "tahdotko?" kysymyksessä ja "tahdon" vastauksessa tarkoitetaan, että tahtoo koko loppuelämän ajan myötä- ja vastoinkäymisissä. Aviopari uskoo, että heidän tahtonsa ja rakkautensa kestää koko loppuelämän ajan ja siksi he ovat valmiita sanomaan toisilleen julkisesti tahdon. Jos eivät uskoisi, niin eivät taatusti menisi naimisiin, vaan joko jahkaisivat susiparina päivä kerrallaan tai eroaisivat.

Tämä siirtymäriitti ja perinne ei kuitenkaan kaikille pariskunnille ole mitenkään olennainen osa rakkauden osoittamista. Ja kun itse en koe tuota mitenkään omaksi tavakseni ilmentää sitoutumista tai rakkautta, niin kysynkin nyt ihan uteliaisuuttani, että mikä juuri tuossa rituaalissa viehättää? Siis siinä, että "sanoo julkisesti tahdon"?

Luulet(te)ko, että samat avioparit uskoisivat suhteensa kestävän ikuisesti, vaikka tuo rituaali jäisi syystä tai toisesta tekemättä? Vai tuntuisiko koko suhde vaillinaiselta niin kauan, kunnes on "sanonut julkisesti tahdon" kirkossa tai maistraatissa? Eli riittäisikö oma halu olla yhdessä, molemminpuolinen rakkaus ja tahto sitoutua - vai tarvitaanko siihen vielä jotain muutakin?

En tarkoita, etteikö perinteitä saisi jatkaa. Perinteet ja riitit rituaaleineen ovat eri ihmisille eri lailla tärkeitä. Ihmettelen vain sitä, miksi joidenkin on niin vaikea käsittää, että joku toinen ihminen haluaisi elämässä eri asioita ja että kaikki perinteet eivät viehätä kaikkia.

Ihmettelen myös, onko täällä vauva-palstalla kovinkin vanhoja ihmisiä? Termi "susipari" on nimittäin aika vanhentunut, eivätkä sitä taida enää käyttää kuin 40-luvulla syntyneet ja sitä vanhemmat, elleivät sitten jotkut äärikonservatiiviset lahkolaiset.

Susiparit näyttävät ajattelevan pessimistisesti, että mitä sitä menemään naimisiin, kun kuitenkin tulee avioero. He eivät siis usko, että heidän avioliittonsa voisi kuulua niiden kestävien avioliittojen joukkoon? Miten he uskaltavat sitten olla avoliitossa, kun siinä tapahtuu paljon todennäköisemmin ero?

Tämä on sinun tulkintaasi, mutta varmaankin osaat kertoa, missä viestissä annetaan ymmärtää näin? Päinvastoin, täällähän on kirjoiteltu ihan päinvastaista, eli pikemminkin ihmiset ajattelevat, että "miksi mennä naimisiin, kun yhdessä voi elää muutenkin". Ja ehkä he ymmärtävät, että mikään siviilisääty ei lisää suhteen onnistumisen mahdollisuutta, vaan kyllä se suhde kestää tai katkeaa ihan muista syistä.

Yhtä lailla voisi väittää, että naimisiin mennään sen vuoksi, että muuten ei uskota suhteen ja rakkauden kestävyyteen.

Ja joku kirjoitti, että ulkopuolistenko takia pitäisi mennä naimisiin? No, kyllä siinä avioliitossa ihan vain siihen omaan puolisoon sitoudutaan eikä kehenkään ulkopuoliseen, joten aika säälittävää yrittää mollata avioliittoa tuollaisella väitteellä. No, happamat pihlajanmarjathan tiedetään, mutta onneksi ei tarvitse itse niitä maistella.

Niin niin, ja pihlajia kasvaa aina vain naapurin tontilla.

miksi toisten päätökset ottavat sua pannuun?



Asioita voi elämässä tehdä erilailla, sinun tapa ei välttämättä ole se ainoa ja oikea.



Meillä ainakin lapset nautti suunnattomasti kun saivat olla häissämme ja kahdella isommalla oli kirkossa pieni rooli.



Kannattaa varmaan keskittyä siihen omaan elämäänsä, eikä miettiä muiden touhuja.

Tottakai avioparit uskovat, että heidän suhde kestäisi ilmankin avioitumista. Mutta miksi jättäisivät avioitumatta, koska ovat tunteistaan ja suhteestaan niin varmoja ja koska heille se avioliitto on suurin rakkauden osoitus. Se on niin suuri ja valtava se rakkauden tunne ja halu sitoutua avioliittoon ja se tunne siinä kun sanotaan "tahdon", että sitä on vaikea edes sanoin kuvailla ja vaikeaa sellaisten ymmärtää, jotka eivät sitä tunnetta ole kokeneet.



Ja avioliitto on kyllä yhä nyky-yhteiskunnassakin arvossaan ja kautta aikojen ihmiset ovat ajatelleet että ne jotka ovat tosissaan yhdessä, menevät myös naimisiin. Kyllä yhä suuri osa ihmisistä ajattelee noin, vaikka eivät toki päin naamaa mene toisten naimattomuutta ihmettelemään.



Taitaa ainoastaan ne naimattomat, jotka eivät pääse naimisiin tai sitoutumiskammoiset, väittää avioliittoa vanhentuneeksi instituutioksi. Niinhän se usein menee, että mitä ei voi saada, sen arvoa pitää yrittää alentaa jopa itselleen ja muille valehtelemalla ja samalla sydän itkee salaa.