Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi "viipeellä " on parempaa suomea kuin "viiveellä"?
20.02.2011 |
ja mistä ihmeestä tuo p-kirjain siihen tulee? nyt nelikymppisenä vasta ekaa kertaa kuulin tuollaisen muodon ja ajattelin että onko se kenties joku vanhahtavasta suomen kielestä tuleva muoto, mutta ilmeisesti ei?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2011 klo 09:22"]Tarvittaessa voidaan viive-sana korvata sanalla ”viivästys”. Se on pitempi, mutta se on ymmärrettävämpi, ja kaikki ovat samaa mieltä sen taivutuksesta.
[/quote]
No ei voi. Merkitys on eri.Viive on asia joka (välttämätttä) viivyttää tapahtumaa, tai vaihtoehtoisesti siihen hukkaantunut aika. Viivästys taas on luonteeltaan satunnainen ja/tai yllättävä. Ts. viive on yleensä samalle tapahtumaketjulle lähes vakio, viivästys tapahtuu kun jotain yllättävää sattuu.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2011 klo 02:42"]
"Viipeellä" on 80-luvulla hetkellisesti lanseerattu muoto, jolle toimittajat nykyään naureskelevat. Oikea muoto on "viive" ja siten "viiveellä".
"Haveri"-sanaa en osaa selittää muuten kuin, että ruotsin sana kirjoitetaan tietysti yhdellä a:lla, mutta äännetään kahtena [haaverii], ja siitä on napattu suomeen väärä kirjoitusasu. Se on liian ällistyttävää typeryyttä. Oikea muoto on suomalaisittqain "haaveri".
(Olen ammatiltani toimittaja, isossa mediassa)
[/quote] Tekeekö paremman toimittajan, jos on isossa mediassa? Kun kerran se ISO piti mainita? Iltiksen toimittaja :D?
Sallikaa mun nauraa! Toimittajat eivät todellakaan ole suomen kielen asiantuntijoita. Päinvastoin: lehdissä näkee aivan kauheaa kieltä - myös isoissa lehdissä.
Yleiskielessä taidetaan käyttää haaveri. Nyt kävi haaveri.
haveri on laivan haaksirikko, haaveri on muu onnettomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleiskielessä taidetaan käyttää haaveri. Nyt kävi haaveri.
haveri on laivan haaksirikko, haaveri on muu onnettomuus. <a href="http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanath.html" alt="http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanath.html">http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanath.html</a>
Haveri on merivahinko, haaveri mikä tahansa tapaturma tai onnettomuus.
"Viipeellä" on 80-luvulla hetkellisesti lanseerattu muoto, jolle toimittajat nykyään naureskelevat. Oikea muoto on "viive" ja siten "viiveellä". "Haveri"-sanaa en osaa selittää muuten kuin, että ruotsin sana kirjoitetaan tietysti yhdellä a:lla, mutta äännetään kahtena [haaverii], ja siitä on napattu suomeen väärä kirjoitusasu. Se on liian ällistyttävää typeryyttä. Oikea muoto on suomalaisittqain "haaveri". (Olen ammatiltani toimittaja, isossa mediassa)
Tosin toimittajat ovat aivan erityisen tunnettuja tönkkökielestään. Onneksi sinä, ison median edustaja, olet poikkeus!
filosofian maisteri suomen kielen pääaineesta on samaa mieltä toimittajan kanssa. Ja olen käynyt kielikonsulttikoulun, joten tiedän jotain myös tönkkökielestä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taive - taipeen
viive - viipeen
Viive on johdettu sanasta viipyä, siksi se taivutetaan viipeen. Kumpikin kyllä nykyään käy.
Tuo kielen ammattilainen isosta mediasta on aikamoinen pelle.
Viiveen vai viipeen?
Kielihistoriallisen linjan mukaan tulee taivuttaa viive : viipeen, koska ”viive” on muodostettu sanan ”viipyä” pohjalta ja tässä sanassa on astevaihtelu. Taivutuksessa siis v vaihtelee p:n kanssa kuten esimerkiksi sanassa (polvi)taive : (polvi)taipeen tai sanassa leipä : leivän.
Kielenkäyttäjät eivät kuitenkaan ottaneet ajatusta omakseen, vaan sanaa alettiin taivuttaa ilman astevaihtelua viive : viiveen. Tähän vaikutti ensinnäkin se, ettei ajateltu sanan alkuperää.
Kielihistorialliselta kannalta sanan ”viive” kantasanaksi on ajateltava sana, jota ei (ainakaan nykykielessä ole) mutta joka kuuluu samaan sanaperheeseen kuin esimerkiksi ”viipyä”. Tarkemmin sanoen kyseessä on rekonstruoitu verbinvartalo viipä- : viivä-, josta ”viipyä” on johdettu passiivijohtimella -y-, ”viivästää” johtimella -stä- jne. Tämä ajatus on kuitenkin melko teoreettinen ja ontuvakin, sillä viipyä-tyyppisiä verbejä on useita muitakin eikä niille ole helppo osoittaa kantasanoja, vaikka niissä näyttäisikin olevan passiivijohdin -y- tai -u-, esimerkiksi ”uupua”, ”taipua”, ”vaipua”, ”voipua”. Niinpä ei olekaan ihme, että kielenkäyttäjät eivät kokeneet viive-sanaa viipyä-verbiin liittyväksi vaan itsenäiseksi sanaksi, joka taivutukseltaan rinnastuu sentapaisiin sanoihin kuin ”haave”.
Lisäksi lähes kaikki -ve-loppuiset sanat sattuvat olemaan sellaisia, ettei niissä ole astevaihtelua, esim. haave : haaveen, toive : toiveen. Kun sanasta tuli muoti-ilmiö, niin tällainen taivutus muodostui hyvin yleiseksi. Enemmistöperiaatteen mukaisesti on normia tällöin tarkistettava. Niin tehtiinkin, joskin lievästi: nykyisin molemmat taivutukset hyväksytään.
Entä ymmärrettävyysperiaate? Ei ole selvää, onko muotojen ”viipeen” ja ”viiveen” ymmärrettävyydellä muuta eroa kuin että toinen on yleisempi. Todennäköisesti kuitenkin harvinaisempi muoto on tässä tapauksessa oudompi, ehkä jopa sellainen, että osa ihmisistä ei lainkaan tunnista sitä. Mutta onko ylipäänsä syytä käyttää viive-sanaa? Sen ymmärrettävyys voi olla luultua huonompi. Kun sana on levinnyt tekniikan kielestä yleiskieleen, sen merkitys on muuttunut epämääräisemmäksi ja vaihtelevammaksi. Eri lukijat voivat ymmärtää sen eri tavoilla. Alkuperäisissä käyttöyhteyksissä ”viive” tarkoittaa usein tarkoituksellista viivästyttämistä taikka jotain teknisistä ilmiöistä johtuvaa viivästystä, yleensä sellaista, jonka kesto on tarkasti laskettavissa. Yleiskielessä taas se monesti tarkoittaa vain, että jonkin tekeminen kestää jonkin aikaa. Arvaako lukija oman kokemuksensa pohjalta oikein, mitä kirjoittaja oman kokemuksensa pohjalta viive-sanalla tarkoittaa?
Lähes aina viive-sana onkin korvattavissa jollakin vanhemmalla ja ymmärrettävämmällä ilmaisulla, ainakin ellei kyse ole tekniikan kielestä. Tarvittaessa voidaan viive-sana korvata sanalla ”viivästys”. Se on pitempi, mutta se on ymmärrettävämpi, ja kaikki ovat samaa mieltä sen taivutuksesta. Mutta yleensä koko lauseen uudelleenmuotoilu on vielä parempi vaihtoehto, jossa kerrotaan, mitä todella tapahtuu. Seuraavista esimerkeistä jälkimmäisessä viive-sanan käyttö aiheuttaa sen, että asiasisältö jää hämäräksi, joten kieliasua parannettaessa on tiedettävä todellinen asianlaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Viipeellä" on 80-luvulla hetkellisesti lanseerattu muoto, jolle toimittajat nykyään naureskelevat. Oikea muoto on "viive" ja siten "viiveellä". "Haveri"-sanaa en osaa selittää muuten kuin, että ruotsin sana kirjoitetaan tietysti yhdellä a:lla, mutta äännetään kahtena [haaverii], ja siitä on napattu suomeen väärä kirjoitusasu. Se on liian ällistyttävää typeryyttä. Oikea muoto on suomalaisittqain "haaveri". (Olen ammatiltani toimittaja, isossa mediassa)
toimittaja, että miksi lehdissä näkee nykyään ihan törkeen huonoa suomen kieltä? Lauserakenteet pielessä ja esim. tunti lyhennetään usen kirjaimella "t", vaikka oikeesti on "h". Onko toimittajina epäpäteviä työntekijöitä, vai onko kyse huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä?
"Viipeellä" on 80-luvulla hetkellisesti lanseerattu muoto, jolle toimittajat nykyään naureskelevat. Oikea muoto on "viive" ja siten "viiveellä".
(Olen ammatiltani toimittaja, isossa mediassa)
Onneksi me muut saamme myös nauraa toimittajille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taive - taipeen
viive - viipeenViive on johdettu sanasta viipyä, siksi se taivutetaan viipeen. Kumpikin kyllä nykyään käy.
Tuo kielen ammattilainen isosta mediasta on aikamoinen pelle.
tulee mieleen lahinna viipale... En ole onneksi sita koskaan aikaisemmin kuullut enka aio kayttaa vastaisuudessakaan. Suomen kieli tuntuu "kehittyvan" yha huonompaan suuntaan...
vaadittiin graduun ja vastaaviin teksteihin ehdottomasti se viipeellä. Ei oikein minun kielitajuuni iskenyt, mutta tuolla taive-viive-jutulla sitä minulle perusteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten , Hesarilla on oma "kielipoliisi", joka antaa ohjeita ja palautetta kielestä. Monilla muillakin isoilla mediataloilla on kielenhuollosta vastaavia henkilöitä, Auktoriteettinä Suomessa on kielilautakunta, joka antaa näitä suosituksiaan. Toki niistäkin poiketaan, eihän aina voi olla samaa mieltä.
on parempaa suomea. Olen myös termin viipeellä kuullut. Viivästyä - viiveellä, viipyä - viipeellä.
"Viipeellä" on 80-luvulla hetkellisesti lanseerattu muoto, jolle toimittajat nykyään naureskelevat. Oikea muoto on "viive" ja siten "viiveellä".
"Haveri"-sanaa en osaa selittää muuten kuin, että ruotsin sana kirjoitetaan tietysti yhdellä a:lla, mutta äännetään kahtena [haaverii], ja siitä on napattu suomeen väärä kirjoitusasu. Se on liian ällistyttävää typeryyttä. Oikea muoto on suomalaisittqain "haaveri".
(Olen ammatiltani toimittaja, isossa mediassa)
"Viipeellä" on 80-luvulla hetkellisesti lanseerattu muoto, jolle toimittajat nykyään naureskelevat. Oikea muoto on "viive" ja siten "viiveellä". "Haveri"-sanaa en osaa selittää muuten kuin, että ruotsin sana kirjoitetaan tietysti yhdellä a:lla, mutta äännetään kahtena [haaverii], ja siitä on napattu suomeen väärä kirjoitusasu. Se on liian ällistyttävää typeryyttä. Oikea muoto on suomalaisittqain "haaveri". (Olen ammatiltani toimittaja, isossa mediassa)
Tosin toimittajat ovat aivan erityisen tunnettuja tönkkökielestään. Onneksi sinä, ison median edustaja, olet poikkeus!
Alue: Aihe vapaa
Taas oli lehdessä otsikossa tuo sana, ja kyllä se ihmetyttää, kuulostaa niin väärältä. Jos kerran puhutaan jostain että joku viivästyy, eli on viivettä, niin miten ihmeessä voi laittaa että viipeellä...