Minä elän käytännössä parisuhteessa kahden miehen kanssa.
Toinen mies on puolisoni "virallisesti",meillä on yhteiset lainat ja kaksi yhteistä lasta. Toinen mies asuu kanssamme osan aikaa viikosta,rakastan kumpaakin miestä. Toinen mies osallistuu myös kodin yhteisiin kustannuksiin,lastenhoitoon ja hän pitää yhteistä asuntoamme kotinaan,vaikka osoitteensa on virallisesti muualla. Keväällä syntyy lapsi jonka isyydestä ei ole varmuutta,on 50% mahdollisuus kumpaankin suuntaan. Seksielämällämme en halua retostella,mutta mitään ei ole tapahtunut kenenkään tietämättä tai selän takana,mutta vietän aikaa myös molemman miehen kanssa kahdenkesken. Vietämme aikaa paljon keskenämme muutenkin ja koemme olevamme yhtä perhettä. Lapset kutsuvat puolisoani isäkseen ja näin onkin. Heille tämä toinen mies on kummisetä. Kolmannesta lapsesta tulee virallisesti minun ja puolisoni ja se sopii tälle toiselle miehelle. Meille sillä ei ole väliä kuka lapsen biologinen isä on,emmekä aijo sitä selvittää. Sukulaiset tai tutut eivät tiedä järjestelyistämme ja harvat ystävätkään.
Kommentit (72)
Onkin helvetin normaalia että äidillä on kaksi miestä! Lapsesi joutuvat maksamaan vielä kovaa hintaa teidän itsekkyydestänne viimeistään aikuisina ellei jo murrosiässä. Mietipä sitä!
Kun lapsi saa kavereita koulusta, pian kaverit kyselee "miksi teillä on äiti ja kaksi isää" ja voi alkaa kiusaaminen siitä.
Onkin helvetin normaalia että äidillä on kaksi miestä! Lapsesi joutuvat maksamaan vielä kovaa hintaa teidän itsekkyydestänne viimeistään aikuisina ellei jo murrosiässä. Mietipä sitä!
Kun lapsi saa kavereita koulusta, pian kaverit kyselee "miksi teillä on äiti ja kaksi isää" ja voi alkaa kiusaaminen siitä.
niinpä!
mutta kun se oma pillu on niin paljon tärkeempi!
tässä kertomuksessa lasten osuus.
Keitä he ovat?
Kirjoittajan subjekteja ovat hän itse ja miehet.
Mikä on lasten rooli?Uskon, että lapsista huolehditaan hyvin - tai siis perhemallista sinänsä ei sitä voi päätellä. Lähtökohtaisesti lapsia hoidetaan hyvin/kaltoinkohdellaan varmaan prosentuaalisesti samalla suhteella ihan kaikissa erilaisissa perhemalleissa. Eli epäilyni ei kohdistu suoraan lapsen kanssa olevaan vuorovaikutukseen.
Vaan nimen omaan lapsen osuuteen perhekuviossa, lapsen subjektiuteen/objektiksi roolittamiseen. Jokaisella on oikeus olla oman elämänsä subjekti, mutta toteutuuko se tässä.Mutta ensinnäkin tuo termi kummisetä, eikö sen tarkoituskin ole johtaa harhaan niin lapsia kuin muitakin sukulaisia? Miksei lapsella ole oikeus oikeaan kummisetään? Kummisedällä ei kuulu olla suhde äidin kanssa, silloin sen rooli muuttuu toiseksi.
Toiseksi, miksi lapset pannaan suvulta ja ystäviltä tämän salaisuuden kantajiksi? Haluatte salata suvulta systeemit. Mutta lapset kasvaa ja alkavat ymmärtää. Salaamalla kiedotte lapset salaisuuksiin. He esim. yllättävät jonkun petipuuhista, kuten lapset yllättävät "normiperheissäkin". He kyllä tajuavat kulttuurimme systeemit ja perheenne valheen, vaikka sitä ei ääneen lausuta eikä lapsia manipuloida valehtelemaan. Lapset joutuvat kantamaan tässä aikuisten seksisuhteista raskaampaa taakkaa kuin heidän kuuluisi, koska tuo salaaminen kuitenkin tuntuu perheen ilmapiirissä. Lapsille langetetaan tarina kummisedästä, joka ei ole totuus. (vaikka hän papereissa olisikin kummi, hän ei ole oikea kummisetä)Suosittelen lämpimästi lukemaan tutkimusteoksia Perhesalaisuuksista ja niiden vaikutuksista lapseen. Ja ihan oikeasti laittamaan mietintään, mitä haluatte lapsillenne.
Lapsenne joutuvat kantamaan perhesalaisuudestanne johtuvaa taakkaa pitkälle aikuisuuteen! Kannattaa lukea Tommy Hellstenin kirja "Virtahepo olohuoneessa". Siinä kerrotaan millä tavalla häiriintyneissä perheissä kasvaneet lapset traumatisoituvat.
Äiti ja äidin sisko. Tiedettävästi harrastivat seksiä yhdessä. Myöhemmin isä kuoli syöpään.
Onhan näitä ollut. Eikös moni taiteilijakin tehnyt sitä vaimonsa siskon kanssa. Nyt naiset saavat tehdä saman. Se on ihan ok. Ei rakkautta voi määritellä Raamatun raamien mukaan. Lisäksi parempaa seksiähän se on että saa samalla kakkoseen, kun oma rakas on ykkösessä.
joihin lapset vasten tahtoaan kiedotaan jo ennen kouluikää (koska lapset tajuavat kuvion takuulla, vaikka eivät sitä ymmärräkään). Miksi ihmeessä äidillä ei voi olla ihan rehellistä poikaystävää, jota tapailee miehen asunnolla? Miksi se koti ei voi olla isän, äidin ja lasten koti? Miksi ei selitetä, että aikuisilla voi olla erilaisia suhteita muihin miehiin ja naisiin eikä se silti vähennä vanhempien rakkautta lapsiinsa? Miksi ei selvitetä, onko uusi lapsi poikaystävän vai isän ja kerrota sitä lapsille avoimesti? Miksi ylipäätään, ap, et kykene tekemään päätöstä miesten välillä niin kuin yleensä tehdään? Minäkin näen kahden miehen pitämisen silkkana itsekkyytenä. Toimii se noinkin teille aikuisille, kun vain jaksatte yrittää, mutta kysehän on vain sinun mukavuudenhalustasi. Kysypä joskus mieheltäsi, olisiko hän valmis elämään ilman tätä ylimääräistä miestä elämässänne? Kysypä joskus kummisedältä, olisiko hän valmis elämään sinun kanssasi ilman miestäsi. Veikkaanpa, että molemmat olisivat jopa innokkaan halukkaita tällaiseen järjestelyyn. Lopputuloksena siis koko homma on vain sinun mukavuudenhaluasi etkä ajattele asiassa ketään muuta.
Mutta siis, jos haluat(te) jatkaa noin, suosittelisin täydellistä avoimuutta kaikille - ainakin lapsille. Jos jokin perhemuodossanne pakottaa teidät pitämään sen salaisuutena, on se yksiselitteisesti silloin väärin ja se pitää lopettaa. Luultavasti perustelette salaamista sillä, että lapset joutuisivat kiusatuiksi, mutta enemmän lapsia hämmentää se, että he joutuvat itsekseen selviämään kaveriperheiden ja oman perheensä vertailusta ja tekemään päätelmänsä yksin ilman aikuisen tukea ja apua, ja lisäksi salaamaan asiaa edelleen. Kun jokin asia on luonnollinen osa perhettänne, eivät lapset sitä osaa hävetä ja osaavat sen myös kavereilleen normaalisti selittää. Salaisuuksista kasvaa vain niitä mörköjä ja pohjaa sille kiusaamiselle.
Minäkin katsoin sen. Homma meni hyvin siihen asti, kunnes aloi odottaa uutta vauvaa rakastajasi kanssa.
miksi ei tämäkin toimisi.. Toisn voisin kuvitella että tekisitte asiasta lapsille helpomman jos olisistte avoimesti tälläinen perhe. Silloin ei tulisi tätä, että lapset joutuvat salailemaan.
noita lainaamiani linkkejä perhesalaisuudesta.
(en muista numeroani, mutta puhuin subjektina olosta ja panin kaksi artikkelia)
Kun otit asian puheeksi, oletan, että halusit peilata ja jakaa tuntemuksiasi. Nyt minä puolestaan haluaisin peilin peiliä :)
(näin vaivaa asiasi eteen)
en ole meinannut keritä lukemaan näitä kaikkia,vastaan lyhyesti joihinkin ja myöhemmin lisää kun kerkiän.
Miehet ovat lapsuudenystäviä keskenään. Heillä ei ole varsinaista seksisuhdetta keskenään,voivat hyväillä toisiaan mutteivat esimerkiksi harrasta keskenään suuseksiä tai anaalia. Puolisolle tämä kuvio sopii mainiosti,kaikki on aikoinaan lähtenyt hänen aloitteestaan,hänestä on kiihottavaa nähdä minut harrastamassa seksiä toisen miehen kanssa. Puolisollani ei ole muita suhteita,toisella miehellä silloin tällöin yhden illan juttuja,mikä ei minua häiritse. Olemme myös keskustelleet avoimesti puolisoni kanssa siitä,että ehkä hän haluaa joskus harrastaa seksiä toisen naisen kanssa. Toistaiseksi puoliso ei tunne siihen tarvetta. Hänellä on jonkin verran enemmän ikää kuin minulla ja enemmän seksihistoriaakin.
Meillä halaillaan ja "pussaillaan" paljon enkä yritä piilottaa kiintymystäni kumpaankaan mieheen kotioloissa,julkisesti kuherteleminen ei minusta luontevalta tuntuisikaan. Tuntuu vain helpommalta,sillä vaikka tämä asia meille sopii ja on meille ok,ei ole jaksamusta alkaa asiaa muille selittämään. Jos joku kysyisi suoraan,myöntäisin. En itsekkään varmaan asiaa ymmärtäisi jos kyseessä olisi joku muu kuin perhe.
Meidän lapsemme ovat monessa kohtaa etuoikeutetumpia kuin muut lapset,sillä arjesta vastaa kolme aikuista ihmistä ja minulla on mahdollisuus hoitaa lapset kotona. Lapset ovat reippaita ja onnellisiä ja varmasti heistä on huolehdittu. Jos kokisin että lapset tästä jotenkin kärsisivät,asiat olisivat varmasti toisin.
Tämä tuntuu ihanalta,hyvältä ja turvalliselta nyt,enkä muuta voisi toivoa. En kuitenkaan voi tietää kestääkö tämä,mutta sitä ei voi tietää muissakaan suhteissa.
En ole ollut mukana missään dokumentissa.
Asuntolainaa lyhennän puolisoni kanssa. Miehillä on yhdessä ostettu kesämökki,moottorikelkka,mönkijä ja muuta irtaimistoa. Tässä ei ole tarkoitus kenenkään hyötyä kenestäkään taloudellisesti.
Molemmat miehet rakastavat minua ja minä rakastan heitä. Keskenään miehet ovat läheisiä ja välittävät toisistaan,kumpikaan ei ole mustasukkainen. Meillä ei tarvitse riidellä kodin askareista eikä rahasta.
Harrastamme seksiä yhä kolmisin,että minä kahden molemman meihen kanssa. Seksi ei ole tässä nyt kuitenkaan se tärkein asia tässä vaiheessa enää,kun suhdetta tälläisenaan on jatkunut 6 vuotta. Läheisyys ja luottamus on tärkeintä meilläkin.
Uskon vilpittömästi että lapset ovat onnellisia. Toisilla lapsilla ei oel vanhempia ollenkaan,toislla yksi tai kaksi isää tai äitiä. Meillä on näin.
Lasten ei tarvitse varjella mitään salaisuutta. Vanhempia muutenkin erillaisia ja lapset häpeävät toisinaan ihan "normaaleja" vanhempiakin. Jos ja kun lapset esittävät kysymyksiä aiheesta,heille vastataan kuten kaikkiin muihinkin kysymyksiin,iän ja ymmärryksen mukaan.
Ei tätä toista miestä meillä kummisedäksi puhutella,vaan ihan nimeltä. Mutta hän on kyllä siis poikiemme kummisetä.
Huhhuh! Ihan mukava kun jotkut ovat vaivautuneet ajattelemaan asiaa,eivätkä vain tuomitsemaan!
Tai siis olla asiasta eri mieltä kuin sinä ap.
Minä luin kyllä tekstisi ajatuksella ja koitin kuvitella tilannetta, mutta en hyvällä tahdollanikaan voi muuta sanoa kuin että ihmettelen suuresti miten pitkälle joidenkin ihmisten itsekkyys voi mennä. Ilman että he sitä mitenkään edes tiedostavat.
Mutta toivon lapsillenne kaikkea hyvää ja että heistä kasvaa kuitenkin normaalit, ja myös henkisesti tasapainoiset ja terveet lapset, jotka kykenevät aikuisiällään myös sitoutumaan puolisoonsa, tästä lapsuuden esimerkistään huolimatta.
"jotka kykenevät aikuisiällään sitoutumaan puolisoonsa, tästä lapsuuden esimerkistään huolimatta" ovat naurettavia. Miten kaikkien yh:nen lapset ja kaikenmaalila uusperhesysteemit. Niissä, jos missä lapset tuskin pystyvät aikuisena sitoutumaan yhtään mihinkään.
"jotka kykenevät aikuisiällään sitoutumaan puolisoonsa, tästä lapsuuden esimerkistään huolimatta" ovat naurettavia. Miten kaikkien yh:nen lapset ja kaikenmaalila uusperhesysteemit. Niissä, jos missä lapset tuskin pystyvät aikuisena sitoutumaan yhtään mihinkään.
olimme lapsia, me emme kykene aikuisina sitoutumaan yhtään mihinkään? OT, tiedän, mutta en voinut olla tarttumatta.
Tai siis olla asiasta eri mieltä kuin sinä ap. Minä luin kyllä tekstisi ajatuksella ja koitin kuvitella tilannetta, mutta en hyvällä tahdollanikaan voi muuta sanoa kuin että ihmettelen suuresti miten pitkälle joidenkin ihmisten itsekkyys voi mennä. Ilman että he sitä mitenkään edes tiedostavat. Mutta toivon lapsillenne kaikkea hyvää ja että heistä kasvaa kuitenkin normaalit, ja myös henkisesti tasapainoiset ja terveet lapset, jotka kykenevät aikuisiällään myös sitoutumaan puolisoonsa, tästä lapsuuden esimerkistään huolimatta.
välillä elää noin näin ahdasmielisessä yhteiskunnassa. Tässäkin ketjussa suurimmaksi osaksi tuomitaan ja jopa huoraksi nimitellään. Onhan tilanteenne toki erikoinen ja harvinainen, mutta en nyt parhaalla tahdollanikaan keksi miksi sen pitäisi automaattisesti vahingoittaa lapsianne tai ketään muutakaan. Kyllä olen tältäkin palstalta lukenut paljon ahdistavampia juttuja ihan perus ydinperheiden elämästä. Ainahan elämässä voi toki sattua yllättäviä juttuja ja aikuisten suhteet muuttua ja sitä kautta aiheuttaa surua lapsillekin, mutta näin on jokaisessa suhteessa.
Toivotan onnea valitsemallanne tiellä ja kestämistä näiden kommenttien ja yhteiskunnan paineessa.
SILTI MONET FANTASIOI KAHDESTA MIEHESTÄ. MELKO KATEELLISTA PORUKKAA. PELKUREITA, KUN EIVÄT USKALLA TOTEUTTAA ITSEÄÄN VAPAASSA MAAILMASSA.
Jos minä kävisin toisen miehen luona "kylässä/vieraissa",eikö se olisi juuri sellainen salaisuus joka lapset tajuaisivat aikaa myöten ja jota joutuisivat kantamaan? Tuskin uskaltaisivat silloin asiasta kysellä,niin kuin nyt kun tilanne on perheessämme avoin. Meillä ei hyssytellä asiaa millään tavoin,emmekä siitä myöskään numeroa tee.
lapset kyllä ymmärtävät ja tietävät että minä rakastan molempia miehiä ja he minua. He tietävät myös että me kaikki rakastamme heitä yhtä lailla ja he luottavat toiseen mieheen kuten meihinkin. Tämän perustelen sillä että myös toinen mies saa osakseen 3 vuotiaan uhmaa ja kouluikäisen kiukkua huonoina hetkinä. Toinen mies on ottanut lapset kuin omikseen. Kolmivuorotyötä tekevälle puolisolle on helpotus että on toinenkin mies,johon hänkin luottaa,jonka kanssa lapset voivat tehdä "miesten juttuja." Lapset ehdottomasti kaipaavat kumpiakin miehiä ja pitävät läheisinä. Kolmas lapsi ei tule olemaan yhtään sen huonommassa asemassa ja me kaikki odotamme häntä innolla.
Miehet tekevät yhdessä ja lasten kanssa pilkki,kalastus,metsästys ja kelkkailureissuja. yhdessä marjastetaan ja sienestetään. Miehet ovat kuin veljiä keskenään,viihtyvät yhdessä. Kiistelevätkin joskus,mutteivat minusta. Myös minulla on toisinaan kiistani kummankin kanssa,mutta en hauku toista toiselle,enkä ikinä koskaan lapsille.
Jäi sulta vastaamatta nämä:
Mitä vastaat lapsillesi kun he kysyvät:
Panetko sinä molempia miehiä?
Miksi panet molempia miehiä?
Miksi muut eivät käyttäydy noin?
Rakastatko sinä molempia miehiä?
Kuka tuota järjestelyä alunperin ehdotti?
Ja vielä lisäkysymys lapsen näkökulmasta:
Mistä tilanne sai alkunsa?
Eikö sinua pelota, että saisit jonkun taudin, kun tämä toinen miehistäsi kuitenkin harrastaa myös yhden yön juttuja? Kumiahan te ette käytä, kun kerta olet raskaanakin etkä tiedä kumpi on isä...
Onkin helvetin normaalia että äidillä on kaksi miestä! Lapsesi joutuvat maksamaan vielä kovaa hintaa teidän itsekkyydestänne viimeistään aikuisina ellei jo murrosiässä. Mietipä sitä!