Lue keskustelun säännöt.
Minä elän käytännössä parisuhteessa kahden miehen kanssa.
19.02.2011 |
Toinen mies on puolisoni "virallisesti",meillä on yhteiset lainat ja kaksi yhteistä lasta. Toinen mies asuu kanssamme osan aikaa viikosta,rakastan kumpaakin miestä. Toinen mies osallistuu myös kodin yhteisiin kustannuksiin,lastenhoitoon ja hän pitää yhteistä asuntoamme kotinaan,vaikka osoitteensa on virallisesti muualla. Keväällä syntyy lapsi jonka isyydestä ei ole varmuutta,on 50% mahdollisuus kumpaankin suuntaan. Seksielämällämme en halua retostella,mutta mitään ei ole tapahtunut kenenkään tietämättä tai selän takana,mutta vietän aikaa myös molemman miehen kanssa kahdenkesken. Vietämme aikaa paljon keskenämme muutenkin ja koemme olevamme yhtä perhettä. Lapset kutsuvat puolisoani isäkseen ja näin onkin. Heille tämä toinen mies on kummisetä. Kolmannesta lapsesta tulee virallisesti minun ja puolisoni ja se sopii tälle toiselle miehelle. Meille sillä ei ole väliä kuka lapsen biologinen isä on,emmekä aijo sitä selvittää. Sukulaiset tai tutut eivät tiedä järjestelyistämme ja harvat ystävätkään.
Kommentit (72)
Vastailen pätkissä,tässä riittää tätä kotihärdelliä :)
Mielestäni meidän "perhemallimme" ei ole ainakaan yhtään sen epäterveempi,kuin ne joissa puolisot pettävät toisiaan selän takana. Ei minun mielestäni sellainen ydinperhe jossa vanhemmat valehtelevat ja satuttavat toisiaaan ole yhtään sen terveempi kasvuympäristö lapselle kuin tämä meidän. Meillä nimen omaan ollaan avoimia ja asioista puhutaan.
Varmaan hirveän huonosti osaan arkeamme kuvailla,mutta meillä eletään ihan normaalia tasapainoista arkea,lasten ehdoilla ja kanssa. Kaksi miestä tekee arjesta yllättävän sujuvaa! ;)
Perehdyn nuihin linkkeihin myöhemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastailen pätkissä,tässä riittää tätä kotihärdelliä :) Mielestäni meidän "perhemallimme" ei ole ainakaan yhtään sen epäterveempi,kuin ne joissa puolisot pettävät toisiaan selän takana. Ei minun mielestäni sellainen ydinperhe jossa vanhemmat valehtelevat ja satuttavat toisiaaan ole yhtään sen terveempi kasvuympäristö lapselle kuin tämä meidän. Meillä nimen omaan ollaan avoimia ja asioista puhutaan. Varmaan hirveän huonosti osaan arkeamme kuvailla,mutta meillä eletään ihan normaalia tasapainoista arkea,lasten ehdoilla ja kanssa. Kaksi miestä tekee arjesta yllättävän sujuvaa! ;) Perehdyn nuihin linkkeihin myöhemmin!
mutta kyllä siinä jotain perusteellista rikotaan jos äiti elää kahden miehen kanssa.
Miksi ette voi tehdä tätä asiaa vaikka niin että "kummisetä" asuu omassa asunnossaan ja sinä käyt häntä siellä tapaamassa? Miksi sotkea lastenkin ajatusmaailma sen takia ettei aviomiehesi sinulle riitä? Ei lasten tarvitse tietää tuollaisesta.
Ovat varmaan melko pieniä vielä teidän lapset jos ei ole tullut vastaan kiusaamista ja syrjintää toisten lasten ja jopa heidän vanhempiensa osalta. Mutta voit uskoa että sitä tulee esiintymään jos ihan avoimesti meinaatte tuolla tavalla jatkaa. Ja jos taas meinaatte salata niin on se ihan liian suuri salaisuus lapsille kantaa, ja salatessa huomaavat myös sen että tuo teidän mallinne ei ole ihan terve ja yleisesti hyväksytty.
Minkä ikäisiä lapsenne siis ovat? Ja haluaisin tosiaan tietää miksi ette voi pitää tuota kimppaseksisuhdettanne ihan omana tietonanne ja harrastaa sitä jossain muualla kun lastenne kodissa. Ei ole väliä vaikka he eivät sitä varsinaisesti näkisikään, kyllä vähänkin suuremmat lapset jo tajuavat homman nimen...
Varsinkin kun lapset kasvaa, niin kyllä niitä oksettaa ja ällöttää, kun tajuavat.
Muuten olii kiva tietää millä lailla sosiaalityöntekijät ottaisivat asian.
Lastensuojelussa varmaan sanottaisiinkin, että hyvä,kun teitä on 3 vanhempaa.
Taitaisi tulla huostaanotto, jos homma ei loppuisi, ettäniin tervettä toimintaa teillä on.
Tiedän aikuisen ihmisen, jonka vanhemmat elivät noin tämän ollessa lapsi ja kouluikäinen.
Vuosikausia elivät niin, että perheessä oli kaksi miestä, joista toinen oli aviomies ja lasten biologinen isä, toinen vain hengaili jonkinlaisena setänä kuvioissa mukana.
On nykyään ulkoisesti ihan tavallinen aikuinen, mutta hänellä on kyllä vakavia masennuskausia ja muita mielentervyesonglemia. Noita toki voi tulla muutenkin, mutta aika helposti taipuu ajattelemaan, että lapsuudenkodin tilanne vaikuttaa.
Niiden viiden vuoden aikana, jotka olen tällä palstalla viettänyt, en muista ikinä lukeneeni vastaavaa viestiä. Vau.
Pyydän anteeksi kirjoitustani ja jään avartamaan omaa katsomustani.
Anteeksi vielä kerran..t. 19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiinnostaisi tietää, että kumman vieressä nukut? Matkusteletteko perheenä yhdessä? Entäs saunassa käynti? Ovatko lasten kaverit ihmetelleet, miksi kummisetä aina kylässä. Sanovatko lapset kummisedän kuuluvan perheeseensä? Kiitos :)
Luin nuo jonkun linkittämät artikkelit. Niissä oli varmasti paljon asiaakin,mutta en koe että meidän tilanteemme olisi huonolla tolalla. Jonkun ulkopuolisen mielestä varmasti tosin onkin. Näin voi varmaan pahimmillaan käydä tai asiat olla,mutta me emme ole vielä ainakaan joutuneet tuollaisiin tilanteisiin,vaikka suhde on jatkunut tämmöisenään vuosia.
Lapsista toinen on koulu ikäinen ja toinen 3 vuotias. Toinen mies on ollut meillä usein kun on ollut vanhemman pojan kavereita kylässä ja toinen mies toisinaan vie-hakee isompaa lasta kyläpaikasta siinä missä puolisokin,vaikka minä ne kyydityksen pääasiassa hoidan. Tosin ei meillä nyt kauheasti lapsi kyläile kun on viikot koulussa. Isompi lapsi ottaa ihan normaalisti kontaktia molempii miehiin jos ovat yhtä aikaa kotona vaikka kavereita olisikin kylässä. En ole havainnut muiden lasten ihmettelevän ja olen kyllä ollut tuntosarvet herkillä asian suhteen. Pojalla on kavereita joilla on "viikonloppu isät",mutta myös (tietääkseni,varmahan en voi olla :D ) ihan "tavallisista" ydinperheistä olevia lapsia. Isompi poika on itsekkin huomannut ja asiasta on puhuttu että perheitä on erillaisia.
Niin kuin kerroin,toinen mies on viikot reissutyössä ja on yleensä kotona vain viikonloppuisin. Puolisoni tekee kolmivuorotyötä. Suurimman osan ajasta siis minä vietän yksin lasten kanssa. Poikien mielestä kummisetä kuuluu perheeseen ja he kyselevät ja ikävöivät hänen peräänsä viikkoisin,aivan kuten isänsäkkin perään.
Pääsääntöisesti nukun puolisoni vieressä,kun toinen mies on viikkoisin eri paikkakunnallakin. Kolmivuorotyön takia puoliso on usein viikonloppuja kiinni ja tekee paljon yövuoroja,jolloin nukun toisen miehen kanssa. Tätä puoliso ei tee paetakseen tilannetta,vaan paremman palkan takia,lisät on kun ovat huomattava osa kolmivuorotyöläisen palkassa. Jos molemmat miehet ovat kotona,nukumme yhdessä.
Emme oikeastaan matkustele muutoin,kun meillä on talviasuttava kesämökki jossa vietämme paljon aikaa ympäri vuoden. Miesten töiden takia matkustaminen on aika vaikeaakin ja isommalla lapsella on koulu. 7 paikkainen auto kyllä löytyy,että tarvittaessa pääsemme koko porukalla liikenteeseen. Taloudessa on kolme autoa.
Saunotaan viikolla sillä kokoonpanolla mikä on,koko porukalla usein saunotaan miesten ja naisten vuoroissa,muutoin tulisi jo hieman ahdasta. Mökillä saunotaan sitten kerralla koko porukalla kun siellä on paremmin tilaakin.
Meille ei ole vaihtoehto että minä "kyläilisin" toisen miehen luona. Kyllä kai ne lapset sitäkin ihmettelisivät.Se ei myöskään ole taloudellisesti kovinkaan järkevää,kun toinen mies on reissutyössä. Sen takia hänen maallinen omaisuutensa on alun alkujaan kulkeutunutkin saman katon alle ja sekin oli puolisoni ehdotus.
Mitähän vielä,en millään muista vastata kaikkiin kysymyksiin kerralla,mutta yritän sen mukaan kun kerkiän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin tilanteesi, jos sinulla ei olisi lapsia tai ne olisivat jo sen verran isoja, että tajuaisivat tilanteen oikein.
Säälin todella lapsiasi. Olet itsekäs, kuten myös miehesi ja "kummisetäkin". Normaalin lapsen kehitykseen ei kuulu tuollainen kuvio, että äiti panee ja asuu kahden miehen kanssa.
Lapsesi ovat siinä iässä, että asia on heille tosiaan "normaali". Koska he ovat kasvaneet siihen. He luulevat,että se on normaalia/yleistä ja niin on muillakin. Aikuisella on lapseen aina auktoriteettiasema, sen vuoksi lapset hyvin harvoin kyseenalaistavat mitään (näin esimerkiksi myös alkoholistiperheissä)! Ei tuon ikäinen osaa sinua tuomita tai tehdä asiasta outoa numeroa! En yhtään epäile etteikö teillä olisi kaikki hyvin, NYT. Mutta mitä on kymmenen vuoden päästä? Siitä olen vähän huolissani.
Mitä aiot vastata lapsillesi, kun he muutaman vuoden päästä kysyvät, että panetko sinä molempia miehiä? Miksi panet molempia miehiä? Miksi muut eivät käyttäydy noin? Rakastatko sinä molempia miehiä? Kuka tuota järjestelyä alunperin ehdotti? Toivon että vastaat näihin.
Veikkaan, että viimeistään murrosiässä lapsesi pitävät sinua "huorana", ainakin jonkin aikaa... Aika isoja asioita käsitellä ihan kenelle tahansa! Niinkuin meille aikuisillekin (osa tuomitsee sinut jyrkästi, osa ihmettelee jne jne).
Ja minulla on mielestäni varaa olla eri mieltä ja tuomita tuo "suhteenne" nimenomaan lapsen edun nimissä. Teen nimittäin ihan saman myös narkkariperheiden vanhemmille ym vanhemmille joilla ei ole LAPSEN EDUSTA JA SUOTUISASTA KEHITYKSESTÄ mitään hajua, vaan tehdään juuri niin mikä itsestä tuntuu just sillä hetkellä hyvälle!
Toivottavasti olet miettinyt ja mietit asioita nimenomaan lapsiesi näkökulmasta vuosien päähän.
Minua vain hihitytti kun kuvittelin tätä perhettä nukkumaanmenossa.
Ensin viedään lapset nukkumaan ja sitten kaksi urosta asettuu naisensa kummallekin puolelle. Kummalle nainen kääntää selkänsä vai nukkuuko tasapuolisesti selällään keskellä.
Vai nukkuuko miehet kainalokkain ja nainen toisella puolella.
Kuorsaavatko miehet? Ajatelkaa jos kumpikin kuorsaa:) Yritä siinä nukkua sitten..
Entä kun toinen haluaa seksiä ja toinen nukkua. Siis miehistä. Nainen alkaa paneskella toisen kanssa siinä vieressä ja toinen haluaisi nukkua. Kuunteleeko sitä vai alkaako sittenkin jöpöttää ja hyppää sekaan. Onhan siellä toinen reikä vapaana.
Entä jos naisella tulee sellainen kausi, ettei seksi kiinnostakaan. Siinä sitten kaksi miestä kyrpä ojossa maanittelemassa, että antaisit nyt vähän pimppaa, sillai pikaisesti kummallekin, joohan.
Minä en näe kuin huvittavia puolia koko hommassa. Toivottavasti kumpikaan miehistä ei ole kovin kiinnostunut alaikäisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämä ole miesten kanssa tuollaista. Omani ei ainakaan ikinä, koskaan mangu.
Mutta silti en tätä ymmärrä. Jos kahden aikuisen parisuhteeseen tulee vaikeuksia, niin niistäkin on vaikea selvitä. Jos tulee ero, niin on hankala päättää, kuka teki mitä ja miten kaikki jaetaan. Siksi olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen pitäisi laatia kunnon avioehdot.
Entä sitten, kun aikuisia on PARIsuhteessa kolme? Mitä tapahtuu, jos elämä vie väärään suuntaan?
Minusta tosi mielenkiintoista.
Enkä usko, että lapsille olisi haittaa elää ja kasvaa normista poikkeavassa perheessä. Mutta samoin, kuin eräs aiempi kirjoittaja joka otti puheeksi perhesalaisuudet, olen hieman huolissani siitä puolesta asiassa. Mietithän sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yritäkkään käydä väittämään,että kolmen ihmisen suhteessa onnea olisi enemmän kuin kahden ihmisen suhteessa. Mutta suoraan ei voi kääntää niinkään että vaikeudetkaan olisivat sen suurempia. Vaikka tietysti sekin riippuu ihmisistä,meidän suhteemme ja keskinäisen ystävyyden ja kunnioituksen salaisuus on avoimuus,luottamus ja puhuminen,niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Minä en halua omistaa kumpaakaan miestä,enkä toki voisikaan,niin kuin joidenkin kommentit itsekkyydestä ja ahneudesta antavat ymmärtää. Meidän suhteemme on monin tavoin vapaampi ja hengittävämpi,enkä nyt puhu seksistä. Puoliso tekee rankkaa kolmivuorotyötä,toinen mies reissutyötä ja minä opiskelen. Tällä hetkellä elämämme on tasapainossa,mutta aivan kuin se on mahdollista mussakin "tavallisissa" suhteissa,voi joskus tulla eteen mietinnän paikka.
Molemmat miehet ovat lähtöisin "normaaleista ydinperheistä" ja heidän molempien vanhemmat ovat olleet naimisissa vuosikymmeniä,sitä ikäluokkaa kun ovat. Minun omat vanhempani ovat eronneet silloin kun minä olen ollut jo lähes aikuinen. Minun perheessäni ei juostu (tietääkseni!) vieraissa ja lapsuuteni oli onnellinen,eli tätä joidenkin mielestä kieroutunutta ihmissuhdemallia en ole lapsuudestani saanut.
Puolisoni vanhemmat ovat varsin iäkkäitä,eivätkä enää täysissä ruumiin ja sielun voimissaan niin sanoakseni,emme koe tarpeeliseksi heille kertoa suhteestamme. He kyllä tietävät toisen miehen asuvan viikonloppuisin kanssamme ja tuntevat hänet,miehethän ovat lapsuudenystäviä.
Omia vanhemiani näen harvoin,välimatkan takia. Kyläilen kesäisin ja lomilla lasten kanssa äitini luona. Äitini kanssa meillä on puhelin yhteys viikottain ja hän tietää myös toisen miehen asuvan meillä viikonloppuisin ja on hänet tavannut lastemme ristiäisissä ja voihan olla että hän aavistaa jotain,mutta ei ole koskaan ottanut asiaa puheeksi eikä ihmetellyt. En koe tarvetta kertoa hänelle.
Toisen miehen vanhemmat ovat meillä joskus mökillä kyläilleetkin ja he ovat olleet eniten lastemme kanssa tekemisissä ja ovat eniten olleet "isovanhempia" minun ja puolisoni yhteisille lapsille kun asuvat lähimpänä. He myös ovat tunteneet puolisoni tämän lapsuudesta asti. He tietävät poikansa asuvan meillä,mutta heidän mielestään siinä ei ole mitään erikoista sikäli kun toisen miehen olisi älytöntä pitää omaa asuntoa työnsä takia. Poikansa ei mahtuisi heidän luonaan asumaan eikä ole oikein muutenkaan vaihtoehto.
En pelkää lapsieni pitävän minua kasvaessaan huorana. Asiasta varmasti tullaan keskustelemaan aikanaan.
Edelleenkään tässä ei ole kysymyksessä pelkkä seksi,se että minua huvittaa vaan paneskella usemman miehen kanssa. Itse asiassa emme edes harrasta anaalia,jos joku on asiaa siihen pisteeseen asti kuvitellut. Eikä meillä "vongata" :D
Minulle tuo ei kävisi, mutta en myöskään voi ymmärtää moralisoivaa tuomitsemista.
On ikäänkuin täysin ok elää vihan- ja katkeruudentäyteisessä kulissiliitossa. Liiton jatkuminen pannaan lasten vastuulle ("olemme yhdessä lasten tähden") kun todellinen syy useimmiten on asuntalaina tai muut omaisuuteen liittyvät seikat ("haluan asua okt:ssa").
Onneksi et itse syyllisty moralisoivaan tuomitsemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, onko järjestely lapsille vahingollista on empiirinen kysymys, ja asiaa pitäisi tutkia, niin kuin on tutkittu homo- ja lesboparienkin lapsia.
Mietin vaan, että jos lapsille ei kuitenkaan suoraan sanota, mistä on kysymys (esim. mikä kummisetä oikeastaan on äidille ja isälle), niin muodostuuko kotiin sellainen ilmapiiri, että jotain salaista/epämääräistä/outoa on tekeillä. Koska muistaakseni tutkimusten mukaan tuollainen "mentaliteetti" kotona, että asiat näyttävät joltain, mutta että pinnan alla tapahtuu jotain muuta, on vahingollista.
välillä elää noin näin ahdasmielisessä yhteiskunnassa. Tässäkin ketjussa suurimmaksi osaksi tuomitaan ja jopa huoraksi nimitellään. Onhan tilanteenne toki erikoinen ja harvinainen, mutta en nyt parhaalla tahdollanikaan keksi miksi sen pitäisi automaattisesti vahingoittaa lapsianne tai ketään muutakaan. Kyllä olen tältäkin palstalta lukenut paljon ahdistavampia juttuja ihan perus ydinperheiden elämästä. Ainahan elämässä voi toki sattua yllättäviä juttuja ja aikuisten suhteet muuttua ja sitä kautta aiheuttaa surua lapsillekin, mutta näin on jokaisessa suhteessa.
Toivotan onnea valitsemallanne tiellä ja kestämistä näiden kommenttien ja yhteiskunnan paineessa.
Asiassa voi aikanaan olla selittämistä lapsille, mutta kuulostaa siltä että ole sinut ratkaisun kanssa ja pystyt varmasti kasvattamaan lapset siten ettei tästä koidu heille mitään haittaa :)
teille ei ehkä ole tärkeää tietää kuka lapsen biologinen isä on, mutta lapselle sillä on. Esimerkiksi voi mennä sairausdiagnosin pieleen jos ei tiedetä suvun sairauksista.
Ja itseäni ahdistaisi valtavasti se, että perheessä olisi tuollainen tabu, että ei haluta kohdata todellisuutta lapsen isyydesta.
tässä kertomuksessa lasten osuus.
Keitä he ovat?
Kirjoittajan subjekteja ovat hän itse ja miehet.
Mikä on lasten rooli?
Uskon, että lapsista huolehditaan hyvin - tai siis perhemallista sinänsä ei sitä voi päätellä. Lähtökohtaisesti lapsia hoidetaan hyvin/kaltoinkohdellaan varmaan prosentuaalisesti samalla suhteella ihan kaikissa erilaisissa perhemalleissa. Eli epäilyni ei kohdistu suoraan lapsen kanssa olevaan vuorovaikutukseen.
Vaan nimen omaan lapsen osuuteen perhekuviossa, lapsen subjektiuteen/objektiksi roolittamiseen. Jokaisella on oikeus olla oman elämänsä subjekti, mutta toteutuuko se tässä.
Mutta ensinnäkin tuo termi kummisetä, eikö sen tarkoituskin ole johtaa harhaan niin lapsia kuin muitakin sukulaisia? Miksei lapsella ole oikeus oikeaan kummisetään? Kummisedällä ei kuulu olla suhde äidin kanssa, silloin sen rooli muuttuu toiseksi.
Toiseksi, miksi lapset pannaan suvulta ja ystäviltä tämän salaisuuden kantajiksi? Haluatte salata suvulta systeemit. Mutta lapset kasvaa ja alkavat ymmärtää. Salaamalla kiedotte lapset salaisuuksiin. He esim. yllättävät jonkun petipuuhista, kuten lapset yllättävät "normiperheissäkin". He kyllä tajuavat kulttuurimme systeemit ja perheenne valheen, vaikka sitä ei ääneen lausuta eikä lapsia manipuloida valehtelemaan. Lapset joutuvat kantamaan tässä aikuisten seksisuhteista raskaampaa taakkaa kuin heidän kuuluisi, koska tuo salaaminen kuitenkin tuntuu perheen ilmapiirissä. Lapsille langetetaan tarina kummisedästä, joka ei ole totuus. (vaikka hän papereissa olisikin kummi, hän ei ole oikea kummisetä)
Suosittelen lämpimästi lukemaan tutkimusteoksia Perhesalaisuuksista ja niiden vaikutuksista lapseen. Ja ihan oikeasti laittamaan mietintään, mitä haluatte lapsillenne.
nopeasti googlattu artikkeli perhesalaisuuksista, ei ole nyt juuri osuva tähän, mutta antaa osviittaa
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Perhesalaisuus-vaatii-k%C3%A4sittely%C…
http://www.avioliitto.fi/kriisin_keskella/vaikeneminen_ei_ole_aina_viis…
Kun voi olla vaikea löytää puolisoa joka suostuu siihen että taloon muuttaa useampi vaimo/mies.