Mistä tällainen ahdistus kumpuu aina ennen kuukautisia?!
Tiedostan kyllä, että oloni johtuu parin seuraavan päivän aikana alkavista kuukautisista, mutta tämä ahdistuneisuus kummastuttaa...
Kärsin jo 3-4 päivää ennen menkkoja unettomuudesta ja rauhattomuudesta. Mieleeni nousee vanhoja asioita, joita märehdin pitkin päivää. En jaksa tavata ketään ihmisiä tai saatan toimia arvaamattomasti.
Miksi ahdistun näin valtavasti?
Kommentit (172)
Tää on niin selvää. Munasolu jäi hedelmöitymättä ja huutaa huomiota ja muistuttaa, että ensi kuussa ei saa käydä samoin. Evolutiivisia juonia.
Mulla vähähormoniset e-pillerit aiheutti ikuiset pms-oireet. Korkeahormonisempaan kun vaihdettiin, olo parani jonkun verran. Sitten kun lopetin pillerit palasi normaali pms eli oireet onneksi vain muutamana päivänä kuussa.
Mulla sama! Tunnen oloni niin arvottomaksi ja onnettomaksi! Enkä koskaan edes heti tajua mistä on kyse, koska kärsin paniikkihäiriöstä ja masennuksesta muutenkin. Tulee sellainen epätoivo, että ei kai tämä masennus taas lauennut jostain syystä.
Tänään tein vain kiireellisimmät työt (kokopäiväiset opinnot jatkuu kuun lopulla ja siihen saakka teen osapäivätyötä kotoa) ja loppupäivän otan rennosti suklaan kera. Nyt saa päästää itsensä helpommalla :)
Kummatkin hormonit romahtaa ennen kuukautisia.
Estrogeeni on se hyvä hormooni.
Joku puutostila, esim. magnesiumin. Sokerin ja muun skeidan mättäminen pahentaa muun muassa pakko-oireita. Älä ole itseäsi halveksiva jätekuilu, syö terveellisesti.
Jos PMS:n aiheuttama ahdistus ja masennus on vaikeaa, on sille oma nimi: premenstrual dysphoric disorder. Et ole yksin Ap. Minulla ei kierukkakaan ole näköjään auttanut tähän. En nauti oikein mistään asioista mistä normaalisti pidän, näen painajaisia, herään ahdistaviin ajatuksiin. En haluaisi nähdä ketään.
Itsellä sama juttu! Vaikuttaa oikeasti merkittävästi elämänlaatuun, ja pari päivää ennen kuukautisia olo on jo oikeasti sietämätön. Suunnittelen eroa miehestä ja mietin että mistään ei tule ikinä mitään! Vaikka sen tiedostaa, että johtuu vain hormoneista, tunteet ovat todellisia. :(
Yleensä PMS kiusaa, mutta tällä kertaa menkkoja edeltävä viikko olikin ihan tavallinen ja helvetti alkoi vasta kierron ekana päivänä. Tylsistyttää mutta mikään ei huvita. On yksinäinen olo muttei jaksa kenenkään seuraa. Kaikenlaisia ihme murheita pulpahtelee mieleen ja koen että mieheni kohtelee minua väärin. Ahdistaa myös.
En tiedä sitten mikä ero on normaalin ja vaikean pms-oireilun välillä, etenkään kun yksikään kierto ei tunnu olevan samanlainen. Normaalia on että ovulaatioviikkona elämä hymyilee ja sitä seuraavalla viikolla alkaa tehdä mieli vetäytyä omiin oloihinsa. Sitten muutaman kerran vuodessa on näitä päiviä kun toivoo ettei olisi koskaan syntynytkään.
En ole käyttänyt moneen vuoteen hormoniehkäisyä, olin niiden kanssa vielä sekopäisempi. 
Sama juttu. Olo on epävarma ja kaikki asiat ahdistaa.
Sama täällä. Kierto on lyhyt mutta säännöllinen, joten tiedän yleensä mistä alkaa kenkä puristaa niin, että maailmanloppu tuntuisi siunaukselle aina tiettyyn aikaan kuusta. Saan onneksi työskennellä kotoa käsin ja asun yksin lapsettomana, joten voin näyttää suohirviölle ja itkeä silmät päästäni elämän hirveyttä ja omaa typeryyttäni.
Mikään ei huvita, kaikki on kamalaa, minä olen kamala ja epäonnistunut, elämä on perseestä, raha loppuu, aika loppuu, kaikkea hyvää on liian vähän, olen jäämäpalanen jossain pimeydessä, kaikilla muilla on asiat hyvin paitsi minulle jne. jne.
Vaikka sen tietää, että tämä johtuu vain hormoneista, niin ei se niitä tunteita yhtään pois vie. Itse huomaan, että vääränlainen ruokavalio pahentaa oireita.
Pyrin yleensä viettämään nämä kauhupäivät vaan kotona nukkuen ja teen töitä varastoon, jotta voin levätä ja antaa itseni olla. Ehkä tietynlainen itselleen armollisempi oleminen voisi auttaa, koska huomaan olevani vaativa.
Vierailija kirjoitti:
Ensin ahdistusta oli 2 vuorokautta, nyt se on venynyt 4:ään. Olo on niin sietämätön, että on pakko kohta mennä lääkäriin, vaikka kuinka tiedänkin kaiken liittyvän hormoneihin ja menevän ohi.
Olen niin masentunut, niin itkuinen, niin kuolemaan valmis, ettei mitään rajaa. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle, miskään ei rakasta ja taatusti on talokin homeessa. Menneisyydestä muistaa vain epäonnistumiset ja hävetyksne aiheet.
40v
Täysin sama, kuolema mielessä ainoana ratkaisuna, sietämätön ahdistus ja loppumattomat itkukohtaukset. Ja menneisyyden ikävyydet vyöryy päälle, samalla kun on varma että huomenna lapset ja koirat otetaan huostaan koska on niin sysip*ska äiti.
Kirsikkana kakun päällä hämmentyneet kanssaeläjät jotka joutuneet hormonidemonin armoille.
Siinä kohtaa on mahdoton aatella että johtuu vain hormoneista, vie niin mukanaan se tila.
https://www.terve.fi/artikkelit/kalsium-ja-d-vitamiini-ehkaisevat-pms-o…
Itse syön nykyään kalkki-d-tabletteja oviksesta menkkojen alkuun 2-3 vuorokaudessa. On auttanut. Ilman tuota mulla on täysin masennusoireet päällä ja olen kauhea akka myös omille lapsilleni. Myös iso annos b6-vitamiinia auttaa pahimpina päivinä. 150-300 mg.
Kävin geenitestissä, missä selviteltiin terveyteen vaikuttavia geenejä. Hormonitoiminnan osalta tuli mm. tällainen huomio:
Geeni, joka vaikuttaa hormonien ja hormonivälittäjäaineiden aineenvaihdunnan loppuvaiheessa tapahtuvaan käytettyjen hormonien poistumaan (esim. estrogeeni, testosteroni, serotoniini, dopamiini, adrenaliini ja noradrenaliini)
Oma variaationi aiheuttaa mielialanvaihteluita, alentunutta kipukynnystä sekä mahdollisia hormonihäiriöitä ja voivat heikentää elämänlaatua jonkin verran.
Suositeltiin terveellistä ravintoa, jossa vältetään nopeita hiilareita ja prosessoituja ruokia ja käyttämään tiettyjä lisäravinteita sekä liikumaan säännöllisesti - näillä voisi jonkin verran vaikuttaa asiaan.
Sivuhuomiona, e-pillerit eivät sopineet minulle lainkaan (turposin ja muutuin eri ihmiseksi ja sain paniikkikohtauksia) ja SSRI puolestaan lihotti 15 kg eli ei kovin hyvin sopinut sekään.
Viikkoa ennen menkkoja mua alkaa suunnottomasti häiritsemään miehen _lievä ylipaino. Lähes oksettaa ja katse osuu väkisin hänen vatsaansa. Eli reilun viikon ajan mies saa kuunnella piilovttuilua lihomisestaan ja elintavoistaan. Pakotan lähtemään kanssani lenkille ja teen vähäkalorista ruokaa (vaikka silloin himoitsen pikaruokaa, sipsejä ja karkkia)
Mietin jopa etten ole valmis sitoutumaan mieheen joka antaa itsensä lihoa.
Ja ta-daa menkkojen jälkeen katson miestäni ja tuumin että täydellinen paketti. Syökööt mitä syö, tekee kuitenkin paljon töitä ja on väsynyt.
Kehitän siis PMS-oireina mieheni vatsasta pakkomielteen joka ahdistaa niin etten haluaisi nukkua hänen vieressä??! :DD Käsittämätöntä miten hän jaksaa! Parin viikon päästä sama taas edessä.. 
Säälin miestäsi. Mieti, jos hän nälvisi sun ulkomuotoa!
Olen joskus ihan säikähtänyt sitä kuinka aggressiivinen olen ollut ekana kuukautuspäivä. En ole väkivaltainen ihminen, mutta kuukautisten alkamispäivänä olen suuttunut helposti typeristäkin asioista ja on useamman kerran ollut melko pienestä kiinni että olen saanut itseni hillittyä etten ole tehnyt muuta kuin ärjynnyt. Olenkin alkanut ottaa etäisyyttä ihmisiin tuolloin ja yrittänyt keskustella rai olla tekemisissä mahdollisimman vähän menkkojen ekana päivänä ja vähän ennen. Se auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Viikkoa ennen menkkoja mua alkaa suunnottomasti häiritsemään miehen _lievä ylipaino. Lähes oksettaa ja katse osuu väkisin hänen vatsaansa. Eli reilun viikon ajan mies saa kuunnella piilovttuilua lihomisestaan ja elintavoistaan. Pakotan lähtemään kanssani lenkille ja teen vähäkalorista ruokaa (vaikka silloin himoitsen pikaruokaa, sipsejä ja karkkia)
Mietin jopa etten ole valmis sitoutumaan mieheen joka antaa itsensä lihoa.
Ja ta-daa menkkojen jälkeen katson miestäni ja tuumin että täydellinen paketti. Syökööt mitä syö, tekee kuitenkin paljon töitä ja on väsynyt.
Kehitän siis PMS-oireina mieheni vatsasta pakkomielteen joka ahdistaa niin etten haluaisi nukkua hänen vieressä??! :DD Käsittämätöntä miten hän jaksaa! Parin viikon päästä sama taas edessä..
No todellakin käsittämätöntä miten hän jaksaa, miksi ihmeessä jatkat toimintaasi vaikka tiedostat sen olevan hormoneista johtuvaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikkoa ennen menkkoja mua alkaa suunnottomasti häiritsemään miehen _lievä ylipaino. Lähes oksettaa ja katse osuu väkisin hänen vatsaansa. Eli reilun viikon ajan mies saa kuunnella piilovttuilua lihomisestaan ja elintavoistaan. Pakotan lähtemään kanssani lenkille ja teen vähäkalorista ruokaa (vaikka silloin himoitsen pikaruokaa, sipsejä ja karkkia)
Mietin jopa etten ole valmis sitoutumaan mieheen joka antaa itsensä lihoa.
Ja ta-daa menkkojen jälkeen katson miestäni ja tuumin että täydellinen paketti. Syökööt mitä syö, tekee kuitenkin paljon töitä ja on väsynyt.
Kehitän siis PMS-oireina mieheni vatsasta pakkomielteen joka ahdistaa niin etten haluaisi nukkua hänen vieressä??! :DD Käsittämätöntä miten hän jaksaa! Parin viikon päästä sama taas edessä..No todellakin käsittämätöntä miten hän jaksaa, miksi ihmeessä jatkat toimintaasi vaikka tiedostat sen olevan hormoneista johtuvaa?
Sinulla ei ilmeisesti ole ollut hormoneista johtuvaa käytöstä? Siihen on paljon vaikeampi vaikuttaa kuin johonkin muuhun käytökseen, koska se kumpuaa syvemmältä ja vahvemmin. Ikään kuin joku olisi kaapannut aivosi ja tunteesi. Onneksi en ole noin paha kuin tuo ylempi kirjoittaja.
Minä tajuan siitä, että kuukautiset ovat alkamassa, koska edellisen vuorokauden tai pari kaikki itkettää. Ja myös suutun helpommin.
Naisena olo on kivaa.