Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidin aamupäivä..
17.02.2011 |
Aamulla heräsin seitsemän jälkeen laittamaan esikoista kouluun. Tein aamupalaa ja laitoin kahvin tippumaan. Odottelin, että Mercy Peakin lääkäriasema alkaa (olen ryhtynyt seuraamaan tätä sarjaa vasta hiljattain)
ja odotellessa sitä, luin sohvalla kirjaa kahvia hörpiskellen. (piti kirjoittaa "siemaillen", mutta kuulostaa liian imelältä :D )
Sitten mies heräili, hörppäsi kahvit, luki lehden ja lähti töihin.
Kuopuskin heräsi ja tassutteli keittiöön. Laitoin hänelle aamupuuroa.
Sen jälkeen tein tavanomaiset aamutoimeni, petasin pedit ja siivosin pöydän, ja puin kuopukselle ja itselleni talvitamineet ja lähdimme ulos, viemään muovikassillista lasipurkkeja ja metallijätettä keräyspisteeseen. Kävelimme auringonpaisteessa, ihanan kirkasta!
Kävelimme hiljalleen, kuopuksen vauhtia.
Kipattuamme lasipurkit ja metallit keräysastioihin, päätimme paluumatkalla kerätä muovikassiin matkan varrelta löytyviä roskia. Ja löytyihän niitä, pari karkkipussia, suklaapatukan kääreet, karkkiaskeja... kuopus tärkeänä metsästi roskat lumipenkoista, ja äiti nosti ne pussiin. Lapsen sormet kun olivat topparukkasten vuoksi hiukan kömpelöt..
Sitten punaposkisina kotiin, saalistetut roskat pihan roskalaatikkoon ja sisälle laittamaan ruokaa.
Pyykkikone päälle ja nyt ruoan kypsyessä uunissa voin tässä hetken surffailla, lapsikin leikkii tyytyväisenä pikkuautoilla. Esikoisen pitäisi kohta tulla kotiin.
Kommentit (47)
Mies lähti esikoisen kanssa klo 8.30 (herättiin 7.45), oli sitä ennen kiire keitellä puurot ja väsätä leivät ja hoputtaa esikoista joka toinen minuutti, että nyt vauhtia tai myöhästyt koulusta. Sain kyllä vauvallekin syötettyä puurot siinä sivussa.
Sen jälkeen keitin itselleni kahvia ja söin aamupalan. Vauva leikki hetken lattialla itsekseen, vaikka kävi repimässä jalkaa ja ulisemassa välillä, kun äiti ei saisi tehdä mitään ilman häntä.
Käväisin pikaisesti koneella maksamassa huutamani vaatepaketin, viihdytin taas vauvaa, kun kitisi, kun tein jotain ilman häntä. Petasin sängyn, tyhjensin astianpesukoneen ja laitoin likaiset astiat koneeseen ja pyyhin pöydän. Tämä meinasi olla vauvalle jo liikaa, joten majoittauduin sohvalle ja hyppyyttelin ja ilmeilin ja lauloin vauvan kanssa vähän aikaa. Sitten vauva otti 40 min. aamupäiksyt, laitoin ruokaa sen ajan. Sitten syötiin.
Syönnin jälkeen vauva oli melkein puoli tuntia itsekseen leikkimässä ja surffailin netissä. Harvinaista herkkua! Vauva tosin sinä aikana tyhjnesi yhden lelulaatikon ja kaksi keittiön kaappia... Niitä siivoillessa on mennyt loppuaika. Kohta vauva ottaa toiset torkut, jolloin teen välipalaa valmiiksi ja keitän kahvia itselleni. Sitten haetaankin esikoinen koulusta, käydään kaupassa ja aloitetaan päivällisen teko...
Kotona on kyllä melkoinen sotku ja pyykkivuori valtava, eli ilta menee varmaan sitten noiden parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukavalta aamupäivältä.
Minullakin huomio kiinnittyi tuohon, että ruoka on vasta tulossa ja kello on puoli kaksi. Meillä lapset alkaa kohta jo välipalalle. Itseä puuduttaa välillä tämä jatkuva ruoanlaitto, vaikka pyrinkin tekemään isompia satseja ja lämmittämään välillä.
mukavalta aamupäivältä.
Minullakin huomio kiinnittyi tuohon, että ruoka on vasta tulossa ja kello on puoli kaksi. Meillä lapset alkaa kohta jo välipalalle. Itseä puuduttaa välillä tämä jatkuva ruoanlaitto, vaikka pyrinkin tekemään isompia satseja ja lämmittämään välillä.
joten ei hänellä nälkä vielä ole ehtinyt tullakaan. Itse söin aamupalani joskus kahdeksan maissa, mutta mulla ei oo vielä nälkä.
Esikoinen syö lounaansa koulussa ja mies on töissä, joten kukapa täällä olisi lounasta "oikeaan lounasaikaan" kaivannutkaan.. meillä näin tänään :)
ap
Itsellä kaksi alle 1,5v lasta ja viihdyn erinomaisesti. Toivottavasti voin olla pitkään kotona, mielellään vaikka siihen kun kuopus on sen 3v. Tämä on elämäni ehdottomasti onnellisinta aikaa, kaikkine vaippoineen, pukluineen, pyykkeineen, maitoisine paitoineen, vaikka pitää laittaa ruokaa, pyykätä ja siivota koko ajan. Lapset ovat ihanat, ja arki kiireetöntä vaikkei koskaan paikallaan.
Ihanaa vain elää ja olla ja puuhata. Olla lasten kanssa. En ole koskaan ollut näin onnellinen.
Heräsin kuopuksen (reilu 1v.) karjuntaan klo 07.20, aloin tekemään zombiena aamupalaa (heräsin 6 kertaa viime yönä), esikoinen (3,5 v.) heräsi klo 07.40 ja heti alkoi huuto kun jotain samperin lelua ei löytynyt. Aamu meni rattoisasti paskapyllyä pestessä ja esikoisen leluja etsiessä.
Aamupala oli yhtä huutoa, esikoinen huusi ettei syö mitään ja minä huudan että syötpäs.
Aamiaisen jälkeen (multa jäi kahvikuppi puoliksi juomatta) äkkiä tiskikone tyhjäksi ja uudet tiskit sisään, sitten pukeutumaan ulkovaatteisiin.
Molemmat lapset huusivat suoraa huutoa puettaessa, ulkona, ja myös sisääntultaessa. Ihana auringonpaiste kyllä oli, tosin en huomannut sitä kun valtava k*rpä otsassani varjosti niin paljon.
Lounas syötiin ja suurimmaksi osaksi paiskottiin lattialle. sitten lähes 1,5 h taistelu päiväunillemenosta/nukahtamisesta. Nyt on 45 min tauko, sen jälkeen mennään taas.
Pää hajoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kertoo vaan aamustaan. Ja sitten se joukolla kivitetään. Ja nekin jotka ei ihan kivitä, etsii ainakin jotain mistä huomauttaa.
Mua alko ahistaan toi sun aamukuvaus, että sitten sun PITI nousta sohvalta aamupuuhiin ja PITI lähteä ulos... Itse olisin istunut siinä sohvalla persus homeessa koko päivän :D
Mää oon siis vähän niinku joku vanha auto, ei kannata sammuttaa, ku ei tiiä lähteekö ennää käyntiin. Eli mitä enemmän teen ja mitä enemmän on kiirettä, sitä enemmän mulla on energiaa.
Ihana että on kuites tollasia sunlaisia äitejä. Munki äiti on sellanen! Se oli kivaa ku oli aina aikaa pysähtyä joka paikkaan ja ihmetellä maailmaa. Vaikka oonki ite sellanen hötyhötyhöty...
Mutta kuitenkin, mun lapselle on kyllä parempi että käyn töissä, muuten ahdistun ja tylsistyn jne. Musta ei oo tollaseen.