Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidin aamupäivä..
17.02.2011 |
Aamulla heräsin seitsemän jälkeen laittamaan esikoista kouluun. Tein aamupalaa ja laitoin kahvin tippumaan. Odottelin, että Mercy Peakin lääkäriasema alkaa (olen ryhtynyt seuraamaan tätä sarjaa vasta hiljattain)
ja odotellessa sitä, luin sohvalla kirjaa kahvia hörpiskellen. (piti kirjoittaa "siemaillen", mutta kuulostaa liian imelältä :D )
Sitten mies heräili, hörppäsi kahvit, luki lehden ja lähti töihin.
Kuopuskin heräsi ja tassutteli keittiöön. Laitoin hänelle aamupuuroa.
Sen jälkeen tein tavanomaiset aamutoimeni, petasin pedit ja siivosin pöydän, ja puin kuopukselle ja itselleni talvitamineet ja lähdimme ulos, viemään muovikassillista lasipurkkeja ja metallijätettä keräyspisteeseen. Kävelimme auringonpaisteessa, ihanan kirkasta!
Kävelimme hiljalleen, kuopuksen vauhtia.
Kipattuamme lasipurkit ja metallit keräysastioihin, päätimme paluumatkalla kerätä muovikassiin matkan varrelta löytyviä roskia. Ja löytyihän niitä, pari karkkipussia, suklaapatukan kääreet, karkkiaskeja... kuopus tärkeänä metsästi roskat lumipenkoista, ja äiti nosti ne pussiin. Lapsen sormet kun olivat topparukkasten vuoksi hiukan kömpelöt..
Sitten punaposkisina kotiin, saalistetut roskat pihan roskalaatikkoon ja sisälle laittamaan ruokaa.
Pyykkikone päälle ja nyt ruoan kypsyessä uunissa voin tässä hetken surffailla, lapsikin leikkii tyytyväisenä pikkuautoilla. Esikoisen pitäisi kohta tulla kotiin.
Kommentit (47)
että joku jaksaa joskus kertoa täällä jotain mukavaakin ihan perusarjestaan. Ettei kotiäitiys ole aina vain raatamista, huonoja öitä ja oman ajan puutetta. (Tai vaihtoehtoisesti pätemistä (puolison) rahoilla, hienommilla tavaroilla, paremmalla tyylitajulla tai oikeammilla kasvatusmetodeilla.) Koska eihän se ole. Välillä se on just tuollaista leppoisaa, lämminhenkistä ja rauhallista menoa, jossa mieli lepää ja sydän täyttyy onnesta - vaikka ei ole mitään erityistä syytä. Kiva kuulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoi klo 6, kun kolmevuotiaamme heräsi isänsä töihin lähtöön. Sai hereille myös pikkusiskonsa ja laitoin heille lastenohjelmia, tällöin heräsi myös esikoisemme.
Itse menin vielä sänkyyn lepäämään huonosti nukutun yön jäljiltä. Vauvalla taitaa olla joku tiheän imun kausi meneillään ja sain nukuttua vain pieniä pätkiä. Mies raukka ei tästä tiennyt, kun päätti aamulla kokeilla onneaan ja rupesi hieromaan rintojani. Sai napakan potkun sääreensä.
Pyörin sängyssä puolisen tuntia, jonka jälkeen rupesin laittamaan lapsille aamupalaa. Aamupalan jälkeen oli tarkoitus imuroida ja pestä lattiat, mutta enpä jaksanut. Vauva heräsi, syötin ja viihdytin vauvaa, isommat riehuivat ja kiusasivat toisiaan.
Lounasta ei onneksi tarvinnut tehdä, syötiin eilistä ruokaa. Ruoan jälkeen pistin vauvan nukkumaan ja isommille DVD:n pyörimään. Itse tulin AV:lle lorvimaan ja hakemaan motivaatiota siivouksen aloittamiseen.
Ps. ulkoiltu ei olla viikkoon, lapset ovat olleet kipeinä.
Heräsin kuopuksen (reilu 1v.) karjuntaan klo 07.20, aloin tekemään zombiena aamupalaa (heräsin 6 kertaa viime yönä), esikoinen (3,5 v.) heräsi klo 07.40 ja heti alkoi huuto kun jotain samperin lelua ei löytynyt. Aamu meni rattoisasti paskapyllyä pestessä ja esikoisen leluja etsiessä. Aamupala oli yhtä huutoa, esikoinen huusi ettei syö mitään ja minä huudan että syötpäs. Aamiaisen jälkeen (multa jäi kahvikuppi puoliksi juomatta) äkkiä tiskikone tyhjäksi ja uudet tiskit sisään, sitten pukeutumaan ulkovaatteisiin. Molemmat lapset huusivat suoraa huutoa puettaessa, ulkona, ja myös sisääntultaessa. Ihana auringonpaiste kyllä oli, tosin en huomannut sitä kun valtava k*rpä otsassani varjosti niin paljon. Lounas syötiin ja suurimmaksi osaksi paiskottiin lattialle. sitten lähes 1,5 h taistelu päiväunillemenosta/nukahtamisesta. Nyt on 45 min tauko, sen jälkeen mennään taas. Pää hajoaa.
sori,mutta repesin kyllä täysin jatää kotiäiti meinas vetää ihanat korvapuustit väärään kurkkuun:) totahan se välillä mutta myös noita ap:n ihania päiviä. tsemppiä.
t.4 lapsen kotiäiti
en tarkottanu pahalla!
Mua vaan huvitti kun just tänään meillä oli katastrofiaamu ja sitten tuli sun aloitus.
Nauti siitä että teillä on tuollaista ainakin välillä. Meillä on pahin uhma nyt esikoisella, uskon että kun se helpottaa ja lumet sulaa ja kesä tulee niin ehkä meilläkin! :)
t.19
että joku jaksaa joskus kertoa täällä jotain mukavaakin ihan perusarjestaan. Ettei kotiäitiys ole aina vain raatamista, huonoja öitä ja oman ajan puutetta. (Tai vaihtoehtoisesti pätemistä (puolison) rahoilla, hienommilla tavaroilla, paremmalla tyylitajulla tai oikeammilla kasvatusmetodeilla.) Koska eihän se ole. Välillä se on just tuollaista leppoisaa, lämminhenkistä ja rauhallista menoa, jossa mieli lepää ja sydän täyttyy onnesta - vaikka ei ole mitään erityistä syytä. Kiva kuulla!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tarkottanu pahalla!
Mua vaan huvitti kun just tänään meillä oli katastrofiaamu ja sitten tuli sun aloitus.
Nauti siitä että teillä on tuollaista ainakin välillä. Meillä on pahin uhma nyt esikoisella, uskon että kun se helpottaa ja lumet sulaa ja kesä tulee niin ehkä meilläkin! :)
t.19
kyllä ne uhmatkin joskus loppuu, ja tulee taas rauha maahan (tai ainakin omaan huusholliin) kuten uumoiletkin, sillä ajatuksella on hyvä joskus itseään lohduttaa, kun on päiviä että meinaa hermo palaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitankin ihan vuorokauden alusta, koska mulle ei yöllä ja päivällä ole juuri eroa. Imetin vauvaa joskus kahden aikaan. Viideltä siirryn sohvalle, koska sängyssäni oleva hento vauveli potkii minua naamaan. Vähän yli kuusi siirryn entiseen sänkyyni mieheni paikalle, koska tilantarpeinen vauvelimme ei halua nukkua yksin kun isi häipyi töihin.
Kahdeksan aikaan heräsin vauvan mönkimiseen ja ihanaan hymyyn. Loikoiltiin vielä vähän aikaa sängyssä ja hassuteltiin, vauva söi vähän tissiäkin. Sitten mentiin keittiöön ja aloitin aamupalavalmistelut. Vauva leikki muutamia minuutteja yksin lattialla ja söi reippaasti pari lusikallista sosetta. Pari lusikallista sosetta hän mankeloi keittiön pöytään.
Seuraavaksi vauvaa alkoikin jo väsyttää, ja tarjoilin hänelle sitkeästi nukahtamista. Se ei kuitenkaan käynyt, joten kolmen tunnin ajan vauva känäsi vuoroin sylissä, vuoroin lattialla ja välissä jopa sängyssään. Tässä välissä soseutin porkkanoita ja vauva ehti lyödä päänsä tuolin jalkaan. Lohduttauduimme kirjaa lukemalla ja elämää helpottaakseni söin minäkin lounaaksi keitettyjä porkkanan palasia. Yhteistuumin laitoimme pyykit koneeseen ja pian kuivumaankin ja vauva rintarepussa siivosin hieman keittiötä ja laitoin oikeaakin ruokaa iltapäiväksi.
Nyt vauva nukkuu ja minä tsekkasin avoimet työpaikat ja av:n. Mitäs sitä muutakaan ihminen tarvitsee?!
Hauska ketju ap ja muut! Meillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita lisää vauva, joka tosiaan haluaa osallistua elämääni 24/7 ja hermostuu heti, jos teen jotain omaksi ajaksi tulkittavaa kuten kotitöitä :)
Heräsin seitsemältä ja nostin nukkuvan vauvani suihkuun ja pesin syyhypunkkilääkkeet saippualla varpaista korviin. Sitten herätin nelivuotiaan tyttäreni, jolle sama pesu. Tämän jälkeen revin lasten petivaatteet hanskat kädessä pesukoneeseen. Tähän mennessä olen pessyt neljä koneellista pyykkiä ja manannut aika lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän aamu (yöstä lähtien) :
Vauvaa sain syöttää yöllä n. 6 kertaa. (imetän)
Esikoinen heräili jatkuvasti. Ollaan siirretty se aika vasta "isojen poikien sänkyyn" ja kampi sieltä jatkuvasti pois. Huusi, ulisi, kävin siellä .n 20min välein, välillä minä, välillä mies.
Noin 03.00 aikaan tuli viimeinen niitti ja tungin itseni pojan viereen pieneen kapeaan sänkyyn. Poika hiljeni mutta minä en saanut unta. Hetken päästä vauva alkoi huutamaan tissiä, minä lähden ja esikoinen alkaa huutamaan kun nousen vierestä. Olen tulla hulluksi.
Mies heräsi töihin 04.50 ja lähti n. 2.5 tunnin katkonaisten yöunien jälkeen. Otin esikoisen ja vauvan viereeni isoon sänkyyn ja esikoinen rauhoittui sillä. Vauvaa syötin vielä 2 krt. ennen 7.30 jolloin molemmat heräsi.
Aamulla minulla oli ihan tajuton päänsärky ja oksensin. Huonot yöunet+ se että sisällä oli 25.5 astetta lämmintä oli tehnyt tehtävänsä.
Aamu toimet suoriutui sarjatyönä. Vaipat, esikoisen talutus huutaen potalle, aamupesut, aamupala, kahvi. (PANNULLINEN KAHVIA) jälkien siivous, pienemmän päiväunille laitto. Siinä vaiheessa isomman narinat alkoi tosissaan ottamaan hermoon ja hiljensin sen muumeilla.
Vauva nukkuu, esikoinen katsoo muumeja ja minä alan purkamaan eilistä tiskivuorta. Ajattelen kuinka ihana olisi kun vihdoin pääsisi tästä pikkulapsi arjesta kunnolla irtautumaan ja lähtisi vaikka viikoloppulomalle ihan yksin ja itsekkäästi hemmottelemaan vain itseäni! Samalla vilkaisen pöydällä olevaa raskaustestiä jota en ole vieläkään uskaltanut tehdä. Kuukautiset 2 viikkoa myöhässä.
Tuollaistako se sitten on? Pohdiskelee täällä tallainen uransa alussa oleva lapseton kaksvitonen. Olen sairaana kotona ja minua suorastaan harmittaa, etten ole töissä. Pidän työstäni todella.
Olen usein miettinyt, miten sitä jaksaa olla kotona lapsen/lasten kanssa sitten joskus sen vuoden-pari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi kotiäideille/iseille sitten maksaa palkkaa?
Kotihoidon tukihan on vain "hyvitys" siitä ettei laita lapsiaan kunnalliseen päivähoitoon. Kotihoidon tuen saat vaikka olisit miehesi kanssa töissä ja lapsi mummun kanssa, tai kotiin palkatun hoitajan hoivissa.
Itse olen ollut nyt 4 vuotta kotona, jotenkin tuntuu aika hurahtaneen vain ohi :O
Kiva lukea mukavista aamuista! :) Itselläni kahden pienen lapsen kanssa ei oikein tahdo sujua aamut :)
Esikoinen aloittaa aikalaila joka aamu kitinällä, kuopuksella vaipat falskaa, eli hänen aamut alkaa kylvyllä yms.
Syövät kuitenkin itse ettei tarvitse syöttää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta näen kirjoituksessasi ihan itseni vuosien takaa. En mäkään ajatellut kaksvitosena kuin opiskeluja ja töiden saamista. Sitten kun kohtasin pätkätyöelämän, siirryin kotiäidiksi 31-vuotiaana.
Mun neuvo, jota et siis edes pyytänyt: käy töissä, matkustele, nauti elämästä, siis siitä elämästä, joka sulla on nyt. Lasten aika voi olla myöhemminkin.
Tuollaistako se sitten on? Pohdiskelee täällä tallainen uransa alussa oleva lapseton kaksvitonen. Olen sairaana kotona ja minua suorastaan harmittaa, etten ole töissä. Pidän työstäni todella.
Olen usein miettinyt, miten sitä jaksaa olla kotona lapsen/lasten kanssa sitten joskus sen vuoden-pari?
Tuollaistako se sitten on? Pohdiskelee täällä tallainen uransa alussa oleva lapseton kaksvitonen. Olen sairaana kotona ja minua suorastaan harmittaa, etten ole töissä. Pidän työstäni todella.
Olen usein miettinyt, miten sitä jaksaa olla kotona lapsen/lasten kanssa sitten joskus sen vuoden-pari?
... vaan se voi olla just sellaista kun SINÄ haluat :)
Se siinä onkin hauskaa! Ja uskonpa, että sitten kun saat sen/ne omat lapset, niin ihan yllättävätkin asiat tuntuvat yhtäkkiä mielestäsi ihanilta ja mielenkiintoisilta, se siinä on kaikkein jännin juttu.
t. eräs joka myös pitää omasta työstään, mutta on ihmeekseen onnellisempi nyt hoitovapaalla kotona ollessaan
Meillä kans kaks alle 1,5 vuotiasta. Herättiin aamulla kaikki samasta sängystä, isompi oli heränny yöllä ja halus meidän sänkyyn ja pienempi jääny edellisestä syöttökerrasta siihen. Mies nousi ensimmäisenä ja lähti töihin. Me jäätiin lasten kans makoilemaan kunnes isompi kömpi hakemaan kirjaa jota hetki luettiin...
Siihen kyllästyttyään heitti kirjan pikkuveljen päälle, joka siitä alkoi karjuu ku palosireeni, joten toruttuani esikoista noustiin epämääräisen ärtyneinä ylös aamupuuhiin.
Kiukuttelua, huutoa, puuron sohimista esikoisen poukkoilevaan suuhun, jäätävää hiljaisuutta (etten itse raivoais lapsille) kunnes kuopus saatiin päiväunille ja isomman kanssa leikittiin lounaaseen asti. Syötiin eilistä hirvipaistia ja perunaa.
Ulos ei menty kun pakkasta -30 astetta, molemmat nukahtaa onneks sisällekin. Oma aika klo 12-14, kuopus nukkuu harvinaisen kauan, jonka aikana teen vähän kotihommia ja surffailen netissä..
Kuopus herää, syötän maissivelliä ja höpöillään, kuunnellaan klassista jota vauvani rakastaa ja valmistaudutaan neuvolaan lähtöä varten.
Esikoinen nukkuu edelleen, nautin vauvan kanssa olemisesta.Helpottais vaan pakkaset niin vois taas olla ulkonakin päivällä. Muuten ihan lepposaa, en vaihtais näitä päiviä mihimkään kodin ulkopuoliseen työhön, vaikka välillä rankkaa onkin kahden pienen kanssa.
...ei ole tuollainen elämä minua varten.
koululainen kotona sikainfluenssassa, lääkitsin molemmat lapset, söivät aamupalaksi pullaa ja velliä. Vähän ajan pääästä antibiootit kirkuvalle kuopukselle, siivosin keittiön. Maksoin huutisostokset.
Katsottiin telkkarista Sillä silmällä, lääkkeet alkoi vaikuttaa joten laitoin koululaisen tekemään läksyjä.Kohta siivoamaan ja keittoa tekemään myöhäislounaaksi. Ja ei, ei ole ollut kiva päivä kökkiä sisällä pahantuulisten, sairaiden lasten kanssa. Mutta vielä syvemmältä olisi ollut etsiä niille hoitajaa sen kolmen päivän sairaan lapsen hoidonjärjestelyn aikana...
Mä kerron vielä toisenlaisen esimerkin meiltä.
Vauva on nukkunut koko yön hyvin, ehkä kerran mönkinyt omin päin syömään, vieressä kun on. Herätään iloisina ja toivotellaan toisillemme hyvät huomenet.
Mies onkin ennen töihin lähtöään siivonnut keittiön ja syömme rauhallisesti aamupalan. Aamulla ei tarvitsekaan manailla kauppaan unohtuneita tuotteita. Vauva leikkii rauhassa tai konttailee perässäni, joten saan pukea päälleni, pestä kasvot, harjata hiukseni ja käydä vessassakin (tuskin kuitenkaan samalla kertaa, mutta se olisikin jo liikaa).
Ulkona ei ole liikaa pakkasta, joten lähdemme vaunuilla kaupunkiin tapaamaan ruokatunnillaan olevaa ystävääni. Jostain käsittämättömästä syystä vauva nukkuu lounaan vaunuissaan tai ainakin viihtyy lattialla. Saan syödä lämpimän ruuan keskeytyksettä suoraan eteeni kannettuna.
Hauskan seurahetken jälkeen kävelemme kauniissa kevätauringonpaisteessa kotiin ja vauva herää iloisena vaunuistaan. Luemme kirjoja, leikimme leluilla ja laulamme epävireisellä äänellä. Pian kännykkä piippaakin: mummo haluaisi tulla kylään.
Lapsen ollessa hyvissä käsissä pistän pyykit koneeseen, silitän edellisen kasan, siistin kodinhoitohuoneen, imuroin äkkiä eteisen ja keittiön, vastaan unohtuneeseen tekstariin, katson sähköpostit ja surffaan vähän netissä. Mummon ja lapsenlapsen yhteisestä ilosta iloiten keitän kahvit ja juttelemme niitä näitä.
Vauvaa alkaa väsyttää, ja hän nukahtaakin helposti päiväunilleen omaan sänkyynsä. Teen ruuan valmiiksi odottamaan töistä tulevaa miestä ja luen jotain vauvan heräämistä odotellessa. Isän kotiin tullessa koko perhe ruokailee yhdessä ja virkeinä siistissä keittiössä hyväntuulisina. Sen jälkeen isä ja vauva lähtevät hoitamaan kauppa-asioita, jolloin minä jään katsomaan televisiota ja ehdin soittaa ystävällenikin. Ihanan päivän huipentumana löydän keittiön kaapista suklaata :)
ja on niitä silloin tällöin edelleenkin, tosin harvemmin enää. Todella siis tiedän myös tuon "pää hajoaa"-tunteen.. Ehkä siksi osaankin nyt nauttia, kun on jo usein näitä rauhallisia aamuja. Kyllä niitä sullekin vielä tulee! Meillä kuopus on kohta jo 3 v. joten yöheräilyjäkään ei enää ole ollut pitkään aikaan.
Tsemppiä :)
ap
ap