Miksi kömpelön lapsen on hiihdettävä ja luisteltava koulussa?

se, että hiihtää ja luistelee ja on liikuntatunneilla mukana on reilua myös toisille oppilaille, että itselle. Mikä estää tekemästä joitakin asioita, esim luistelemaan? Jos on huono, voi pyytää tukiopetusta ja jos kiusataan, pitää sanoa opettajalle. Hiihtämisessä sama. Kuuluu normaaliin elämään osata hiihtää ja luistella. Koulussa opitaan ja jos ei osaa, harjoitus tekee mestarin.

Meillä ainakin on ollut apua toimintaterapiasta hieman kömpelölle ja aralle lapselle. On saanut lisää itsevarmuutta ja osaa jo nauttiakin liikkunnasta.

jos kerran se on ok?

luistelemisen vielä ymmärrän mutta hiihtäminen on aikansa elänyttä. ei enää tarvitse osata hiihtää, jotta pääsisi kouluun tai kylille. Onneksi täällä helsingissä ei tarvitse lasten hiihtää. Luistelun nyt vielä suvaitsen, kun pakkohan niitten talvella on jotain ulkoliikuntaakin harrastaa mutta mielestäni voisi olla valinnanvapautta siinäkin.

mutta ei kaikkien tarvitse olla kaikessa superhyviä. Toisaalta moni löytää yllättäen itsestään uusia taitoja, kunhan muutamana viikkona kokeillaan. En ole itsekään liikunnallinen, mutta pidän liikuntatunteja (myö sitä hiihtoa) hyvin tärkeänä. Liikuntaa on koulussa monesta syystä, mm. siksi, että yritetään antaa kipinää liikunnalliseen ja terveelliseen elämäntapaan, mutta myös sen takia, että liikkuminen ja motoriset harjoitteet vaikuttavat samoihin alueisiin, jotka aivoissa käsittelevät lukemaan oppimista ja matemaattisia suorituksia. Esim. lukihäiriötä voidaan kuntouttaa myös motorisin harjoittein. Ihminen on kokonaisuus :)

mutta hiihtäminen on aikansa elänyttä. ei enää tarvitse osata hiihtää, jotta pääsisi kouluun tai kylille.

Onneksi täällä helsingissä ei tarvitse lasten hiihtää.

Luistelun nyt vielä suvaitsen, kun pakkohan niitten talvella on jotain ulkoliikuntaakin harrastaa mutta mielestäni voisi olla valinnanvapautta siinäkin.

Voipi olla ettei ne sun lapset kohta enää jaksa edes kävellä sinne kylille, kun niiden ei kerran tarvi koulussa liikkua eikä kotona ehdi kun pitää pelata pleikkarilla.

musiikkimaalausta, musiikkiliikuntaa, musiikkisatuja, musiikkiterapiaa, musiikin teoriaa, säveltapailua, rytmiikkaa... Aika paljon on musiikinkin puolella vaihtoehtoja. Eli miksi on pakko laulaa, jos ei osaa?

Ei ole sama asia. Laulu kuuluu musiikkitunneille kuin nenä päähän,mutta liikunta ei ole niin rajoittunutta.

vaan toivi, ettei kaikkien tarvitsisi tehdä samaa. Jos hiihto tai luistelu ei suju, niin esim. reipas lenkki olisi hyvä vaihtoehto.

vitsi, mä kans pyydän lapselle tolla periaatteella vapautusta musiikista! halooo!!

Ei meinaan millään vaan käsitä sitä laulamista... sama asia?

musiikkimaalausta, musiikkiliikuntaa, musiikkisatuja, musiikkiterapiaa, musiikin teoriaa, säveltapailua, rytmiikkaa... Aika paljon on musiikinkin puolella vaihtoehtoja. Eli miksi on pakko laulaa, jos ei osaa?

Ei ole sama asia. Laulu kuuluu musiikkitunneille kuin nenä päähän,mutta liikunta ei ole niin rajoittunutta.

vaan toivi, ettei kaikkien tarvitsisi tehdä samaa. Jos hiihto tai luistelu ei suju, niin esim. reipas lenkki olisi hyvä vaihtoehto.

vitsi, mä kans pyydän lapselle tolla periaatteella vapautusta musiikista! halooo!!

Ei meinaan millään vaan käsitä sitä laulamista... sama asia?

Sen sijaan jos lapsi ei kestä kovaa meteliä, on väärin laittaa hänet soittamaan rumpuja uudelleen ja uudelleen koko luokan eteen. Lapselle voi antaa triangelin ja hän saa siitä onnistumisen kokemista eikä ala vihata musiikin tunteja. Sama juttu laulamisessa on yksinlaulu. Tuskin kukaan haluaa, että kaikki vuorotellen laulavat yksin musiikintunnilla. Silti tuntuu olevan ihan ok, että liikuntatunnilla vuorotellen kaikkien nähden tehdään erilaisia suorituksia (esim meillä kouluaikana puomilla, pukilla, vatsalihastestit jne. oli kaikkien nähden. Kuntotestissäkin osa testeistä tehtiin kaikkien nähden esim. se outo roikkumistesti, jossa muut pääsivät kommentoimaan sitä, etten pysynyt siinä edes kokonaista sekuntia...

Hyvä liikunnanope osaa eriyttää. Kun suurin osa luokkaa hiihtää jonkin tietyn hiihtolenkin, voi ne heikommat hiihdellä koulun lähettyvillä. Meillä kaikkien oli pakko hiihtää se lenkki, ja eräs ystäväni hitaana ei ehtinyt sitä liikuntatunnin puitteissa. Reilua?

Miksi liikunnassa pitää mitata ja testata, jos kyseessä on se, että arvosanat annetaan asenteen mukaan? Ei meillä ainakaan annettu. Kuntotestin ja 1500 m juoksun tulos ratkaisivat numeron. Kaikki muu oli vain sitä tavallista kiusaamista (valitaan joukkueet kapteenien avulla, jotta heikommat saavat seistä tyhminä paikoillaan ja kapteenit tapella, mihin joukkueeseen se heikko menee tai tehdään julkisia suorituksia, joita muut voivat arvioida). On uskomatonta, jos nykyään mennäään samalla periaatteella. Eikö tärkeintä olisi se liikkumisen ilo eikä se, että jokin suoritus pitää saada mitattua ja testattua?

Mielestäni ap:n tapauksessa ope voisi välillä antaa lapsen tehdä jotain muuta hiihtotunneilla, kun on selvää, että lapsi ei siitä nauti. Niillä kerroilla kun lapsi on mukana hiihdossa, saa hän hiihtää omalla tahdillaan rauhassa eikä muiden pilkattavana.

Oletko kovasti kannustanut ja kehunut? Kyllä kömpelötkin pikkuhiljaa oppii, kunhan vaan jaksavat harjoitella ja vanhemmat kannustaa, eivät ala jankuttaa jotain muuta.

Ei todellakaan ole.

Laulaminen on sama asia kuin liikuntatunnilla liikkuminen

Alotus oli ehkä muotoiltu vähän hassusti, mutta mun mielestä liikuntatunneilla pitäisi a) opettaa lapselle liikuntaa elämäntapana, mielellään vanhempien tukemana ja b) opettaa yleissivistykseen kuuluvia liikuntalajeja, mutta tuossa järjestyksessä.



Itse harrastin yläasteella liikuntaa, mutta yksi kaveri taas ei pärjännyt oikein missään. Silti aina kaikki piti laittaa paremmuusjärjestykseen ja kaikkien piti tehdä samat asiat. Mun mielestä ois parempi, jos ryhmän vois jakaa oppilaiden tason mukaan. Ne osaavat tekis pitempiä lenkkejä tai vaikeampia kuvioita, ja heikommat harjottelis perusasioita. Paljon liikunnasta nauttimiseen vaikuttaa nimittäin jo sekin, että ne hyvät ei ole kentän laidalla nauramassa kun itse yrittää tehdä jotain, jota ei osaa.



Tuollaiset kannustavat liikuntatunnit vois tulla kansanterveydellekin todella halvaksi pitkällä aikavälillä...

Jotenkin olin vaan hitaampi kuin muut. Meni useita vuosia kuoluajoista ennen kuin innostuin liikumaan omaaloitteisesti. Luisteleminen oli pahin. En vain koskaan oppinut sitä niinkuin muut. Ysiluokalla sitten luovutin kokonaan ja lintsasin luistelu tunnit. Olisin kyllä voinut tehdä vahtoehtoisesti muuta mutta kun se ei opettajalle kelvannut lähdin pois.

Alotus oli ehkä muotoiltu vähän hassusti, mutta mun mielestä liikuntatunneilla pitäisi a) opettaa lapselle liikuntaa elämäntapana, mielellään vanhempien tukemana ja b) opettaa yleissivistykseen kuuluvia liikuntalajeja, mutta tuossa järjestyksessä.

muutaman kerran viikossa hiihtämään ja luistelemaan talvella ja kesällä pyöräilemään, uimaan ja pelailemaan palloa tai yleisurheilukentälle, mutta kun suurin osa vanhemmista on turhan laiskoja tukemaan lastensa kehitystä ja terveyttä, niin koulun nyt vain on opetettava tietyt perustaidot.

Aika surkealta sekin tuntuu, jos vasta armeijassa joutuu opettelemaan hiihtämään ja pyöräilemään.

treenausta motoriikassa ja sitähän nuo lajit juuri kehittävät. "Huonoimmille" tuollainen urheilu on juuri hyödyllisintä. Niille taitaville ei niinkään.

opetella lukemaan, laskemaan vaikka olisivatkin heikompia.

Ilmeisesti lapsi ei ole koskaan ollut liikunnallinen, eikä näin ollen päässyt harjoittamaan lihaskuntoa ja koordinaatiota. Juuri sellaisen lapsen pitäisi harjoitella kaikenlaista, monipolista liikuntaa. Ihan kuin lukutaidottoman lukemista tai puhevian omaavan ääntämistä.

Ja niinkö ap että vain koululaitos vastaa poikasi asenteesta liikuntaan???



Telkkari, tietokone, pleikat, wiit, x-boxit sun kaikki muut hässäkät opiskelun ja sisällä nyhväämisen lisäksi tarvitsevat vastapainoa.



Susta huokuu itestäskin että se on ihan paskaa.

Mikset keksi keinoa millä lapsesi kiinnostuu??

Vai onko jo liian myöhäistä, kun olet pullamössöttänyt lapsesi liikkumisne ilon?

missä on hyvä?

Ainakaan meillä ei tosiaan tarvitse olla huippu urheilussa, tärkeintä on se asenne miten eri lajeihin suhtautuu. Pikemminkin menee niin päin, että jos vaikkapa lisenssillä pelaava jääkiekkoilija lintsailee suunnistuksesta, ei saa kovinkaan kummoista liikunnannumeroa. Ei meidänkään lapset murtomaahiihdota pidä, mutta se nyt vaan on ihan kiva perustaito suomalaisen osata, samoin luistelu. Niitä itselle mieluisia lajeja voi etsiä ja harrastaa sitten vapaa-ajalla. Samalla periaatteellahan voisi kysyä, miksi ei-matemaattisesti lahjakas lapsi joutuu kärsimään matikan tunnilla.

oppii, jos ei koulussa? Jos vanhemmat ei vie, on koulun tehtävä ohjata.

Pojalla lievä cp-vamma ja todella kömpelö muihin verrattuna, mutta ei valita.