Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidin aamupäivä..
17.02.2011 |
Aamulla heräsin seitsemän jälkeen laittamaan esikoista kouluun. Tein aamupalaa ja laitoin kahvin tippumaan. Odottelin, että Mercy Peakin lääkäriasema alkaa (olen ryhtynyt seuraamaan tätä sarjaa vasta hiljattain)
ja odotellessa sitä, luin sohvalla kirjaa kahvia hörpiskellen. (piti kirjoittaa "siemaillen", mutta kuulostaa liian imelältä :D )
Sitten mies heräili, hörppäsi kahvit, luki lehden ja lähti töihin.
Kuopuskin heräsi ja tassutteli keittiöön. Laitoin hänelle aamupuuroa.
Sen jälkeen tein tavanomaiset aamutoimeni, petasin pedit ja siivosin pöydän, ja puin kuopukselle ja itselleni talvitamineet ja lähdimme ulos, viemään muovikassillista lasipurkkeja ja metallijätettä keräyspisteeseen. Kävelimme auringonpaisteessa, ihanan kirkasta!
Kävelimme hiljalleen, kuopuksen vauhtia.
Kipattuamme lasipurkit ja metallit keräysastioihin, päätimme paluumatkalla kerätä muovikassiin matkan varrelta löytyviä roskia. Ja löytyihän niitä, pari karkkipussia, suklaapatukan kääreet, karkkiaskeja... kuopus tärkeänä metsästi roskat lumipenkoista, ja äiti nosti ne pussiin. Lapsen sormet kun olivat topparukkasten vuoksi hiukan kömpelöt..
Sitten punaposkisina kotiin, saalistetut roskat pihan roskalaatikkoon ja sisälle laittamaan ruokaa.
Pyykkikone päälle ja nyt ruoan kypsyessä uunissa voin tässä hetken surffailla, lapsikin leikkii tyytyväisenä pikkuautoilla. Esikoisen pitäisi kohta tulla kotiin.
Kommentit (47)
Oli mukavaa lukea leppoisasta aamupäivästänne. Oikein positiivinen ja ilahduttava keskustelun avaus mielestäni. Ihanaa, kun nautitte kiireettömästi aivan tavallisista arkisista asioista. Vaikutat aidosti onnelliselta ihmiseltä. Sen huomaa kirjoituksestasi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa omakin asenne aina kohdallaan! Olisi ihana nauttia kotiäitiydestä ihan täysillä, kun kuitenkin tietää kuinka ainutlaatuista aikaa tämä on. Silti päiviä kuluu turhaan äksyilyyn :-/
No, meidän aamumme tänään: Herätys 7 aikaan, kun kuopus huusi äitiä. Istuin vartin verran vierellä, jolloin jatkoi unia vielä reilun tunnin. Esikoinen nousi 8 aikaan, sitten aamupalaa, vaatteita, yleistä tavaroiden pakkailua. Esikoinen lähti isin kyydillä eskariin (yleensä minä vien) ja saimme kuopuksen kanssa lähteä poikkeuksellisen rauhassa kerhoon. Kuopus vietti pari tuntia kerhossa, jona aikana minä pääsin uimaan (ihan yksin, todella harvinaista). Normaalisti kerho ja eskari eivät osu samaan aikaan, joten tämä päivä tuntui luksukselta. Mietin millaista olisi käydä säännöllisesti aamu-uinnilla, vaikka kerran viikossa. Aah.
Uimasta kerhon kautta kotiin, ruuan lämmitys. Ihana auringonpaiste ilahdutti ja ahdisti - lattialla pyöri muruja ja villakoiria. Sämpylätaikina kohoamaan, ja hakemaan esikoista eskarista. Ulkoilut hoituivat samalla. Kotiin tultua sämpylät uuniin ja imuri laulamaan. Esikoinen leikki kaverin kanssa, ja kuopus kuunteli lastenlauluja. Sämpylävälipalan jälkeen siivous jatkui.
Nyt istahdin tyytyväisenä nojatuoliin. Siivouksen aloittaminen on aina niin tuskaista, mutta nyt tuntuu mukavalta. Kuopus katsoo Kaapoa, esikoinen leikkii kaverin kanssa edelleen. Nyt täytyy sammuttaa läppäri ja tehdä kuopuksen kanssa jotain "järkevää" eli mukavaa. Sitten kuorimaan perunoita iltaruokaan.
Itse olen töissäkäyvä ja lapsista nuorin eskarissa. EN osannut ikinä nauttia kotiäitiydestä niin kuin sinä. Mutta tuollainen asenne olisi ollut ihana ja silloin olisin viihtynyt kotona varmasti pidempään :)
Kömmin kahdeksan aikaan sen verran pystyyn että availin verhot ja sammuttelin valot koululaisten jäljiltä. Laitoin pyykkikoneen päälle. Takaisin kölliin vauvan kanssa.
Ylös nousimme puolen päivän aikaan. Laitoin uuden koneellisen tulemaan ja edelliset rumpuun. Söin aamupalan.
Vauva päikkäreille, imuroin isommat pölyt äkkiä pikaimurilla. Nettiin surffaan.
Laitoin leivinuuniin tulen, koululaiset tuli kotiin, klo 13.45. Syötin vauvalle puuroa.
Puin vaatteet. Kävin hakemassa lisää puita puuvajasta. Tyhjensin kuivurin ja laitoin vielä yhden pikakoneellisen tulemaan. Vauva päikkäreille, itse tulin nettiin...
Kömmin kahdeksan aikaan sen verran pystyyn että availin verhot ja sammuttelin valot koululaisten jäljiltä. Laitoin pyykkikoneen päälle. Takaisin kölliin vauvan kanssa. Ylös nousimme puolen päivän aikaan. Laitoin uuden koneellisen tulemaan ja edelliset rumpuun. Söin aamupalan. Vauva päikkäreille, imuroin isommat pölyt äkkiä pikaimurilla. Nettiin surffaan. Laitoin leivinuuniin tulen, koululaiset tuli kotiin, klo 13.45. Syötin vauvalle puuroa. Puin vaatteet. Kävin hakemassa lisää puita puuvajasta. Tyhjensin kuivurin ja laitoin vielä yhden pikakoneellisen tulemaan. Vauva päikkäreille, itse tulin nettiin...
Sun vauva siis kölli kl 12 asti. Vie tutkittavaksi pian, sillä on joku vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun vauva siis kölli kl 12 asti. Vie tutkittavaksi pian, sillä on joku vika.
teidän muiden arkiaamuja tai mielipiteitänne!
Kukin tavallaan ja kuka nauttii mistäkin :)
Ja siis en minäkään ole immuuni huonoille päiville ja todella äksyilen välillä ihan huolellakin, mutta suureksi osaksi nautin tästä kotona olemisesta lasten kanssa. Nyt kun siis ne yövalvomiset ja ankara väsymyskin on taaksejäänyttä.
Ja kai sitä nauttii niin paljon siksikin, koska tietää että tämä on minulta kohta ohi, enempää lapsia ei todennäköisesti tule, ja kuopus kun täyttää tässä keväällä 3 v. hoitovapaa loppuu ja sitten seuraa paluu työelämään. Kestää varmaan hetken, ennenkuin siihenkin taas sitten tottuu.
Aikansa kutakin. :)
ap
ps. meidän päivä jatkui niin, että syömisen jälkeen ystäväni poikkesi vauvansa kanssa päiväkahvilla, esikoiselle tuli kaveri leikkimään ja mies soitti että tulee kohta kotiin. Appivanhemmat olivat soittaneet poikkeavansa illalla vielä iltakahville. Nyt tässä välissä ehdin ripustaa pyykit, tsekata mitä täällä oli aiheestani puhuttu ja nyt menen seuraamaan hetkeksi kauniita ja rohkeita ;D
Mukavaa illanjatkoa teille kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika nukkui yllättävän hyvin yöllä. Nukkumaanmeno tapahtuu kyllä aina klo 20, ei ongelmaa siinä, mutta hän on alkanut "vanhemmiten" eli 5kk iästä lähtien syömään tiheämmin öisin, nyt siis 6,5kk. Hän söi vain kerran ja ei edes puolta pullollista. En ottanut tänä yönä viereen, koska nukahti samantien takaisin omaan sänkyyn. Mies tökki minua jalalla, siihen heräsin jossain vaiheessa, ilmeisesti olin kuorsannut. Minä potkin miestä joka yö, hän on välillä kova kuorsaamaan, etenkin selällään.
Poika heräsi 05.30 kuten joka jumalan aamu:) söi vähän maitoa ja jäi hetkeksi torkkumaan. Heräsin itse äänekkääseen ähinään, eli poika pusersi vaipan täyteen aamukakkaa. Otin siristelevän vauvan syliin ja pusuttelin matkalla pesulle. Kuten aina, poika on iloinen ja virkeä heti herättyään ja jokelsi naama kuolassa päivävaatteiden vaihdon aikana. Laitoin nassikan huovan päälle keittiön matolle ja kävin veskissä. Otin kilpirauhaslääkkeeni ja siinäpä jotain touhusin keittiössä.
Poika alkoi määkiä matolla (hermo menee, kun ei osaa liikkua vielä), otin syliin ja lämmitin eilen tehtyä riisipuuroa hänelle. Söi ihan hyvin, ja menimme sytyttämään takkaa. Koetimme olla hiljakseen, jotta iltavuoroon menevä iskä saa nukkua.
Jäpikäs alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä, joten maitopullon kanssa kiikkutuoliin mars. Siinä ei sitten viihdyttykään, vaan annettiin äänimerkkejä, jolloin mies heräsi ja tuli Harald Hirmuinen- uniasu päällään pöllämystyneenä olkkariin. Harmittelin, että jouduit heräämään, mutta mies ei, hänestä 07.30 onkin jo korkea aika nousta, hän ei ikinä hermostu. Mies lintosti kahvinkeittoon. Ajattelin mennä jätkän kanssa vielä unille, joten kärräsin vauvan parisänkyyn, juotin vähän maitoa minkä joi, tutti suuhun ja sittenpä alkoivatkin unentuloa enteilevät naamanhankaukset.
Poika kiekui hetken tavan vuoksi ja lopulta nukahti kainaloon. Nukuimme tunnin ajan, ja poika heräsi hymyillen. Maitoa nassuun! Aloin laittamaan lounasta valmiiksi, sillä miehen piti lähteä jo aamupäivällä töihin.
Syötiin aamupäivällä ja mies lähti töihin. Pojan kanssa leikittiin ja ruvettiin letunpaistoon. Tein samalla jauhelihapihvejä, jotka jouduin laittamaan roskiin, olivat sen verran kauheanmakuisia (ja olen sentään kokki). Tein uuden ruoan huomiseksi valmiiksi, siivosin keittiötä, otin jälleen nokoset vauvan kanssa (vajaatoiminta väsyttää), leikittiin jne. Poika nukkui kolmannet unet sisällä vaunukopassa, ja join sillävälin kahvit. Syöttöä, vaippojenvaihtoa, lelujen hakemista jne.
Nassikka meni unilleen ennen klo 20, ja odottelen miestä töistä. Pyykit unohtui viikata kaappiin, mutta ehtiipä nuo vielä. Aamulla tulee sukulaislapsia hoitoon päiväksi.
Melkoisen kevyt päivä - ei edes leivottu mitään. Täytyy sanoa, että vauvan kanssa on niin helppoa tehdä kotitöitä, helpompaa kuin luulin. Vauvani on hyvin virkeä kapistus, eikä nuku kuin max 30 min päivällä, ja silti minulle jää aikaa. Sitten voi jo tuntua jossain, kun vauva oppii liikkumaan. Välillä ihmettelen tuttavaa, joka ei laita edes astioita koneeseen, sillä eihän niitä hommia voi tehdä vauvan ollessa hereillä, ja päiväunien aikaan hänen on oltava aina FB:ssa. No, meni vähän ohi aiheen. Nautin kuitenkin tästä ajasta!
Eipä ainakaan käy kateeksi ja tuntuu omat elämänvalinnat mukavammilta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tasapainoisen idyllinen päivä. Kuulostaa siltä, että te osaatte nauttia arkipäivän iloista.
ei turhaa stressiä. Samaa rauhallista elämästä nauttimista täälläkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en ole saanut tuonkaan vertaa aikaan.
Onko kakkonen jotenkin katkera tai jotain? :) Minusta teidän aamu kuulosti tosi kivalta ja leppoisalta ap! :)
t. kotiäiti itsekin, tosin vauvan valvottamisesta niin väsynyt, ettei nyt noin valoisia ja ihania aamupäiväkuvauksia oikein irtoa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ainakaan käy kateeksi ja tuntuu omat elämänvalinnat mukavammilta:)
Kiva että oma elämäsi kuulostaa mukavalta, itse nautin juuri nyt elämästäni juuri tällaisena, en voisi toivoa enkä edes keksiä mitään parempaa :) Kiireetöntä arkea, lasten kanssa oleilua, ulkoilua, ihanasta auringonpaisteesta nauttien.. elämäni on juuri nyt aivan ihanaa, toivottavasti se on sitä teillä muillakin, pikkuasioista voi oikeasti nauttia täysin rinnoin, eikä onnellisuus vaadi mitään tämän enempää, ainakaan minun kohdallani :)
ap
pitäisi kotiäideille/iseille sitten maksaa palkkaa?
pitäisi kotiäideille/iseille sitten maksaa palkkaa?
ja hei, teinhän mä jotain yleishyödyllistäkin; keräsin ihan ilmaiseksi pussillisen roskia tien varrelta :D
ap
eikö kuopuksesi syönyt lounasta?
kuopus heräili joskus kymmenen maissa, ja söi puuron sen jälkeen, joten ei siinä olisi ehtinyt/jaksanut aiemmin lounasta syödäkään.
ap
Onko kakkonen jotenkin katkera tai jotain? :) Minusta teidän aamu kuulosti tosi kivalta ja leppoisalta ap! :)
t. kotiäiti itsekin, tosin vauvan valvottamisesta niin väsynyt, ettei nyt noin valoisia ja ihania aamupäiväkuvauksia oikein irtoa ;)
En vain tajunnut pointtia, sitäkö ei saisi ihmetellä?
Kun yleensä täällä nämä avaukset ovat "ai että elämäni on niin ihanaa" tai sitten "ai kauheeta, miten selviän tästä elämästäni". Ja tuo ei oikein osunut kumpaankaan kategoriaan. 2
Meillä arki ei ainakaan ole just sellaista kuin minä haluan. Enkä edes halunnut kovin kohtuuttomasti. Toivon hyvin nukkuvaa vauvaa, itselleni aikaa kodin hoitoon ja suihkussa käyntiin, tavallista rauhallista arkea. Niistäkin toisinaan joutuu tinkimään.
Mutta tässä varmaan tarkoitettiin korostaa, että moni asia on omasta asenteesta kiinni ja etenkin kyvystä iloita siitä, mitä on. Todellakin yllättävät asiat muuttuvat tärkeiksi ja innostaviksi ja saa aitoa iloa ihan pikkujutuista.