minkä ikäisenä olette kääntäneet lapsenne kasvot menosuuntaan?

Mä oon erityisope ja kyllä tässä työssä näkee, miten tärkeää pään kääntäminen on teettää ammattilaisella.

Mun luokalla on 9 ADHD:ta ja ilmeisesti niiden päät eivät ole kääntämisen jälkeen kiinnittyneet kunnolla, kun ne pyörivät taukoamatta.

On mulla yksi aspergerkin, ja sen päätä ei käännä mikään!

Ihan hyviä tyyppejä ne ovat. Oon oppinu niiltä paljon uusia sanoja ja seksijuttuja. Ovat ilmeisesti kovasti kiinnostuneita biologiasta ja koteihin on hankittu paljon havaintomateriaalia. Asperger ei ole niin niihin seksijuttuihin perehtynyt, kun se inhoaa kaikkea limaista ja kakkaista.



Murrosikäisillä on usein niskojen nakkelua ja se johtuu siitä, kun nikamien kasvupinnat kehittyvät, niin niissä ei ole hyvä pito. Niiden pää siis lipsuu. Eivät ne sille mitään voi, mutta usein sitä tulkitaan jotenkin asenteelliseksi. Se on nuorille loukkaavaa ja traumaattista. Meillä on koulussa tapana laittaa kaikille yläluokkalaisille niskatuki. Sen on hyvä olla niin korkea ja tiukka, että pää ei liiku yhtään. Jos ei tule ääntäkään, niin vielä parempi. Peilillä voi kattoa, että hengittää. Sen voi ottaa sitten pois, kun nuori aikuistuu ja muuttaa omaan kotiin tai pääsee peruskoulusta.



Mä en ymmärrä, miksi jotkut tunkee niitä kolarijuttuja tähän päänkääntöketjuun, mutta voin kuitenkin opastaa... Jos vauva on autossa napa menosuuntaan, niin sen pää voi kolarissa irrota, jos se on älykäs. Sen pää on niin paljon painavampi, kuin vartalo.

Tyhmillä vauvoilla pää on tyhjä ja kevyt, ja siksi ei tarvitse välittää, miten päin lapsi on autossa.

Sen, onko vauva tyhmä vai älykäs, voi selvittää jo synnärillä katsomalla vanhempia.



Kaikkien niiden pää on aluksi liian iso. Siksi pitää hankkia kireä kypärämyssy, joka puetaan ajoissa päälle. Se voidaan ottaa pois, kuin vartalo painaa enemmän kuin pää.

Jos sen ottaa liian myöhään pois, tulee tiukkapipoiseksi ja joutuu aineopettajaksi.

Jos sitä ei laita, joutuu keskikikäisenä konttailemaan, kun ei jaksa kannatella päätään. Kypärä auttaa tässä tilanteessa pahimpiin kynnyskohtiin.



Oottakaa hetki, mä haen laskimen, että selviän tuosta varmennustehtävästä... 4 ynnä 3 on...

Todella harmi, että tämäkin palsta on mennyt suoranaiseksi piruiluksi. Kysymyksiä täytyy vääntää ja muokata ja "koekäyttää", että uskaltaa tänne laittaa. Moni, joka oikeasti haluaa jotain kysyä, jättää kysymättä, ettei vaan joudu naurunalaiseksi. Koulumaailmassa tällaista ilmiötä kutsutaan nettikiusaamiseksi....

Suomen kieli mahdollistaa onneksi tällaiset kielikukkaset. Jos ap kirjoittaa tuollaisen avauksen niin totta helkutiss sille pitää ilkkua. Olisi ehkä kannattanut mainita auto ja lastenistuin jne. kysymyksessä :)

Kotona jo opetettiin, että ei pidä koskaan yliarvioida ihmisen älykkyyttä. Tällä vauva.fi-sivustolla asia todellakin konkretisoituu.

Olen jo yli 40 eikä minua käännetty missään vaiheessa. Ilmeisesti tästä johtuu se kiusallinen tapa, että menen kaikessa ikäänkuin perse edellä puuhun. Omat lapseni olen kääntänyt jo synnärillä kasvot menosuuntaan, ettei kävisi niinkuin minulle.

Vanhempani kyllä ovat yhä kovin pahoillaan kun eivät tienneet tuohon aikaan, että näin voisi käydä. En ole heille katkera. Olen löytänyt kivasti erilaisia tukiryhmiä meille takaperoisille.

Lapsi syntyi kasvot "menosuuntaan", mutta autossa kääntyi kasvot menosuuntaan heti, kun painoa oli 9kg ja osasi kunnolla istua, eli vaihdettaessa turvakaukalosta istuimeen. Syynä matkapahoinvointi, joka esti ajoittain automatkat kokonaan. Heti helpotti, kun istui autossa kasvot menosuuntaan.

Nelivuotiaana, en olisi halunnut vielä silloinkaan kääntää mutta mies piti lapsen puolia kun kuulemma alkoi olla niin epämukavaa kun ei jalat enää mahtuneet olemaan. Meillä ei ole autoa niin aika harvoin autoillaan, ehkä noin kerran kuussa viikonloppuisin.

Aika kaivella vanhoja ja

nauraa :D :D

lapsista sitten tietää, onko ne menossa tulosuuntaan vai tulossa menosuuntaan?



Kannatan kyllä kääntämistä hyvissä ajoin ennen kuin alkavat kävellä.

Muutenhan ne taapertavat päin huonekaluja ja perheenjäseniä.

Auto on kakspaikkainen.Ei voi paljon käännellä.

Enempi pelkään kun kesällä avoauton lento ominaisuuksia.

Ikää on 29,lapsia kaksi.

Mulla on usein matkapahoinvointia meren läheisyydessä.

facebook vitsiksi:)

kuolen nauruun.

nyt kyl tipuin kärryiltä? mistä nyt puhutaan?

Huumorintajun puutteestasi puhuttiin!

ompas täälä paljon "vitsikkäitä aikuisia". Toivottavasti teillä ei todellisuudessa ole omia lapsia, vaikka päiväkotinhan opettaa ja vanhemmat voi opettaa sitten ne vähän vähemmän hyvät tavat.

Turvaistuimen voi kääntää mallista riippuen menosuuntaan. Meillä ei tuolissa muuta vaihtoentoa ollutkaan, mutta jos mahdollista niin kannattaa pitää selkä menosuuntaan mahd. Pitkään. Se on kuitenkin turvallisin vaihtoehto. Pienen on raskas istua kovin pystyssä asennossa pitkään ja selkä menosuuntaan olevan tuolin saa huomattavasti suotuisampaan asentoon pienelle matkaajalle.

Joo, kannattaa olla aina niin vakava kuin mahdollista. Opeta lapsesi istumaan ryhdissä, maksamaan veronsa ja olemaan nauramatta.

Mutta asiaan: Käänteiskasvoisen lapsen voi opettaa oikeille tavoille helposti esim. vappunaamarin avulla, joka laitetaan väärinpäin. Lapsi oppii aikanaan kääntämään kasvonsa, ja sitten vain normaali vappunaamarista vieroittamisen vaihe.

Kun lähden pihasta,peruutan vaihtamalla (R)-pykälään.Yleensä jatkan sillä niin pitkälle kunnes pihatien oja tulee vastaan.Sitten käännän auton menosuuntaan ja ajan eteenpäin ja lapsuli katsoo takaikkunasta ja pikku peilistä äityliä.

Kotiin tullessa sama juttu ellei sitten isuli ole ratissa ja mä istun naamakkkain takapenkillä lapsulin kanssa.Istuin joku Graagon niskatukilulla ja käsikiinnikkeillä vauvulitarvikeesta homattu.Ollaan joskus otettu istuin mukaan junamatkoille,lapsi nukkuu siinä oukei.

Kyse ei ole niskan vahvuudesta tai kestävyydestä, vaan siitä kuinka iso lapsen pää on. Lapsen pää kun on niin suuri muuhun kroppaan verrattuna, että se singahtaa kolarissa niin kovaa vauhtia eteenpäin, ettei sitä mikään pidättele. Ja syy miksi on tärkeämpää olla selkä menosuuntaan on vain se, että peräänajot ovat yleisempiä kuin nokkakolarit. Eli kannattaa tosiaan pitää selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään. Eikä se aiheuta matkapahoinvointia juuri enempää kuin muukaan matkustaminen, kun siihen on pienestä pitäen oppinut.

Olin 23 kun aloitin ja sain homman päätökseen neljä vuotta myöhemmin. Käänsin pään siis samoin kuin olen repinyt laastarit ja hampaatkin: hitaasti nitkuttaen. Takanaamani ei huomannut mitään. Valitti jonkin aikaa aiheuttamastani kivusta, mutta tottui siihen sitten, niin kuin se olisi ollut osa luonnollista elämää. Mielestäni lasten kasvatuksessa tärkeintä on ennakoitavuus. Äkillisiin muutoksiin tottuneista lapsista tulee säikkyjä ja pelokkaita. Tämän tiedän ystäväpiiristä, jossa takanaamoja on käännelty vähemmän johdonmukaisesti. Oma lapseni on rauhallinen ja hänellä on loistava kivunsietokyky.

Teinivanhemmat kääntävät lapsensa kasvot menosuuntaan paljon meitä nuorempina.

Ne teiniäidit lopettaa imettämisenkin paljon nuorempina kuin me yli kolmekymppiset äidit!

tä teiniäiti imetti vuoden, ihanaa ku tääl just ne reilu kolmekymppiset moittii teiniäitei. on sit hienoo ku lapsi on 20v. ja tanssii häävalssiaan ni te voitte jammaille rollaattorienne kans ;)

samaa mieltä! Ne voi jammailla rollaattorien kanssa ja minäpä se imetän neljättä äpärääni viidettä vuotta. En tajua miks ei voi jo uskoo, että teini voi olla alusta lähtien parempi äiti???

Lapsi kyllä osaa itse kääntää päänsä. Jos lapsi ei ole kuuteen kuukauteen mennessä kääntänyt päätä, kannattaa pitää kääntökoulu. Se tarkoittaa sitä, että lasta pidetään selällään vilttiä vasten ja nostetaan syliin ainoastaan jos näyttää siltä, että se on tukehtumassa. Mitkään pienet vinkunat ei tätä tarkoita ja nostamisessa ei pidä kiirehtiä tai aikuisen hätä tarttuu lapseen ja lapsi luulee että tukehtuminen on vaarallista. Älkäämme siis ylireagoigo lapsen kanssa. Ei ne rikki mene!

kävelivät takaperin, eikai tapahtunut hirveesti törmäilyjä