Viisi suurinta katumusta kuolinvuoteella: Ex-hospice-hoitotyöntekijä

Toivon, että olisin viettänyt enemmän aikaa vauvapalstalla kuudentena.

Luin näistä joitain vuosia sitten ja olen yrittänyt elää niin, että vaikka kuolisin huomenna, niin ei tarvitse enää valittaa kuolinvuoteella. Olisi vielä ihanaa, jos osaisi elää hetkessä eikä murehtia huomista.

Was is hospice työntekijä?

Ei kukaan oikeasti tiedä olisiko elämä ollut parempaa, jos olisi uskaltanut irtisanoutua tehdasduunista ja yrittää elättää itsensä muusikkona, vaikka jälkikäteen kaduttaisikin, ettei uskaltanut yrittää. Voi hyvin olla, että elämä olisi ollut vielä kurjempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Was is hospice työntekijä?

         Ma luuleta etta sairala vahtimestari.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan oikeasti tiedä olisiko elämä ollut parempaa, jos olisi uskaltanut irtisanoutua tehdasduunista ja yrittää elättää itsensä muusikkona, vaikka jälkikäteen kaduttaisikin, ettei uskaltanut yrittää. Voi hyvin olla, että elämä olisi ollut vielä kurjempaa. 

Joo. Ei se muusikon ura olisi välttämättä urjennut vaan olisi joutunut elämään köyhyydessä. 

Tuossa ne oikeasti merkitykselliset asiat elämässä ovat. Kukaan ei lopulta mieti rahaa tai töitä, paitsi jälkimmäistä negatiivisessa mielessä. Silti koko elämä on yhtä pyörässä pyörimistä ja oravat vielä patistelevat toisia polkemaan kovempaa. Ihan hullua.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ne oikeasti merkitykselliset asiat elämässä ovat. Kukaan ei lopulta mieti rahaa tai töitä, paitsi jälkimmäistä negatiivisessa mielessä. Silti koko elämä on yhtä pyörässä pyörimistä ja oravat vielä patistelevat toisia polkemaan kovempaa. Ihan hullua.

No mulla ei oo juurikaan rahaa, ja kyllä sitä vaan tarvitaan siihen että voi elää mielekästä elämää. Samoin monelle työ voi kyllä olla mielekkäiden kokemusten ja intohimon lähde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan oikeasti tiedä olisiko elämä ollut parempaa, jos olisi uskaltanut irtisanoutua tehdasduunista ja yrittää elättää itsensä muusikkona, vaikka jälkikäteen kaduttaisikin, ettei uskaltanut yrittää. Voi hyvin olla, että elämä olisi ollut vielä kurjempaa. 

Joo. Ei se muusikon ura olisi välttämättä urjennut vaan olisi joutunut elämään köyhyydessä. 

 

No jos ei muusikon ura aukea niin sitten yrittää jotain muuta. Mitä enemmän eri asioita elämässä kokeilee sitä todennäköisemmin joku niistä tuo onneakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan oikeasti tiedä olisiko elämä ollut parempaa, jos olisi uskaltanut irtisanoutua tehdasduunista ja yrittää elättää itsensä muusikkona, vaikka jälkikäteen kaduttaisikin, ettei uskaltanut yrittää. Voi hyvin olla, että elämä olisi ollut vielä kurjempaa. 

Joo. Ei se muusikon ura olisi välttämättä urjennut vaan olisi joutunut elämään köyhyydessä. 

 

No jos ei muusikon ura aukea niin sitten yrittää jotain muuta. Mitä enemmän eri asioita elämässä kokeilee sitä todennäköisemmin joku niistä tuo onneakin.

 

Mutta nykymaailmassa tiettyihin ammatteihin ei voi mennä kokeilemalla, vaan ne ovat pitkän urakehityksen tai koulutuksen takana. Jos työstä luopuu niin paluuta takaisin ei välttämättä ole.

Ihmetyttää myös, etteivät ihmiset pysty tapaamaan heille merkityksellisiä ystäviä riittävästi. Enemmän luulisin, ettei ystävät vaan kiinnosta, jos tapaamisiin ei löydy aikaa.

Minäkin luin joskus näitä ja sinä hetkenä kun luin, lakkasin tuntemasta myötätuntoa ihmisiä, jotka ovat kohdelleet minua väärin, kohtaan. Eikä tunnu enää missään, edes itketä, poistaa elämästä ihmiset, jotka kohtelevat huonosti. Oli se syy mikä tahansa. Minuakin on potkittu päähän, ja on ollut vaikeuksia, olen silti ystävällinen ja kiltti muille.

Elämä on liian lyhyt olla tekemisissä ihmisen, joka kohtelee epäarvostavasti, yrittää hyötyä, manipuloida, pilkata, udella, alistaa tai vahingoittaa, sinua.