Pankaas villejä arvauksia: MIKSI nykyään on niin paljon erityislapsia?!

Tällä idioottimaisella kysymyksellä saadaan ihmiset lähtemään mukaan turhaan jauhamiseen.



Ja sitten kysymys; onko erityislapsia oikeasti enemmän, saman verran vai vähemmän? Tietääkö kukaan?

Normaalin kuva on kaventunut. Ennen ihminen oli erityinen vain silloin, kun oli selvästi vammainen. Muuten normaali. Nykyään koko ajan mietitään, kuka vielä ei olisi normaali... Toisaalta työelämä ei säästä ketään ja työt on sellaisia, ettei hiukan rajoitteisempi pärjää ilman tukea. Ennen saatettiin perheen hölmö laittaa paimenpojaksi, teki siinä työnsä ja oli perheen jäsen hyvässä ja pahassa. Nykyään tuo hölmö on erityisluokalla, saa tukea, käy erityisammattikoulua ja lopuksi on tukityöllistettynä jossain.

Lisäksi syödään huonolaatuista roskaruokaa sekä makeaa jatkuvasti, mikä myös vaikuttaa perimään.

Ja sitten kysymys; onko erityislapsia oikeasti enemmän, saman verran vai vähemmän? Tietääkö kukaan?

Erityislapsien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.

levottomat lapset eivät ole sama kuin erityislapset!!!!

Järkyttävää kuinka vääriä käsityksiä ja omituinen asenne täällä onkaan. Joku vieläpä väitti että kasvatuksen vika, ei ole rajoja jne.

Meillä on 1 lapsi ihan normaali, hyväkäytöksinen jne.

2 lapsella todettu kehitysviivästymä, puheen ja ymmärtämisen vaikeuksia. Hänelle teettää kaikki muutostilanteet suuria vaikeuksia, suuttuu helposti jos tilanne etenee eri tavalla kuin aiemmin, eli ei pysty suhtautumaan tilanteeseen heti samalla tavoin kuin muut jos se ei menekään totutusti.

MUUTOIN hän on ERITTÄIN hyväkäytöksinen. Kiittää aina, pyytää anteeksi aina jos tekee vahingossa jotain "pahaa", ei ole väkivaltainen. Ei erityislapsi ole aina se hulluna riehuva äänekkäin lapsi, heitäkin on moneksi. On äärimäisen raskasta nähdä näitä huokailevia sivustaseuraajia kun lapsi saa "kohtauksen" kun otetaankin kaupassa vaikka erilaiset ostoskärryt kun yleensä, jos niitä tavallisia ei ole jäljellä. Kyse ei ole siitä että lapsi yrittää saada tahtonsa läpi, vaan siitä ettei hän pysty samalla tavalla käsittämään miksi nyt ei tehdäkään niinkuin tavallisesti. Selitäpä tätä jokaiselle sivustaseuraajalle.. ei lapselle anneta periksi, ei ole ikinä annettu, silti näin. Toki ennakoin tilanteita ja yritän pitää samoja rutiineja koska en halua että lapseni elämä olisi yhtä selviytymista vaikeiden tilanteiden läpi.

Pelottaa lapseni elämä ja tulevaisuus jos näin mustavalkoisena ihmiset näkevät asiat.

Meillä on 7-vuotias, joka kehitysviivästymän vuoksi käyttäytyy kuin 3-4-vuotias. Älyllisesti ja puheen ymmärtämisessä on ikätasolla, mutta sosio-emotionaalinen kehitys, motoriikka ja puheen kehitys ovat jäljessä. Arvatkaas millaisia katseita meillä saadaan, kun isokokoinen 7-vuotias saa itkupotkuraivarin? Kyllä saa tuntea itsensä ihan NIIN hyväksi äidiksi...

Ja ei, en ole itse alkoholinkäytölläni ja varhaisen vuorovaikutuksen riistämisellä aiheuttanut näitä ongelmia, vaan lapsn biologinen äiti. Vaan kas, kun lapseni ei NÄYTÄ adoptiolapselta, niin sanotaan päin naamaa että "seli seli, ei tuo mikään adolapsi ole, ei kannattaisi noin vanhana lapsia tehdä jos ei niitä jaksa kasvattaa ja läpäläpä". Juuuuuuuh, mä olen ihan nelikymppinen, oisin ollut peräti 33 tuon saadessani...

Mun rakas, ihana poikani onneksi on päässyt hyvään eskariin ja pääsee loistavaan erityiskouluun!! Ei tarvi katsella idioottiaikuisten mulkoilua ja kuunnella sitä supatusta läpi kouluajan. Joskus niin väsyttää. Ja kun lapsi ITSE YMMÄRTÄÄ aikuisten asenteet. Kuten sanoin, älyssä ei ole vikaa...

Sorry, meni vähän OT, mutta... :)

Varmasti on ihan "aiheellisiakin" diagnooseja - ja hyvä niin, mutta useita vuosia lasten ja nuorten kanssa työskennelleenä sanon suoraan oman mielipiteeni:



Nykyvanhemmilla on usein "ote" lapsista täysin hukassa ja kyky laittaa lapselle rajoja olematon. Sitten kun tullaan ryhmään (kouluun tai hoitoon) alkavat ongelmat, kun pitäisikin noudattaa tiettyjä ryhmän sääntöjä. Sen jälkeen aletaan etsiä syitä ja haetaan diagnoosi. Huonot käytöstavat selitetään "aspergertyyppisillä oireilla" ja riekkuminen ja riehuminen "ADHDlla".



Sen lisäksi on hurjaa kuunnella, mitä kakarat syövät aamupalaksi (jos nyt ylipäätänsä sattuvat syömään mitään). Hiilareita, hiilareita ja hiilareita. Usein ajattelen, että jos itse kiskoisin sellaisia sokerimuro/hillo/vehnämössö/kaakao/mehu-aamiaisia, niin kiipeilisin kyllä seinälle itsekin...



Järkyttävintä tässä on, että vanhemmat eivät ole edes valmiita kokeilemaan ns. "pehmeämpiä" hoitokeinoja, kuten ruokavalion muutosta tai vaikkapa aivojumppaa tai terapialiikuntaa - vaan halutaan LSD-johdannainen lääkitys "rauhoittamaan" lasta ja "helpottamaan" perheen elämää.



Lähipiirissäni on erityislapsia ja aikuisia, ja voin kertoa, että ADHD- ihmiset osaavat kunnioittaa toista ihmistä ja Aspergertyypit hallitsevat hyvät käytöstävät - jos heille on sellaista lapsesta saakka opetettu.



Tiedän tekstini provosoivan, mutta tarkoitus on herättää ihmisiä ajattelemaan.

- ei vietetä aikaa lapsen kanssa, liikaa pleikkaria ja telkkaria



- liikaa harrastuksia



- ei kunnon rajoja



- ei systemaattisuutta varhaislapsuudessa



- liikaa lisäaineita



- vanhemmat paikalla mutteivat läsnä

paremmin resursseja erityislapsille. Kannattaa leimata lapsi, kun sillä saa lisää työntekijöitä.

- Vanhempien liika alholin käyttäminen, huonontaa perimää

- Huono ruokavalio sekä vanhemmilla että lapsilla

- Kiireinen elämänrytmi, lapset eivät opi rauhoittumaan

Minusta kaikki adhd:t ja muut käytösongelmat on kasvatuksellisia ongelmia. Kuri ja säännöt sekä rajat kun puuttuu ei voi kasvaa tasapainoisia lapsia.

Ja tuo on siis ihan lääkärinkin mielipide. Diagnooseja annetaan liiankin helpolla - ja vanhemmat jopa haluavat jonkin diagnoosin, kun muutoin se olisi vain kasvatuksen puutetta. Osa lapsista on vilkkaita - ja jos siihen yhdistetään puutteellinen kasvatus, voi olla tuloksena hyvinkin diagnoosin kriteeri täyttävä lapsi.

Toinen on lisääntyneet kemikaalit. Näitä on joka paikassa. Ruoka, meikit, hygieniatuotteet jne. Syömme enemmän ja enemmän käsiteltyä ruokaa ja käytämme enemmän ja enemmän erilaisia hygieniatuotteita ja pakkelia. Päivittäin. Näin ei ollut ennen. Käytettiin paljon vähemmän.

Erotaan ja vaihdetaan kumppania jatkuvasti, ailahdellaan sinne tänne, ryypätään ja syödään lääkkeitä, tuijotetaan roskaa televisiosta ja samaistutaan siihen.

samasta aloituksesta. Miksei voi vaan nostaa jotain aiempaa ketjua. Varmasti joku on jo vastannut samoin kun minä aion vastata.



Koska nykyään tutkitaan ja diagnosoidaan enemmän, ennen erityislapset oivan vaan vilkkaita tai päästään muuten vaan vialla ja onneksi asia ei enää ole niin. Toisaalta olen sitä mieltä ettei ihan jokaista ylivilkasta kannattaisi afhd:ksi laittaa, on ne lapset myöskin yksilöitä.

Meidän esikoinen olisi ollut ennen vanhaa ihan tavis lapsi.



Nyt sekoilee järjettömin raivarein, ei jaksa keskittyä vaan on tosi levoton jne jos syö tavallista ruokaa mitä esim. koulssa tarjoillaan. Vanhanaikaisella ruokavaliolla (voi/oivariini rasvana ei lisäainemargariineja), ei pähkinöitä tai sitruksia, ei voimakkaita mausteita eikä lainkaan currya, minttua jne lapsi voi ihan hyvin ja on tavallinen lapsi.

Meidän esikoinen olisi ollut ennen vanhaa ihan tavis lapsi.

Nyt sekoilee järjettömin raivarein, ei jaksa keskittyä vaan on tosi levoton jne jos syö tavallista ruokaa mitä esim. koulssa tarjoillaan. Vanhanaikaisella ruokavaliolla (voi/oivariini rasvana ei lisäainemargariineja), ei pähkinöitä tai sitruksia, ei voimakkaita mausteita eikä lainkaan currya, minttua jne lapsi voi ihan hyvin ja on tavallinen lapsi.

Siis pähkinät, sitrukset, minttu jne? Käytetäänhän niitä todella paljon välimeren ympäristössä ja siellä olen aina nähnyt oikein hyväkäytöksisiä lapsia. (Currysta ei voi oikein mitään sanoa kun se on maustesekoitus ja joka tekijällä eri mausteet. Mikä mauste niistä tässä on se jota väistellään?)

Tiedän tekstini provosoivan, mutta tarkoitus on herättää ihmisiä ajattelemaan.

Herättäähän se, mutta tuskin ihan sitä, mitä toivot. Lasten kanssa tuntuu työskentelevän hyvin monenlaisia ihmisiä: 1) toiset pärjäävät kaikenlaisten lasten, niin erityisten kuin tavallisten kanssa, 2) toiset taas eivät pärjää erityislasten kanssa, vaikka tavallisten kanssa ei ole mitään ongelmia. Nämä yrittävät peittää puutteita omassa ammattitaidossaan syyttelemällä vanhempia.

Meidän erityiselle on osunut työntekijöitä molemmista ryhmistä. Kaikki ongelmat päiväkodissa näkyvät suoraan kotona: lapsi on stressaantunut ja purkaa stressiä turhanaikaiseen kiukutteluun. Kun työntekijä tietää, mitä tekee, myös kotona on helpompaa.

Yleensä kyse ei ole edes siitä, että työntekijä olisi jotenkin erityisen huono: hän ei vain oikein osaa kohdata erityislapsia. Samat työntekijät ovat pärjänneet loistavasti meidän normaalin lapsemme kanssa.

Siitä nyt ei vain pääse mihinkään, että erityislasten kanssa sekä vanhemmilta että ammattilaisilta vaaditaan enemmän. Asiat on hoidettava just eikä melkein. Esimerkiksi meidän lastemme tv:n katselua pitää rajoittaa nimenomaa erityislapsen vuoksi. Normaali ei mene samalla tavalla ihan mahdottomaksi, jos liian pitkään telkkarin edessä istuu.

Ikävintä tässä on se, että jos vanhempi huomaa, että työntekijä ei oikein pärjää lapsen kanssa, niin työntekijää on varsin vaikea vanhemman neuvoa. Tosi usein tällainen työntekijä on pikkuisen epävarma, näkeehän hän, että työkaveri pärjää samanlaisen lapsen kanssa hienosti, menee puolustuskannalle, ottaa kaikesta itseensä ja antaa ymmärtää, kuinka nykyvanhemmat vaativat mahdottomia. Omaa työtäänhän se työntekijä vaikeuttaa, mutta siitä kärsii myös lapsi.

Ja ne jotka oikeasti erityislapsia, voisko myös olla syynä se että lapset tehdään nykyään vanhempina kuin ennen.

Vähän ontuva selitys. Esikoinen tehdään nykyään nuorempana kuin ennen, mutta ei kuopusta.

Ja ne jotka oikeasti erityislapsia, voisko myös olla syynä se että lapset tehdään nykyään vanhempina kuin ennen.

Vähän ontuva selitys. Esikoinen tehdään nykyään nuorempana kuin ennen, mutta ei kuopusta.

Siis vanhempana kuin ennen. :D Ei pitäisi kirjoitella ennen kahvia.

1) diagnosointi on parantunut

2) ihmiset on kipeempiä kuin ennen.

Eikä ihmekään kun on vuosikymmeniä ryypätty tolkuttomasti. Geeniperimän heikentyminen näkyy jo mm. neurologisten ja psykiatristen sairauksien lisääntymisenä.

Eikä ihmekään kun on vuosikymmeniä ryypätty tolkuttomasti. Geeniperimän heikentyminen näkyy jo mm. neurologisten ja psykiatristen sairauksien lisääntymisenä.

Voi hyvinkin olla. Suomalaisethan on aina olleet kännihakuisia alkoholin juojia ja viinaa menee reippaasti. Ilmiö kyllä taitaa olla sama kaikissa länsimaissa eli ei ole pelkästään Suomen ongelma. Luulen, että kyse on enemmänkin kaikista ylimääräisistä kemikaaleista ja myrkyistä, jotka on reippaasti lisääntyneet.

Kyllä nuo mielenterveyshäiriöt on lisääntyneet ainakin ihan hirveesti. Tuntuu, että kaikki popsii jonkin sortin pillereitä ja on jossain häiriössä - niin aikuiset kuin lapsetkin :(

Mä kuitenkin luulen, että evoluutio korjaa asian jossain vaiheessa ja vahvempihan se aina jää eloon eli heikko perimä häviää, kuolee sukupuuttoon, kun on tarpeeksi rappeutunutta. Tai sitten kuollaan koko ihmiskunta. Rappeudutaan kaikki :(