Satuttaa tosi paljon tämä hesarin kirjoitus:

Todella, todella surulliseksi. Että yhteiskunta on tärkeämpi kuin oma lapsi? Että päiväkotitädin syli korvaa äidin sylin? En tiedä, menin aika sanattomaksi kun luin tuon kirjoituksen, oikestaan säälin syvästi toimittajaa..=(

Eihän kukaan oleta päiväkotitädin sylin korvaavan oman äidin syliä? Ja muuten, ei se äidin syli mihinkään häviä, vaikka töissä käviskin.

Enkä mä lukenut siitä myöskään yhteiskunnan tärkeyttä - enemmän naisten omaa tärkeyttä. Eli onko oikeesti perusteita sille, että uhraudutte kymmeniä vuosia kotona, ei kartu eläke, tiputte työttömyysputkeen, hukkaan meni hankittu koulutus? Vain siksi, että voitte olla kotona lasten kanssa. Itselle on kiva perustella, että näin on varmasti lasten mielestä oltava, että on tekemässä jotain Suurta ja Tärkeää. Mutta kun tosiasia on se, että lapsilla on ihan hyvä päivähoidossakin, ja onneksi on päivähoito, niin voi yhdistää työn ja perheen. On lyhennettyä työpäivää, on perhepäivähoitajia. Niin että ei se kotiäitiyden vastakohta ole 10h työtä ja lapsi itkemässä kakkavaipoissaan 40 hengen päiväkotiryhmässä.

että tässä asiassa nyt väheksytään sitä, että kenekään pitäisi tehdä mitään yhteiskunnan parhaaksi. Oma napa se on joka jotain merkitsee ja kun sen pystyy perustelemaan "lapsen parhaaksi" niin kotona lorviminen on ihan jees.



Sitten kun mamut tai muuten vaan sosiaalitapaukset miettii ettei kannata käydä töissä kun yhteiskunan tuilla elää niin se on tosi kamalaa ja yhteisten varojen värinkäyttöä.



Esim. 10-12 vuotta kotona kotihoidontuella olevien (lapset sopivasti 3 v välein) tilannetta voi verrata aivan hyvin em. tilanteeseen.



Jos on kotona miehen elättinä ilman yhteikunnan rahoitusta voidaan tietenkin surra vain menetettyjä verotuloja ja monella hukkaan mennyttä arvokasta ja opiskelijalle ilmaista koulutusta (ja sen rahoitustaa opinto- ja asumistukineen). Mutta kuka nyt yhteiskunnan hyvää ajattelisi, pääasia että itse saa loikoilla.

Ihmettelen minäkin tätä Suomen systeemiä, että vuosikausia voi lorvia kotona. Minunkaan mielestäni lastenhoidosta kotona ei tulisi maksaa.

Olen alle vuoden ikäisen lapsen kanssa kotona. Lähtisin töihin vaikka heti, jos lapsi olisi isompi. Haluan töihin, mutta mielestäni pienen paikka ei ole NYKYISEN kaltaisessa päivähoidossa, jossa 12 alle 3-vuotiasta konttailee pienissä tiloissa 2-3 hoitajan kanssa. On niin helppoa sanoa, että laita lapsi hoitoon ja mene töihin, jos ei tiedä millaista se päivähoito on. Virikkeellisyys on kaukana ja hienot hoitosuunnitelma sanahelinää. Olen ollut töissä useammassa päiväkodissa pk-seudulla, joten tiedän mitä se on. Parhaansa ne hoitaajat tekevät, mutta 1-vuotiaan paras on jossain muualla kuin isossa lapsiringissä. Miksei tuo kirjoittaja sano samaa työttömille? Täysin vastikkeettomasti he makaavat kotona ja nostavat korvauksia. Kotiäidit sentään tekevät JOTAIN.

Itsekin olisin palannut jo töihin kesken talven, mutta lapsemme ei saa hoitopaikkaa toivomallamme tavalla tai edes etukäteen varmuutta siitä, mihin hoitopaikkaan hän menisi minun palatessani töihin. Joten emme voi ottaa riskiä että hän joutuisi hoitojärjestelmän heittopussiksi, vaihtuviin hoitopaikkoihin tai pitkien kuljetusmatkojen päähän siksi aikaa kunnes vakituinen hoitopaikka löytyisi.

Kunnan vastaava ihminen sanoo suoraan, että noin pieni kannattaa hoitaa kotona ja mennä töihin vasta elo-syyskuussa kun paikkoja saa paremmin.

Haluan mennä jo töihin ja kotona olo on minulta iso taloudellinen uhraus. Mutta mieluummin uhraan rahaa kuin laitan pienen lapseni mihin tahansa hoitoon. Hoitopaikkasysteemi on kuin veisi lapsensa säilöön päiväksi, mutta me haluamme enemmän kuin säilytyspaikan. En mene töihin ennen kuin saan lapseni laadukkaaseen päivähoitoon.