Satuttaa tosi paljon tämä hesarin kirjoitus:

...jos ei huvita käydä töissä...joopa joo, tämähän se tosiaan on yleisin motivaatio jäädä hoitamaan lapsiaan kotiin.

Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, johon haastateltiin ja havainnoitiin 8 000 lasta ja jotka olivat sen mukaan päivähoidossa iloisia ja tyytyväisiä.

Tuloksia ikäryhmittäin?

Ja muuten, onko lapsen ilmaisema iloisuus ja tyyväisyys kovinkin tieteellisiä mittareita pienenä aloitetun päivähoidon pitkäaikaisille kehityksessä ilmeneville vaikutuksille?

MOT?:

"Todistusaineistoa päiväkotilapsien pitkäaikaisista aivovaurioista on vaikea löytää, mutta enimmäkseen viitataan "useisiin tutkimuksiin", jotka vaikuttavat Myrskylän Salen tuulikaapissa tehdyiltä. "

"Äideille kerrotaan, kuinka lapsen aivoille saattaa tapahtua sitä tai tätä, jos lapsi viedään suomalaiseen päiväkotiin, joka näissä esimerkeissä esitetään jonkinlaisena neuvostoliittolaisen vankileirin vastineina. "

"Jos ei huvita käydä töissä, on tietysti kivempi luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi kuin uskoa Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, johon haastateltiin ja havainnoitiin 8 000 lasta ja jotka olivat sen mukaan päivähoidossa iloisia ja tyytyväisiä."

"Lapsen etu ei ole muuta kuin on epämääräinen tekosyy, jolla voi perustella mitä tahansa itselleen edullista lähtien siitä, että meillä on järjestelmä, jolla tuetaan maailman korkeimmin koulutettuja naisia jäämään työttömiksi. "

Miten tuo nyt sitten oli M.O.T, millainen (formaalitieteen mukainen) todistus tuossa tapahtuu??

...Minä aion hoitaa lastani niin kauan kotona kun siltä tuntuu.Töitä olen tehnyt ja tulen myös tekemään...

"Äideille kerrotaan, kuinka lapsen aivoille saattaa tapahtua sitä tai tätä, jos lapsi viedään suomalaiseen päiväkotiin, joka näissä esimerkeissä esitetään jonkinlaisena neuvostoliittolaisen vankileirin vastineina. "

"Jos ei huvita käydä töissä, on tietysti kivempi luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi kuin uskoa Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, johon haastateltiin ja havainnoitiin 8 000 lasta ja jotka olivat sen mukaan päivähoidossa iloisia ja tyytyväisiä."

"Lapsen etu ei ole muuta kuin on epämääräinen tekosyy, jolla voi perustella mitä tahansa itselleen edullista lähtien siitä, että meillä on järjestelmä, jolla tuetaan maailman korkeimmin koulutettuja naisia jäämään työttömiksi. "

Miten tuo nyt sitten oli M.O.T, millainen (formaalitieteen mukainen) todistus tuossa tapahtuu??

Jos pyritään vaikuttamaan ja vetoamaan nykyajan itsekkäisiin ihmisiin, niin yhteiskunnan paras ei ole kovin toimiva perusteluna. Tämä osuus kuulostaa niin 70-lukulaiselta.



Sinänsä loppu siis latistaa jutun ja tekee tästä helposti ohitettavan argumentoinnissaan. Ei taida olla mikään ruudinkeksijä tuo kirjoittaja tai elää jossain omassa kuplassaan/ideologiassaan.

Jutun kirjoittaja puhui asiaa, tais osua arkaan paikkaan.

Huhhuh. Elatteko te siella viela kommunismissa vai mika mattaa!?! Haloo, Neuvostoliittoakaan ei enaa ole ja Venajakin jo vapaa markkinatalous ainakin periaatteessa!

enkä olleenkaan väitä, että lapsen etu oli se tärkein syy. Arjen sujuminen helpottui, minulle (ja välillä myös o,5 vuotta miehelleni) tuli mahdollisuus olla välillä poissa työelämästä, kokemassa ihan toisenlaista vapautta.



En olisi jäänyt kotiin, jos siitä olisi seurannut esim. taloudellinen romahtaminen. MInun mielestäni osa onnellista lapsuutta on myös kohtuullinen elintaso.



En paheksu kotihoidontuella vuosia kituuttavia "kirppariäitejä", mutta en kadehdikaan. Itselleni kotona oleminen oli mukavaa ja kiireetöntä aikaa. Yhteensä neljän vuoden kotonaolu kuitenkin riitti ja koin viimeisen puolivuotta jo tosi tylsäksi.



NYt lapset ovat ihanassa kunnallisessa päiväkodissa, eskarilanen 13 lapsen ryhmässä ja 4 vuotias 18 lapsen ryhmässä. Molemmat pitävät päiväkodista ja menevät sinne mielellään. Ei valittamista. Itse teen lyhennettyä työpäivää ja lasten hoitopäivä on 8.30-15.

synnäreiltä päiväkoteihin, niin äitien työurat eivät kärsi. Ei lapsi tiedä kaivata äitiään ja kotiaan, koska ei ole siihen tottunut ja muistaa vain tämän hetken. Lapset näinollen viihtyvät isoissa ja meluisissa päikkäriryhmissä ja ovat onnellisia kun muusta eivät tiedä.

ihmettelen kuinka joku voi henkilökohtaisesti pahoittaa milensä jostain lehtikirjoituksesta?

työelämään - tai en minä siellä ole juuri ehtinyt ollakaan. Ekan sain melkein heti valmistuttuani ammattiin, sitten parin vuoden päästä toisen ja sitten taas perin vuoden päästä kolmannen. Nykyisen kaltaiseen päiväkotisysteemiin en lastani vie mistään hinnasta ja yksityisiä ei täällä päin ole tarjolla.

Esikoinen aloittaa ensi syksynä eskarin ja keskimmäinen jatkaa kerhossa 1xvko. Myös minä aloitan opiskelun avoimessa yliopistossa, jotta olisi sitten jotain päivitystä tapahtunut, kun parin vuoden päästä palaan työelämään. En pyydä lisää palkkaa tästä työstä ja tekisin tätä vaikka ilmaiseksi, pyydän vain suvaitsevuutta valintoihin ja parannusta pk-järjestelmään - te voitte esittää vaikka miten monta tutkimusta ja väikkäriä, mutta se ei nykyisen kaltaisena ole ainakaan alle 2-v paikka!

Onhan se kotielämä huomattavan paljon kivempaa kuin ne paskatyöt johon moni muuten joutuisi. Ei ne kotiäitineä loisi vuositolkulla joilla on oikeasti hyvä koulutus ja hyvä työ odottamassa. Elämäntapakotiäideistä suurin osa on niitä joille ei yksinkertaisesti työelämässä ole mitään hohdokasta tarjolla. Tuota tukee ihan jo tilastotkin, huonosti koulutetut ne kotiin jäävät.

että mikä siinä on niin vaikea käsittää että joillakin, kuten minulla on mahtava työ mutten IKINÄ veisi alle 2-vuotiasta hoitoon.

loukkaantua moisesta. Miettikää nyt vähän: joku nettikirjoitus - mitä se teitä liikuttaa. Jos olette sinut valintojenne kanssa niin ei tuollaiset hetkauta. Ehkä ette sitten olekaan ihan varmoja valintojenne oikeellisuudesta, jos jostain tällaisesta viitsitte olla tippa linssissä.

ollut kotona nyt 13 vuotta. Tänä aikana olen synnyttänyt kolme lasta(lapsia kaikkiaan 4)

Nuorinkin lapsista on jo koulussa, mutta myös teinit tykkäävät kotona olevasta äidistä.

Olen ilmeisesti laiska, mutta mitä sitten. En näe mitään mieltä mennä nälkäpalkalla töihin ja käyttää työmatkoihin yli 2 h päivässä. Mieluummin olen kotona ja touhuan lasten kanssa kaikenlaista. Päivissäni on säpinää ja touhua ilman hoitoalan töitänikin. Naapurin mummot ja muut vanhukset pitävät tekemistäni pikkupalveluista. Mieheni tykkää tulla päivällä kotiin syömään, samoin kuin appivanhempani. Kaikkea tekemisiään ei voi laskea rahassa. Eläke kertymä minulle kertyy miehen yrityksen kautta. Joskus toki teen keikkaa. Elämä on valintoja.

enkä olleenkaan väitä, että lapsen etu oli se tärkein syy. Arjen sujuminen helpottui, minulle (ja välillä myös o,5 vuotta miehelleni) tuli mahdollisuus olla välillä poissa työelämästä, kokemassa ihan toisenlaista vapautta. En olisi jäänyt kotiin, jos siitä olisi seurannut esim. taloudellinen romahtaminen. MInun mielestäni osa onnellista lapsuutta on myös kohtuullinen elintaso. En paheksu kotihoidontuella vuosia kituuttavia "kirppariäitejä", mutta en kadehdikaan. Itselleni kotona oleminen oli mukavaa ja kiireetöntä aikaa. Yhteensä neljän vuoden kotonaolu kuitenkin riitti ja koin viimeisen puolivuotta jo tosi tylsäksi. NYt lapset ovat ihanassa kunnallisessa päiväkodissa, eskarilanen 13 lapsen ryhmässä ja 4 vuotias 18 lapsen ryhmässä. Molemmat pitävät päiväkodista ja menevät sinne mielellään. Ei valittamista. Itse teen lyhennettyä työpäivää ja lasten hoitopäivä on 8.30-15.

Tosin en ollut ihan noin pitkää aikaa, mutta kuitenkin niin, että kaikki kolme lastamme ovat olleet 2-3 vuotiaita mennessään hoitoon.

Todella, todella surulliseksi. Että yhteiskunta on tärkeämpi kuin oma lapsi? Että päiväkotitädin syli korvaa äidin sylin? En tiedä, menin aika sanattomaksi kun luin tuon kirjoituksen, oikestaan säälin syvästi toimittajaa..=(

On tainnu olla liikaa vapaata ja kotona ahdistaa...Minusta kotona, lasten kanssa oleminen on arvokasta ja jokaisen perheen oma valinta. Esim. Saksassa on hyvin yleistä että äiti on kotona tai tekee lyhennettyä työpäivää. Siellä tosin perhe elää toisen puolison tuloilla. Kirjoitus on typerä ja näkökulmiltaan suppea. Oman mielipiteensä voi toki ilmoittaa siinä kuin esim: en tykkää mustastamakkarasta. Kirjoittaja alentaa itsensä, eikä kotiäitejä, jotka syyttä ovat tämän kohteeksi joutuneet. Annetaan arvo kotiäideille ja työssä käyville.

Ja voi perustella laiskottelun "lasten parhaalla". Paskat se mitään parasta ole, kun tuijottavat jo 2-3-vuotiaatkin tv:tä, syövät köyhää ruokaa ja ulkoilevat vain hyvillä ilmoilla. Äiti notkuu netissä.

Terveisin tuleva ura-äiti

Ja voi perustella laiskottelun "lasten parhaalla". Paskat se mitään parasta ole, kun tuijottavat jo 2-3-vuotiaatkin tv:tä, syövät köyhää ruokaa ja ulkoilevat vain hyvillä ilmoilla. Äiti notkuu netissä.

Terveisin tuleva ura-äiti

tai sitten te olette sen verran laiskoja että ette halua lastenne kanssa tehdä mitään :)

kotihoitokin voi olla ihan laadutonta vaikka ruokailun ja ulkoilun osalta. Mutta musta on jotenkin outoa, että lapset kasvatetaan siihen, että heille täytyy koko ajan järjestää jotain sopivaa ohjelmaa (kuten päiväkodeissa). Monista lapsista näkeekin sen, että he eivät kestä yhtäkään tylsää hetkeä, jolloin voisi vaikka muutaman minuutin vain olla ja sitten ihan itse keksiä leikkejä aivan yksinäänkin. Tai sitten he voisivat osallistua vaikka ruoanlaittoon, siivoukseen tms. Tällaistahan kotiäidin on pieni pakkokin päivän mittaan (lapsen nähden, hui) tehdä, kun taas päiväkodin tätöset eivät laita ruokaa tms. Ehkä mä olen jotenkin wahlgrenlainen, mutta musta on jotenkin outoa, että lapset vieraannutetaan arjen askareista niin tehokkaasti. Ja siksi minusta kotiäitien on aivan turha kokea syyllisyyttä siitä, etteivät he ehdi jatkuvalla syötöllä leikittää lasta.