Satuttaa tosi paljon tämä hesarin kirjoitus:

järkevää tarkoitusta keksikään, niin biologisesti on se yksi selkeä tarkoitus olemassa, eli jälkikasvun kasvattaminen. Ja tämäkin sitten pitäisi näiden fiksujen "ajattelijoiden" mielestä ulkoistaa muille. Ihme porukkaa.

"Naiset menettävät palkkatulonsa ja eläkkeensä ja tyhmyyspäissään vielä leuhkivat näillä "uhrauksillaan" pitkin keskustelupalstoja."

tuollaisella kirjoituksella.



Olen Virpin kanssa samaa mieltä. Vaikka eihän kirjoitus toimittajan omaan mielipiteeseen nojannut vaan aiheesta tehtyihin väitöskirjoihin. Nämä nyt vaan on asioita, joita ei saa sanoa ääneen.



Kuten joku jo sanoikin, se koira älähtää...

Kyllä meillä ainakin lapset menee edelle. Kyllä yhteiskunnan rapautuminen alkaa, jos lapset hoidetaan päiväkodissa liian pienistä alkaen.

Olen alle vuoden ikäisen lapsen kanssa kotona. Lähtisin töihin vaikka heti, jos lapsi olisi isompi. Haluan töihin, mutta mielestäni pienen paikka ei ole NYKYISEN kaltaisessa päivähoidossa, jossa 12 alle 3-vuotiasta konttailee pienissä tiloissa 2-3 hoitajan kanssa. On niin helppoa sanoa, että laita lapsi hoitoon ja mene töihin, jos ei tiedä millaista se päivähoito on. Virikkeellisyys on kaukana ja hienot hoitosuunnitelma sanahelinää. Olen ollut töissä useammassa päiväkodissa pk-seudulla, joten tiedän mitä se on. Parhaansa ne hoitaajat tekevät, mutta 1-vuotiaan paras on jossain muualla kuin isossa lapsiringissä.

Miksei tuo kirjoittaja sano samaa työttömille? Täysin vastikkeettomasti he makaavat kotona ja nostavat korvauksia. Kotiäidit sentään tekevät JOTAIN.

miks aina kuvitellaan et hoitopaikan pitää olla päiväkoti isolla lapsiläjällä varustettuna. Itse vien ainakin yksityiseen perhepäivähoitoon missä porukan koko on max. 7 henkilöä. Maksakoot sitten vähän enemmän. Ja menen töihin lapseni ollessa 10 kk. Ja turha tulla kenenkään kotiäidin saarnaamaan mitään että olen huono äiti. Rakastan lastani yhtä paljon kuin kotona olevatkin äidit, töihin meno ei muuta sitä millään tavalla. Parempi olisi että kotiäidit ne ketkä eivät kestä toisten eri tavalla tekemiä juttuja pitäisivät vaan suunsa kiinni.

noin kaksivuotiaaksi ja mies jää sitten koti-isäksi niin, että lapsi menee kolmivuotiaana päivähoitoon.



Mutta ei minua lainkaan satuta tämä kirjoitus. Ajattelen jopa niin, että kirjoittaja osuu monessa asiassa aivan naulankantaan. Meillä ainakin tämä kotihoitoratkaisu perustuu paljoon muuhunkin kuin lapsen tarpeisiin. Hoitovapaa tarjoaa myös breikin liian raskaasta työelämästä ja koen sen melkein ainoaksi mahdollisuudeksi tällaisessä kahden uran perheessä, jossa kummallakin on töissä liikaa töitä eikä meillä ole sukulaisverkostoja tai juuri muutakaan verkostoa asuinpaikalla.(Älkää vaan sanoko, että hankkikaa, yritetty on ja ehkä jotain pientä alkaa jo ollakin mutta ei ole helppoa vaikka ollaan aika reippaita ja sosiaalisia). Olenkin itse superonnellinen hoitovapaasta mutta sääli on, että hoitovapaasta on tullut ansa naisten työuria ajatellen.



Toki itsekin näen oman lapseni vielä kovin pienenä päiväkotiin ja hänen kanssaan kotonaolo on antoisaa luullakseni sekä minulle ja hänelle. Olen myös taaperoimettäjä joten siksikin kotihoito sopii. Mutta hyvin näyttävät selviävän myös tuttavapiirin pienenä päivähoitoon menneet tai muun hoitajan kuin äidin kotiin saaneet lapset. En itse aivan loputtomasti usko tuohon Kelttikangas-Järviseen myöskään vaan itse peräänkuuluttaisin enemmän yhteisöllistä vanhemmuutta. Nykyajassa äidit on mielestäni liikaa jätetty neljän seinän sisälle lasten kanssa yksikseen ja tästä on tehty jopa ihanne. Mielestäni tämä voi johtaa ongelmiin eikä ole ihanteellinen ratkaisu.



Ehkä on paljolti kyse myös siitä, että päivähoito ei ole sellaista kuin voisi ideaalitilanteessa olla. Tämäkin osin pakottaa perheitä kotihoitoratkaisuun.



Ja tarkoitukseni ei ollut kritisoida niitä, joiden mielestä kotiäitiys on äärimmäisen tärkeää mielestäni vain Salmen tekstissä on hyviä pointteja.

Minun tuttavapiirissä näitä vannoutuneita kotiäitejä piisaa ja järjestäen loppupeleissä kysymys on siitä ,etteiheitä kiinnosta hittojakaan tehdä töitä ja sitten selitellään (lähinnä itselleen) perusteluja miksi ilman muuta ollaan kotona...

tai vaihtoehtoisesti oman sukupuolensa muille edustajille hyvin katkera nainen voi kirjoittaa näin. :(

tästä olen samaa mieltä

"Naiset menettävät palkkatulonsa ja eläkkeensä ja tyhmyyspäissään vielä leuhkivat näillä "uhrauksillaan" pitkin keskustelupalstoja."

Etenkin tämä: "Miksi tavallisia, töissäkäyviä suomalaisnaisia on ryhdytty kutsumaan "uraäideiksi" ikään kuin työnteko olisi naisilta jokin pirullinen ratkaisu?"



Nimenomaan!! Ikään kuin ei saisi tykätä työstään, jos on äiti!

kun ette halua niitä sitten hoitaa?

niin miksi niin monet pk-hoitajat sanovat, etteivät kyllä itse laittaisi lapsiaan päiväkotiin? Ja melkein kaikki tuntemani hoitaja säälivät niitä pienimpiä hoitolapsia siellä.



Kumma juttu...

Kotiäitiys on työtä Siitä pitäisi saada palkkaa.

Suurin osa ei ole työnvieroksujia ja on äärimmäisen hölmöä, varsinkin naiselta, alkaa syyttää koko ihmisryhmää sen muutaman edustajan laiskuuden takia.

Kotiäitiys mitään työtä ole. Ihan kiva, että vähän tuetaan, mutta se riittääkin.

T: itsekin vielä hetken kotiäiti, sitten menen TÖIHIN

Heti ajatellaan että päivähoito on joku rangaistus lapselle ja että se automaattisesti tarkoittaa suurta meluista laumaa jossa ei edes syliin pääse.



Ja kyllähän niitä töitä voi tehdä osa-aikaisestkin. Mun 1,5 v meni päiväkotiin ja oli ekat kaksi vuottaa hoidossa 3 päivää viikossa 6 h kerrallaan. Ryhmässä oli 12 lasta ja 4 hoitajaa, syliin pääsi aina halutessaan.



Ja ei se kotihoito automaattisesti ole hyvää hoitoa. Surullisen usein ne kotiäidit notkuvat pitkin päivää netissä tai puhelimessa, ja lasta hoidetaan vain toisella kädellä. Harva jaksaa oikeasti paneutua siihen lapseen. TV täyttää ihan liikaa monen kotihoidetun lapsen päivästä.

Tötta kai siitä nousee älinä, sehän on selvä. Totta kai täällä ollaan sitä mieltä, että lapsen edun mukaista on, että äiti on kotona, kuinkas muutenkaan :D

tämän päivän ketjuissa huvittaa asenne, että töissä pitää käydä, koska se on yhteiskunnan ja sitä kautta meidän kaikkien parhaaksi. Haloo, kuinka paljon meitä nykyihmisiä yleensä nappaa mikään "kollektiivinen hyvä", eiköhän se oma napa ole yleensä meitä lähinnä? Miksi tällainen muutos tässä aiheessa?



Itse olen kotiäiti (enkä vastusta äitien työssäkäyntiä) enkä ymmärrä, miksi tämä meidän perheen valinta pitäisi asettaa kuin tarjottimelle kaikkien arvosteltavaksi. Minun tuloni ovat lapsilisät eli yhteiskunta ei meitä tue sen kummemmin kuin muitakaan.

"Äideille kerrotaan, kuinka lapsen aivoille saattaa tapahtua sitä tai tätä, jos lapsi viedään suomalaiseen päiväkotiin, joka näissä esimerkeissä esitetään jonkinlaisena neuvostoliittolaisen vankileirin vastineina. "



"Jos ei huvita käydä töissä, on tietysti kivempi luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi kuin uskoa Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, johon haastateltiin ja havainnoitiin 8 000 lasta ja jotka olivat sen mukaan päivähoidossa iloisia ja tyytyväisiä."



"Lapsen etu ei ole muuta kuin on epämääräinen tekosyy, jolla voi perustella mitä tahansa itselleen edullista lähtien siitä, että meillä on järjestelmä, jolla tuetaan maailman korkeimmin koulutettuja naisia jäämään työttömiksi. "

kunnan toisessa päiväkodissa.

Ja kun eräs hoitaja vaihtoi työpaikkaa hän halusi oman lapsensa siihen ryhmään jossa itse oli aiemmin töissä. Voiko parempaa suositusta ollakaan?

Toki joku Helsinki päivähoitoruuhkineen ja alimiehityksineen on vähän ongelmallinen mutta siitä ei kannata yleistää koko maahan. Esim. meidän pienessä kunnassa ryhmät ovat pieniä, ja joka päiväkodissa on ns. vakisijaiset, eli vakituisesti palkattuja tuuraajia, jotka paikkaavat aina kun tarvetta on tai ovat muuten vain ylimääräisenä apuna.

niin miksi niin monet pk-hoitajat sanovat, etteivät kyllä itse laittaisi lapsiaan päiväkotiin? Ja melkein kaikki tuntemani hoitaja säälivät niitä pienimpiä hoitolapsia siellä.

Kumma juttu...

rinnastettava töihin, että naisille kuului eläkekertymä lasten kotihoidosta.

Mies ja nainen, isä ja äiti, ovat täysin eriarvoisessa asemassa tässä suhteessa.

Höpö, höpö!

Kotiäitiys on työtä Siitä pitäisi saada palkkaa.

Kotiäitiys mitään työtä ole. Ihan kiva, että vähän tuetaan, mutta se riittääkin.

T: itsekin vielä hetken kotiäiti, sitten menen TÖIHIN

Kyllä se siinäkin mielessä olisi rinnastettava töihin, että naisille kuului eläkekertymä lasten kotihoidosta.

Mies ja nainen, isä ja äiti, ovat täysin eriarvoisessa asemassa tässä suhteessa.

(Täytyy kyllä todeta, että taitaa se naissukupuoli sittenkin olla se tyhmempi. Oman nilkan kaluaminen on sen verran ahkeraa)

Höpö, höpö!

Kotiäitiys mitään työtä ole. Ihan kiva, että vähän tuetaan, mutta se riittääkin.

T: itsekin vielä hetken kotiäiti, sitten menen TÖIHIN

Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, johon haastateltiin ja havainnoitiin 8 000 lasta ja jotka olivat sen mukaan päivähoidossa iloisia ja tyytyväisiä.

Tuloksia ikäryhmittäin?

Ja muuten, onko lapsen ilmaisema iloisuus ja tyyväisyys kovinkin tieteellisiä mittareita pienenä aloitetun päivähoidon pitkäaikaisille kehityksessä ilmeneville vaikutuksille?