Lue keskustelun säännöt.
HS:n Virpi Salmi yrittää itsepetosta haukkuessaan lasten kotihoitoa.
15.02.2011 |
Virpi Salmi on äkkiväärä ja yrittää itsepetosta
siinä, missä EHKÄ osa kotiäideistäkin. Koska tietää sisimmässään, että varhainen joutuminen ylitäyteen tarhaan ei ole lapselle hyväksi, yrittää kääntää asiaa itselleen eduksi.
Maailman vanhin taktiikka tuo. Kun jossain asiassa ei ole hyvä, sitä pyrkii mitätöimään ja nonshaleeraamaan.
Voi olla, kuten hän väittää, että samaan itsepetokseen syyllistyvät jotkut kotiäiditkin. Jotka siis eivät halua mennä töihin ja siksi uskottelevat itselleen, että toimivat lapsensa parhaaksi. Voi olla...
Mutta ainakaan itse en tunne äitejä, jotka loisiakseen ja laiskuuttaan olisivat kotona.
Minä esimerkiksi saan vakityöstäni 4,3 tuhannen bruttotulot. Teen vastuullista ja haastavaa asiantuntijatyötä. Pidän työstäni! Ja silti olin kotona, kunnes nuorin oli liki kolmevuotias. Miksi - MIKSI - minä kärsin joka kuukausi pari tonnia persnettoa nettotuloissani, jos en muka siksi, että aidosti pidin sitä parhaana ratkaisuna lapsilleni?
Mietipä Virpi Salmi sitä.
Laskekaapa myös sitä, montako vuotta keskivertonainen ehtii olla töissä ennen eläkkeelle jäämistään, VAIKKA olisikin keskimääräisten kahden lapsensa kanssa kotona koko kotihoidontukikauden ajan. Meillä esimerkiksi olin työmarkkinoiden ulkopuolella huikeat neljä vuotta yhteensä (mies oli välissä hoitovapaalla 10 kk), työuraa ehtii kaikkiaan karttua neljäkymmentä vuotta.
Siis neljä vuotta kotona, kasvattaen omia lapsiaan ja neljäKYMMENTÄ vuotta töissä.
Pikkuisen suhteellisuudentajua!
Sitä paitsi - työttöminä on yhä kahdeksisen prosenttia työvoimasta! Mikä kiire ja pakko on saada kaikki ihmiset sorvin ääreen, kun halukkaillekaan ei löydy kaikille duunia? Työhän EI jää tekemättä, vaikka sen vakinainen tekijä onkin hoitovapaalla - tilalle palkataan sijainen, joka saa kullanarvoisen tilaisuuden hankkia työkokemusta ja maksaa kyllä ne verotkin...
Kommentit (98)
jäädä kotiin lapsen kanssa. Suurempi uhraus se mielestäni olisi jollekin pienituloiselle, jolla juuri ja juuri normaali palkka on riittänyt elämiseen. Suuremmasta palkasta luulisi jääneen jotain jo säästöönkin, tai ainakin on ollut varaa ostella tarvitsemiaan tavaroita, vaatteita jne. vähän pahan päivän varallekin, mutta pienipalkkainen ihminen ei ehkä sitä kotona hoitamisen vaihtoehtoa edes yhteiskunnan kotihoidontuella voi käyttää. Tässä en nyt tokikaan tarkoita kaikkein köyhimpiä, joille kotihoidontuki, lapsilisä ja mahdollinen kuntalisä vielä päälle on ehkä suorastaan tulon nousu, vaan hieman enemmän mutta kuitenkin vielä vähän tienaavia.
Onhan se toki rahallisesti mitattuna iso summa, jos ap:kin on 60 t palkkatuloja menettänyt, mutta niin, suhteessa väittäisin että suurempi menetys se saman ajan palkkatulojen menetys olisi jollekin joka tienaa alle puole ap:n tuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin ekan kanssa.
Ja hei: on kaksi eri asiaa se, millaista kotonaolo on, kun hoitovapaalle jäämisen päätöksen on tehnyt.
Ja se, onko se löysäily MOTIIVI jäädä kotiin vai ei. Väitän, että useimmille se ei ole se syy jäädä kotiin.
ap
jäädä kotiin lapsen kanssa. Suurempi uhraus se mielestäni olisi jollekin pienituloiselle, jolla juuri ja juuri normaali palkka on riittänyt elämiseen. Suuremmasta palkasta luulisi jääneen jotain jo säästöönkin, tai ainakin on ollut varaa ostella tarvitsemiaan tavaroita, vaatteita jne. vähän pahan päivän varallekin, mutta pienipalkkainen ihminen ei ehkä sitä kotona hoitamisen vaihtoehtoa edes yhteiskunnan kotihoidontuella voi käyttää. Tässä en nyt tokikaan tarkoita kaikkein köyhimpiä, joille kotihoidontuki, lapsilisä ja mahdollinen kuntalisä vielä päälle on ehkä suorastaan tulon nousu, vaan hieman enemmän mutta kuitenkin vielä vähän tienaavia. Onhan se toki rahallisesti mitattuna iso summa, jos ap:kin on 60 t palkkatuloja menettänyt, mutta niin, suhteessa väittäisin että suurempi menetys se saman ajan palkkatulojen menetys olisi jollekin joka tienaa alle puole ap:n tuloista.
Ei tässä nyt varsinaisesti kisata tuloissa, se ei ollut pointtini.
Toisaalta: jos elää pienillä tuloilla kitkutellen, ero siihen, että jää kotiin ja pääsee sitten yhteiskunnan tukien piiriin voi olla aika pieni MUUTOS. Niin olen kuullut monen äidin kertovan: ei oikeastaan "kannata" mennä töihin, koska tukien jäädessä pois ero kotonaoloon on kovin pieni. Sitä Virpi Salmi myös väittää, mene ja tiedä sitten.
ap
Ihan turha kiistää.
Nykyinen työelämä on kiireistä ja rankkaa.
Ja kyllä yhden lapsen kanssa 99,9 prosentilla on kevyttä. Sitäkin on turha kiistää.
Ihan turha kiistää. Nykyinen työelämä on kiireistä ja rankkaa. Ja kyllä yhden lapsen kanssa 99,9 prosentilla on kevyttä. Sitäkin on turha kiistää.
Sinulla ehkä oli, mutta itse olen jälkeenpäin huomannut ihan vaikkapa päiväkirjoistani, miten piipussa olin esikoisen kanssa. Käsialakin muuttui ihan oudoksi, unenpuutteen takia.
Kun kuopus syntyi (ikäero vajaa 2 vuotta), oli suhteessa helpompaa. Tiesi jo asioita ja osasi karsia turhia hommia toisella tapaa.
Niin tai näin, en usko useimpien jäävän hemmetin kalliille hoitovapaalle huvin vuoksi. Kyllä siihen on isompia motiiveja, usko pois.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaisin löysäillä, jättäisin muksut tekemättä ja jäisin palkattomalle vapaalle. 60 tonnilla on jo aika pitkään duunista poissa ja saa oikeasti löysäilläkin, kun ei tartte lapsia hoitaa.
se että jäit kotiin oli takuulla motivoitu myös siksi, että se oli helpompaa. Eli löysäily oli motiivi.
Plus että voidaan pohtia, mikä tuollaisen ihmisen työpanos sitten yhteiskunnalle on. Ei kovin kummoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että jäit kotiin oli takuulla motivoitu myös siksi, että se oli helpompaa. Eli löysäily oli motiivi. Plus että voidaan pohtia, mikä tuollaisen ihmisen työpanos sitten yhteiskunnalle on. Ei kovin kummoinen.
Motiivi=syy jollekin toiminnalle. Ei ollut. Minä olisin voinut koska tahansa jäädä vaikka virkavapaalle helpommin kuin maksaa pari tonnia kuussa siitä, että saan aamulla nukkua yöllä nukkumatta jääneitä imetyshetkiä kiinni.
En siis koe, että kotona pääsin helpommalla, eikä se (pääsenkö tai en) joka tapauksessa ollut edes tiedossa siinä vaiheessa, kun tein päätöksen kotonaolon pituudesta.
Joka tapauksessa useimmilla se ei ole tärkein, edes läheskään tärkein seikka.
ap
Miksi sinun täytyy tehdä uhraus? Lapsilla on ihan hyvä päivähoidossakin. Ei oikeasti mitään tarvitse uhrata. Jos kotona olemiseen on mahdollisuus, niin sehän on kiva. Mutta jos ei ole, niin päivähoito on onneksi olemassa. Ei oikeasti kenenkään tarvitse uhrautua kotiäidiksi.
että ihmiset tekee aika isojakin uhrauksia kotihoidon vuoksi, koska kokevat sen tärkeäksi. Eivät siis jää kotiin löysäilläkseen tai mukavuudenhaluaan, vaan tärkeäksi kokemastaan syystä. ap
Tulosi siis putoavat kotona ollessa siihen verrattuna kun olit töissä, ja siksi se on mielestäsi jo selitys sille että jäät kotiin lasten vuoksi. Ok. No vastaapa, missä muussa elämän vaiheessa työssäkäyvä voi jäädä kotiin useaksi vuodeksi ilman että joutuu käymään koulutuskursseilla tai täyttämään työttömyyslappuja joka kuukausi? Siis ihan vain jäämään kotiin, niin että on varma työpaikka odottamassa kun "päättää" palata töihin? Ja saada siitä kotonaolosta vielä jotain rahaa. AINOA mahdollisuus tähän on silloin kun on pieniä lapsia. Eli ei se lasten paras ole ainoa vaihtoehto. Kotiin on silloin mahdollisuus yhteiskunnan ja työpaikan puolesta jäädä 3 vuodeksi, ja hyvin moni jääkin.
joillekin syykin olla kotona, että pääsee stressaavasta työstä pois joksikin aikaa.
Sanoin kuitenkin, että minulle se ei sitä ollut. Työni on tosi mielenkiintoista ja haastavaa ja palkkakin kohtuullinen. Päinvastoin, menetin aika lailla rahaakin kotiin jäämällä, joka todistanee omalta osaltaan sitä, että todellakin pidän kotonaoloa lapsilleni tärkeänä ja olen valmis tinkimään monesta sen puolesta.
PS: kyllä vakityöstä pääsee vapaalle muillakin tavoin. Vaikkapa nyt vuorotteluvapaalla, ja sen aikana saa parempaa tukea kuin kotihoidontuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaisin löysäillä, jättäisin muksut tekemättä ja jäisin palkattomalle vapaalle. 60 tonnilla on jo aika pitkään duunista poissa ja saa oikeasti löysäilläkin, kun ei tartte lapsia hoitaa.
ap
kuin kuvasit, et olisi kyennyt palaamaan töihin. Eli motiivi = syy jäädä kotiin = löysäilyn halu.
Pakon sanelemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin kuvasit, et olisi kyennyt palaamaan töihin. Eli motiivi = syy jäädä kotiin = löysäilyn halu. Pakon sanelemana.
Älä nyt höperehdi siellä ja aja omaa löysäilykokemusta kaikkien yhteiseksi.
ap
Jos koit jo yhden lapsen kanssa elämän noin raskaaksi kotona, väitätkö muka että olisit selvinnyt minkäänlaisesta vaativasta työstä JA siitä, että hoidat illat, yöt ja viikonloput sitä lasta, joka uuvutti sinut ilman mitään työtäkin?
Enpä usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sivustolla äitejä jotka sanovat ettei kannata mennä töihin koska kotona lasten kanssa "tienaa" ihan yhtä hyvin. Paljon niitäkin on.
että ihmisten tulisi aina ensisijaisesti miettiä, mikä olisi kansantaloudellisesti järkevintä? Ja omat lapset tulee vasta jossain listän hännillä? Ja teidän mielestä ei ole kansantaloudellisesti järkevää panostaa seuraavaan sukupolveen? Ja jos on tasa-arvon nimessä sitten niin tärkeää, että naiset saavat valita uran ja myös lapsettomuuden, niin miksi sitten arvostellaan niitä, jotka haluavat enemmän kuin 1,8 lasta? Ja vielä hoitaa ja kasvattaa niitä itse? Ja tietääkseni isätkin tässä maassa saavat jäädä kotiin. Eikö teistä tämä pakonomainen tasa-arvoistaminen ole vähän kieroa? En mä halua mitään tilastollista tasa-arvoa, vaan yksilonvapauden valita. Ja ei ole huonoa omatuntoa, olen maksanut kyllä tälle maalle enemmän veroja, kuin moni teistä tulee ikinä maksamaan.
kuin kuvasit, et olisi kyennyt palaamaan töihin. Eli motiivi = syy jäädä kotiin = löysäilyn halu. Pakon sanelemana.
Sä olet outo. En usko hetkeäkään, että ap tai enemmistö ainakaan koulutetuista uranaisista jää kotiin siksi, että haluaa löysäillä. Se on hemmetin kallis pieti pitää monta vuotta tulot parissa huntissa/kk.
Siinä on muut motiivit kuin halu pitää vapaata. Minulla on kolme lasta (kaksoset ja kolme vuotta nuorempi lapsi), olin pois töistä viisi vuotta. Tärkein motiivi oli totta kai se, että lapset saavat kasvaa rauhassa varhaislapsuutensa, eikä heitä tarvitse kyörätä vauvoina päiväkodin isoon hoitoryhmään. Missään vaiheessa en kuvitellut, että kotonaolo olisi lomaa, eikä se tietenkään sitä ollutkaan kahden vauvan (myöhemmin kahden taaperon ja vauvan) kanssa.
Toinen motiivi oli halu kasvattaa itse omat lapset ja nähdä, miten he kehittyvät. En ole koskaan tajunnut, miksi sitä aliarvoidaan ja mitätöidään! Kasvatustiede, lastenpsykiatria, ne ovat varteenotettavia tieteitä, ei mitään puuhastelua, eikä ne muutu puuhasteluksi sillä, että kyse on omista lapsista. Totta kai lapset voi hoitaa vasemmalla sormellakin ja laiminlyödä heitä, mutta ainakaan itse en tunne yhtäkään sellaista hälläväliämammaa. Olitko itse sellainen, kun niin "tiedät" muiden tilanteet?
sivustolla äitejä jotka sanovat ettei kannata mennä töihin koska kotona lasten kanssa "tienaa" ihan yhtä hyvin. Paljon niitäkin on.
Tiedä sitten, kuinka paljon, mutta on heitä. Eikä sitä ongelmaa varsinaisesti poista se, että heidät pakotettaisiin duuniin ja lapset päivähoitoon, mielestäni. Yhteiskunta kuitenkin säästää sillä, että lapset ovat kotihoidossa.
ap
Jos koit jo yhden lapsen kanssa elämän noin raskaaksi kotona, väitätkö muka että olisit selvinnyt minkäänlaisesta vaativasta työstä JA siitä, että hoidat illat, yöt ja viikonloput sitä lasta, joka uuvutti sinut ilman mitään työtäkin? Enpä usko.
Minähän sovin jo raskausaikana miehen ja työnantajan kanssa, miten hoitovapaat hoidetaan. Ei siinä helppous ollut mikään tekijä, koska en edes tiennyt, mitä tuleman piti.
Olin lasten välillä töissä, siis kun esikoinen oli 10kk-1v 8kk, joten tiedän oikein hyvin, että selvisin töissä helpommalla.
ap
Kertoo että oli totaalipuhki jo yhden lapsen kanssa, mutta väittää sitten sitkeästi, että olisi selvinnyt työn ja kodin yhdistämisestä heti äitiysloman jälkeen.
Hän valehtelee aivan selkeästi, itselleen ja muille.
Varsinkin ekan kanssa.