Lue keskustelun säännöt.
Nykypäivän kotiäidit. Elämäntapahippejä vai "sotaveteraaneja"? (HS)
15.02.2011 |
Hei muijat, töihin sieltä
15.2.2011 0:28 | Kommentit
A A
Virpi Salmi
Suomessa, maassa, jossa monien höyrypäiden mielestä tasa-arvo on mennyt jo liian pitkälle, puolet alle kouluikäisistä lapsista on mutsiensa kanssa kotona.
Tuoreen kansantaloustieteen väitöskirjan mukaan kotihoidontuki kuntalisineen johtaa naisten työttömyyteen ja on siksi järjetön. Samaan tulokseen on päätynyt moni sosiaalipolitiikan tutkija, joita muun muassa Turun Sanomat hiljattain haastatteli.
Miksi yhteiskunnan rahoilla tuetaan sitä, että työikäiset naiset jäävät huvikseen vuosikausiksi pois töistä kuin jotkut elämäntapahipit? Miksi tavallisia, töissäkäyviä suomalaisnaisia on ryhdytty kutsumaan "uraäideiksi" ikään kuin työnteko olisi naisilta jokin pirullinen ratkaisu?
Siksi, että suomalaista äitiyskeskustelua hallitsevat kotiäitihihhulit Nina ja Timo T.A. Mikkonen sekä professori Liisa Keltinkangas-Järvinen, jonka keksimää nyrkkisääntöä siitä, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona, pidetään Suomessa jonkinlaisena matemaattisena totuutena.
Äideille kerrotaan, kuinka lapsen aivoille saattaa tapahtua sitä tai tätä, jos lapsi viedään suomalaiseen päiväkotiin, joka näissä esimerkeissä esitetään jonkinlaisena neuvostoliittolaisen vankileirin vastineina.
Todistusaineistoa päiväkotilapsien pitkäaikaisista aivovaurioista on vaikea löytää, mutta enimmäkseen viitataan "useisiin tutkimuksiin", jotka vaikuttavat Myrskylän Salen tuulikaapissa tehdyiltä.
Kotiäideistä puhutaan Suomessa kuin sotaveteraaneista. Peruspalveluministeri Paula Risikko kommentoi Kotimaa24.fi:lle pari päivää sitten, että "lasten hoitaminen kotona on arvokasta työtä, jota ei voi verrata työttömänä olemiseen."
Paitsi että omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä siitä tarvitse maksaa kenellekään palkkaa.
Jos ei huvita käydä töissä, on tietysti kivempi luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi kuin uskoa Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, johon haastateltiin ja havainnoitiin 8 000 lasta ja jotka olivat sen mukaan päivähoidossa iloisia ja tyytyväisiä.
Tutkimuksiahan löytyy, mutta kun lapsista yritetään kasvattaa psykologisesti täydellisiä malli-ihmisiä, tehtävän mahdottomuus kaatuu tietysti naisten kannettavaksi. Naiset menettävät palkkatulonsa ja eläkkeensä ja tyhmyyspäissään vielä leuhkivat näillä "uhrauksillaan" pitkin keskustelupalstoja.
Lapsen etu ei ole muuta kuin on epämääräinen tekosyy, jolla voi perustella mitä tahansa itselleen edullista lähtien siitä, että meillä on järjestelmä, jolla tuetaan maailman korkeimmin koulutettuja naisia jäämään työttömiksi.
Sen sijaan yhteiskunnan etu on paljon yksiselitteisempi. Sen mukaan aikuisen naisen paikka on töissä.
Kommentit (106)
Täälläkin kotiäitifanaatikot aina huutelevat jonkun Keltikangas-Järvisen sanomisia, vaikka ko. tyyppi ei todellakaan edusta yhtä ja ainoaa mielipidettä alallaan. Tuo on niin totta että omaa vätyselämänvaihetta halutaan kiillottaa jollain ihme kotihoitomyytillä, jolla ei ole mitään tieteellistä pohjaa.
Älä viitsi. Miten jotkut viitsivät toisia ihmisiä polkea lokaan tuolla tavalla. Hävettää sinunkin puolestasi.
T: Lapset kotihoidossa, vanhemmat vuorotellen töissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koulutettu nainen, ja olen hoitanut kolme lasta kotona 2-3-vuotiaaksi kutakin. Sain vakituisen työpaikan 25-vuotiaana. Työvuosia minulla on päälle 30 eläkeikään mennessä siitä huolimatta, että olin välillä pois työelämästä.
Kamalaa, että tämä ainoa elämä ja ainoa lasten vauva/taaperoaika pitäisi olla töissä, ettei vaan yhteiskunta kärsi.
Kotona ollaan, koska se on palkkatyön tekemiseen verrattuna helppoa ja mukavaa. Ei pieni lapsi vaadi kummoistakaan älyllistä suoriutumista.
"teen tämän lasteni vuoksi" eikä uskalleta sanoa, että yhtä lailla kyse on omasta mukavuudenhalusta. Minäkin olin 4 v äitinä, ja kivaa ja leppoisaahan se oli työelämään nähden. Nukuttiin pitkät yöunet, eleltiin rennosti.
ei ne kotiäidit palkkaa saa vaan juuri tukea siihen kotona olevan lapsen hoitoon!! kaikki nääs maksaa. Kotihoidontuki loppuu kun laps täyttää kolme eli ei voi verrastaa niihin emoihin jotka hoitaa vielä 6-vuotiasta omasta pussista. sossun pummit ukot ja akat saa kyllä lorvia kotona eikä kukaan puhu että tekisivät väärin tai työhön paluu kärsisi...kiitti suomi!
Kotona ollaan, koska se on palkkatyön tekemiseen verrattuna helppoa ja mukavaa. Ei pieni lapsi vaadi kummoistakaan älyllistä suoriutumista.
"teen tämän lasteni vuoksi" eikä uskalleta sanoa, että yhtä lailla kyse on omasta mukavuudenhalusta. Minäkin olin 4 v äitinä, ja kivaa ja leppoisaahan se oli työelämään nähden. Nukuttiin pitkät yöunet, eleltiin rennosti.
Kun oikeasti tarjoaa lapsille virikkeitä, ulkoilua, kunnollista ruokaa jne., niin koko päivä on "täystyöllistetty". Ei ehdi surffailemaan netissä päivät pitkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin hoitovapaalta palaavalla on työpaikka, eikä synny työttömyyden kierrettä poissaolovuosien takia.
Biologinen fakta on, että lapsi tarvitsee vanhempiaan mutta toisaalta ekonominen fakta on se, että yhteiskunta haluaa kaikkien työpanoksen.
Käsi sydämellä: teillä on vain yksi ainoa elämä. Oikeastiko on tärkeää käyttää se vuodesta toiseen 8-16 työpaikalla vai olisiko sittenkin mahdollista, että muutaman vuoden ajan olisi lapsensa kanssa? Ehkä se ei ole lapsen etu tai äidin/isän etu, mutta talouselämän mielestä se on sama asia kuin kieltäytyminen kuluttajan ja tuottajan roolista.
Tutukimuksia tehdään tismalleen niin kuin niiden maksaja haluaa. Kotona hoidetuista ei tiettävästi tule luusereita eikä tarhatuista välttämättä onnistujia. Nyt odotellaan työvoimapulaa ja silloin pienten lasten äidit tarvitaan siivoamaan kauppakeskusten vessoja ja ajamaan busseja. Ei kyse ole mistään lapsista ja hoidosta vaan siitä, että jos ei ole paljon halpaa työvoimaa, on pakko ryhtyä maksamaan kunnon palkkaa. Naiset pois kotoa - orjatöihin yhteiskunnalle?
Kotona ollaan, koska se on palkkatyön tekemiseen verrattuna helppoa ja mukavaa. Ei pieni lapsi vaadi kummoistakaan älyllistä suoriutumista.
Kuinka moni palkkatyökään oikeasti vaatii yhtään sen kummempaa älyllistä suoriutumista? Ja miksi ihmeessä kukaan lähtökohtaisesti edes haluaisi valita palkkatyön, jossa ei ole mukavaa (aina ei voi valita, sen ymmärrän)? Ja pitääkö elämän aina olla niin hurjaa suorittamista ja mielellään vielä mahdollisimman kurjaa?
Minun työni on itselleni riittävän helppoa, rentoa ja mukavaa. Vaikka olen päällikköasemassa ja korkeasti koulutettu, todellakaan älyni ei ole äärirajoilla joka päivä, enkä siihen edes pyri. Ja ehdin kahvitella ihan siinä, missä kotiäitikin. Ei valittamista. Mutta ei ollut valittamista niinä kolmena vuotenakaan, kun olin kotona.
Sääli, että tästä aiheesta ei koskaan pystytä keskustelemaan ilman, että pitää asettaa kotiäidit ja uraäidit vastakkain. Ymmärrän, että Virpi Salmi pyrkii kolumneissaan tarkoituksellisesti provosoimaan, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoituksella provosoivasti kirjoitettua eikä anna minusta kovin hyvää kuvaa nyt kirjoittajasta.
Johan sitä jo muuallakin maailmassa ihmetellään tätä Suomen outoa systeemiä jossa koulutetut naiset jäävät pitkiksi ajoiksi kotiin.
Osa-aikatyö olisi monesti hyvä kompromissiratkaisu.
Itsekin olen työskennellyt 4 x 5 h viikossa kun lapsi oli 1,5-4v. Ja tuo oli mielestäni varsin onnistunut ratkaisu. Pysyin kiinni työelämässä ja lapsen hoito-ajat olivat hyvin maltillisia. Todella harvalla vain on mahdollisuus tuollaiseen.
Työelämän (ja päivähoidon) tulisi olla joustavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja työttömyyshän tässä ongelma on. Jos naisille olisi muitakin kuin alipalkattuja pätkähommia tarjolla, varmasti suuri osa kotiäideistä lähtisi innosta puhkuen töihin. Mutta kun töitä ei ole, niin toiseksi paras vaihtoehto on jäädä kotiin hoitamaan lapsia.
pakko kuitenkin sanoa, että kyseessä ei ole Keltikangas-Järvisen MIELIPIDE, vaan tieteellisesti tutkitut tutkimustulokset. Tämä tuntuu olevan vaikea monen hyväksyä.
on pakko kuitenkin sanoa, että asia ei ole ihan noin yksinkertainen, että jos jonkun mielipide perustuu johonkin tutkimukseen niin se on sitten totta. Niitä tutkimuksia tehdään paljon ja eri koeasetelmin ja erilaisin hypoteesein. Esim. päivähoitoa voidaan tutkia miljoonalla eri menetelmällä: voidaan tehdä neuropsykoogista tutkimusta, voidaan haastatella äitejä, havainnoida lapsia jne. Ja näiden sisällä on vielä taas paljon vaihtoehtoja sille, mitä tarkkaillaan.
Yksinkertaistettuna siis eri kokeissa mitataan eri asioita. Tutkijan henkilö tulee mukaan esim. siinä, kun valitaan millaisille tutkimustuloksille oman kantansa perustaa. K-J voi olla sitä mieltä että juuri tämä tutkimus on se olennainen, joku muu voi olla sitä mieltä että jokin toinen tutkimus ottaa kokonaisuuden paremmin huomioon tms.
Lisäksi on hyvä muistaa että tiede ei ole täysin arvovapaata. Tutkijan arvot/muut intressit/se mitä rahoitetaan pääsevät usein jollain tavalla vaikuttamaan em. kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin minua pännivät ne, jotka ilman painavaa syytä vievät pari-kolmevuotiaan esikoisen muiden rahoilla hoidettavaksi ja ovat itse kotona vavvelin kanssa.
Kotona ollaan, koska se on palkkatyön tekemiseen verrattuna helppoa ja mukavaa. Ei pieni lapsi vaadi kummoistakaan älyllistä suoriutumista.
Kuinka moni palkkatyökään oikeasti vaatii yhtään sen kummempaa älyllistä suoriutumista? Ja miksi ihmeessä kukaan lähtökohtaisesti edes haluaisi valita palkkatyön, jossa ei ole mukavaa (aina ei voi valita, sen ymmärrän)? Ja pitääkö elämän aina olla niin hurjaa suorittamista ja mielellään vielä mahdollisimman kurjaa? Minun työni on itselleni riittävän helppoa, rentoa ja mukavaa. Vaikka olen päällikköasemassa ja korkeasti koulutettu, todellakaan älyni ei ole äärirajoilla joka päivä, enkä siihen edes pyri. Ja ehdin kahvitella ihan siinä, missä kotiäitikin. Ei valittamista. Mutta ei ollut valittamista niinä kolmena vuotenakaan, kun olin kotona. Sääli, että tästä aiheesta ei koskaan pystytä keskustelemaan ilman, että pitää asettaa kotiäidit ja uraäidit vastakkain. Ymmärrän, että Virpi Salmi pyrkii kolumneissaan tarkoituksellisesti provosoimaan, mutta silti.
Käsi sydämmelle: uskotko aidosti, että suurin osa kotiäideistä alkaa kotiäideiksi siksi, että mies antaa luvan ja rahaa ja koska kotona köllöttely nyt vain on mukavampaa?
Ihan turha verrata omien lasten hoitamista palkkatyön tekemiseen. Lasten tekeminen on oma valinta. Lapsi ei vaadi tulosta, töissä vaaditaan. Mitä nyt tätäkin palstaa lukee, niin yllättävän monella on ilkeä pomo ja tyhmiä työkavereita, jotka eivät anna mammojen lomailla tasan silloin kuin haluavat jne. Onhan se hauskempi jäädä kotiin tekemään kotiäidin "työtä", kun kukaan ei mussuta laadusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan sitä jo muuallakin maailmassa ihmetellään tätä Suomen outoa systeemiä jossa koulutetut naiset jäävät pitkiksi ajoiksi kotiin.
Ihmetellään sitä kun naiset ovat töissä. Saksassa ja muissakin keski-euroopan maissa on vallalla yhden elättäjän malli ja kotiäitiys tai osa-aikatyö paljon yleisempää. On naurettavaa edes puhua yksilön ja yhteiskunna edusta samaan aikaan. Yhteiskunnan etu saa väistyä, jokaiselle naiselle ja miehellekin pitää suoda valinnan mahdollisuus syyllistämättä heitä perusteettomasti. Ensisynnytäjän ikä on jo lähempänä 30, joten kyllä tuossa ajassa olisi ehtinyt opiskella ja saada sen vakituisen työpaikan, jos sellaisen on saadakseen. Ei ole kotona lapsia hoitavien äitien vika ettei heille ole työtä. Muutenkin työnteko on aivan yliarvostettua ja minä ainakin olisin paljon mieluummin kotona lasteni kanssa jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
pastellinvärisistä hölmölöistä? Kummallista angstia. Sanoisin että relax. Turhaa nostattaa verenpainettaan.
t. kotiäiti jo ainakin neljännessa polvessa
Johan sitä jo muuallakin maailmassa ihmetellään tätä Suomen outoa systeemiä jossa koulutetut naiset jäävät pitkiksi ajoiksi kotiin.
Ihmetellään sitä kun naiset ovat töissä. Saksassa ja muissakin keski-euroopan maissa on vallalla yhden elättäjän malli ja kotiäitiys tai osa-aikatyö paljon yleisempää. On naurettavaa edes puhua yksilön ja yhteiskunna edusta samaan aikaan. Yhteiskunnan etu saa väistyä, jokaiselle naiselle ja miehellekin pitää suoda valinnan mahdollisuus syyllistämättä heitä perusteettomasti. Ensisynnytäjän ikä on jo lähempänä 30, joten kyllä tuossa ajassa olisi ehtinyt opiskella ja saada sen vakituisen työpaikan, jos sellaisen on saadakseen. Ei ole kotona lapsia hoitavien äitien vika ettei heille ole työtä. Muutenkin työnteko on aivan yliarvostettua ja minä ainakin olisin paljon mieluummin kotona lasteni kanssa jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
siis rahallisesti, niin että hän maksaa veroja.
Lähimmäisen etu kuitenkin on, että jokainen ihminen rakastaa toistaan aidosti ja vilpittömästi. Rakastava ihminen ei nimittele lähimmäistään hihhuliksi, hipiksi tai tyhmäksi. Kehottaisin toimittajaa tekemään parannuksen ja miettimään, miten hän puhuu lähimmäisistään.
Argumentointia voi tehdä myös asialinjalla. Vyön alle on helppo sivaltaa. Rakastava ja kunnioittava kielenkäyttö on vaikeampaa.
Kotiäitejä ei aiemmin ollut kuin korkeintaan aatelispiireissä. Maatalousyhteiskunnassa myös naiset olivat vastuussa toimeentulosta.
pastellinvärisistä hölmölöistä? Kummallista angstia. Sanoisin että relax. Turhaa nostattaa verenpainettaan.
t. kotiäiti jo ainakin neljännessa polvessa
jos hänellä ei ole mahdollisuutta kotiin jäädä. Aika katkera on tuo kirjoitus, ehkä hän kokee ettei pärjää lastensa kanssa kotona tai ehkä hänellä ei edes ole lapsia ja kenties hän ei pysty niitä edes saamaan? Joka tapauksessa teksti oikein huutaa kirjoittajan omaa pahaa oloa.
Ja ei, en ole kotiäiti vaan menin töihin lapsen ollessa 1,5v.
Yhdyn täysin.