Lue keskustelun säännöt.
Nykypäivän kotiäidit. Elämäntapahippejä vai "sotaveteraaneja"? (HS)
15.02.2011 |
Hei muijat, töihin sieltä
15.2.2011 0:28 | Kommentit
A A
Virpi Salmi
Suomessa, maassa, jossa monien höyrypäiden mielestä tasa-arvo on mennyt jo liian pitkälle, puolet alle kouluikäisistä lapsista on mutsiensa kanssa kotona.
Tuoreen kansantaloustieteen väitöskirjan mukaan kotihoidontuki kuntalisineen johtaa naisten työttömyyteen ja on siksi järjetön. Samaan tulokseen on päätynyt moni sosiaalipolitiikan tutkija, joita muun muassa Turun Sanomat hiljattain haastatteli.
Miksi yhteiskunnan rahoilla tuetaan sitä, että työikäiset naiset jäävät huvikseen vuosikausiksi pois töistä kuin jotkut elämäntapahipit? Miksi tavallisia, töissäkäyviä suomalaisnaisia on ryhdytty kutsumaan "uraäideiksi" ikään kuin työnteko olisi naisilta jokin pirullinen ratkaisu?
Siksi, että suomalaista äitiyskeskustelua hallitsevat kotiäitihihhulit Nina ja Timo T.A. Mikkonen sekä professori Liisa Keltinkangas-Järvinen, jonka keksimää nyrkkisääntöä siitä, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona, pidetään Suomessa jonkinlaisena matemaattisena totuutena.
Äideille kerrotaan, kuinka lapsen aivoille saattaa tapahtua sitä tai tätä, jos lapsi viedään suomalaiseen päiväkotiin, joka näissä esimerkeissä esitetään jonkinlaisena neuvostoliittolaisen vankileirin vastineina.
Todistusaineistoa päiväkotilapsien pitkäaikaisista aivovaurioista on vaikea löytää, mutta enimmäkseen viitataan "useisiin tutkimuksiin", jotka vaikuttavat Myrskylän Salen tuulikaapissa tehdyiltä.
Kotiäideistä puhutaan Suomessa kuin sotaveteraaneista. Peruspalveluministeri Paula Risikko kommentoi Kotimaa24.fi:lle pari päivää sitten, että "lasten hoitaminen kotona on arvokasta työtä, jota ei voi verrata työttömänä olemiseen."
Paitsi että omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä siitä tarvitse maksaa kenellekään palkkaa.
Jos ei huvita käydä töissä, on tietysti kivempi luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi kuin uskoa Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, johon haastateltiin ja havainnoitiin 8 000 lasta ja jotka olivat sen mukaan päivähoidossa iloisia ja tyytyväisiä.
Tutkimuksiahan löytyy, mutta kun lapsista yritetään kasvattaa psykologisesti täydellisiä malli-ihmisiä, tehtävän mahdottomuus kaatuu tietysti naisten kannettavaksi. Naiset menettävät palkkatulonsa ja eläkkeensä ja tyhmyyspäissään vielä leuhkivat näillä "uhrauksillaan" pitkin keskustelupalstoja.
Lapsen etu ei ole muuta kuin on epämääräinen tekosyy, jolla voi perustella mitä tahansa itselleen edullista lähtien siitä, että meillä on järjestelmä, jolla tuetaan maailman korkeimmin koulutettuja naisia jäämään työttömiksi.
Sen sijaan yhteiskunnan etu on paljon yksiselitteisempi. Sen mukaan aikuisen naisen paikka on töissä.
Kommentit (106)
61/106
|
15.02.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän muijien ansiosta itsemurha-tilastot sekä mielenterveysongelmat nuorien ja lasten keskuudessa kääntyvät laskuun vuosikymmenien kuluessa ja se tuikutärkeä (kirjoittajan mielestä lasten edelle menevä) yhteiskuntakin hyötyy.
Palataan asiaan sitten.
Esim. päivähoitopaikan kuluista iso osa tulee henkilökunnan palkoista.
Niitä hintoja laskiessa ei koskaan huomioida että iso osa henkilökunnasta on yleensä saman kunnan väkeä. Näin ollen osa tulee aina veroina takaisin ja päiväkoti voi olla paikallisesti varsin merkittäväkin työllistäjä.
Meidän muijien ansiosta itsemurha-tilastot sekä mielenterveysongelmat nuorien ja lasten keskuudessa kääntyvät laskuun vuosikymmenien kuluessa ja se tuikutärkeä (kirjoittajan mielestä lasten edelle menevä) yhteiskuntakin hyötyy.
Palataan asiaan sitten.
Usein perheessä on kuitenkin toinen elättäjä ja jos ei ole köyhyys on kuitenkin väliaikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat sitä riippumatta siitä elävätkö tuilla ja kotona vai käyvätkö töissä. Kannattaa tutustua todelliseen köyhyyteen.
Esim. päivähoitopaikan kuluista iso osa tulee henkilökunnan palkoista. Niitä hintoja laskiessa ei koskaan huomioida että iso osa henkilökunnasta on yleensä saman kunnan väkeä. Näin ollen osa tulee aina veroina takaisin ja päiväkoti voi olla paikallisesti varsin merkittäväkin työllistäjä.
Kysymys onkin siitä, etä nopeasti kasvavilla paikakunnilla ja erityisesti uusilla asuinalueilla päivähoidon tarvitsemien rakennusten rakentaminen ja ylläpito henkilökuntineen tulee maksamaan niin paljon, että siinä saa mamma olla pari sataa vuotta töissä, että veroillaan sen maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä ei suinkaan estä kotiäitejä viemästä vanhempia lapsia sinne virikehoitoon pilkkahintaan, kun pitää saada omaa aikaa ja keskittyä rauhassa vauvaan.
"Jos ei huvita käydä töissä, on tietysti kivempi luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi"
:-D
Jos kokee kotona pidempään olevan äitien tekevän niin siksi, että haluavat "luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi" niin aika heikoilla kantimilla on oma itsetunto.
Minä olen ollut työurani aikana yhteensä 3 kertaa äitiyslomalla ja yhteensä 31 kuukautta hoitovapaalla. Näistä kuukausista yhden lapsen kanssa 24 kuukautta, kahden muun kanssa ne loput 7 (toisen kanssa 3 ja toisen 4 kk).
En tehnyt tätä siksi, että halusin olla "muita parempi vanhempi" ;-), vaan koska hoitovapaa oli perheellemme sopiva ratkaisu.
1. lapsen kanssa olin kotona äitiysloman/vanhempainvapaan päälle nuo muutamat kuukaudet, jotta lapsi pystyi menemään hoitoon tammikuun 1. päivä = hoitopaikan saaminen oli edes vähän helpompaa, teoriassa. Käytännössä ei ollut, vaan kotiin palkattiin hoitaja, koska emme saaneet kunnallista hoitopaikkaa.
2. lapsen kanssa olin myös kotona äitiysloman/vanhempainvapaan päälle nuo muutamat kuukaudet, jotta lapsi pystyi menemään hoitoon elokuun alusta. Tällä kertaa se auttoikin hoitopaikan saamisessa.
3. lapsen kanssa olin kotona pidempään, koska lapsen terveydentila vaati sitä.
Kahdesta ensimmäisestä lapsestahan olin siis kotona huimat vähän yli vuoden, kolmannesta sitten vajaa 3 vuotta yhteensä.
Minulla on vakituinen työpaikka. Maksan päivähoidosta korkeinta maksuluokkaa. Maksan myös rutkasti veroja. Mieheni maksaa vielä enemmän veroja. Joten ehkäpä meidänkin on syytä saada edes jotain vastinetta veroillemma - vaikka se sitten olisi muutaman vuoden huikea kotihoidontuki.
Lisäksi tasan ei työurani kaatunut noihin kotona viettämiini vuosiin. Se, joka moista väittää, puhuu täysin puppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä työssäkäyvä äiti on kunnalle (+yhteiskunnalle) edullisempi kuin äiti joka ei tuota veroja mutta jolle pitää maksaa kotihoidontukea ja kuntalisääkin. Se on totta että työtön tulee kunnalle halvemmaksi jos hän pitää lapset kotona vs. pistää ne hoitoon. Heidän vuoksi se kuntalisä on toisinaan kannattavaa (monessa kunnassa kuntalisä on ollut negatiivista kuntataloudelle, riippuu paljn juuri esim. työllisyydestä). Jo minimipalkkainen äiti + lapsi hoidossa on kunnalle kannattavampi yhtälö kuin kotiäiti tukineen.
Jokainen kotiäiti vähentää kunnan verotuloja Kunnan talous on kuralla jos ihmiset EI KÄY TÖISSÄ.
Tilanteessa, jossa kuntien talous on jo täysin kuralla on itse asiassa edesvastuutonta syyllistää naisia siitä, että eivät rasita kuntien kukkaroa hoidattamalla lapsensa kuntien kustannuksella. Jokainen kotiäiti vähentää kuntien painetta korottaa veroprosenttia. Lasten laitoshoito on todella kallista rakennuksineen ja henkilökuntineen verrattuna kotihoitoon tai myös perhepäivähoitoon. Ja kun laitoshoito maksaa liikaa, silloin säästetään laitoshoidon laadusta tinkimällä tiloista ja henkiläökunnasta, jopa ruoasta. Tämä nyt ei varmasti voi olla lapsen etu.
Ota huomioon, että lasten pk-hoito maksaa kunnalle 700-900 euroa, kunnasta riippuen. Siis korkeimman maksuluokan lapsenkin päiväkotihoito maksaa viitisen sataa! Siitä on kotihoidontuki mahdollisine kuntalisineen selvästi vähemmän. Sitä paitsi, ei se työpaikka tekijättä jää, jos se työntekijä lähtee hoitovapaalle. Tilalle palkataan joku, joka maksaa veroja. Mahdollisesti joku työtön, joka säästää yhteiskunnan varoja sikälikin lisää, ettei tarvitse hoitovapaasijaisuutensa aikana työttömyyskorvausta! Saa hyvää työkokemusta...
Juurihan sanoin, että sen hoitovapaalle jäävän äidin työpaikka täytetään oikeastaan aina. Eli joku työtön saa sijaisuuden ja alkaa siis maksaa veroa.
Toisin sanoen: verotulot eivät notkahda yhtään mihinkään.
Säästyvät vain, kotihoidon halpuuden ja työttömyyden vähenemisen kautta.
taas syyllistetään kotiäitejä: he ovat kaiken pahan alku kun jäävät ensin kotiin ja sitten ei saa töitä. Yhteiskunnalla ja työnantajilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, että ennen lapsia ei saa vakkaripaikkaa, joka olisi odottamassa äitiysvapaan jälkeen. Lasten jälkeen et saa töitä kun olet vaan löhönnyt kotona.
Ja kyllä olen kotona lasten takia, mutta myös mukavuuden halusta. Mies tekee paljon töitä ja työmatkojakin on. Olisipa kiva raahata itkevät 3 lasta aamulla tarhaan ja illalla kotiin haastavan työpäivän jälkeen. Yrittää siinä parin tunnin aikana antaa kaikille huomiota, tehdä ruoka ja ehkä hoitoo kotiaskareita.
Nyt meillä kerhoillaan, ulkoillaan ja äitikin pääsee jumppaan.
Kyllä minä haluan olla lapsilleni läsnä kun olen he maailmaankin saattanut, eikä se lopu siihen että he menevät kouluun. Itselle ihanteellinen ratkaisu olisi osa-aikainen työ, mutta niitähän ei löydy, ainakaan kovin haasteellisia, mikä kuitenkin olisi suotavaa kun on muutama tutkintokin tullut hankittua.
Monesti unohdetan myös, että ulkomailla äidit usein tekevät lyhyempää työpäivää kuin täällä Suomessa. Täällä sellaista vaihtoehtoa ei juurikaan ole.
En ymmärrä miksi minun pitäisi huhkia itseni kipeäksi yhteiskunnan ja verojen takia kun perheemme pärjää vähemmilläkin tuloilla?!?! Eikö se ole jokaisen perheen oma valinta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan sanoin, että sen hoitovapaalle jäävän äidin työpaikka täytetään oikeastaan aina. Eli joku työtön saa sijaisuuden ja alkaa siis maksaa veroa.
Toisin sanoen: verotulot eivät notkahda yhtään mihinkään.
Säästyvät vain, kotihoidon halpuuden ja työttömyyden vähenemisen kautta.
Onneksi ollaan vähitellen menossa siihen, että äitiyslomalle jääminen käy työsuhteen irtisanomisen perusteeksi. Ei työnantajalla pitäisi olla mitään velvollisuutta ottaa takaisin töihin enää vanhempainvapaiden yms. jälkeen.
Monesti unohdetan myös, että ulkomailla äidit usein tekevät lyhyempää työpäivää kuin täällä Suomessa. Täällä sellaista vaihtoehtoa ei juurikaan ole.
Olisikohan tuo yhteiskunnan vika vaiko työnantajien, joita mm. toinen nykyisistä päähallituspuolueista edustaa? Samaan aikaan kokoomus huutaa vaalien alla kovaan ääneen perheiden mahdollisuuksista valita itselleen yksilöllisesti sopiva vaihtoehto ja selän takana toteutetaan kaikki EK:n vaatimukset työehtojen kiristämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen asti, että lapsi menee kolmannelle luokalle. Ja sitä voi tehdä molemmat lapset yhtä aikaa.
Ja sijainen saa taas kerran haudata haaveet pysyvästä työpaikasta.
Juurihan sanoin, että sen hoitovapaalle jäävän äidin työpaikka täytetään oikeastaan aina. Eli joku työtön saa sijaisuuden ja alkaa siis maksaa veroa.
Toisin sanoen: verotulot eivät notkahda yhtään mihinkään.
Säästyvät vain, kotihoidon halpuuden ja työttömyyden vähenemisen kautta.
Onneksi ollaan vähitellen menossa siihen, että äitiyslomalle jääminen käy työsuhteen irtisanomisen perusteeksi. Ei työnantajalla pitäisi olla mitään velvollisuutta ottaa takaisin töihin enää vanhempainvapaiden yms. jälkeen.
Mutta asiantuntijatöissä ei kyllä ollenkaan ole näin.
Pysyvä köyhyys vs. väliaikainen "köyhyys" Usein perheessä on kuitenkin toinen elättäjä ja jos ei ole köyhyys on kuitenkin väliaikaista.
eläkeiässä, kun eläkekarttumassa on 10 vuoden lovi, joka ei täyty, ei sitten millään. Tätä ei moni äitiyshormoneissaan tule ehkä ajatelleeksi.
en oikein ymmärrä, millä perusteilla tuon tekstin kantava ajatus on syntynyt. Jos joku avaisi vähän enemmän tuota väitettä "kotihoidontuki kuntalisineen johtaa naisten työttömyyteen" muiltakin osin, kuin muutaman ääriesimerkin perusteella, olisi tähän purkaukseen joku mielenkiinto vastatakin. Kun tuo on ainoa argumentti koko räyhäämisessä, eikä mitään perusteluja esitetä, tulee vain mielikuva naisesta, joka halusi nyt vähän kohauttaa turvautumalla ikuisuusaiheeseen.
jossa todettiin perhevapaiden ajavan äidit köyhyysloukkuun.
aloituksessa ilmenevät agressiot kumpuavat.
Kirjoituksessa on paljon latautuneita sanoja, esimerkiksi:
- elämäntapahippi
- sotaveteraani
- höyrypää
- mutsi
- järjetön
- huvikseen
- uraäiti
- pirullinen
- kotiäitihihhulit
- vankileiri
- aivovaurio
- luulotella
- malli-ihminen
- tyhmyyspäissään
- uhrauksillaan
- tekosyy
Luin hiljattain kouluaineita, joita olen kirjoittanut teini-iässä. Tunnistan kirjoituksesta samanlaista elämäntuskaa, jota silloin koin. Omat kirjoitukseni hiukan huvittivat itseäni. Tunnen olevani seestyneempi ja rauhallisempi nykyään. Ymmärrän, että maailmassa on myös muita värejä mustan ja valkoisen lisäksi.
Minä olen sitä mieltä, että olisi hienoa, jos toinen vanhempi voisi olla kotona myös silloin kun lapsi on kouluiässä. Yhteiskunnan ei tietänkään tarvitsisi sitä kustantaa, vaan työssäkäyvä puoliso toisi elannon perheeseen. Olen kiitollinen siitä, että Suomi on vapaa maa ja täällä jokaisella isällä ja äidillä on sen vuoksi ainakin teoreettinen vapaus valita, millä tavalla haluavat lapsensa hoidon järjestää. Yhteiskunnan etu on valinnanvapaus. Kun vanhemmat saavat valita sen hoitomuodon, joka juuri heidän perhetilanteeseensa sopii, kaikki ovat onnellisia. Onnellisessa perheessä kasvaa onnellisia lapsia.