Lue keskustelun säännöt.
Nykypäivän kotiäidit. Elämäntapahippejä vai "sotaveteraaneja"? (HS)
15.02.2011 |
Hei muijat, töihin sieltä
15.2.2011 0:28 | Kommentit
A A
Virpi Salmi
Suomessa, maassa, jossa monien höyrypäiden mielestä tasa-arvo on mennyt jo liian pitkälle, puolet alle kouluikäisistä lapsista on mutsiensa kanssa kotona.
Tuoreen kansantaloustieteen väitöskirjan mukaan kotihoidontuki kuntalisineen johtaa naisten työttömyyteen ja on siksi järjetön. Samaan tulokseen on päätynyt moni sosiaalipolitiikan tutkija, joita muun muassa Turun Sanomat hiljattain haastatteli.
Miksi yhteiskunnan rahoilla tuetaan sitä, että työikäiset naiset jäävät huvikseen vuosikausiksi pois töistä kuin jotkut elämäntapahipit? Miksi tavallisia, töissäkäyviä suomalaisnaisia on ryhdytty kutsumaan "uraäideiksi" ikään kuin työnteko olisi naisilta jokin pirullinen ratkaisu?
Siksi, että suomalaista äitiyskeskustelua hallitsevat kotiäitihihhulit Nina ja Timo T.A. Mikkonen sekä professori Liisa Keltinkangas-Järvinen, jonka keksimää nyrkkisääntöä siitä, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona, pidetään Suomessa jonkinlaisena matemaattisena totuutena.
Äideille kerrotaan, kuinka lapsen aivoille saattaa tapahtua sitä tai tätä, jos lapsi viedään suomalaiseen päiväkotiin, joka näissä esimerkeissä esitetään jonkinlaisena neuvostoliittolaisen vankileirin vastineina.
Todistusaineistoa päiväkotilapsien pitkäaikaisista aivovaurioista on vaikea löytää, mutta enimmäkseen viitataan "useisiin tutkimuksiin", jotka vaikuttavat Myrskylän Salen tuulikaapissa tehdyiltä.
Kotiäideistä puhutaan Suomessa kuin sotaveteraaneista. Peruspalveluministeri Paula Risikko kommentoi Kotimaa24.fi:lle pari päivää sitten, että "lasten hoitaminen kotona on arvokasta työtä, jota ei voi verrata työttömänä olemiseen."
Paitsi että omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä siitä tarvitse maksaa kenellekään palkkaa.
Jos ei huvita käydä töissä, on tietysti kivempi luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi kuin uskoa Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, johon haastateltiin ja havainnoitiin 8 000 lasta ja jotka olivat sen mukaan päivähoidossa iloisia ja tyytyväisiä.
Tutkimuksiahan löytyy, mutta kun lapsista yritetään kasvattaa psykologisesti täydellisiä malli-ihmisiä, tehtävän mahdottomuus kaatuu tietysti naisten kannettavaksi. Naiset menettävät palkkatulonsa ja eläkkeensä ja tyhmyyspäissään vielä leuhkivat näillä "uhrauksillaan" pitkin keskustelupalstoja.
Lapsen etu ei ole muuta kuin on epämääräinen tekosyy, jolla voi perustella mitä tahansa itselleen edullista lähtien siitä, että meillä on järjestelmä, jolla tuetaan maailman korkeimmin koulutettuja naisia jäämään työttömiksi.
Sen sijaan yhteiskunnan etu on paljon yksiselitteisempi. Sen mukaan aikuisen naisen paikka on töissä.
Kommentit (106)
jossa todettiin perhevapaiden ajavan äidit köyhyysloukkuun.
miten tämä käytännössä tapahtuu. Se, että kouluja käymättömät ja jo ennen lasten saamista työttömänä olleet naiset jäävät kotiin pitkäksi ajaksi lastenteon jälkeen, ei mielestäni ole sama asia kuin että perhevapaat ajavat äidit köyhyysloukkuun. Eikä myöskään se, että naisen elämässä muutaman vuoden ajan eläkekertymä jää pienemmäksi. Jos tämä on joidenkin tutkijoiden mielestä köyhyysloukku, niin ajakoon sitten vain siihen, ei ole vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salmen purkautuminen on vain yksi näkökulma asiaan. Voi olla, että pitkä hoitovapaa vaikuttaa naisten työttömyyteen/työllisyyteen. Toisaalta ei tiedetä olisiko työttömyys- tai pätkätyökierteessä olevat naiset hoitovapaista huolimatta ilman työtä. Riittäisikö kaikille koulutusta vastaavaa työtä? Olisiko työttömyystilastot rumempia jos kaikki naiset olisivat työmarkkinoiden käytettävissä heti äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen?
Suomessa osa-aikatyö on vielä aika harvinaista, joten perheiden on tehtävä joko-tai ratkaisuja. Toiseksi päivähoitoverkostoa karsitaan kunnissa suuremmiksi yksiköiksi. Se tarkoittaa lähipäiväkotien katoamista, mikä voi tarkoittaa sitä, että kodin, päiväkodin ja työpaikan välinen matka on hankala ja lapsen päivästä voi tulla pitkä.
Kotihoidon tuki on niin marginaalinen verrattuna useimpien korkeastikoulutettujen palkkoihin, että tuki toimii lähinnä symbolisena yhteiskunnan tukena perheille. En usko, että tuen poisto vaikuttaisi korkeastikoulutettujen päätökseen hoitaako lapsi kotona tai päivähoitojärjestelmämme piirissä. Sillä on suurempi vaikutus pienituloisiin.
Oman lapseni vein päivähoitoon 2,5 vuotiaana. Meillä on hyvä päiväkoti ja olemme tyytyväisiä. Silti se ei poista sitä tosiasiaa, että jotkut muut ihmiset viettävät arkisin enemmän aikaa lapseni kanssa kuin minä ja mieheni (uniaika pois laskettuna). Miten paljon enemmän ehdin, jaksoin ja pystyin tekemään ja olemaan lapseni kanssa ennen päivähoidon aloitusta. Olen varma, että lapseni sai kylliksi virikkeitä, laulua, pelaamista, askartelua, ulkoilua, liikuntaa, syliä jne. kotona vaikken olekaan koulutettu varhaiskasvattaja.
Nyt taisi mennä jo aiheen viereen. Yhteiskunnassa on hyvä käydä arvokeskustelua monesta näkökulmasta. Tämä oli yhdenlainen näkökulma keskusteluun.
tukevat perhettä melko avokätisesti siinä vaiheessa, kun äiti on kotona pienten lasten kanssa. Tämä voi osaltaan hmärtää naisten tajua siitä, että kun he sitten viettävät eläkevuosiaan ilman kunnon eläkekertymää kotiäitiajoilta ja pakosta rajoittunneella työkokemuksella, mahdollisesti uraa tehnyt mieskin on tässä vaiheessa löytänyt jonkun toisen sielunkumppanin ja omilla lapsilla on omat kuvionsa, naisen elämässä ei ole enää ketään, joka tukisi hänen eläkevuosinaan. Tätä soisin jokaikisen kotiäitiyttä puolustavan naisen ajattelevan.
tukevat perhettä melko avokätisesti siinä vaiheessa, kun äiti on kotona pienten lasten kanssa. Tämä voi osaltaan hmärtää naisten tajua siitä, että kun he sitten viettävät eläkevuosiaan ilman kunnon eläkekertymää kotiäitiajoilta ja pakosta rajoittunneella työkokemuksella, mahdollisesti uraa tehnyt mieskin on tässä vaiheessa löytänyt jonkun toisen sielunkumppanin ja omilla lapsilla on omat kuvionsa, naisen elämässä ei ole enää ketään, joka tukisi hänen eläkevuosinaan. Tätä soisin jokaikisen kotiäitiyttä puolustavan naisen ajattelevan.
miten niin aika monella isovanhemmat tukevat perhettä? Puhutko nyt tuttavapiiristäsi, vai? Ja mitä väliä sillä on tukevatko vai eivät tue, ei kai se eläke kerry kummassakaan tapauksessa yhtään sen kummemmin.
On naisia, jotka tekevät uhrauksia vapaasta tahdosta. Joskus se uhraus on ainoa mahdollisuus taata lapselleen tasapainoinen elämä.
Tätä soisin jokaikisen kotiäitiyttä puolustavan naisen ajattelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herätän lapseni aamulla klo 7.00 ja eroan heistä päiväkodin eteisessä noin 8.15. Mieheni aloittaa oman työpäivänsä aikaisemmin ja pääsee hakemaan heidät päiväkodista yleensä 15.30. Joskus vasta 16.00. Minä tulen kotiin noin 17.30 ja olen lasten kanssa (ja miehen, jos ei hänellä ole jotan iltamenoa), kunnes lapset nukahtavat yleensä noin yhdeksän aikaan illalla.
Olen siis lasten kanssa arkisin aamulla tunnin ja iltaisin reilu kolme tuntia. Mutta hehän eivät ole iltapäivisin missään vieraan hoidossa, vaan oman isänsä kanssa! En koe, että tämä olisi mitenkään kohtuutonta kenellekään, päinvastoin.
Kotiäidin lapsetkin nukkuvat päiväunia, omani nukkuvat päiväkodissa.
rakentaa yhteiskunta, jossa naisen ei tarvitsis yksin tätä uhrausta tehdä ja kantaa köyhyysriskiä. Meidän äitien lapsista puolet ovat tyttöjä, joten nyt tehtävillä päätöksillä ajetaan myös heidän tulevaisuuttaan ja köyhyysriskejä.
On naisia, jotka tekevät uhrauksia vapaasta tahdosta. Joskus se uhraus on ainoa mahdollisuus taata lapselleen tasapainoinen elämä.
Tätä soisin jokaikisen kotiäitiyttä puolustavan naisen ajattelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että myös lapsettomat miehet jäävät köyhyysloukkuun, jos heillä ei ole koulutusta. Pitäisikö siis miehet määrätä lisääntymään?
Oikea tavoite on hakea arvostusta kotiäitiydelle ja mahdollisesti palkkaa tehdystä työstä yhteiskunnan hyväksi. Väärä päämäärä on ajaa kotiäitejä töihin ja kohdella heitä väärintekijöinä kuten tuossa kolumnissa.
Mutta olisi hyvä
rakentaa yhteiskunta, jossa naisen ei tarvitsis yksin tätä uhrausta tehdä ja kantaa köyhyysriskiä. Meidän äitien lapsista puolet ovat tyttöjä, joten nyt tehtävillä päätöksillä ajetaan myös heidän tulevaisuuttaan ja köyhyysriskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos ei huvita käydä töissä, on tietysti kivempi luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi"
:-D
Jos kokee kotona pidempään olevan äitien tekevän niin siksi, että haluavat "luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi" niin aika heikoilla kantimilla on oma itsetunto.
Minä olen ollut työurani aikana yhteensä 3 kertaa äitiyslomalla ja yhteensä 31 kuukautta hoitovapaalla. Näistä kuukausista yhden lapsen kanssa 24 kuukautta, kahden muun kanssa ne loput 7 (toisen kanssa 3 ja toisen 4 kk).
En tehnyt tätä siksi, että halusin olla "muita parempi vanhempi" ;-), vaan koska hoitovapaa oli perheellemme sopiva ratkaisu.
1. lapsen kanssa olin kotona äitiysloman/vanhempainvapaan päälle nuo muutamat kuukaudet, jotta lapsi pystyi menemään hoitoon tammikuun 1. päivä = hoitopaikan saaminen oli edes vähän helpompaa, teoriassa. Käytännössä ei ollut, vaan kotiin palkattiin hoitaja, koska emme saaneet kunnallista hoitopaikkaa.
2. lapsen kanssa olin myös kotona äitiysloman/vanhempainvapaan päälle nuo muutamat kuukaudet, jotta lapsi pystyi menemään hoitoon elokuun alusta. Tällä kertaa se auttoikin hoitopaikan saamisessa.
3. lapsen kanssa olin kotona pidempään, koska lapsen terveydentila vaati sitä.
Kahdesta ensimmäisestä lapsestahan olin siis kotona huimat vähän yli vuoden, kolmannesta sitten vajaa 3 vuotta yhteensä.
Minulla on vakituinen työpaikka. Maksan päivähoidosta korkeinta maksuluokkaa. Maksan myös rutkasti veroja. Mieheni maksaa vielä enemmän veroja. Joten ehkäpä meidänkin on syytä saada edes jotain vastinetta veroillemma - vaikka se sitten olisi muutaman vuoden huikea kotihoidontuki.
Lisäksi tasan ei työurani kaatunut noihin kotona viettämiini vuosiin. Se, joka moista väittää, puhuu täysin puppua.
Sinuun - kuten ei minuunkaan - varsinaisesti sovi määritelmä kotiäiti. Itsekin olen ollut hoitovapaalla muutamia kuukausia, esim. esikoisella ja kuopuksella on vain n.1½ vuotta ikäeroa, joten en mennyt heidän välissään töihin. Kuopusta taas hoidin muutamia kuukausia äitiysloman päälle jonka jälkeen meille tuli hoitaja kotiin.
Luulen että tän kirjoituksen piikki on tarkoitettu sille pienelle, mutta täälläkin todella kovaääniselle vähemmistölle, jotka "tekevät" lapset kolmen vuoden välein, jotta saa maksimoitua kotonaolon. Usko pois, tällaisiakin on. Asuimme ennen omakotitalolähiössä jossa oli aika korkea elintaso, huomattavan paljon kotiäitejä jotka eivät epäröineet sanoa sitä ettei heitä yksinkertaisesti huvita mennä töihin. Yksikin vaahtosi kuinka yhteiskunnalla kyllä on varaa maksaa hänen kotonaolonsa ja oli aivan vakaasti sitä mieltä etä kotihoidontukea pitäisi maksaa siihen saakka kunnes lapsi menee kouluun ansiosidonnaisen äitiysrahan suuruisena. Ja tyyppi oli KTM. Lapsia tuli monella siihen neljään saakka tasaisesti kolmen vuoden välein melkein kuin allakan kanssa tehtynä ja kotivuosia kertyi sellaiset kymmenen-kaksitoista reilusti. Joukossa oli paljon esim. sairaanhoitajia ja opettajia joilla oli vakituinen työpaikka odottamassa mutta ei pienintäkään aikomusta palata töihin. Opettajat tietenkin palasivat töihin toukokuun lopusta elokuun puoliväliin ja jatkoivat sitten hoitovapaata ja sijaiselle jäi kiva kesäloma käteen.
Ei ne lapset todellakaan olleet mitenkään upeasti ja virikkeellisesti hoidettuja lapsia joiden kanssa olisi käyty metsäretkillä otsalampun kanssa ja askarreltu hiki päässä, aika itsenäisesti kulkivat siellä raitilla jo 5-vuotiaana (kerrankin yhtä lasta etsittiin kissojen ja koirien kanssa kun oli ollut itsekseen puistossa ja kadonnut, löytyi onneksi toisesta puistosta - siinä oli kuitenkin rantakin ihan liki). Mammat joi kahvia ja juorusi keskenään.
Yleensä kun jossain perheessä nuorimmainen täytti kolme, alkoi mamma tupperware/Partylite/pesuaine/Me&I esittelijäksi :)
Ei tuolla kyllä kukaan vedonnutkaan mihinkään lasten parhaan vuoksi uhrautumiseen vaan enemmän sellaiseen kapinaan että lasten hoito on työtä ja yhteiskunnan pitää siitä maksaa.
nyt tyhmälle miten tuo köyhyysloukku syntyy tai se, miten se köyhyysloukku jää syntymättä, jos äiti menee töihin? Koko ajan puhutaan kasvavasta työttömyydestä korkeakoulutettujen keskuudessa. Eli tämän perusteella korkeasti koulutetuille ei löydy niin paljon työtä kuin vain viitsitään tehdä. Jos se kotiäiti menee töihin, niin eikö se köyhyysloukku lankea sitten jollekin muulle? Onko se sitten yhteiskunnan kannalta parempi, että se köyhyysloukku ja eläkekertymän pieneneminen osuukin jollekin muulle, kuin sille äidille. Eikö siinä tapauksessa olisi parempi, että se äiti hoitaisi lapset kotona, jolloin säästyisi päivähoitomaksua ja joku muu säästyy köyhyysloukulta, kun kotiäiti sen vapaaehtoisesti itse ottaa vastaan?
Ja jos puhutaan vain tuosta eläkekertymästä ja jos yhteiskunta on todella huolissaan näitä tulevista köyhistä, miksei tehdä sellaista järjestelmää, että eläkettä voisi kerryttää myös siltä hoitovapaan ajalta. Mutta eihän tämä ongelma kuitenkaan niin iso loppujen lopuksi ollutkaan, eihän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
komppaan kaikkia niitä naisia, jotka ovat suoraan tai välillisesti tulleet syrjityiksi tai ainakin sivuutetuiksi lastensaantikykynsä vuoksi. Itse olen 31-vuotias moneen soveltuvan tutkinnon suorittanut tuleva työtön, joka on omalla kustannuksellaan ollut työharjoitteluissa pitkin Suomea kuitenkaan koskaan vakituista työtä tai edes työtä kotialueeltaan saamatta.
Kyllä nuorten naisten työttömyyttä aiheuttaa eniten lastensaantikustannusten jakamattomuus kummankin vanhemman kesken.
Tästä on keskusteltu politiikassa niin kauan kuin muistan, eikä asiaan ole ikinä saatu parannusta. Mistäköhän johtuu, että kustannukset ovat äidin työnantajan harteilla? Mitenköhän tämä vaikuttaa naisten työttömyyteen ja pätkätöiden kertymiseen juuri heille?
No tuskinpa isoveljeni käy täällä... Mutta juuri tuollainen kokemus on mullakin "kotiäiti-äidistäni". Nosti itsensä jalustalle, kun hän muka ajatteli lastensa parasta ja muut vaan lompakkoa. Totuus oli että hän olisi saanut vain surkeita, huonosti palkattuja töitä. Ei hän ollut mitään haluttua työvoimaa. Omanarvontunnolle sopi siinä tilanteessa kotonaolo paljon paremmin.
mistä toimittaja kirjoittaa. Epäsosiaalinen ja sosiaalisiin paikkoihin sopeutumaton, kotona 20 vuotta. Ei koskaan leskeydyttyäänkään sopeutunut töihin, aina oli jotain vikaa työpaikassa. Koko kotonaoloajan hän valitti ja valitti ja jankutti uhrauksestaan. Tosiasia taisi olla kuitenkin se, että hän ei olisi pärjännyt missään muualla!
Kysymys:
Jos pitäisi arvata niin kummastakohan 18 vuotias nuori ennemmin kiittää:
A: Kiitos äiti kun uhrasit itsesi ja olit kanssamme kotona ne vuodet joita en enää muista, eli kun olin alle 4 vuotta ja elitte isän kanssa kädestä suuhun.
B: Kiitos äiti että sain tämän pienen rahallisen avustuksen nyt täysi-ikäisenä, kun olet ollut töissä ja pystynyt ylläpitämään perheemme elintasoa.
Miksi muuten aina puhutaan siitä että työssäkäyvät eivät pysty seuraamaan lastensa kehitystä? Ovatko kotiäidit tosiaan sitä mieltä että heidän töissäkäyvät miehensä eivät seuraa lasten kehitystä ja ovat koko ajan poissa ja etäisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virpi Salmi on oikeassa siinä, että yhteiskunnan tehokkuuden kannalta olisi parasta laittaa lapset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa (3-4 kk:n ikäisenä viimeistään) päivähoitoon, jotta molemmat vanhemmat voivat käydä töissä. Samoin yhteiskunnan tehokkuuden kannalta on tyhmää tukea omaishoitoa tai tukea millään tavalla erilaisia "tuottamattomia" yksilöitä: vammaisia, eläkeläisiä jne.
Omaishoidon tukeminen ei ole yhteiskunnan kannalta katosttuna tuottamatonta vaan äärimmäisen tehokasta!
Kotiäitinä hoitaa kotihoidontuella omat kaksi lastaan ja lisäksi aikuisen kehitysvammaisen. Kotihoidontuen päätyttyä hän ei saakaan perhehoitoon toista aikuista kehitysvammasta, vaan joutuu irtisnomaan perhehoidon ja lähtemään töihin. ->
Kaksi lasta siirtyy päiväkotiin, paikan hinta 1200 e/kk.
Yksi aikuinen siirtyy palvelukotiin, paikan hinta 100 e/pv eli 3000 e/kk.
Kustannuksia kunnalle 5400 e/kk. Kotiäiti oli saanut työstään kotihoidontuen ja perhehoitopalkkiot, yhteensä 1500 e/kk.
Kunta hävisi kaupassa aika reilusti, mutta ei tajua sitä. Vaihtoehto, jossa kunta olisi sijoittanut perheeseen toisenkin aikuisen kehitysvammaisen, olisi tuottanut minun laskuopillani kunnalle joka kuukausi 6000 euroa niin kauan kuin perheen lapset olivat alle kouluiän ja 3600 euroa silloin kun he olisivat tulleet kouluikään.
Perheen tekemän työn arvostuksen on pakko nousta, koska perheet tekevät mielettömän tehokasta työtä. Hoitoalalla työntekijäpula on nousemassa niin suureksi, että on pakko puuttua hoitotyön rakenteisiin. Perheet voivat tehdä mielettömän arvokasta työtä!
Minä puhun nyt rakkaudesta. Minä rakastan lastani. Sitä kutsutaan äidinrakkaudeksi. Äidinrakkaus on voimakas tunne. Minun äidinrakkauteni on niin voimakas, että haluan hoivata lastani, en vain osapäiväisesti, vaan kokopäiväisesti. Mieheni on keskituloinen. Tulemme hyvin toimeen miehen palkalla. Olemme onnellisia. En saa yhteiskunnalta muita tukia kuin lapsilisän. Siitäkin voisin luopua, jos joku kokee sen ongelmaksi. Autamme myös köyhiä perheitä ja annamme rahaa hyväntekeväisyyteen. Lapsemme on terve, onnellinen ja tasapainoinen. Omatuntoni on puhdas. En riko lakia.
Pitäisikö minun mennä töihin vain sen vuoksi, että joku hesarin kiukkuinen kolumnisti vaatii niin?
Ja jos puhutaan vain tuosta eläkekertymästä ja jos yhteiskunta on todella huolissaan näitä tulevista köyhistä, miksei tehdä sellaista järjestelmää, että eläkettä voisi kerryttää myös siltä hoitovapaan ajalta. Mutta eihän tämä ongelma kuitenkaan niin iso loppujen lopuksi ollutkaan, eihän..
ettei voisi puhua myös pitkän aikavälin seurauksista äideille, isille ja lapsille. Ja rahastakin voi puhua. Sinun maailmassa isät eivät ilmeisesti tunne aitoa rakkautta lapsiaan kohtaan, vaan ovat olemassa ainoastaan elättäjän roolissa, mikä minusta on suoraansanottuna törkeää sekä miehiä että lapsia kohtaan.
tämä ketju sille, joka luuli, ettei av-mammoilla ole mielipidettä asiasta.
koska naiset ovat enemmän pois palkkatöistä.
miksi se lovi näkyy AINOASTAAN äitien eläkekarttumassa eikä myös isien? Köyhyys kurkistaa niiden miehiään pidempään elävien naisten elämään, jotka jo muutenkin ovat uhranneet itseään läpi elämän.
Miksei yhteiskunta arvosta lasten hyvinvointia ja mielenterveyttä sen vertaa, että tukisivat äitejä ja naisia pyrkimyksissään taata sitä hyvää jatkoelämää. Miksei yhteiskunta arvosta naista? Tasa-arvo on päälleliimattua yhä edelleen ja tuon kolumnin kirjoittaja aivopesty uskomaan, ettei näin ole. Jos hän ymmärtäisi asioiden todellisen tolan hän hyökkäisi aivan muuhun kuin kotiäitien suuntaan.