minä ja vauva oksennustaudissa. onko ok perua miehen lasten viikonloppu meillä?

vanhempi ei käytännössä voi tehdä mitä työtä tahansa, vaan hänen täytyy järjestää työnsä jossain määrin lasten ehdoilla. On aika harvinaista, että täytyy lähteä töihin päivän varoitusajalla koko viikonlopuksi.

Ymmärrän myös äitiä, hän voi olla todella loppu ja sen takia käyttäytyy vähän vaativasti.

Kuitenkin, olisi tietenkin täysin järjetöntä, että lapset tulisivat teille viikonloppuna. Mutta minusta mies on vastuussa siitä, että laittaa sinut tuollaiseen hankalaan tilanteeseen. Miksi sinä edes olet kyselemässä täällä? Miksei miehesi kysele, että "onko exälläni oikeus tuoda lapset viikonlopputapaamiselle, jos olen ilmoittanut, että en ole paikalla töiden takia?" Jos miehesi on hankkinut lapsia tuollaisen ihmisen kanssa/tuollaiseen tilanteeseen, hänen täytyy hyväksyä se, että hänellä ei välttämättä ole samanlaisia vapauksia elämässä kuin niillä, jotka hankkivat lapsia joustavamman ihmisen kanssa tms. Eli miehesi ei pitäisi laittaa sinua tuollaiseen tilanteeseen lainkaan.

Sinä et siis tietenkään ole vastuussa koko jutusta ja olet hieno ihminen kun otat lapset hoiviisi muuten vaikka isä poissa.

Summa summarum: ensiavuksi tähän tilanteeseen, lähde tosiaan pois, jos voit (tai ilmoita exälle itse rauhallisesti, että et voi etkä aio ottaa lapsia, ehkäpä toimii kun tyyppi rauhoittuu). Mutta pitemmällä tähtäimellä: miehesi pitäisi ymmärtää AIVAN eri tavalla vastuunsa tilanteesta. Aivan varmasti hän voisi tehdä jotain normityöaika-työtä.

"tosiasia, että menojaan voi joskus joutua lastensa takia siirtämään/perumaan. ap" tämähän koskee myös miestäsi :)

toki koskee, mutta ei mun mielestä töitä peruta sen takia, että exä saa vapaaviikonlopun.

ap

Mulle ei tulis mieleenkään, ettenkö antaisi mieheni lapsille 100% itsestäni kun he ovat meillä. Vaikka tulevatkin ensi sijaisesti isänsä luo, ollaan me perhe silloin kun lapset ovat meillä. Jos he ovat sairaita, heitä hoidetaan. Miten voi olla niin mahdotonta aikuisten tulla toimeen keskenään? Eikö lasten etu merkitse mitään? Mitä sitten vaikka toinen käyttäisi joskus kiltteyttä hyväkseen tai tekisi asiat "väärin" eli erilailla? Ei aina tarvitse olla oikeassa vaikka olisikin. Ja elämä se on eksälläkin, totta kai hoitoapu pitää löytyä sen vanhemman piiristä, minne lapset ovat menossa, mikäli vuoroa ei pysty vaihtamaan!

.

Se jolla on suuremmat oikeudet, sillä myös suurempi vastuu, vaihda osia lasten isän kanssa jos haluat sitä paeta, minä en. t:lähiäiti

Poistin tuosta tuon minun oman tilitykseni koska muuten lainausketjusta olisi tullut liian pitkä. Sen minun kokeman voi lukea tuolta ylempää.

Kerrotaan nyt sitten:

kirjoitan todellakin vanhasta asiasta. Tapaamiset eivät meillä enää ole lainkaan ajankohtaisia.

Mieheni exä, lasten lähiäiti, teki päivätyötä. Viikonloput vapaat.

Hän ei halunnut minua lastensa elämään. Minä olin hänelle kait joku uhka.

Kun lapset kasvoivat, he kertoivat, että äiti oli kertonut heille elämän totuuksia: minä en ole heidän äiti, minulle pitää olla ilkeä - ja sitten tivannut, mitä ilkeää ovat tehneet ja lasten väittämän mukaan suuttunut, jos se ei ollut tarpeeksi ilkeää... Käski kiusata meidän yhteistä lasta, joka oli aivan vauva.

ja kyllä minä joka tapaamisen aikana ja sen jälkeen kovassti ihmettelin lasten käytöstä. Meidän yhteisen lapsen itkettäminen loppui vasta sitten, kun lapsi oppi puhumaan niin paljon, että tuli kertomaan. Enää eivät suloiset isin prinsessat voineet sanoa silmät suurina: "emmä tiä mikä sillä on, mä tulin tähän ja sit se vaan alkoi itkee"

Äiti oli opastanut lapsiaan, mikä on isän todellinen perhe: se on hän ja heidän yhteiset lapset (siis se eroperhe). Minä ja meidän ytheinen on vain korvike koska isä menetti oikean perheensä (´miehen exä oli se joka halusi eron)

Tapaamisten suhteen ei ollut joustoa lainkaan. Lapset tulivat tapaamiselle sairaana. Se on tylsää lasten kannalta. Vaikka isän luona oli oma huone ja sänky, he olivat pieniä ja kaipasivt kotiin.

Jos isällä oli menoa, tapaamista ei voinut vaihtaa. Kuitenkin kun hän itse halusi vaihtoa, se sopi lähestulkoot aina meille. Joku poikkeus vuosien varrella oli, mutta meidän maailmamme ei ole kiveen hakattu, siinä voi joustaa ja tehdä kompromisseja. Miehen exän maailmassa ei. Minusta se ei ole lastenkaan etu.

Näinkö sinäkin toimit omien lastesi kanssa?

En ymmärrä mitä tarkoitat, vaihda osia lasten isän kanssa??

Minullakin on lapsia, olen itsekin ollut yh eli lähihuoltaja lapsilleni ja laittanut heidät tapaamiselle isälleen.

En laittaisi sairasta lasta tapaamiselle. Se ei ole kenenkään etu.

Tapaamiset soviittiin lasten isän kanssa, hänen aikataulunsa mukaisesti, ja jos ylimääräisiä ihmisiä valjastettiin mukaan, ne olivat lasteni isovanhemmat, ei miehen uusi kumppani. Hän sai olla siinä just niin paljon kuin halusi, mutta hänen tehtävä ei ollut ottaa lomaa ja huolehtia lapsistamme.

Kuten sanoit, se jolla on suuremmat oikeudet, sillä on suurempi vastuu ja erokuvioissa tämä osa biologisilla vanhemmilla. Ei sillä uudella puolisolla, jolla ei ole oikeuksia lainkaan. Miksi hänellä pitäisi olla velvotteitakaan?

"tosiasia, että menojaan voi joskus joutua lastensa takia siirtämään/perumaan. ap" tämähän koskee myös miestäsi :)

toki koskee, mutta ei mun mielestä töitä peruta sen takia, että exä saa vapaaviikonlopun. ap

Suosittelen että keskustelet miehesi kanssa uudesta tapaamissopimuksesta.

Sellainen on mahdollista tehdä. Lastenvalvojalla kertotaan minkä tyyppinen on miehen työ. Koska lapset ovat alle kouluikäisiä, tapaamiset voisivat toteutua myös viikolla, jos mies ei ole töissä silloin.

Mutta minusta kuulostaa, että siellä on kaksi jyrää: mies ja hänen exänsä. Ja ap on sitten tässä se joka joustaa ja ymmärtää.. ja hoitaa kodin, vauvan ja kaksi muutakin lasta sairaana.

No, annan neuvon miten selviät: hanki valmisruokaa ja varaa dvd-leffoja. Tee lapsille vaikkapa ihan vaan herkkuviikonloppu. Ei siihen kuole, ei se tavaksi tule kuitenkaan.

Sano lapsille, että nyt ei voi mennä ulos, ei tehdä sitä tai tätä, koska olet kipeä etkä jaksa.

Toivottavasti miehes edes sen verran, että käy vuoraamassa tai lainaamassa kirjastosta leffoja. Värityskirjat ym ovat myös hyvä juttu.

Mulle ei tulis mieleenkään, ettenkö antaisi mieheni lapsille 100% itsestäni kun he ovat meillä. Vaikka tulevatkin ensi sijaisesti isänsä luo, ollaan me perhe silloin kun lapset ovat meillä. Jos he ovat sairaita, heitä hoidetaan. Miten voi olla niin mahdotonta aikuisten tulla toimeen keskenään? Eikö lasten etu merkitse mitään? Mitä sitten vaikka toinen käyttäisi joskus kiltteyttä hyväkseen tai tekisi asiat "väärin" eli erilailla? Ei aina tarvitse olla oikeassa vaikka olisikin. Ja elämä se on eksälläkin, totta kai hoitoapu pitää löytyä sen vanhemman piiristä, minne lapset ovat menossa, mikäli vuoroa ei pysty vaihtamaan!

.

Se jolla on suuremmat oikeudet, sillä myös suurempi vastuu, vaihda osia lasten isän kanssa jos haluat sitä paeta, minä en. t:lähiäiti

Poistin tuosta tuon minun oman tilitykseni koska muuten lainausketjusta olisi tullut liian pitkä. Sen minun kokeman voi lukea tuolta ylempää.

Kerrotaan nyt sitten:

kirjoitan todellakin vanhasta asiasta. Tapaamiset eivät meillä enää ole lainkaan ajankohtaisia.

Mieheni exä, lasten lähiäiti, teki päivätyötä. Viikonloput vapaat.

Hän ei halunnut minua lastensa elämään. Minä olin hänelle kait joku uhka.

Kun lapset kasvoivat, he kertoivat, että äiti oli kertonut heille elämän totuuksia: minä en ole heidän äiti, minulle pitää olla ilkeä - ja sitten tivannut, mitä ilkeää ovat tehneet ja lasten väittämän mukaan suuttunut, jos se ei ollut tarpeeksi ilkeää... Käski kiusata meidän yhteistä lasta, joka oli aivan vauva.

ja kyllä minä joka tapaamisen aikana ja sen jälkeen kovassti ihmettelin lasten käytöstä. Meidän yhteisen lapsen itkettäminen loppui vasta sitten, kun lapsi oppi puhumaan niin paljon, että tuli kertomaan. Enää eivät suloiset isin prinsessat voineet sanoa silmät suurina: "emmä tiä mikä sillä on, mä tulin tähän ja sit se vaan alkoi itkee"

Äiti oli opastanut lapsiaan, mikä on isän todellinen perhe: se on hän ja heidän yhteiset lapset (siis se eroperhe). Minä ja meidän ytheinen on vain korvike koska isä menetti oikean perheensä (´miehen exä oli se joka halusi eron)

Tapaamisten suhteen ei ollut joustoa lainkaan. Lapset tulivat tapaamiselle sairaana. Se on tylsää lasten kannalta. Vaikka isän luona oli oma huone ja sänky, he olivat pieniä ja kaipasivt kotiin.

Jos isällä oli menoa, tapaamista ei voinut vaihtaa. Kuitenkin kun hän itse halusi vaihtoa, se sopi lähestulkoot aina meille. Joku poikkeus vuosien varrella oli, mutta meidän maailmamme ei ole kiveen hakattu, siinä voi joustaa ja tehdä kompromisseja. Miehen exän maailmassa ei. Minusta se ei ole lastenkaan etu.

Näinkö sinäkin toimit omien lastesi kanssa?

En ymmärrä mitä tarkoitat, vaihda osia lasten isän kanssa??

Minullakin on lapsia, olen itsekin ollut yh eli lähihuoltaja lapsilleni ja laittanut heidät tapaamiselle isälleen.

En laittaisi sairasta lasta tapaamiselle. Se ei ole kenenkään etu.

Tapaamiset soviittiin lasten isän kanssa, hänen aikataulunsa mukaisesti, ja jos ylimääräisiä ihmisiä valjastettiin mukaan, ne olivat lasteni isovanhemmat, ei miehen uusi kumppani. Hän sai olla siinä just niin paljon kuin halusi, mutta hänen tehtävä ei ollut ottaa lomaa ja huolehtia lapsistamme.

Kuten sanoit, se jolla on suuremmat oikeudet, sillä on suurempi vastuu ja erokuvioissa tämä osa biologisilla vanhemmilla. Ei sillä uudella puolisolla, jolla ei ole oikeuksia lainkaan. Miksi hänellä pitäisi olla velvotteitakaan?

että lähiäiti vaihtaisi osaa etäisän kanssa

Kyllä meille tulee aina mieheni lapset vaikka kuinka oltaisi täällä kipeinä,etusijalla on äidin menot yleensä aina.

Nyttenkin ollaan influenssassa oltu molemmat viikon ja todennäköisesti lapset tämän saavat. Mutta siinähän hoitaa sitten kun lapset sairastuu kun haluaa ne tänne taudin saamaan. ja järjestää sairaslomansa seuraavan viikon.

Tässä lähipiirissä yleiseti äidit muuttelevat isäviikonloppuja mielin määlin toisilta kysymättä.



Eihän muilla ole elämää..

hoitopaikan muualle, tai tulee kotiin hoitamaan heidät.



Jos kerran lasten äiti ei suostu joustamaan (tyhmä hän minun mielestäni on, tieten tahtoen haluaa lapsilleen oksutaudin).

mikä on miehesi suhtautumnen asiaan?

asia mikä myös tässä ketjussailmenee on ajattelutapa, että lasten tulo etävanhemmalle on lähivanhemman vapaa viikonloppu. Onhan se sitäkin, mutta ajatuksena, että etät ajattelevat asian näin päin eikä siten, että se on lasten isä/äitiviikonloppu.

Jotenkin saa sellaisen kuvan kuin etällä olisi suurikin uhraus ottaa lapsensa viikonlopuksi. Se lähi kun kuitenkin pyörittää sitä arkea ja on taatusti vapaansa ansainnut. Samoinhan voisi etästä ajatella, että hällä on poikkeuksetta jatkuvat viikkovapaat....

mikä on miehesi suhtautumnen asiaan?

minä olen niin väsynyt ja kun vauvakin vielä kipeänä. ja että lapset eivät saisi tartuntaa, oksennustauti kun tarttuu todella helposti.

ja joku joka kommentoi miehen työtä...muuta työtä ei ole mies saanut. parempi mielestäni, että teeee kyseistä työtä kuin että olisi työttömänä. jonkin aikaa oli työttömänäkin, ja oli sen ajan aika masentunut.

ap

noiden lasten hoito, jos lasten äiti ei ole halukas neuvottelemaan.

Nyt on varmasti huoltosopimuksessa sovittu isän viikonloppu, eikä se nyt oikeasti ole yhtään mistään kotkoisin, eikä todellakaan exän ongelma, jos lasten isä on ottanut sille viikonlopulle töitä.

Kannattaisi pitää ne välit mahdollisimman hyvinä, niin ei tulisi ongelmia.

Isällähän on oikeus tavata lapsiaan, ei tapaamispakkoa! Isän ei ole koskaan pakko lapsiaan tavata jos ei halua.

noiden lasten hoito, jos lasten äiti ei ole halukas neuvottelemaan. Nyt on varmasti huoltosopimuksessa sovittu isän viikonloppu, eikä se nyt oikeasti ole yhtään mistään kotkoisin, eikä todellakaan exän ongelma, jos lasten isä on ottanut sille viikonlopulle töitä. Kannattaisi pitää ne välit mahdollisimman hyvinä, niin ei tulisi ongelmia.

Isällähän on oikeus tavata lapsiaan, ei tapaamispakkoa! Isän ei ole koskaan pakko lapsiaan tavata jos ei halua.

vaan lapsilla on oikeus tavata isäänsä, se toteuttaako isä lastensa oikeutta on kiinni siitä onko kyseessä lapsiansa rakastava isä vai perusmulkvisti.

Mielestäni molempien osapuolten pitäisi joustaa tuossa tilanteessa, mutta jos ex ei halua, kieltäydytte ottamasta lapsia ennen kuin miehesi tulee kotiin!



Kipeänä on muutenkin kurjaa, joten ylimääräiset lapset todella työläitä ja myös lapset voivat sairastua- luulisi äidin haluavan välttää tuota.

eikä se edes muuta tapaamisoikeutta.

Jos isä ei ole kotona (ei pysty töiden takia) asialle ei vaan voi mitään.



Ap, kerrothan miten kävi!!

mutta pointtini oli, että miehen suhtautuminen mättää. Eli mies vain kertoo sulle, että ex aikoo tuoda lapset, sä kysyt ahdistuneena asiaa täältä ja mies voivottelee, että eihän se hyvä ole. Mun mielestä asian pitäisi hoitua MIEHEN toimesta niin, että sä et edes (välttämättä) kuulisi koko jutusta. Eli mies järkkää lapset esim. omille vanhemmilleen tai muualle hoitoon. TAI sitten hoitaa asian exänsä kanssa niin, ettei ole mitään pelkoa siitä, että exä ilmestyy oven taakse.

t. 129

Ps. Ja joo, olisi PALJON järkevämpää jos lapset voisivat jäädä äidilleen ja tulla teille vaikka seuraavana viikonloppuna, mutta jos toiselle vanhemmalle ei oo kauhalla annettu niin toisen eli miehesi on vaan toimittava itse sen verran järkevämmin.

mikä on miehesi suhtautumnen asiaan?

minä olen niin väsynyt ja kun vauvakin vielä kipeänä. ja että lapset eivät saisi tartuntaa, oksennustauti kun tarttuu todella helposti.

ja joku joka kommentoi miehen työtä...muuta työtä ei ole mies saanut. parempi mielestäni, että teeee kyseistä työtä kuin että olisi työttömänä. jonkin aikaa oli työttömänäkin, ja oli sen ajan aika masentunut.

ap

ja minusta olisi erittäin pöyristyttävää jos mieheni ei hoitaisi myös minun lapsiani, jotka siis asuvat meidän kanssamme, kun minä en ole kotona!!



Minä en siis pääsisi mihinkään kotoani ilman lapsia ellen hankkisi lapsenvahtia, vaikka mieheni (ei siis lasten isä) olisi kotona yhteisen lapsemme kanssa!



Ap, en ottaisi lapsia koska olet kipeä, mutta ymmärrän sinua oikein hyvin että hoidat myös hänen lapsiaan ed.suhteesta! Hienoa että miehesi on löytänyt töitä!

Älä välitä negatiivisista kirjoituksista miehestäsi, hän on varmasti hyvä isä, koska olette yhteisiä lapsia tehneet.

on tuon luontoista, että työreissu voi tulla päivän varoituksella, sun miehesi pitäisi yrittää itse olla aktiivisena ja pyytää lapsia luoksenne silloin, kun tietää hänellä olevan vapaata. Tuntuu ettei lasten etua ajattele nyt mies eikä lasten äiti.

Äitinä en veisi lapsia oksennustautia saamaan, jos olisi yhtään mitään muita vaihtoehtoja. Siis minulla pitäisi olla suunnilleen leikkausaika varattuna tai joku välttämätön työmatka, ennenkuin veisin lapset.



Ja silloinkin miettisin sen ex-miehen kanssa kaikki muut mahdollisuudet mummoloista kummeihin.



Ei se minusta ole lapsenkaan etu saada tuollaista tautia, vaikka isä olisikin kotona. Näkemään ehtii muulloinkin.

ja tyhmäkin kaiken lisäksi.



Kuka idiotti laittaa lapsensa viikonlopuksi paikkaan jossa on oksennustautia?

totean vaan, että kumpa tämän lukisi moni, joka harkitsee eroa vain siksi, koska on jotenkin kyllästynyt. Kyllä ydinperhe-elämä on vaan niin paljon yksinkertaisempaa, että on ihan jopa puhdasta positiivista itsekkyyttä olla eroamatta, jos mitään todellista syytä ei ole.



t. Ydinperheen äiti, joka aikoo tehdä kaikkensa, ettei koskaan joudu moisen sirkuksen keskelle

täällä oli ketju, missä oltiin ihan eri mieltä... ja jossa joku tosiaan sanoi, että isänkin on saatava osa siitä arjen paskasta. eli että isällä on velvollisuus osallitua niihin myös eo kivoihin juttuhin.



Mä en syytteli yhtään ketään muuta tässä tilanteessa, kuin isää!!!!!

Ja ymmärrän lähiäitiä oikein hyvin, jos haluaa pitää kiinni sovitusta ja että ei halua pitää yhteyttä kuin tekstiviesteillä. Semmosia ne erot on, ei tässä tapauksessa tosiaankaan tiedetä onko katkeruus kohtuutonta.