minä ja vauva oksennustaudissa. onko ok perua miehen lasten viikonloppu meillä?

viikonlopuksi, joten kyllä lasten on isän luo päästävä.

Ja siis sinusta tapaamiset ovat äidin takia? Että saa vapaa-aikaa?

olen mielestäni ja käytännössäkin pääasiallisessa vastuussa lapsistani. Tapaamiset isän kanssa ovat tähän asti sujuneet hyvin ja joustoa on ollut puolin ja toisin, mutta olen varautunut siihen, että tilanne voi muuttuakin. Rankkaahan se varmasti olisi, mutta näin olen asian ajatellut. Ne isä-viikonloput ovat lapsia varten, eivät minua. Sitten pitäisi keksiä joku hoitaja lapsille oman vapaa-ajan ajaksi. Tästä lähtökohdasta en olisi kyllä tuossa tilanteessa laittamassa lapsiani perheeseen, jossa on oksennustautia. Etenkin jos lasten isä ei edes ole paikalla. Minusta sinä voit ap aivan hyvin kieltäytyä ottamasta lapsia sairauden takia. Miksi muuten ette siirtäneet lasten tapaamista alkuviikolle, kun miehellä oli vapaata? Vai tulevatko ne työt hänelle aina ihan yllättäin? Minustakin vähän outoa, että lapset tulevat tapaamaan isäänsä, mutta eivät edes näe tätä. Eihän siinä ole mitään järkeä oikeastaan. Laittakaa nyt ihmeessä tuo tilanne kuriin, tapaamiset silloin kun isä on paikalla.

ap

Mulle ei tulis mieleenkään, ettenkö antaisi mieheni lapsille 100% itsestäni kun he ovat meillä. Vaikka tulevatkin ensi sijaisesti isänsä luo, ollaan me perhe silloin kun lapset ovat meillä. Jos he ovat sairaita, heitä hoidetaan. Miten voi olla niin mahdotonta aikuisten tulla toimeen keskenään? Eikö lasten etu merkitse mitään? Mitä sitten vaikka toinen käyttäisi joskus kiltteyttä hyväkseen tai tekisi asiat "väärin" eli erilailla? Ei aina tarvitse olla oikeassa vaikka olisikin. Ja elämä se on eksälläkin, totta kai hoitoapu pitää löytyä sen vanhemman piiristä, minne lapset ovat menossa, mikäli vuoroa ei pysty vaihtamaan!

Tää on taas näitä. Exä haluaa vapaat viikonloppunsa eikä suostu joustamaan. Ilmeisesti hän myös tuo lapset teille vaikka ovat sairata? Tartuttaen sinut ja vauvan?

Ilmoitat miehellesi, että et voi ottaa näitä lapsia, olkoonpa sitten minkä ikäisiä tahansa, pieniä tai isoja ja varsinkin kun ovat pieniä.

1.) 0let kipeä, et jaksa hoitaa

2.) vauva on kipeä, ja joudut hoitamaan vauvan sairrana

3) TARTUTAT NE MIEHEN LAPSET, JA HE TARTUTTAVAT ÄITINSÄ JA KOKO PÄIVÄKOTIRYHMÄNSÄ

4.) mies = lasten isä itse ei ole paikalla ja SINULLA EI OLE MITÄÄN VELVOTTEITA HOITAA MIEHESI LAPSIA eikä varsinkaan sairaana

Jos mies peruu työkeikkansa, sitten lapset voi tulla.

Jos äidillä on joku meno, jota ei voi perua se on äidin ongelma, ei sinun.

Teillä on ilmeisesti aika nuori tämä uusperhejuttu?

Kuvittelet, että kun olet kiltti ja annat ajastasi ja itsestäsi, myös joskus "saat" takaisin? - jos asian voisi näin ilmaista, mutta tarkoitan, että vielä koittaa aika, että sinuakin huomioidaan jne ym. ja kun on kiltti, joskus on ne välit hyvät joka suuntaan.

Minäkin olin alussa aika kiltti ja ajattelin ja kuvittelin, että minulla olisi paitsi tiettyjä "oikeuksia" myös velvotteita ja vastuita miehen lapsia kohtaan. Olenhan toinsen aikuinen talossa ja naimisissa näiden lasten isän kanssa.

Ostin vaatteita, opetin asioita jne jne. Kuljetin kivoihin paikkoihin, varasin lasten puuharetkiä ym.

Lapset tuli meille sairaanakin, ja olihan homma pitää leikki-ikäinen erossa, ettei täit ja kihomadot tartu.. Hoidin heitä myös, kun olivat kipeitä.

Lopputulos on, että lasten äiti oli haukkunut minua lapsilleen, mitätöinyt, vähätellyt - ja käskenyt olla ilkeä minulle ja kiusata meidän pientä lasta.

Lapset pitivät minua vain ja ainoastaan ilkeänä, koska jouduin myös kieltämään ja rajaamaan hietä.

Toisaalta he eivät oikeasti piitanneet minusta, olin heille aivan ilmaa. Luulin muuta, he olivat tatavia lapsia. Mutta kun aikaa kului ja lapset kasvoivat, tulivat kouluikään; minua syytettin varkaaksi ja he olivat ikään kuin minua ei olisi olemasskaan, eivät vastanneet kun puhuin, eivät reagoineet lainkaan kun sanoin jotain.....

Tämä siis ajan myötä, ja kaikkihan alkoi kuten sinullakin, että pidin lapsista, otin heitä aina jne jne jne....

Nyt harmittaa. Olisi pitänyt antaa olla ja todeta miehelle, että hoida omat lapsesi. LAPSET TULEVAT TAPAAMAAN ISÄÄNSÄ eivät äitipuolta. Ja siitä lähtökohdasta olisi pitänyt minunkin lähteä, ja jättää aivan kaikki lapsiin liittyvä isälleen - ja heidän äidilleen.

Mutta jos haluat uuvuttaa itsesi, niin anna mennä vaan.

Ymmärrän miehen suhtautumisen - mutta entäs jos sinä joutuisit sairaalaan? Mites yhteinen lapsi? Entäs jos sinua ei olisi kuvossa ollenkaan? Miten hän järjestäisi työn ja lasten tapaamiset silloin????

Et sinäkään saa vauvaasi hoitoon kun olet kipeä.

vastuu lapsist aon heidän biologisilla vanhemmillaan. AINA. Ei uusilla kumppaneilla.

Kuumeessakin vielä olet..



Minusta tuossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin isän tulla kotiin ja hoitaa lapsiaan. Ei sinun tarvitse huolehtia ollenkaan miehesi aiemmista lapsista terveenäkään, saati tuossa kunnossa. Järkätköön miehesi ja lasten äiti asiat nyt sille tolalle, että lasten hoito tulee suoritettua.



Ota heti yhteys mieheesi, että tulee kotiin ja pian ja tekee työnsä muuna ajankohtana.

Mulle ei tulis mieleenkään, ettenkö antaisi mieheni lapsille 100% itsestäni kun he ovat meillä. Vaikka tulevatkin ensi sijaisesti isänsä luo, ollaan me perhe silloin kun lapset ovat meillä. Jos he ovat sairaita, heitä hoidetaan. Miten voi olla niin mahdotonta aikuisten tulla toimeen keskenään? Eikö lasten etu merkitse mitään? Mitä sitten vaikka toinen käyttäisi joskus kiltteyttä hyväkseen tai tekisi asiat "väärin" eli erilailla? Ei aina tarvitse olla oikeassa vaikka olisikin. Ja elämä se on eksälläkin, totta kai hoitoapu pitää löytyä sen vanhemman piiristä, minne lapset ovat menossa, mikäli vuoroa ei pysty vaihtamaan!

Tää on taas näitä. Exä haluaa vapaat viikonloppunsa eikä suostu joustamaan. Ilmeisesti hän myös tuo lapset teille vaikka ovat sairata? Tartuttaen sinut ja vauvan?

Ilmoitat miehellesi, että et voi ottaa näitä lapsia, olkoonpa sitten minkä ikäisiä tahansa, pieniä tai isoja ja varsinkin kun ovat pieniä.

1.) 0let kipeä, et jaksa hoitaa

2.) vauva on kipeä, ja joudut hoitamaan vauvan sairrana

3) TARTUTAT NE MIEHEN LAPSET, JA HE TARTUTTAVAT ÄITINSÄ JA KOKO PÄIVÄKOTIRYHMÄNSÄ

4.) mies = lasten isä itse ei ole paikalla ja SINULLA EI OLE MITÄÄN VELVOTTEITA HOITAA MIEHESI LAPSIA eikä varsinkaan sairaana

Jos mies peruu työkeikkansa, sitten lapset voi tulla.

Jos äidillä on joku meno, jota ei voi perua se on äidin ongelma, ei sinun.

Teillä on ilmeisesti aika nuori tämä uusperhejuttu?

Kuvittelet, että kun olet kiltti ja annat ajastasi ja itsestäsi, myös joskus "saat" takaisin? - jos asian voisi näin ilmaista, mutta tarkoitan, että vielä koittaa aika, että sinuakin huomioidaan jne ym. ja kun on kiltti, joskus on ne välit hyvät joka suuntaan.

Minäkin olin alussa aika kiltti ja ajattelin ja kuvittelin, että minulla olisi paitsi tiettyjä "oikeuksia" myös velvotteita ja vastuita miehen lapsia kohtaan. Olenhan toinsen aikuinen talossa ja naimisissa näiden lasten isän kanssa.

Ostin vaatteita, opetin asioita jne jne. Kuljetin kivoihin paikkoihin, varasin lasten puuharetkiä ym.

Lapset tuli meille sairaanakin, ja olihan homma pitää leikki-ikäinen erossa, ettei täit ja kihomadot tartu.. Hoidin heitä myös, kun olivat kipeitä.

Lopputulos on, että lasten äiti oli haukkunut minua lapsilleen, mitätöinyt, vähätellyt - ja käskenyt olla ilkeä minulle ja kiusata meidän pientä lasta.

Lapset pitivät minua vain ja ainoastaan ilkeänä, koska jouduin myös kieltämään ja rajaamaan hietä.

Toisaalta he eivät oikeasti piitanneet minusta, olin heille aivan ilmaa. Luulin muuta, he olivat tatavia lapsia. Mutta kun aikaa kului ja lapset kasvoivat, tulivat kouluikään; minua syytettin varkaaksi ja he olivat ikään kuin minua ei olisi olemasskaan, eivät vastanneet kun puhuin, eivät reagoineet lainkaan kun sanoin jotain.....

Tämä siis ajan myötä, ja kaikkihan alkoi kuten sinullakin, että pidin lapsista, otin heitä aina jne jne jne....

Nyt harmittaa. Olisi pitänyt antaa olla ja todeta miehelle, että hoida omat lapsesi. LAPSET TULEVAT TAPAAMAAN ISÄÄNSÄ eivät äitipuolta. Ja siitä lähtökohdasta olisi pitänyt minunkin lähteä, ja jättää aivan kaikki lapsiin liittyvä isälleen - ja heidän äidilleen.

Mutta jos haluat uuvuttaa itsesi, niin anna mennä vaan.

Ymmärrän miehen suhtautumisen - mutta entäs jos sinä joutuisit sairaalaan? Mites yhteinen lapsi? Entäs jos sinua ei olisi kuvossa ollenkaan? Miten hän järjestäisi työn ja lasten tapaamiset silloin????

Et sinäkään saa vauvaasi hoitoon kun olet kipeä.

vastuu lapsist aon heidän biologisilla vanhemmillaan. AINA. Ei uusilla kumppaneilla.

Se jolla on suuremmat oikeudet, sillä myös suurempi vastuu, vaihda osia lasten isän kanssa jos haluat sitä paeta, minä en.

t:lähiäiti

(kyllä, sellaisiakin on), ei yksi isätön viikonloppu todellakaan romuta niiden lasten hyvinvointia. Totta kai he ensi sijaisesti tulevat isän takia, mutta jos jotain näin yllättäää/peruuttamatonta on, voi viikonloppu täysipainoisen uuden puolison kanssa olla ihan yhtä antoisa. Ja kyllä, on tärkeää, että yksinhuoltaja-äitikin saa pitää vapaat viikonloppunsa.

T. Uusi puoliso joka ymmärtää isiä ja äitejä

Minä suuttuisin, jos ei peruttaisi ja lapseni saisi tartunnan kun asia on kerran tiedossa. Ja ei ole sun hommasi hoitaa miehen lapsia muutenkaan, varsinkaan kun olet kipeänä. Tapaamisten tarkoitushan on, että lapset tapaavat ISÄÄNSÄ.

Se jolla on suuremmat oikeudet, sillä myös suurempi vastuu, vaihda osia lasten isän kanssa jos haluat sitä paeta, minä en.

t:lähiäiti

Mikä siinä on vääri?

Hommaisin itseni ja vauvan jonkun tuttavan luokse, joka auttaisi vauvan hoidossa.Ehkä äidin tai jonkun sukulaisen, joka ei hirveästi pelkää, jos tarttuvaa lajia kyseessä.



Mies saisi itse sumplia, miten lasten hoito onnistuu.



Et sinä ole pienessäkään hoitovastuussa miehesi lapsista. Toimi nyt, hyvä ihminen. Minusta tuo on silkkaa hyväksikäyttöä miehesi taholta. Hoidattaa lapsensa sinulla! Ei siis edes halua nähdä lapsiaan.

Se jolla on suuremmat oikeudet, sillä myös suurempi vastuu, vaihda osia lasten isän kanssa jos haluat sitä paeta, minä en.

t:lähiäiti

Mikä siinä on vääri?

(kyllä, sellaisiakin on), ei yksi isätön viikonloppu todellakaan romuta niiden lasten hyvinvointia. Totta kai he ensi sijaisesti tulevat isän takia, mutta jos jotain näin yllättäää/peruuttamatonta on, voi viikonloppu täysipainoisen uuden puolison kanssa olla ihan yhtä antoisa. Ja kyllä, on tärkeää, että yksinhuoltaja-äitikin saa pitää vapaat viikonloppunsa. T. Uusi puoliso joka ymmärtää isiä ja äitejä

Minä suuttuisin, jos ei peruttaisi ja lapseni saisi tartunnan kun asia on kerran tiedossa. Ja ei ole sun hommasi hoitaa miehen lapsia muutenkaan, varsinkaan kun olet kipeänä. Tapaamisten tarkoitushan on, että lapset tapaavat ISÄÄNSÄ.

tapauksessa ei tunnu olevan.

Se jolla on suuremmat oikeudet, sillä myös suurempi vastuu, vaihda osia lasten isän kanssa jos haluat sitä paeta, minä en.

t:lähiäiti

Mikä siinä on vääri?

Siis väärin on se, että totta kai lapset menee isälleen vaikka siellä oltaisi kipeänä tmv.. Kun ei se kyllä mene niin. Se joka on vaatinut saada lapset luokseen asumaan on heistä vastuussa silloin kun toinen ei voi ottaa. Piste. Jos itkee menetettyä "vapaa-aikaa" niin asumisjärjestelyjä pitänee muuttaa?

toivottavasti et vaan huijaa...

asia. Kukaanhan ei kyse lapsilta..

Se jolla on suuremmat oikeudet, sillä myös suurempi vastuu, vaihda osia lasten isän kanssa jos haluat sitä paeta, minä en.

t:lähiäiti

Mikä siinä on vääri?

Siis väärin on se, että totta kai lapset menee isälleen vaikka siellä oltaisi kipeänä tmv.. Kun ei se kyllä mene niin. Se joka on vaatinut saada lapset luokseen asumaan on heistä vastuussa silloin kun toinen ei voi ottaa. Piste. Jos itkee menetettyä "vapaa-aikaa" niin asumisjärjestelyjä pitänee muuttaa?

Pointtihan on se, että lapsen vanhempien välien soisi olevan sellaiset, että näistä asioista voidaan neuvotella. Mä voisin kuvitella, että on aika rankkaa olla yksin lasten kanssa suurin osa kuukaudesta. Hoitaa koti, lapset ja työkin vielä. Sit olis ne kaksi vapaata viikonloppua kuukaudessa kun lapset menevät isälleen/äidilleen. Etävanhempipuolena väittäisin, että vaikka ensi sijaisesti on kyse lasten oikeudesta olla etävanhemman kanssa, niin kyllä se lähivanhempikin on vapaansa ansainnut. Eli jos on varattu matkaa/tehty sopimukisa joita ei helposti pysty purkamaan, niin kyllä ne lapse voi sen yhden viikonlopun olla vaikka etämummolassa tai uuden puolison kanssa. Miksi pitäisi muuttaa asumisjärjestelyt sen takia, että esim äiti haluaa pitää kiinni sovituista vapaista?

Se jolla on suuremmat oikeudet, sillä myös suurempi vastuu, vaihda osia lasten isän kanssa jos haluat sitä paeta, minä en.

t:lähiäiti

Mikä siinä on vääri?

Siis väärin on se, että totta kai lapset menee isälleen vaikka siellä oltaisi kipeänä tmv.. Kun ei se kyllä mene niin. Se joka on vaatinut saada lapset luokseen asumaan on heistä vastuussa silloin kun toinen ei voi ottaa. Piste. Jos itkee menetettyä "vapaa-aikaa" niin asumisjärjestelyjä pitänee muuttaa?

Pointtihan on se, että lapsen vanhempien välien soisi olevan sellaiset, että näistä asioista voidaan neuvotella. Mä voisin kuvitella, että on aika rankkaa olla yksin lasten kanssa suurin osa kuukaudesta. Hoitaa koti, lapset ja työkin vielä. Sit olis ne kaksi vapaata viikonloppua kuukaudessa kun lapset menevät isälleen/äidilleen. Etävanhempipuolena väittäisin, että vaikka ensi sijaisesti on kyse lasten oikeudesta olla etävanhemman kanssa, niin kyllä se lähivanhempikin on vapaansa ansainnut. Eli jos on varattu matkaa/tehty sopimukisa joita ei helposti pysty purkamaan, niin kyllä ne lapse voi sen yhden viikonlopun olla vaikka etämummolassa tai uuden puolison kanssa. Miksi pitäisi muuttaa asumisjärjestelyt sen takia, että esim äiti haluaa pitää kiinni sovituista vapaista?

että jos etän perheessä sairastetaan, niin mun on vaan nieltävä se että mun vapaa peruuntuu/siirtyy. Toki jos pystyvät järjestämään hoidon muualla, niin ok, mutta ellei, niin sitten lapset jäävät mulle. Eikä edes ole mielestäni kauheaa tai epäreilua.

Se jolla on suuremmat oikeudet, sillä myös suurempi vastuu, vaihda osia lasten isän kanssa jos haluat sitä paeta, minä en. t:lähiäiti

Mikä siinä on vääri?

Siis väärin on se, että totta kai lapset menee isälleen vaikka siellä oltaisi kipeänä tmv.. Kun ei se kyllä mene niin. Se joka on vaatinut saada lapset luokseen asumaan on heistä vastuussa silloin kun toinen ei voi ottaa. Piste. Jos itkee menetettyä "vapaa-aikaa" niin asumisjärjestelyjä pitänee muuttaa?

Pointtihan on se, että lapsen vanhempien välien soisi olevan sellaiset, että näistä asioista voidaan neuvotella. Mä voisin kuvitella, että on aika rankkaa olla yksin lasten kanssa suurin osa kuukaudesta. Hoitaa koti, lapset ja työkin vielä. Sit olis ne kaksi vapaata viikonloppua kuukaudessa kun lapset menevät isälleen/äidilleen. Etävanhempipuolena väittäisin, että vaikka ensi sijaisesti on kyse lasten oikeudesta olla etävanhemman kanssa, niin kyllä se lähivanhempikin on vapaansa ansainnut. Eli jos on varattu matkaa/tehty sopimukisa joita ei helposti pysty purkamaan, niin kyllä ne lapse voi sen yhden viikonlopun olla vaikka etämummolassa tai uuden puolison kanssa. Miksi pitäisi muuttaa asumisjärjestelyt sen takia, että esim äiti haluaa pitää kiinni sovituista vapaista?

Lähiäidillä saa olla omat menonsa ja jos meno on sellainen ettei sitä voi perua (voihan tällä äidillä itselläänkin olla vaikka töitä tai matkasuunnitelmia yms) niin on tällöin isän velvollisuus hommata lapsille hoitaja tuoksi viikonlopuksi. Moni etäisä tekee ihan piruuttaankin äkkiperuutuksia ihan vain vaikeuttaakseen äidin elämää, että jos välit eivät ole hyvät äidin ja isän välillä, niin ei kannata missään nimessä suostua peruutuksiin.

Turha kuitenkin sitten jälkikäteen syytellä sinua, jos saavat tartunnan. Tosin voihan sinulla olla jotain ruokaperäistäkin vaivaa, ei koskaan tiedä.

Turha kuitenkin sitten jälkikäteen syytellä sinua, jos saavat tartunnan. Tosin voihan sinulla olla jotain ruokaperäistäkin vaivaa, ei koskaan tiedä.

jos äidillä olisi menoa, hän olisi sen varmaan ilmoittanut. töitä ei hänellä voi olla, koska ei käy töissä. äidillä myös uusi mies, eli varmaan hänkin voisi auttaa, JOS äidillä jotain suunnitelmia olisi. mielestäni vanhempana on vain hyväksyttävä se tosiasia, että menojaan voi joskus joutua lastensa takia siirtämään/perumaan.

ap

"tosiasia, että menojaan voi joskus joutua lastensa takia siirtämään/perumaan. ap"



tämähän koskee myös miestäsi :)

"tosiasia, että menojaan voi joskus joutua lastensa takia siirtämään/perumaan. ap" tämähän koskee myös miestäsi :)

toki koskee, mutta ei mun mielestä töitä peruta sen takia, että exä saa vapaaviikonlopun.

ap