Mistä voi johtua ihan mieletön kiukku ja aggressio?!

jos vaikka joku iltansa ratoksi haluais analysoida..:)

Hei,



Minulle tuli heti mieleen mm. natriumglutamaatti, eli E621. Meillä jos lapseni tai mieheni vahingossa ovat sitä syöneet niin lapseni 7v. saa raivareita ja mieheni tulee todella huonotuuliseksi ja kiukkuiseksi. Ja se että mieheni on jopa itse tiedostanut sen ja välttää nyt lisäaineita on asia jota pidän arvossa. Minä en saa siitä oireita mutta meillä ei kukaan enään syö juuri ollenkaan lisä, säilöntä ym.aineita. Käyhän kurkkaamassa mitä aineita ruokasi sisältää. Eli meillä tämä syy käytökseen, onneksi emme alkaneet psykologisoimaan asiaa, olisimme varmaan sillä tiellä vielä,ilman apua.

Kahvinjuonti aiheuttaa joillekin ihmisille hermostumista.

Tai sitä, että teet liikaa asioita toisten miellyttämiseksi ja hukkaat itsesi ja oman tahtosi siinä matkalla?



Minulla nuo kaksi on ihan killereitä ja aiheuttaa samantyyppisiä "oireita" kuin sinulla on.

Mä olen myös agressioon ja masennukseen taipuvainen. Elämässä periaatteessa kaikki hyvin, mutta silti on asioita jotka painaa mieltä. Esim. sydänystävän puute. Läheisiä kavereita kyllä on, mutta ei ketään joka olisi täysin samalla aaltopituudella. Lisäksi suhteessa lapsuudenperheeseen on jotain häikkää aina välillä. Selvittämättömiä asioita. Saan aika helposti raivareita, en pysty hillitsemään itseäni ja otan muutenkin asiat liian raskaasti. Suoraan sanottuna teen elämästäni itse pirun hankalaa.



Pari keinoa olen löytänyt agression purkamiseen. Yksi on urheilu. Kunnon hikijumppaa tai rentouttava jooga tai venyttely. Ulkoilu on myös hyväksi. Toinen on terveellinen ruokavalio. Kaikenlainen mässäily ja se ettei huolehdi omasta itsestä heijastuu heti myös psyykeen. Olen myös miettinyt ammattiauttajalle menoa mutta ne kaksi kertaa kun olen käynyt psykologilla ei ole todellakaan vakuuttaneet. Eli koitan selvitä toistaiseksi omin neuvoin, mutta tiedän että voisin hyvän ammattiauttajan avulla saada elämästäni paljon enemmän irti.

Täällä on vaikea pysyä rauhallisena näiden omaan napaan tuijottajien ja jankkaajien kanssa.

on nyt tai kohta siinä iässä, jolloin sun on juostava kokoajan sen perässä, kun se alkaa laajentaa sen reviiriä, ja sun on oltava sen oppaana siihen että elämä on ihanaa, ja että sen tutkimuksia mikä mitenkin toimii ja mitä mikäkin on ei estetä. Lue A. Wahlgrenin Lapsikirjasta kaikki mikä koskee sun vauvan ikäistä, tulee kummasti uutta ajateltavaa. On vaikeaa olla nainen, vaimo, äiti ja ihminen, ja joo kyllä välillä kotona olo on raskasta. Itte olin tossa tilassa, kun esikoinen oli 11kk, ja menin takas töihin kuukaudeks, ja mies oli silloin hoitamassa vauvaa. Se auttoi kummasti.

että joku kirjoitti tällaisesta:D Itsekin tunnun välillä olevan ihan raivohullu. Ja pienikin "vastoinkäyminen" tuntuu olevan ylivoimainen. Esim. jos vaikka tietokone temppuilee, niin olen lähellä heittää sen raivolla seinään. Tai jos vaikka joku esine tippuu vahingossa lattialle, niin hermot menee. Tuntuu, että kaikki on niin vaikeeta ja mikään ei voi vain tapahtua helposti.



Eikä pitäisi mitään PMS:ää olla, kun ei ole kierron tilanteesta riippuvainen. Ja kuitenkin välillä olen ihan "normaalikin"..:)

Itselläni on ollut koko raskauden ajan oireena tuo raivo. Alan vatvoa menneitä ja kuviteltuja (siis sekä että) asioita ja olen aivan raivoissani niille ihmisille, jotka ovat typeryyksiä laukoneet tosielämässä tai kuvitelmassani. Itkukohtauksia ei ole ollut, toisin kuin käsittääkseni monilla.



Jokin (nais)hormoni voisi kyllä sinullakin olla viturallaan. Miksei kilpirauhasenkin toiminnan voisi tarkistaa.

2: mä saan myös raivokohtauksia ihan mitättömistä asioista, siis oikeasti..tiputan vaikka jonkun tavarab lattialle niin tuntuu, että pää rajähtää, jos en saa kiukuteltu siitä..

ap

kuin ekan viestisi, ja tää on todella kuin minun kirjoittamaani. Uskomatonta! -31-

Mulla on muuten myös turhautumista. En ikinä tapaa ketään, koska asun niin kaukana. Luontoon en pääse rentoutumaan, koska ympäristössäni ei ole luontoa (kaupunki). Liikuntaa en ole pystynyt juurikaan harrastamaan nyt raskauden aikana, etenkään nyt, kun heti alkaa supistaa, jos kävelen edes normaalivauhtia. Minkäänlainen matkustaminen ei tule raskausvaivojen vuoksi juuri nyt kyseeseen (supistaa + pitää päästä vessaan vähän väliä + närästys/refluksi ja pahoinvointi niistä). Töihin en ole onnistunut pääsemään sen jälkeen, kun ajat sitten jäin työttömäksi ja se on kyllä haitannut henkistä hyvinvointiani todella paljon. Melkein kaikki harrastukseni ja mielenkiintoni kohteet ovat nyt pois laskuista parin fyysisen vian/vamman vuoksi. Kaikki on yritetty, mutta vaihtoehtoja ei vain ole enää.



Ihan hyvä, että tuli puheeksi. En olisi varmaankaan osannut yhdistää raivoani tilanteeseeni. Pidin sitä lähinnä raskausoireena.



Pidän luonnollisesti peukkuja, että fyysiset ongelmani väistyisivät, jotta pääsisin tekemään edes jotakin, josta pidän. Nyt kun ovat tosiaan aika vähissä mukavat ajantappokeinot.



Toivottavasti, ap, saat tilannettasi paremmaksi. Lievä masennus ja turhautuminen kyllä syövät ihmistä pahasti pidemmän päälle.

Viimeisen vuoden aikana olen tosissani pyrkinyt sanoittamaan raivoni, ja nimenomaan sen, mikä kiukuttaa ja suututtaa. Sittemmin tajusin, että useimmiten mulla on syynä turhautuminen. Se ei välttämättä ole mitään suurta, voimakkaasti tiedostettua, vaan kyse on itseasiassa usein pidemmällä aikavälillä kertyneestä turhautumisesta, johon ei tarvitakaan sitten enää paljon, kun kamelin selkä katkeaa. Meillä jatkuvasti toistuva esimerkki on yleinen siisteys - minä koen keräileväni tavaroita, leluja ja roskia lattialta jatkuvasti, pyyhkiväni ruoka pöytää tusinan verran kertoja päivässä, tekeväni jatkuvasti jotain "pikkuhommaa". Pikkuhommiahan ne ovatkin, mutta jossain vaiheessa tulee se piste, kun huomaa, että keskellä keittiön lattiaa on puoliksi kuivunut mehulätäkkö, jota kukaan ei ole viitsinyt pyyhkiä pois (vaikka lapset ovat olleet nukkumassa yli tunnin ja mies on istunut sen ajan tietokoneella), ja silloin mulla palaa käämit. Olen matkan varrella ehtinyt kerätä itseeni turhautumista ja kiukkua siitä, että muu perhe tuntuu olettavan minun olevan joku siivooja täällä, ja sitten kun se tavallaan isketään päin naamaa se olettamus, mä raivostun. No, todellisuudessa kaikki vain olivat unohtaneet sen mehulätäkön, mutta siinä pitkäaikaisessa kiukussani ja turhautumisessani onnistun uskottelemaan itselleni, että se lätäkkö on jätetty siihen tarkoituksella nimenomaan odottamaan, että minä siivoaisin sen.

kilpirauhasesta, mutta silloin pitäisi varmasti olla muitakin oireita. Itse olin ihan hermoheikko tuossa taannoin ja todettiin kilpparin liikatoiminta.

mulla on sitten keskivaikea masennus...??

Sain lähetteen verikokeisiin, katsovat kilppari-arvot ja muut. Pääsen juttelemaan psykologille. Sain myös mielialalääkettä kokeiluun, syön sitä nyt muutaman viikon ja kokeilen, josko se auttais tähän olotilaan. Tuntuu jo heti paremmalta, tai siis kun sai tehtyä asialle jotain. Lääkärini oli sitä mieltä, että olisin voinut tulla jo aikaisemmin käymään, mutta ymmärsi kyllä, että avun hakeminen on iso kynnys. Tulen raportoimaan, että miten mun kävi, jos tästä vaikka vois olla apua mun "toipumisessa" ja jos vaikka joku muukin sais tätä kautta jotain irti tästä aiheesta..



ap

Pinna palaa todella helpolla. Ei kaikki vaivu sängyn pohjalle.

Mua nukuttaa ja oon kiukkuinen. Lääkkeet tekee tasaiseksi ja raivarit loppuu.

te raivoajat, mitä te aiheutatte läheisillenne? Te olette yhtä aikuisia ja yhtä vastuullisia, kuin kumppaninne (jos sellainen vielä sinnittelee mukana). Hakekaa apua ja ymmärtäkää, että pilaatte myös läheistenne elämän ja mielenrauhan käytöksellänne. Onneksi itse pääsin eroon tuollaisesta raivopäästä.



Tsemppiä kaikille, joiden läheiset käyttäytyvät (henkisesti) väkivaltaisesti, sillä sitähän tuo hillitön raivoaminen on. Itseään ja vain itseään saa syyttää, jos parisuhde kariutuu ja lapset kärsivät aggressiivisuudesta. Aikuistukaa ja ottakaa nyt jo se vastuu itsestänne.

te raivoajat, mitä te aiheutatte läheisillenne? Te olette yhtä aikuisia ja yhtä vastuullisia, kuin kumppaninne (jos sellainen vielä sinnittelee mukana). Hakekaa apua ja ymmärtäkää, että pilaatte myös läheistenne elämän ja mielenrauhan käytöksellänne. Onneksi itse pääsin eroon tuollaisesta raivopäästä. Tsemppiä kaikille, joiden läheiset käyttäytyvät (henkisesti) väkivaltaisesti, sillä sitähän tuo hillitön raivoaminen on. Itseään ja vain itseään saa syyttää, jos parisuhde kariutuu ja lapset kärsivät aggressiivisuudesta. Aikuistukaa ja ottakaa nyt jo se vastuu itsestänne.

Tässäki ketjussa ihmiset ovat kertoneet SAANEENSA APUA ongelmiinsa, just tuohon raivopäisyyteen, masennukseen ja muuhun. Se, että tulet tänne kehoittamaan tosia AIKUISTUMAAN, kertoo aika paljon omasta empatiakyvyn puutteesta. Luuletko, että ihminen valitsee itselleen sairauden, esim masennuksen?? Luuletko, että sen saa vain taiottua pois sillä, että KASVAA AIKUISEKSI?! Hitto, että pistää vihaksi tuollainen!!

Pitäsikö nyt kaikkien näiden perheiden hajota siksi, että parisuhteen laatu on heikentynyt väliaikaisesti?? Oikeasti, mieti mitä kirjoitat.

kyyninen ja hattuuntunut kaikkeen. Töissä pidettävä suu tiukasti kiinni etten saa aikaan kettuilun sävyttämää ilmapiiriä esim esimiehen kanssa. Harmistun erityisesi tilanteista joissa itseäni tai muita kohdellaan epätasa-arvoisesti, samoin joistain työtehtävistä, joista mielekkyys puuttuu. Sanoisin kärkkäästi mielipiteeni. Koen olevani "hullu". Ärsyynnyn siis helposti. Ja joo, kilpirauhasen vajis on mulla´:)

toinen päivä menossa, kun tuota Cipralexia syön. Odottelen "innolla" sivuvaikutuksia (tuntuu, että saan aina kaikista lääkkeistä jotain kivaa vaivaa..)

Lääkkeen placebo-vaikutus on ainakin hyvä; ei ahdista enään niin paljon, kuin aikaisemmin :)

tai sitten olen vaan helpottunut jo pelkästään siitä, että sain vähän suuntaa siihen, että mikä mua vaivaa.

Toivon kovasti, ettei tuo lääke lihota mua, olen nimittäin just saanut karistettua "raskauskilot" ja luulen, että masentuisin entisestään, jos ne nyt hiippailee takaisin.

Aurinko paistaa, mulla on tuore kupillinen kahvia nenän edessä ja lapsi päiväunilla, hyvin nukuttu yö takana, joten tänään jaksan taas vähän varovasti jopa hymyillä :)



ap

tänään reiän kylppärin oveen. Tämä siis siksi, että netti oli hieman hidas ja pätki. Säikähdin ihan tosissani tätä "kohtausta", soitin lääkärille ja sain ajan heti huomisaamuksi. Nyt olo on jotenkin turta ja vähän helpottunutkin, mutta pääasia on, että sain aikaiseksi tehdä jotain asialle. Toivon todella, ettei huominen lääkärireissu ole turha. Jos mua kehotetaan vaan ottamaan itseäni niskasta kiinni ja lopettamaan turha stressaaminen ja kiukuttelu niin luulen, että oikeasti räjähdän.