pikkuvauvan äiti jolla on eskari tai koululainen tai molemmat, kerro elämästäsi.

kokoonpanolla. 1,5-vuoden kuluttua meillä on eskari ja ekaluokkalainen ja sen numero kolmosen "tekemistä" punnitaan parhaillaan nyt tai ei koskaan -ajatuksella.

kyllä mua välillä kypsyttää tuo kuskaaminen, muttei aina. hyvin ehtii välissä tehdä kotityöt ja leikkiä 3v.n ja 3kk.n kanssa.

ei ole kaaottista.

Me vaavin kanssa noustaan juuri ylös ennenkuin eka koululainen saapuu kotiin =)

Ei suurta kaaosta. Aika rauhassa ollaan oltu. Tietty kuskaamista on, mutta ollaan selvitty melko hyvin. Tosin isovanhemmat auttaa.



On tuo pieni ihminen tosi ihana! Ihanaa, että hän syntyi meille...

Mitä tahtoisit tietää? Arki on aika vauhdikasta ja tosiaan kuskaamista riittää. Muuten se ei haittaa, mutta pienten päikkärit pitää ajoittaa isompien vienteihin ja hakuihin ja 2v:n kohdalla oli hankalaa kun lapsi olisi ollut valmis siirtymään yksiin uniin, mutta unet oli pakko jakaa että kuljetukset onnistuvat. Vauva kulkee mukana ja hänen kanssaan ehtii kyllä hellittelemään ja halittelemaan ihan riittävästi. Tuon 2v:n vauhdissa on välissä vaikein pysyä, mutta kyllä tämä arki tuntuu nyt taas lähtevät pyörimään. Eka viikko miehen isyysloman loputtua oli suoraan sanottuna helvettiä...



Kotielämä sujuu helposti, lapset on opetettu pienestä pitäen auttamaan ja mies osallistuu täysipainoisesti kotitöihin. Nuo kuljetukset ovat niitä mitkä rassaavat. 7v. on siis koulussa, 5v. käy kahdessa eri kerhossa ja lisäksi on sitten harrastukset molemmilla.



Nimim. hiihtolomaa innolla odottava ;)

Meillä oli eskari ja 2v. joka olis nukkunut ne päiväunet just eskarista hakemisen aikaan. Päivät oli aika sekavia ja aina piti miettiä miten nukutaan ja syödään, että ehditään ja ettei nuku autoon ja ja. Näin muistelen...

Ekaluokkalaisen ja vauvan kanssa homma ok, mutta eskarilaisen ja vauvan kanssa kauniisti sanottuna syvältä. Eskariin vienti ja haku rytmitti vauvan päivän halusi vauva ja äiti tai ei. Ihan vastasyntyneen kanssa se ei niin haittaisi, mutta tuollainen lähemmäs puolivuotiaasta reiluun vuoteen haittasi.



Meillä vauva olisi vielä usein aamulla nukkunut, mutta ei kun ylös ja eskarilaista viemään ja takaisin kotiin. Varsinkin vaikka vauvalla ja äidillä oli huonosti nukuttu yö takana, niin ei auttanut. Sitten vauva nukahti, mutta usein unet jäivät kesken kun taas piti mennä eskarilaista hakemaan. Jos meni kävellen ja ajatteli että vauva nukkuu vaunuissa sen aikaa, niin heräsi kun eskarilainen piti hakea sisältä tai kun joku eskarikaveri piti mekkalaa eskarista päästyä.



Toinen vaihtoehto oli yrittää pitää vauvaa hereillä siihen että hakee eskarilaisen, mutta aika oli liian pitkä, ainakin siihen asti että vauva pärjäsi yksillä päiväunilla. Ja väsynyt vauva oli hankala ja nukkuikin liian vähän.



Sitten kun vauva nukkui eskariajan jälkeen, niin ongelma oli paikka missä vauva sai rauhassa nukuttua. Eskarilainen halusi olla kavereiden kanssa ja pitivät meteliä. Ei olisi myöskään ollut kiva kieltää lapsia joko tulemasta sisälle leikkimään tai menemästä ulos.



Lopputulema oli se että vauvan päiväunet häiriintyivät joka tapauksessa. Toisaalta taas muutama lasten kaverien perhe/tuttavaperhe hoiti tämän niin että toisessa sisarus vahti vauvaa kun eskarilainen vietiin tai että vauva jäi itsekseen nukkumaan viennin ajaksi. Ja joissakin perheissä myös iltapäivisin kaverit eivät voineet tulla sisälle leikkimään jos pienempi sisarus nukkui päiväunia.



Muuten sinällään oli helppoa kun isompi oli jo aika iso, mutta toisaalta kaipasi sen aikansa tietyyn aikaan (eskarista kotiin tultua). Ongelmia tuotti vielä jos vauva oli kipeä, mutta isompi ei niin, kipeän vauvan piti lähteä viemään ja hakemaan isompaa.



Lisäksi erona alle kouluikäisten lasten kanssa olemiseen oli myös se että vauvan kanssa ei voinut olla koko päivää liikenteessä, ainoastaan eskariajan, jotta ehti taas eskarilaista hakemaan. Ja eskarilainen taas kaipasi usein hengähdyshetkeä eskarin jälkeen ja omien kavereitten kanssa oloa. Joten kotona tuli oltua paljon enemmän tai sitten pyöri vaan lähimaastoissa. Pidemmälle kavereille ei tullut lähdettyä ja muutenkin piti seurata kelloa ja kulkea aikataulussa.



Toisaalta jollekin voi sopia että on aikataulu joka pakottaa rytmiin...

vaan kun joutuu elämään aikataulun mukaisesti, homma pysyy hyvin hanskassa. Ainoa miinus tässä on se, että eskari sijaitsee yli kilometrin päässä meiltä eli viemisiin ja hakemisiin kuluu päivässä vähän liikaa aikaa (ja äidin energiaa).



Vauva on omaksunut tämän rytmin niin hyvin, että nukkuu aina päivunensa eskarilaisen viemisten ja hakemisten aikaan, kätevää. Joskus tosin toivon, että olisi eskariaikaan (klo 9-13) enemmän aikaa leikittää 3-vuotiasta.



t. 3 lapsen äiti

Meille tuli toinen lapsi, kun esikoinen oli ekalla. Aamut olivat joskus vähän hermostuttavia, kun piti samaan aikaan imettää ja kytätä kellosta, milloin koululaisen pitää lähteä kouluun (lapsi ei aluksi oikein vielä hahmottanut ajan kulkua). Nautin kyllä todella paljon siitä, että vauvan päiväunet osuivat keskelle koulupäivää ja sain levätä rauhassa ilman että kukaan pyysi mitään pariin tuntiin... :-) Koulumatka oli ja on niin lyhyt, että viemistä ei tarvittu.

Meillä on tokaluokkalainen, 4-vuotias ja vauva ja olen yh.



Tokaluokkalainen on sen verran iso, että iltapäivisin kulkee usein yksin kavereiden luo. Harrastuksiin (3xviikossa) vien ja haen, joskus kulkee kavereiden vanhempien kyydissä. Harrastuksen aikana käyn keskimmäisen ja kuopuksen kanssa kaupassa tai kirjastossa.



Riippuu varmaan kuitenkin paljon siitä, missä asuu. Meillä esikoinen kulkee kävellen kouluun ja tänäänkin toi koulusta suoraan yhden kaverin meille (näistä siis sovitaan etukäteen). Nyt leikkivät kaikki yhdessä tuolla, vauva nukkuu.

Eskarilainen ja kohta 1v. vauva.



Tosi rauhallista on. Mies vie ja hakee esikoisen. eskarin jälkeen jää iltapäiväryhmään.



Aika seesteistä siis. Tykkään.

Ei tämä kaoottista ole. Lapset kävelevät yleensä kouluun ja takaisin. Joinakin aamuina heidät viedään, mutta mies on siihen aikaan vielä kotona, joten voimme vuorotella vienneissä eikä vauvaa tarvitse ottaa mukaan.



Etukäteen kyllä ajattelin, että minulla olisi jotenkin enemmän "leppoisaa" kaksinoloa vauvan kanssa. Nyt aamupäivät menevät nukkumiseen, kun olen niin väsynyt yön jäljiltä. Toisaalta tietty kiva, että on mahdollisuus nukkua.



Iltapäiviä taas rytmittävät lasten läksyt ja harrastukset. Mihinkään vauvarientoihin tai perhekahviloihin en ole ehtinyt, enkä toisaalta ole sellaisia kaivannutkaan. Aika pitkälti arki pyörii isompien lasten rytmissä.

Vauva oppi jo syntymästään että joka päivä puetaan ja ahtaudutaan autoon vähintään kuusi kertaa päivässä. Poika pitää viedä bussille puoli seitsemäksi ja tytöt kouluun kasiin ja ysiin.

Sitten iltapäivällä toisin päin.

Keväällä onneksi pääsevät pyörällä ja me saadaan vauvan kanssa nukkua :D

Ehkä tästä syystä pienin ei protestoi pukemista ja autolla matkustamista kun luulee raukka että niin kaikki elävät.

Onhan siinä sitten viitisen tuntia aikaa kotihommille ja pikkuisen kanssa olemiselle.

Kerran viikossa 4 v on kerhossa samaan aikaan kun ekaluokkalainen koulussa, silloin nautiskellaan vauvan kanssa 3,5 h. ;) Siis kiirettä pitää, mutta tää on tätä nyt eikä itse asiassa ole syytä valittaa. Ihania apinoita ovat jokainen!

ja neljännellä. Koululaiset huolehtivat itsensä kouluun, mutta eskarilaisen vien ja haen. Valvotun yön jälkeen kypsyttää tuo ramppaaminen. Ja muutenkin harmittaa se, että vauvan unirytmit häiriintyy. nukkuisi makeasti vielä aamulla kun pitää lähteä eskariin ja taas keskipäivällä kun eskarilainen haettava. Ja ei, vauva ei nuku autossa/rattaissa. Huutaa vaan jatkuvasti kun kerran herää. Että kovasti aina viikonloppuja ja lomia odotellaan:-D Vauvan kanssa kyllä saa ihanasti "omaa aikaa" kun kaikki muut lapset koulussa. Iltapäivät menee läksyhommissa ja kotihommissa. isommat taas viihdyttää vauvaa. Ihanaa aikaa, ei pahempaa kaaosta:-)

eskarin/ekaluokkalaisen ja itelle jää vain hakeminen? Täällä ainakin eskarit menee kahdeksaan tai puoli yhdeksään.

nimittäin päätettiin alkaa rakentamaan taloa kun nuorimmainen oli 3 kk. Vanhin lapsi meni eskarin, keskimmäinen oli 3v. ja nuorin vauva. Muutettiinkin vielä rakennusajaksi omasta asunnosta piempään kerrostaloon, jonne majoitettiin myös ukkia joka auttoi raksalla :)



Lasten kanssa kuljin vielä siivoamassa eskaripäivän loputtua aina raksaa.. ;)



En kyllä muista tuosta vuodesta juuri mitään! XD

Eikä millään muotoa kaaottista. Esikoista ei kuskata minnekään. Osaa mennä itse kouluun ja tulla sieltä kotiin. Kerran viikossa käy harrastuksessa, joka on valittu niin, että voi kävellä sinne yksin.

Usein menee iltapäivisin itse kavereille (kaikki koulukaverit asuvat kävelymatkan päässä) tai kaverit tulevat meille, kun olen vauvan kanssa kotona.

Päivisin käymme vauvan kanssa kävelyllä ja näemme vauvakavereita.

kun vauva 7kk, 2vee, eskarilainen, kolmosluokkalainen...kaoottista lähinnä iltaisin, kun katsoo seuraavan aamun tarpeet esille ja aamulla hetken kaaos kun puetaan muuten ok.

Elämä oli hyvin rytmitettyä. Ulkona piti olla 8.30 säällä kuin säällä, kun eskarilainen piti viedä esikouluun ja samalla saattaa ekaluokkalainen kouluun. Koulumatka oli n. 1.5km suuntaansa, joten ihan kiva aamulenkki tuli tehtyä. Vauva sit yleensä nukkui koko lenkin ja pari tuntia vielä kotipihassakin. Ekaluokkalainen tuli yleensä itsekseen kotiin, mutta eskari piti hakea 12.30 kotiin. Se olikin vähän hankalampaa, kun vauva ei yleensä nukkunut silloin ja oli ärsyttävä pukea ja riisua jatkuvasti. Mutta ihan mukava vuosi ; )