Sain anopilta 40v lahjaksi hänen Paratiisi-sarja astiaston, jota alkoi keräämään

jos oma äitini antaisi moisen lahjan veljeni vaimolle.

Meillä kaikella vanhalla tavaralla on suuren suuri tunnearvo.

ei kaikki periydy automaattisesti sinulle

Avioeronkin sattuessa... :P

Hieno lahja, on todella antelias anoppi!



Tietysti AV:n tuntien olisi pitänyt tulkita, että anoppi koittaa vihjata jotain miniän tyylitajusta, kun pitää oikein koko astiasto antaa... Vink vink niinku.

ja jo lapsena ihmettelin, että onpa rumia astioita. Soisin mielelläni, että äitini antaisi ne joskus siskolleni tai veljelleni, jos he tuosta sarjasta pitävät.



Todella kiva teko anopiltasi, ole onnellinen uusista astioistasi! Osui kyllä nappiin tuo lahja. Itse taas olisin ollut kiusaantunut, koska en sarjasta pidä, ja en tietäisi kehtaako niitä sit vaikka myydä pois. Mutta taas jonkun toisen astiasarjan kohdalla olisin itsekin iloinen moisesta.

Miksi ihmeessä veljen vaimo ja koko perhe ei ansaitsisi astiastoa siinä missä tytärkin perheineen? Omituisia heittoja tuossa edellä tuolla yhdellä kirjoittajalla!



Hieno anoppi ap:lla! Olen luullut urbaaneiksi legendoiksi niitä tarinoita anopeista, jotka antavat poikansa puolisoille esim. suvussa kiertäneitä koruja lahjaksi. On siinä saattanut moni tytär olla kateudesta vihreä, kun "kehtasikin mennä veljen perheelle moisen ennakkoperinnön antamaan eikä kaikki periydykään automaattisesti tyttärelle"! Mutta näinhän tämän kuuluisikin mennä! Tasapuolisesti.



Kysymys ap:lle: onko miehelläsi sisaruksia ja anopillasi siis tyttäriä ja muita miniöitä? Miten luulet heidän reagoivan asiaan? Onko anoppisi tasapuolinen ja oikeudenmukainen?

Ja yksi, joka ei toistaiseksi ole eronnut. Äitini jakoi korunsa tyttärelle ja miniöille tasapuolisesti jo noin 10 vuotta sitten, jolloin veljet olivat vielä 1. liitoissaan. Sinne menivät sitten suvun perintökorut avioerojen myötä. Yksi veljistä on mennyt uusiin naimisiin, mutta hänen vaimonsa oletettavasti jää ilman korua, kun korut ehtivät jo loppua.

Me ollaan saatu perintönä vanhoja astiastoja ja ne on kyllä todella aarteita.

ei mitään järkeä kerätä vanhaa kamaa pölyttymään

Yhtä hyvin ne mummun vanhat, sota-ajan jälkeiset valkoiset Arabiat toimii meillä edelleen, uusien Teemojen rinnalla.

Me ollaan saatu perintönä vanhoja astiastoja ja ne on kyllä todella aarteita.

ei mitään järkeä kerätä vanhaa kamaa pölyttymään

:)

Kävin kaikki kahvikupit ja astiastot lävitse Kodin Anttilassa ja Paratiisi tuntui kädessä parhaimmalta.

Päädyin kuitenkin Teemaan, josta tykkään kanssa ja syynä oli hinta, sillä Paratiisi on kallista.

Hyvä astiasto, jos nyt kuvitus ei jotain miellytä, niin ei ole sulta pois.

enkä ylipäänsä noista suomalaisten "lasten piirtämistä" astiastoista.



Mutta ap, pidä toki arvossa, onhan se iso huomionosoitus anopiltasi, että raskii miniälle noin vanhan keräilyastiaston luovuttaa. :)

Sittenhän olet ollut ihana miniä, joka ansaitsee ihanan lahjan. Onnea 40-vuotispäivien takia!

Täytin siis jokin aika sitten 40 minäkin ja anoppilasta ei tullut edes onnitteluja... Nekin olisivat riittäneet. Vaikka varmasti tiesivät, anoppi kyseli päivää vielä edellisellä viikolla.

Sittenhän olet ollut ihana miniä, joka ansaitsee ihanan lahjan. Onnea 40-vuotispäivien takia!

melkoisen kallista. Itse tykkään siitä kovasti, ja olen sitä meille keräillyt pikkuhiljaa.

Sittenhän olet ollut ihana miniä, joka ansaitsee ihanan lahjan. Onnea 40-vuotispäivien takia!

Jotenkin koen tämän edellä lainatun lauseen loukkaavan niitä useaa tässä maailmassa olevaa ihanaa naista, jotka ovat kohtalon oikusta saaneet vaivoikseen mummovaivaisen pirttihirmu-anopin. Siinä tilanteessa ei paljoa auta, vaikka olisit itse äiti Teresan prinsessa Dianan olemuksessa. Jos narsistisesti käyttäytyvä sosiopaatti on ottanut jonkun ihmisen hampaisiinsa, ei tämä uhriksi valikoitunut voi omilla teoillaan asiaan vaikuttaa.

Jokainen nainen tarvitsisi rinnalleen kannustavan, mukavan anopin, mutta valitettavasti näin ei aina tapahdu. :(

Mä luulin että tuo on vasta 90-luvulla aloitettu sarja.

Tassa hiukan tietoa Paratatiisi-sarjan vaiheista:

Birger Kaipiainen keskittyi lähes pelkästään uniikkikeramiikan tekemiseen. Poikkeus sarjatuotannon puolelle on Paratiisi-astiasto. Voimakaskuvioinen ja -värinen astiasto tuli tuotantoon 1969. Lautaset ja vadit olivat muodoltaan soikeita kuten Kaipiaisen uniikkivaditkin. Ilman kuviota, valkoisena, tämä astiasto oli nimeltään Eva ja keltaisena Aatami. 70-luvun alkupuolella astiasto sai Apila-koristeen. Kun Arabian tehdas yhdistettiin Rörstrandiin 1974, Paratiisin valmistus lopetettiin. Ihmisten vastalauseet ja se, että Paratiisin katsottiin kuuluvan suomalaiseen kulttuuriperintöön, johti tämän astiaston tuotannon uudelleen aloittamiseen vuonna 1987. Syksyllä 2000 otettiin myös mustavalkoinen Paratiisi jälleen tuotantoon ja keväällä 2006 elvytettiin Apila-astiat.

Hieno ele antaa tuollainen lahja. Ja kaikille teille, jotka "ette pidä" ko. sarjasta. Ettekö osaa arvostaa noin hienoa elettä? Sarjalla on varmasti erittäin suuri tunne arvo ja se, jos mikä, on tärkeää!



Onnea vielä! :)

mua sanoi olevansa onnellinen että hänellä on tuollainen miniä kuin minä. Olen kuulemma täyttänyt hänen "tyttären kaipuunsa". Minusta oli kauniisti sanottu ;)





*ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä yli 20v* ap

paljon kauniimpi keltainen väri, nykyiset sellaisia "liian vaalean keltaisia", hauskaa kun sait noin kivan lahjan!

Mitä laseja katat niiden kanssa, entä aterimet?

T. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon