Lue keskustelun säännöt.
Koulun hiihtokisat , opettaja oli sanonut 2lk
06.02.2011 |
pojalleni että on pakko osallistua, ei kai enää nykypäivänä?
Kommentit (103)
On semmoiset muistot, että liikunnassa ja taitolajeissa opet suosivat ja kehuivat vain niitä parhaita, vaikka kehuja tarvitsisivat juuri ne, jotka eivät ole niin hyviä! Lapset pitäis saada innostumaan liikunnasta ja kädentaidoista, jokainen omalla tavallaan, eikä paremmuus ole se tärkein juttu....tietenkin kilpailu kuuluu urheiluun, mutta kilpailla ei saa lasten liikuntainnostuksen kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytön koulussa on tällä viikolla kisat ja jokainen halukas saa osallistua kilpailuun, muut hiihtävät saman matkan ilman kilpailua.
Minusta aivan loistava ratkaisu asiaan.
Olin kilpailuissa aina se viimeinen. Vuodesta toiseen jaettiin juhlallisin seremonioin niitä lusikoita kahdelle samalle tyypille jotka aina voitti. Kamala paine pienelle 8 vuotiaalle kun tiesi että huomenna on taas hiihtokilpailu. Itse hiihtämisessä ei ollut mitään vikaa, hiihdin mielelläni liikuntatunnilla.
En olisi uskonut että nykyisin sitä nöyryytystä enää järjestetään. Onneksi ei meidän lasten koulussa.
mutta open kannattaa myös tarkasti miettiä MITÄ vaatii.
En myöskään ymmärrä näitä palkollisia kilpailuja. Kilpailkoon ne, jotka haluavat ja muut hiitävät muuten vaan omaksi ilokseen.
t myös ope
Liisa Keltikangas-Järvisen haastattelua, samoin radiosta tuli hiljattain ohjelmaa hänestä. Hänen mukaansa lapsi ei millään tavalla hyödy kilpailusta. Samoin lapsen ollessa kyseessä sanonta "se, mikä ei tapa, vahvistaa" ei lainkaan pidä paikkaansa.
Suora lainaus:" Meillä ajatellaan, että mitä aiemmin lapsi tottuu kilpailuun ja stressiin, sitä paremmin hän niitä kestää aikuisena. TÄMÄ ON VASTOIN KAIKKIA TUTKIMUSTULOKSIA. Pienen lapsen psyyke ei kestä häviämstä. Kilpailuttaminen ei opeta häviämisen taitoa vaan kolhii itsetuntoa ja lisää aggressiivisuutta. Mitä pidempään lasta voidaan suojata häviämisen okemuksilta, sitä enemmän hänelle ehtii kehittyä niitä valmiuksia, joilla hän ne aikuisena kestää."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei ole olemassa lapsille sopivaa reilua kilpailua, koska ei ole kilpailua ilman voittajia ja häviäjiä. Tavallinen elämä tarjoaa aivan tarpeeksi tilanteita, joissa lapsi kokee pettymyksiä ja harjantuu kestämään niitä."
Kerron oman kokemukseni viime talvelta. Olin katsomassa koko ala-koulun hiihtokilpailua. Eli jokainen luokka-aste hiihti keskenään kilpaa. Lenkki oli koulun pihan ympäri. Lapset tykkäsivät kamalasti. Siellä ujommatkin lapset hiihtivät parhaan kykynsä mukaan naamat punaisina intoa täynnä. Matkan varrelle oli "tilattu" kannustusjoukot. Eli 6 luokkalaiset seisoivat tasaisin välimatkoin kannustamassa ihan jokaista hiihtäjää ja olivat samalla auttamassa jos joku kaatui jne.
Myöhemmin kolme ryhmänsä parasta saivat pokaalin ja kaikille osallistujille jaettiin kunniakirja.
Sanoisin tämän kokemukseni perusteella että älkää olko liikaa huolissanne tällaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai toiseksi viimeinen? Näitkö heitä koko tapahtuman aikana? Näitkö heidän ilmeitään? Näitkö, mitä he tekivät hiihdon jälkeen?
Kyse ei ole ujoudesta vaan epäonnistumisen tunteesta kerta toisensa jälkeen.
Kerron oman kokemukseni viime talvelta. Olin katsomassa koko ala-koulun hiihtokilpailua. Eli jokainen luokka-aste hiihti keskenään kilpaa. Lenkki oli koulun pihan ympäri. Lapset tykkäsivät kamalasti. Siellä ujommatkin lapset hiihtivät parhaan kykynsä mukaan naamat punaisina intoa täynnä. Matkan varrelle oli "tilattu" kannustusjoukot. Eli 6 luokkalaiset seisoivat tasaisin välimatkoin kannustamassa ihan jokaista hiihtäjää ja olivat samalla auttamassa jos joku kaatui jne.
Myöhemmin kolme ryhmänsä parasta saivat pokaalin ja kaikille osallistujille jaettiin kunniakirja.
Sanoisin tämän kokemukseni perusteella että älkää olko liikaa huolissanne tällaisista asioista.
Oli pari lähdöt eli siis kaksi lähti aina kerralaan. Eli ei niitä huonoimpia listattu. Miksi olisi pitänyt? En katsonut kelloa mutta taisi olla n.30 sekuntia kun aina lähetettiin uusi pari radalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmasluokkalaiseltamme jäi ekalla sukset kotiin, kun ei edes kuulemma tiennyt, että on hiihtokisat sinä päivänä. Ei voinut siksi osallistua, vaikka koulullakin on suksia. Ja kotoontakin olisi ehtinyt ne välkän aikana hakea.
Häntä harmitti kovasti, kun jäi kisat väliin. Ei ole hyvä hiihtäjä. Viime vuonna oli tokavika tokaluokkalaisista.
Voishan se teidän poika kokeilla jättää ne sukset kotiin, niin tuskin tarvitsee silloin osallistua.
Se, jonka epäonnisempi joukkue joutui viimeisenä ottamaan joukkueeseensa.
Ei kolhinut itsetuntoani. En ollut enkä ole kilpailuhenkinen, hyväksyin sen tosiasian että minä olen huono urheilussa ja that´s it. Joissain muissa asioissa olin taas hyvä.
En saanut tuosta traumoja mutta myöhemmin totesin että en mä niin huono siinä liikunnassa olekaan. Ihan ok olisin pärjännyt jos olisin tiennyt että voin pärjätäkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen köntyksiä te hiihdon vastustajat oikein olette? Sehän on mahtava laji, jos vaan sukste on oikein voideltu! Monen ongelma on väärä voitelu+ väärä tekniikka.
t.kolmen pojan äiti, jolla KAIKKI hiihtävät myös vapaa aikana ja VAPAAEHTOISESTI :-)
vaan pakkokilpailuttamisessa. Jos tämä ketju ei selvennä sinulle, miksi sitä vastustetaan, niin en jaksa yrittää selittää enempää. Toivon kovasti, ettet ole ainakaan liikunnan opettaja.
Mitä ihmeen köntyksiä te hiihdon vastustajat oikein olette? Sehän on mahtava laji, jos vaan sukste on oikein voideltu! Monen ongelma on väärä voitelu+ väärä tekniikka.
t.kolmen pojan äiti, jolla KAIKKI hiihtävät myös vapaa aikana ja VAPAAEHTOISESTI :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en mä ole missään koulussa kuullut olevan luistelukilpailuja tai telinevoimistelukisoja, joihin kaikkien on pakko osallistua. Itse olen aina ollut liikunnallinen, mutta edelleenkään en 34v iässä omista suksia, koska hiihto pilattiin niillä helkkarin pakkohiihtokisoilla, joita kauhistelin jo viikkoja etukäteen! Kyllä koulussa hiihtää voidaan, mutta miksi oppilaat pakotetaan hiihtokilpailuihin, voisiko joku selittää?
Tällä perusteella kaikki lautapelitkin pitäisi siis kieltää lapsilta, ettei suotta tule häviämisen aiheuttamaa pettymystä.
En kannata pakkokilpailua, mutta Keltikangas-Järvisen pumpulimallikin tuntuu vähän liioittelulta.
"Ei ole olemassa lapsille sopivaa reilua kilpailua, koska ei ole kilpailua ilman voittajia ja häviäjiä. Tavallinen elämä tarjoaa aivan tarpeeksi tilanteita, joissa lapsi kokee pettymyksiä ja harjantuu kestämään niitä."
nro 32 viesti. Juuri noin se nykyään yleensä menee. Ja vieläpä niin, että oppilaat PYYTÄVÄT hiihtokisoja, koska tosiaan isoihin kisoihin ei saa lähettää kuin pari luokastaan. Fiksu ope järjestää kisat niin, että häviäjät eivät korostu.
Itse olen lähettänyt oppilaat yksitellen matkaan esim. 30 s välein, ja "arponut" niin, että heikoimmat lähtevät alkupäässä. Viimeksikin luokan heikoin poika arveli kisan jälkeen, että oli ehkä kolmen parhaan joukossa... Eli ei varmaan mitään traumoja tullut häviämisestä. Kaikki saavat jonkun pikkupalkinnon ja vain kolme ekaa kerrotaan. Kaikilla on ollut hyvä mieli, ja seuraavana vuonna toivottu taas kisoja. Että niin ne ajat ovat meidän kouluajoista muuttuneet...
minusta kilpailut oli kivoja ja niin tykkäävät lapsenikin!
Hulluja on monenlaisia...
Itse olen ent. kilpahiihtäjä, minua eivät koulun hiihtokisat (tai muutkaan koulun kisat sen puoleen) häirinneet, mutta toinen lapsistani inhoa kilpailuja ylitse kaiken, enkä todellakaan halua, että hänet pakotetaan kilpailemaan! Se on julmaa.
Hänkin pitää liikunnasta, myös hiihtämisestä ja esim. luistelusta, uinnista, juoksusta, pesäpallosta, muttei halua kilpailla, vaikka on useimmissa lajeissa vielä ihan sieltä kärkipäästä.
Kestää pettymyksiä hyvin, siitä ei ole kyse, mutta jostain syystä kilpaileminen on hänestä kammottavaa ja tuota kunnioitan enkä todellakaan pakota häntä.
Kunnioittakaa lapsianne! Kukaan ei TARVITSE kilpailuja.
Itse en asiaan kiinnittäisi sen kummempaa huomiota ja lapset saisivat osallistua ihan juuri niinkuin kuuluukin hiihtokisoihin.
Kauhea numero tuollaisesta asiasta, hei HALOO!
Jos lapseni siitä kertoisi että hiihtokisat jännittää tms niin tsemmpaisin ja mentäisiin vaikka yhdessä hiihtelemään viikonloppuisin ja iltaisin. Juteltaisiin myös siitä kuinka hienoa tuollaiset ulkokisat on kun saa raitista ilmaa ja voittoha ei ole se tärkein vaan hyvä yritys.
Jestas teitä joitakin äitejä jotka jo pikku hiihtokisatkin meinaatte heivata pois koulun toiminnasta.
Varsinaisia pikku prinssejä/ prinsessoja kasvatatte!
Niin, siis tätä! :D t. 20
liikunnan ilon ja nyt vituttaa kaikki menetetyt vuodet. Miksi helvetissä koululiikunnasta pitää tehdä sellainen kilpailun ja nöyryytyksen pelikenttä ettei suurin osa ihmisistä koskaan tajua miten ihanaa on liikkua! Ja miten hieno tunne on kun keho ja jaksaa ja on joustava. Onko ihan oikeasti mahdotonta välittää lapsille tuota asiaa? Voin vaan kuvitella mitkä seurakset sillä olisi kansantaloudelle. Toisin kuin tuolla ainaisella typerällä kilpailemisella.
se viimeinen, sukset oli huonot eikä kukaan edes opettanut. Siksi olen hankkinut lapsille kunnon urheiluvehkeet ja käydään harjoittelemassa, ettei joutuisi kestää niitä nöyryytyksiä ja tarkoitus on antaa lapsille niin hyvä itsetunto, ettei haittaa vaikka harjoittelusta huolimatta ei yltäisi lähellekään kärkeä.